Apostolic Lutheran Church in Franklin, Renville County, Minnesota

 

The church has not been in use for at least about twenty years. During the last years of congregational activity, John Paana, a preacher of the Apostolic Lutheran Church (kirkkokunta), visited there about once a month. A local resident is trying to take care of it.

It was decided to build the church at the congregational meeting on December 29, 1879. For the church, John Sikainen, the chairman of the congregation, decided to donate an acre of land. The first Finnish settlers arrived in the area in the years 1865 - 1866. They were Mikko Heikka, Matti Niemi and Petter Lahti. Most of the Finnish settlers moved to the region between 1870 - 1878 and 1878 - 1879. Almost all were Lestadians. The best known is certainly Lotta Jokela, the daughter of Lars Levi Laestadius, who moved to the area with her husband Mikko in the summer of 1881. Lotta is buried in a cemetery founded by the congregation.

Although the construction of the church was decided as early as December 1879, it was still delayed. The idea was to build a church for all Finns in the area, both Laestadians and non-Laestadians. However, this caused controversy and the church project was at a standstill for a long time. The project was finally launched in the spring of 1885. Supplies were collected for the construction of the church and construction was scheduled to begin in the summer. A letter dated late January 1886 states that the Apostolic Lutheran Church was completed. The same letter mentions about 300 immigrants with a Finnish background living in the region.

Some of Franklin’s first settlers later moved to the Cokato area and South Dakota. Their descendants have, of course, spread throughout the United States. Here is a list of the first Finnish families there:

Matti Niemi (later Johnston, 1818/1820 - 1891)

Petter Lahti (1834 - 1911)

Johan Savela (1836 - 1913)

Abram Jussila (treasure of the congr.)

Anders Koivuniemi (later Anderson. 1833 - 1912)

Abram Bugema (1850 - 1919)

Matthias Bugema (1822 - 1892)

Abram Haara

Olof Niemi (later Johnson, 1835 - 1918)

Isak Koski.

Johan P. Marttala (1837 - 1910, local pracher, minister of the Ap.Luth. congr.)

Michel Heikka (vice-chairm. of the congr.)

Sakari Törmälä (later Erickson, 1st minister of the Ap.Luth.congr., 1840 - 1928)

Alarik Olson (1836 - 1906)

Benjamin Holm (1834 - 1904)

Isak Sakari

Johan Oscar Naartijärvi (later Isaacson, 1851 - 1938), local preacher and minister of the Ap.Luth.congr.)

Johan Kuusisalo

Wilhelm Gabrielson (secretary of the congr.)

Johan Juntti

Isak Selvälä

Johan Luukinen (1841 -, member of the congregation board, moved later to Menagha)

Isak Kallio.

Johan Sikainen (1st chairman of the Ap.Luth, congr. , preacher, moved to Fredrick, South Dakota, 1840 - 1885)

Johan Friska (member of the congregation board)

Antti Rovainen (1835 - 1877)

Wanhoja kirjeitä 20. Maria Välimaan kirje Kreeta Sundelinille 27.2.1892

Näkymä Franklinin suomalaiselle hautausmaalle Minnesotassa. Tällä hautausmaalla lepää Lotta Laestadius Jokela ja hänen tyttärensä

Oheisen kirjeen merkittävin tieto lienee vahvistus sille, että saarnaaja Juho Takkisen ruumis haettiin uudelleenhautausta varten Posiolle jo helmikuun lopulla 1892.
------

Kansallisarkisto. E. A. Aunon kokoelma. Maria Välimaan kirje Kreeta Sundelinille  27.2.1892

Kittilästä se 27 päivä Helmikuuta vuonna 189?[1]

Rakas sisareni Herrassa Kreeta Sundeliini[2].
Rauhan ja rakkauden Jumala olkoon kansanne. Nyt minä lähestyn teitä koska kuulin Heikki Sattasen?[3] kirjeestä että te oletta vielä elämässä ja kuulin että Lotta sisarki on ollu teillä kylässä yhtenä sunnuntaina joka on pyhitetty Jumalalta lepopäiväksi / se vastas niin kovin ikävällä että minä en juuri ihmettäni lopettanut kun Heikki sano että Lotta istu ja kuto kudelmaa toisena joulupäivänä / mitenkä te oletta niin sokeutuneet siellä Ameriikassa. Waeltakaa te valkeudessa niinku te oletta valkeuden lapset ettei pimeys teitä käsittäisi ja kokekaat ja koetelkaat teitänne jos Jeesus Kristus asuu teissä, mutta jos me valkeudessa vaellamme niin kuin hänkin vaelsi valkeudessa, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, hänen poikansa veri puhdistaa meitä kaikista synneistä, ja kyllä se Kreeta sisar tarvitsee vielä muistaa niitäki jotka suuresta vaivasta on tulleet ja on vaatteensa Karitsan veressä valasseet, joita Johannes katseli / joidenka kanssa Kreeta sisarki on matkaliittoja tehny täällä kylmällä Pohjanmaalla että kuinka murheelliseksi niiden sydän menee  että te niin kiinni oletta tämän maailman asioissa [ettette] jouda pyhittämään lepopäivää jonka Jumala on antanut. [4]

Ja tänne ei kuulu erityistä /kuollu täällä on muutampia tuttuja /Puttaan isäntä ja Wälitalon vanhempi Olli[5] ja ? Levoska / ja Takkisveljen ruumista on tultu eilen noutamaan Kuusamon / se on pantu täällä hautaan mutta se otetaan ylös ja vietään Kuusamoon[6] / Uulan[7] on Alatalon isäntä saattanu Saivonmuotkaan ja me täälä terveä olemma ruumiin ja sielun puolesta ja rakkaudessa keskenämme ja Hengen ystävyydessä / Sileeni Fosmestari[8] meille kulkee saarnaamassa evankeliumia sunnuntaina seuroissa ja äitillä ja minulla huone olla Kittilässä Anttilan ja Uudensalmen välissä ja sen on Kristittyin rakkaus enimmän osan rakentanut, ettei kaikki ole omilla voimilla rakennettu vanhurskasten ylös nousemisen muistoksi / ja muistakaa teki meitä rukouksissa entisiä rakkaitanne ja kylämiehiänne ja matkakumppaniamme elämän tiellä ja terveisiä Jokelan Mikolle ja Lotalle ja Kallon Aleksille hänen vaimonsa kanssa[9] ja Kariniemen Aatelle ja Kaisille ja kaikille lapsille ym.
Jo äiti on hyvin vanha / se on kahdeksalla kymmenellä ja käskee sanova terveisiä teille kaikille ja olkaa minulta enin tervehtetty
Maria Wälimaa
minä jään odottamaan vastausta tästä kirjeestä ja sitte minä pyytäsin nöyrimmästi että kokoaisitta meille vähäisen varoja että me saisimma oven huonhessen jossa me asumma, meillä on lainaovi huoneessa.

---

[1] Kirjeen yläkulmasta on pala poissa. Sisällön perusteella kirje on vuodelta 1892.

[2] Talollinen Juho Aappo Sundelin eli Pietala (s. 6.9.1842 Rovaniemellä) ja hänen vaimonsa Priita Kreeta Erkintytär (s. 13.12.1844 Kittilässä) hakivat Kittilässä muuttokirjan Amerikkaan siirtymistä varten 10.6.1880. Perheen muuttaessa siihen kuului neljä lasta. Ks. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kittila/muuttaneet_1880-1883_mko5/1.htm

[3] Sukunimi epäselvä. Kirjepaperin reunosta on paloja pois ja lisäksi paperi on paikoin rispaunut.

[4] Lepopäivän viettämisen ehdottomuus koski siis myös käsitöiden tekemistä.

[5] Pekka Raittilan mukaan sekä Juho Pudas (1819 – 1891) että Olli Välitalo (1826 – 1891) kuolivat samana päivänä eli 31.12.1891. Raittila 1967, n:o 647.

[6] Takkinen oli kuollut 13.2.1892. Kirjeen päiväyksen perusteella hänen ruumiinsa oli väliaikaisessa haudassa vain vajaat kaksi viikkoa. Lopullisen leposijansa hän sai Posion Sarvisaaren hautausmaalla.

[7] Saamelaissaarnaaja Ole Baggjegiedde (Ylikentän Uula) Tenojokivarresta? Raittila 1967, n:o 19.

[8] Metsänhoitaja Frans Silén (1839 – 1912), josta tuli myöhemmin narvalaisuuden johtohahmoja. Raittila 1967, n:0 470.

[9] Talollinen Aleksanteri Kallo (s. 16.3.1840 Kittilässä) ja hänen vaimonsa Stiina Henriikka Rikinä (s. 16.5.1842 Muonionniskassa) hakivat muuttokirjan 4.5.1881 Kemiin. He siirtyivät S. Ilmosen mukaan kuitenkin jo samana vuonna uuudiasukkaiksi Frankliniin Minnesotaan. Perheeseen kuului viisi lasta. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kittila/muuttaneet_1880-1883_mko5/3.htm

Wanhoja kirjeitä 14. Olli Puljulan kirje Pekka Raattamaalle ja Juho Mursulle 13.7.1899

Saarnaaja Peter (Petteri) Raattamaan (1849 - 1921) isä oli Juhani Raattamaa.  Peter toimi nuoruudessaan isänsä tekstinlukijana ja myöhemmin myös saarnaajana jo ennen Amerikkaan muuttoaan vuonna huhtikuussa 1883. Peter Raattamaa valittiin New York Millsin apostolisluterilaisen seurakunnan papiksi.

Elämä saatu evankeliumin uskomisesta[1]

Kiitoksia kirjeesi edestä, jonka sain ilolla vastaan ottaa. Kuulin, että olette vielä Herran palvelijoina ynnä Mursu-veljen kanssa.[2] Herra siunatkoon teidän työnne; rakkaat veljeni, P. Raattamaa, Mursu[3], ynnä muut työtä tekeväiset lapset.[4]
                Jumalan armo ja Herramme Jeesuksen Kristuksen rakkaus täyttäköön sielunne Pyhän Hengen lohdutuksella elämän ehtoohetkeen asti! Tällä toivotuksella lähestyn teitä, sinne vieraalle länsimaalle; sillä aikaa kuin pääsemme kaikin täältä vieraalta ijankaikkiselle kotimaalle. Kaikilla, jotka ovat syntyneet turmelemattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy, on perintömme pantti Pyhä Henki. Kaikilla uudenmaan perillisillä on tämä Henki elävänä kuolemaan asti.
                Mutta ne raukat, jotka ei totisen katumuksen, parannuksen ja elävän uskon synny siitä turmelemattomasta siemenestä, he hukkuvat ijankaikkisesti. Sen tähden pitäisi heidän huoata: O! ijäisyys pelkään pituuttas, alku sulla on, vain loppua ei kuulu kustaan.
                Tosi syystä pitäisi niiden harvain valittuin ahkeroita kilvoitella siinä opissa, josta elämän ja hengen olemme saaneet, ettemme kadottaisi kruunuamme täällä vieraalla maalla. Sillä kuolevainen ruumis vaivaa kuolematointa henkeä. Sillä tässä ruumiissa asuu synti, ja nämä maalliset asuinsijat rasittavat mieltä, ja hajoittavat ajatuksia pois oikeasta valvoma paikasta, mistä elämän ja hengen olemme saaneet. Evankeliumin saarnan kuulemisen ja uskomisen kautta, on elämä ja henki saatu. Siinä on synnin tähden kuolemaan tuomitut elämän ja hengen saaneet, kuin on verisellä vaivalla ansaittu: nimittäin syntein anteeksi saamisen. Että saatamme Taavetin kanssa sanoa: Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä. Älä unhota mitä hyvää Hän sinulle tehnyt on, joka sinulle kaikki syntisi antaa anteeksi ja parantaa kaikki sinun rikokses; joka sinun henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupeudella. Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä, sillä Hän tietää minkäkaltainen teko me olemme, Hän muistaa meitä tomuksi. Sen tähden muinaisten matkustajain kanssa laulamme matkalauluja: ”O! Jeesus anna viisautta, että välttää pirun kavaluutta, täällä murheen laaksossa voisin!” j.n.e.
                Minä olen Feetu Hanhivaaralle (=Fredrik Paksuniemi) selittänyt sen uuden heräyksen alun. J. Raattamaa vainajan ikävä on raskauttanut minua.[5] Herra antakoon hänen levätä töistänsä. Pian saatamme yhteen tulla kotomaan ihanalla rannalla, ja olla ijankaikkisesti yhdessä, ynnä kaikkien valittuin kanssa. Ei siellä enään raskauta eron ajatukset henkeämme.
                Asetumme vieläkin verisen armo-istuimen eteen katsomaan Sydämen uskossa Herraa Jeesusta Golgatalla alasti riisuttuna orjantappura kruunussa, selkä luihin asti ruoskittuna. Kädet ja jalat lävistettyinä juopi Jumalan vihan maljan pohjaan asti ja huutaa: Se on täytetty! Laki on edestämme täytetty, synnin rangaistus on edestämme kärsitty. Velka on maksettu. Isän armo on ansaittu. Se suuri sovintouhri on alttarilla, sovinto veri vuotaa katuvaisille ja uskovaisille syntein anteeksi antamiseksi. Uskokaa te katuvaiset syntinne anteeksi tässä veressä. Ei ole pitkä matka veriseltä ristiltä Paratiisin kunniaan.
                Sanokaa sydämen rakkaita terveisiä kaikille uskon siskoille ja veljille. Täältä Alakylästä tervehtivät teitä uskon sisaret ja veljet. Muistakaa rukouksissanne minuaki. Olkaa minulta ennen kaikkia tervehdetyt.
Kittilä 13.7.1899
Olli Ala eli Puljula

---

[1] Kirjeen otsikko on ilmeisesti toimituksen laatima. Se julkaistiin heidemanilaisten Rauhan Tervehdys-lehdessä (10/1927, 146-147. Sama kirje julkaistiin uudestaan Rauhan Tervehdys-lehdessä syyskuussa 1929. Se oli otsikoitu: ”Wanhinten kirjeitä”. Siitä oli kahdessa kohdassa poistettu kirjeen saajien nimet. Muuten versio oli pieniä oikeinkirjoitukseen, virkejakoihin ja kappalejakoihin tehtyjä muutoksia lukuun ottamatta identtinen aikaisempaan verrattuna.

[2] Alleviivattu osuus puuttuu vuonna 1929 julkaistuista versiosta.

[3] Kyseessä New York Millssin saarnaajat Pekka Raattamaa ja Juho Mursu Minnesotasta. Ilmeisesti Pekka Raattamaa ja Juho Mursu olivat tiedustelleet Puljulalta uusheräyksen murroksesta ja sen aiheuttamasta hämmingistä Kittilässä ja muualla Suomessa. Kittilän saarnaajat olivat aikaisemmin antaneet tukeaan Takkisen vastaiselle oppositiolle Amerikassa. Takkisen kuoleman jälkeen Kittilän saarnaajat tukivat niitä tahoja Amerikan lestadiolaisuudessa, jotka vastustuvat voimakasta ”Lapin wanhinten” ja ”esikoisseurakunnan” arvovallan korostamista. Tähän joukkoon kuuluivat sekä Raattamaa että Mursu. Oletettavasti viestit uuden heräämisen vaatimuksista ja entisen kristillisyyden hylkäämisestä nukuttavana, saivat sekä Raattamaan että Mursun hämmennyksiin.

[4] Alleviivattu osuus puuttuu vuonna 1929 julkaistuista versiosta.

[5] Juhani Raattamaa kuoli 7.3.1899.