Vanhoillislestadiolaisten
keskusorganisaatio SRK oli kutsunut 28.12.1978 koolle liikkeeseen kuuluvien
opettajien ja puhujien neuvottelukokouksen. Kokouksessa voitti koulutelevision
käytön täydellisen kiellon linja. Tilaisuuden julkilausumassa todettiin muun
muassa: "Uskovainen opettaja ei opetustoimessaan peruskoulussa käytä
televisiota tai opetuselokuvaa missään muodossa.” Uutinen kokouksesta löytyy täältä. Pari kuukautta myöhemmin
herätysliikkeen lehdessä Päivämiehessä (7/14.2.1979) julkaistiin SRK:n
johtokunnan jäsenen, teologin ja opettajan Jaakko Suomalan artikkeli vanhempien
kasvatusvastuusta ja koulutelevisiosta. Suomalan teksti viestii täydellisestä
ehdottomuudesta asiassa. Lestadiolaisperheiden lapsilta edellytettiin jopa
kieltäytymistä yhteisiin paperi- ja lumppukeräyksiin osallistumisesta, koska
keräyksellä saatettiin hankkia koululle väritelevisio. Televisiosta, edes
koulutelevisiosta, ei löydy artikkelin mukaan mitään hyvää.
Olen poiminut Suomalan artikkelista vain koulutelevisioon liittyvät kohdat.
-----------
Vanhempien kasvatusvastuu — koulutelevisio
KOULUTELEVISIO
KRISTILLISYYDEN KANNANOTOT
Jumalan
valtakunnassa on otettu kielteinen kanta televisioon. Se ei ole kristityn kodin
huonekalu, eikä sen katselutottumuksia tule missään muodossa suosia. Uskovainen
opettaja ei rakenna tuntejaan TV-ohjelmien varaan, eivätkä uskovaiset ole
mukana TV-oppitunnilla, mikäli se on mahdollista. Parasta olisikin jo lasta
ensiluokalle vietäessä tehdä tämä asia opettajille selväksi. Samoin on lapselle
korostettava, että hänen tulee käyttäytyä kauniisti, kunnioittavasti ja koulun
järjestyssääntöjen mukaisesti myös silloin, kun hän jää ilman valvontaa muihin
tehtäviin luokan ollessa TV-tunnilla.
Pyhä Henki ei
koskaan anna seurakunnassaan ajallisestikaan vahingollisia neuvoja. Näin ei ole
käynyt TV:nkään suhteen. On aivan aiheeton sellainen huoli ja pelko, että me ja
meidän lapsemme menetämme jotakin arvokasta ja jäämme kehityksestä jälkeen, kun
emme katsele televisiosta murhia, muuta väkivaltaa pornoa, rikollisuutta tai
vaikkapa vain viattomalta tuntuvia asiaohjelmia. Eri puolilla maailmaa on tehty
lukuisia luotettavia tutkimuksia TV:n katselemisen haittavaikutuksista mm.
aivotoimintaan, valheellisen ajan ja paikan tajun syntymiseen, puhumattakaan
sopimattomien ohjelmien vaikuttamaa mallioppimista, jonka hedelmiä näkyvät
tunnottoman raakuuden ja väkivallan, häiriintymisen ja levottomuuden
lisääntyminen lasten ja nuorten käyttäytymisessä. Sen, joka TV:n suhteen on
toista mieltä ajatuksissaan, sanoissaan tai toimissaan, on syytä vakavasti
kuunnella itselleen Raamatun neuvoa: Jolla korvat on kuulla, se kuulkaan, mitä Henki
seurakunnille sanoo.
TV OPPITUNTIEN HAVAINNOILLISTAJANA
On aivan
ilmeistä, että TV:n käyttö saattaa entisestään lisääntyä opetustyössä. Tunteja
ei enää rakenneta kokonaan TV: n varaan, mutta sitä näytetään pieni hetki
opetuksen havainnollistamiseksi. Onko uskovan oppilaan lähdettävä siksi aikaa
ulos luokasta tullakseen jälleen l—5 minuutin kuluttua takaisin, kun on
palauduttu normaaliin oppituntiin? Yksi asia on ainakin varma: On parempi olla
seuraamatta, jos ohjelma loukkaa uskoa ja hyvää omaatuntoa. Ongelma lienee
siinä, että silloinkin, kun ohjelma on ns. asiaohjelma, väläytetään linnunkuvaa
tms., se luo lapseen katselutottumuksia, joilta me rakkaamme haluaisimme
välttää. Tästäkin asiasta on Pyhä Henki antava meille oikeaa ja viisasta valoa,
kun sitä pyydämme.
Suomessa
järjestetään koko maan koululaitoksessa Meidän koulu-niminen kampanja. Sen
tarkoituksena on luoda yhteishenkeä. Kampanjaan kuuluu paperin ja lumpun
keräystä. Saadut varat käytetään oman koulun hyväksi. Koulun Kerhokeskus
suosittaa väritelevision hankkimista joka kouluun. Kouluhallitus pitää ideaa
hyvänä. On selvää, että uskovat eivät voi osallistua tähän kampanjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti