Lars Levi Laestadiuksen koulumies, saarnaaja Isak Bränström Ruotsin Ylitornion Kuivakankaalta teki syksyllä 1863 saarnamatkan Suomen puolelle Perämeren rantapitäjiin. Simossa hän piti ilmeisesti seuroja muun muassa paikallisen saarnamiehen Jaakko Huttulan kanssa. Huttula oli johtava henkilö alueelle syntyneissä lestadiolaissävytteisissä herätyksissä. Hän itsekin liittyi mukaan lestadiolaisuuteen, mutta lopulta erkani siitä. Bränströmin kirje kuvaa tilannetta, jossa Huttulan ja Bränströmin välille syntyi erimielisyyttä muun muassa liikutuksista.
---------
Isak Bränström 25.10.1863 Juhani Raattamaalle
Kuiva kangasa se 25 päivä loka kuuta 1863
Rakkaale opetus isälle ja uskolliselle yön valvojalle Sionisa Johan Raattamaa /
armo rauha ja wiisaus uskon ja rakkautene kansa lisäintykön sinun ja koko
huonees ja kaikkien Jumalan valittuin tykönä ja aina tämä lyhyen kilvoituksen
ajan amen.
Saan muutamalla ratilla tietää antaa että olen terve sielun ja ruumiin puolesta,
ja vaimo myös, ja toivotan sammaa teille a annan myös tietää, että minä olen
käyny Suomen maasa Kuiva niemen kirkolla asti joka on Simosta ensimäinen kirko
alaspäin, josa myös on kristillisyyten alku hyvän lainen, sillä yksi isäntä
Charll Vakkuri[1] on sielä
johtattajanna, jolla on oikia käsitys armon järjestyksestä, ja oikiat koettelemukset Kristuksen kärsimisen osallisuutesta ja ylös
nousemisen voimasta ja on myös yksin kertainen usko Herran Kristuksen päälle, mutta
ei sillä ole paljon Raamatun oppia, mutta Jaakob Huttula Simosta[2]
jolla on suuri raamatun oppi pääsä, se saarnaa sillä lailla että kristityt
tulevat orjaksi erin omattain Simosa josa hän on, että myös muualla josa hän
kulkee saarnamasa / ensin hän saarnaa lakia ja evangeljumia sekasin
kristityilekki, evangeljumin omale tunnolle ja Moseksen lain lihalle mutta ei
hään ossaa taluttaa syntinsä tuntevaisia ja uskovaisia Kristuksen kärsimisen
paikoille kattelemaan ijankaikkista rakastajaa eikä myös ylös nousemisen
ketolle kattelemaan voiton kuningasta suuresa kunniasa, josa sydämet tulevat
särjetyksi ja sulaksi, palavaksi rakkautesa ja iloiseksi ja rohkiaksi ja
väkeväksi syntiä kuolemaa ja perkelettä vastaan, niin kuin Pavali sanoo Kristuksen
rakkauten katteleminen vaatii meitä kaiken jumalattoman menon hyljämään
j.n.e.p.
Toiseksi hän jakkaa kristityisä liikutukset ja hyppäykset kahteen ossaan aina
saarnasansa, ja ottaa raamatun rikistöstä[3]
sen paikan hyppäys toisinansa hyvä ja toisinansa nuhteldapa ja ottaa myös tähän
nuhteltavan hyppäykseen Pavaljn sanat ”kaiki tapahtukkon säätylisesti ja
soveliasti”, ettei laittajat sijaa saa; nuhteldaviksi ymmärtää hään net jotka
hyppävät silloin kuin sannaa selitetään eli rukkouksia pitetään sillä ei se
tapahdu silloin säätyllisesti ja soveliasti, ja laittajat saavat tästä sian
kaataa kristilisyttä, ja taas sanoo hän että hyppäys kuin se tullee uskosta ja
rakkautesta on hyvä; hän käsittää sillä lailla että kristitty saattaa olla
hyppämättä ja liikutuksitta koska hän tahdoo, ja taas olla liikutuksisa ja
hypätä koska tahtoo, näin vähän antaa hällä koetttelemus käsitystä, mitä
Jumalan sanan voima sydämisä vaikuttaa, kuin se uskolla sydämiin kätketään;
minä selitin hälle Raamatusta kristittyin koettelemuksia sekä vanhasa että uutesa
Testamentisa ja osotin uskon ja Pyhän Hengen voimaa että ei se katto sitä ongo
se säätyllisesti ja soveliasti, sillä Kristuksen rakkauten tunteminen käypi yli
kaiken ymmäryksen ja osotin myös mitä se jakaminen vaikuttaa kristittyin
tykönä, joilla on liikutuxet ja arka omatunto, net ottavat aina sen saarnan
ittellensä, koska järki ja Piru aina saarnaa ei sulla ole oikia, ja koska
saarna mies vielä saarnaa sammaa, niin sitä enämin rietas saapi painaa orjaksi,
ja Simosa olit kristityt orjana enin osa, ja minä selitin hälle asiat joka
haaralda, mutta ei hään anna hius karvan vertaa myötiä toisen puheeseen, mutta
mitä hän on itte käsittäny se on oikein, waikka ei hällä ole sanomista vastaan
kuin oikein selitetään, mutta ei hän sentähten liiku paikastansa, ja se tullee
siitä että sydän ej tule ittelä koettelemaan ja sentähten ei järkiään hällä
liiku, minä olin Simossa 6 päivää ja selitin joka päivä evangeljumia ja talutin
sydämiä Kristuksen rakkauten kattelemiseen ja suuri osa sytämiä pääsi irti orjuutesta
hengittämän armon ilmaa, vaikka oli kyllä luja epä usko ja orjuus sytämisä ja
rakkaus niilä jäi sytämiin minua kohtaan[4]
j.n.e.p.
KA. SKHSA. Kierin kokoelma.
[1] Talollinen Kalle Vakkuri (1827 – 1910), joka ilmeisesti jo tuossa vaiheessa toimi saarnaajana. Lestadiolaisperinteen mukaan Kalle Vakkuri Kuivaniemeltä ja Erkki Posti olivat tehneet matkan Ylitorniolle ja näin syntyi Perämeren rantapitäjistä Tornionjoen lestadiolaisuuteen. Kontaktin syntymisen ajankohdasta on läheteissä ja perinteessä ristiriitaista tietoa, mutta Raittila ajoittaa sen vuoteen 1861. Raittila 1976, 54-55.
[2] Jaakko Huttula (1821 – 1871), joka vaikutti 1840-luvulta lähtien Perämeren rannikolla herätysjohtajan. Hän liittyi lyhyeksi aikaa lestadiolaisuuteen, mutta tuli myöhemmin tunnetuksi lestadiolaisuuden vastustajana. Herätysten alkamisesta seudulla on ensimmäisiä viittauksia helmikuulta 1859. Paikalliskirjeenvaihtaja kertoo, miten tanssien ja ryypiskelyn sijaan tutkitaan Raamattua. Saarnaaja Erkki Posti on muistelmissaan kertonut kulkeneensa Huttulan seuroissa kaksi vuotta ennen lestadiolaistumistaan vuonna 1861. Ulkopuolisten kuvaukset Huttulan seuroista ovat lähes identtisiä lestadiolaisseurojen kuvausten kanssa. Niihin sisältyivät liikutukset, sieluntilojen tutkiminen, tuomitseminen, syntien tunnustaminen ja anteeksiantaminen sekä jyrkkä eksklusiivisuus. Huttulan kerrottiin myös lukeneen Laestadiuksen saarnoja. Sekä perimätieto että useat kirjalliset aikalaislähteet kertovat, että Jaakko Huttula oli aluksi mukana lestadiolaisuudessa. Perimätiedon mukaan Huttula irtautui lestadiolaisuudesta vuonna 1862 lyhyen aikaa niin ikään herätysliikkeeseen kuuluneiden Jaakko Sikalan ja ennen kaikkea iiläisen sokean saarnaajan Juho Paakkolan (1821-1887) vaikutuksesta. Ratkaisu olisi tapahtunut Huttulan kotona väittelytilaisuudessa, jossa osapuolina olivat Isak Bränström ja Jaakko Sikala. Aikalaiskirjeenvaihto ajoittaa Huttulan erkaantumisen lestadiolaisuudesta myöhempään ajankohtaan eli loppuvuoteen 1863. Oheinen kirje tukee myöhäisempää erkaantumisajankohtaa. Sekä perimätieto että aikalaiskirjeenvaihto kertovat yksiselitteisesti, että keskeinen erimielisyys Huttulan ryhmän ja lestadiolaisten välillä koski liikutusten roolia herätyksessä. Tämä kirje paitsi vahvistaa perinteen kertoman oikeaksi, kertoo yksityiskohtaisesti, mistä tuo erimielisyys syntyi. Raittila 1976, 47-49, 51-53
[3] Rekisteristä.
[4] Myös aikalaislähteet ja perimätieto tukee Bränströmin arviota. Suurin osa herätykseen tulleista hylkäsi Huttulan ja tämän lestadiolaisuudesta erkaantunut ryhmä jäi pieneksi.
