Kirje Suomesta [Kirje julkaistiin Amerikassa Valvoja-lehdessä]
Kaulinranta tammik. 29 p. 1924
Rakkaalle weljelle, W.E. koko Herran werellä ostetun lauman kanssa Amerikan maalla, Jumalan armo lisääntyköön uskon kautta Kristuksen tuntemisessa, sodan loppuun asti. Ruumiin terweys on meillä waimon kanssa jonkunlainen. Minä olen Jumalan lapsilta kutsuttuna tänä syksynä käynyt Yliwieskassa, Oulaisissa, Oulussa, Torniossa ja haaparannalla ja nyt olen käynyt Lannanwaaran suurissa seuroissa, saarnaajia oli seitsemän ja Lundberg oli kahdeksas, rakkaus ja yksimielinen työnteko, Kristuksen puhtaan opin jälkeen on kaikilla Jumalan waltakunnan työmiehillä Suomessa, missä kulin ja erittäinkin Lannanwaarassa.
Täällä Tornionjoen laaksossa on pysynyt Kristuksen oppi puhtaana wanhinten ajoilta asti, mutta nyt on niitten uskowaisten pappien kautta, Jussilan ja Pekka Tapanisen kautta, jotka Jumalan waltakuntaan sisälle toiwat Kansan-opiston[1] ja Jumalan waltakunnan kruunu pantiin sille päähän, siinä Kristuksen oppi pimitetään, lihallisuus tulee ja aita kaatuu wiinamäestä, koska emme ole löytäneet Raamatusta, että profeetat, Kristus ja apostolit olisiwat Kansa-opistoilla Jumalan waltakuntaa lewittäneet ja nuorten kristillisyyttä suojelleet.
Se on kallis asia, että aloitte Amerikassa pitämään koko maata käsittäwät suuret seurat kerran wuodessa, niin ajatteli meidän wanhimmat raattamaa ynnä muut wanhimmat saarnaajat, näitten tähden, että olisi yksi Kristuksen opin ääni kaikilla Jumalan työmiehillä, ettei riitoja ja eriseuroja tulisi. Me pidimme ikäwänä kuin Jumala waikutti lapsissaan ne ensimmäiset isot seurat Calumetissa, niin pappi Heideman meni Europaan, kun hänenkin olisi tarwinnut olla suurissa seuroissa, ettei erimielisyyttä Jumalan waltakuntaan olisi tullut.
Olen kuulut, että kirkkoherra Jussila on sanonut, että ”pikkuesikoiset pitäwät suuria seuroja Amerikassa”. Ei ole ne puheet ylösrakennukseksi ja nämä Euroopasta lähetetyt saarnaajat Jussila ja Hurula, olisi pitäneet olla Amerikan suurissa seuroissa, sitten se olisi mennyt Jumalan sanan jälkeen. Pysykäämme rakkaat profeettain, Kristuksen ja apostolien opissa, että Jumalan seurakunta pysyisi koossa ja rakkaudessa Raamattuin jälkeen, ettei waltiollinen pappeus weisi eläwää kristillisyyttä kuolleeseen kirkkoon, kunnian, omanwahurskauden, töitten ja maailman siwistyksen oppiin, niin kuin Jussilan kirje Amerikasta osoittaa. Maallikko pappeutta hän sortaa, mutta waltiollista pappeutta hän ylistää, olen lukenut Siionin Lähetyslehdestä.[2] Ei heidän olisi pitänyt kajota mihinkään asioihin, mutta saarnata Jumalan puhdas sana omalla äänellään. Wielä Europasta ja Amerikan maalla on kymmenten tuhanten paljous Jumalan lapsia yhteen henkeen liitettynä Kristuksen puhtaan opin jälkeen, uskossa Weriyljän Jesuksen päälle, yhtä armon ilmaa hengittäen, wieraalla maalla kotikunniaa kohti kulkemassa, waikka saatanan joukko eriseuraisten ja Jumalan kieltäjäin kanssa seisoo wastassa.
Älä ihmettele, Karitsan kihlattu emäntä, että sinä niin syntinen ja musta olet, päiwä on sinun polttanut mustaksi, mutta katsele uskossa kuinka olet Jesuksen werestä puhdas maailman pilkasta ja häwäistyksestä kunniallinen, kaunistettu Kristuksen kuninkaallisessa kaunistuksessa, kaikki synnit, rikokset, on anteeksi annetut Jesuksen nimen ja weren kautta teille ja meille Jumalan seurakunnan helmassa.
Onnen toiwotuksella olkaa hywästi, rakkaat weljet ja sisaret Jesuksen werellä ostetun lauman kanssa, yksi sydän yhden weripunaisen Paimenen, Herran Jesuksen laumassa. Terwetuloa Herran lauma neljältä ilman suunnalta Kristuksen opilla kootun lauman kanssa Kristuksen wanhurskauden walkeilla waatteilla puettuna Jumalan paradiisissa yhteen ääneen sanoen: Amen halleluja ijankaikkisesti!”
Minä ja waimo tässä kirjeessä mainittuin Jumalan seurakuntain kaikkien saarnaajain kanssa lähetämme terweisiä teille. Sanokaa terweisiä Jumalan lapsille Amerikassa, mutta olkaa itse ensin terwehditty huonewäkenne kanssa. Pyydän rukoilla edestämme.
Juhani Rautio
Jo pääsi ikuisessa muistossa olewa Johan Lumijärwi weli Jumalan paratiisiin. Hänen henkensä laulaa täydellisten wanhurskasten henkein kanssa uutta wirttä Jumalan ja Karitsan istuimen ympärillä. Pian mekin pääsemme Jumalan lapset kaikki weisaamaan Amenta ja Hallelujaa Jumalalle ijankaikkisesti
Wanha weli
Oma käsi Juhani Rautio
[1] Rautio asenne Ylitorniolle perustettuun lestadiolaistaustaiseen Kansanopistoon oli kielteinen.
[2] Heikki Jussila kirjoitti Siionin Lähetyslehdessä kokemuksiaan amerikanmatkaltaan 1923 – 1924. Juhani Raution kritiikki kohdistuu Jussilan artikkeliin Siionin Lähetyslehden marraskuun numerossa vuonna 1923. Heikki Jussila totesi mm. seuraavaa: ” Olen täällä enemmän kuin ennen iloinnut siitä, että Suomessa, Ruotsissa y.m. maissa waltiokirkon papit owat olleet niissä (kastamiset, vihkimiset, hautaamiset ym. papin virkaan liittyvät) niissä tehtäwissä. Sillä täällä Amerikassa yli wiidenkymmenen wuoden kokemus näyttää, etteiwät riidat, kateus, eikä eri kirkkojen rakentamiset toisten rinnalle ole loppuneet papin nimen ja wiran arwon ja edun tawoittelemisen tähden…maallikkosaarnaajasta papiksi kohotettu kuuntelee mielellänsä uuden arwonimensä sointua. Se kajahtelee sangen suloiselta korwissa. Hän itsekin pian tietää, että hän on pappi. Se päästää ylpeyden hengen liitelemään. kantapäät kohottautuvat pian alennuksen tiestä. Pian aletaan tawoittelemaan ylimmäistä istuinta…
