keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Wanhoja kirjeitä 5. Saarnaaja Paavali Ervastin kirje 5.8.1896

Ohessa saarnaaja Paavali Ervastin kirje Calumetista Amerikasta, jonka hän lähetti kotiseudulleen vähän ennen paluutaan toiselta saarnamatkaltaan Amerikaan. Ervasti saapui kotiseudulleen lokakuussa, arkussa, sillä hän menehtyi paluumatkalla Oulussa. Myös tämä kirje on julkaistu alkuaan (1907) Leonard Typön kirjassa "Kirjeitä wirwoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä".

-----------
5 päiwä elokuuta 1896


Tämän kautta terwehdän sinua rakas weli[1] ja tietää annan, että hywin olen woinut sielun ja ruumiin puolesta.

Nyt olen kuleskellut tätä Ameriikan maata kahdessa waltiossa ja Jumalan sanalla on täälläkin eläwä ja waikuttawa woima sulaamaan ihmisten sydämiä, jotka sen uskossa wastaan ottawat. Paljon on tullut uusia Jumalan lapsia, erittäinkin Minnesotan waltiossa, ja rauha ja rakkaus kaswaa ja lisääntyy Jumalan lasten wälillä. Jumala rakas Isä on kuullut täälläkin wangittuin huokaukset ja wirwottaa kuoleman lapset, niin että he saarnaawat Herra nimeä Siionissa. Antakoon Jumala rakas Isä wielä werisen kasteen kastella peltowainiotaan siellä ja täällä ja antakoon woiton auringon lämpimästi paistaa ja sulattaa ylmältä tuulelta jäätyneet rinnat, että kaikki matkan waiwoissa waipuneet lapset tulisiwat ylös nostetuksi. Kirkastakoon rakas Isä ainoan poikansa werihaawat sydämissämme uskon kautta ja puhaltakoon kaikki suitsewat kynttilän sydämet palamaan siitä rakkaudentulesta, joka on Jesuksen sydämessä sammummattomana tulena palanut helwetin waiwain keskellä yrttitarhassa ja Golgatan wuorella, wielä silloinkin kun kuoleman tuskassa kuiwettuwa kieli kastettiin sapella sekoitetulla etikalla.

Ole weli rakas siellä  hywässä turwassa kaikkein Jumalan lasten kanssa. Jumalalla Isällä on hywä tahto antaa pikkuiselle laumalle waltakunta. Synnin wiat on teille ja meille anteeksi annettu Jesuksen kalliin weren wuotamisen tähden, sillä Hän on yhdellä uhrilla ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt kaikki ne, jotka uskon kautta pyhitetään. Walwokaamme weljeni wielä wähän aikaa katsellen uskossa Jesuksen weristä kirkkautta punaisissa woiton waatteissa ja kunniaansa orjantappurakruunussa. Peskäämme aina waatteemme Karitsan kalliissa weressä. Pianhan meidänkin waiwalloinen matkamme päättyy, ja pian saamme woitonkruunun wastaanottaa tapetun Karitsan ijankaikkisissa häissä, jossa nelstä tuulesta yhteen tulleet weisaawat amenta ja hallelujaa.  Ei yhtään kaiwattawaa silloin ole kateesta, waan kaikki on jo näkywissä. 



Jää nyt weli rakas hywästi hywän paimenen haltuun ja sano minulta rakkaita terweisiä kaikille Jumalan lapsille, joita satut kohtaamaan, erittäinkin waimolleni ja lapsilleni, jos heitä näet. Ole minulta rakkaasti terwehditty ja muista rukouksissasi armoistuimen tykönä.

           
Heideman[2] perheensä kanssa ja muut walitut täällä terwehtäwät teitä. Jos Jumala on minulle wielä elämänpäiwiä uskonut, niin Kekrin aikoina minä olen Pudasjärwellä. Weljesi ja matkakumppanisi elämän tiellä.

Paawali Erwasti



[1] Kirjeen saajan henkilöllisyys jää avoimeksi, mutta se on ilmeisesti lähetetty Pudasjärvelle.
[2] Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan pastori Arhur Leopold Heideman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ett typiskt laestadianskt brev

  Jag har under de senaste veckorna gått igenom brevväxling mellan olika laestadianska predikanter. Tills vidare har skrivit upp cirka 200 g...