Wanhoja kirjeitä 23. Saarnaaja Junnu Raution kirje Wäino Ekquistille 29.1.1924

Räätäli ja myöhemmin liikkeenharjoittaja Wäinö Ekquist toimi myös saarnaajana

Kirje Suomesta [Kirje julkaistiin Amerikassa Valvoja-lehdessä]

 

Kaulinranta tammik. 29 p. 1924

Rakkaalle weljelle, W.E. koko Herran werellä ostetun lauman kanssa Amerikan maalla, Jumalan armo lisääntyköön uskon kautta Kristuksen tuntemisessa, sodan loppuun asti. Ruumiin terweys on meillä waimon kanssa jonkunlainen. Minä olen Jumalan lapsilta kutsuttuna tänä syksynä käynyt Yliwieskassa, Oulaisissa, Oulussa, Torniossa ja haaparannalla ja nyt olen käynyt Lannanwaaran suurissa seuroissa, saarnaajia oli seitsemän ja Lundberg oli kahdeksas, rakkaus ja yksimielinen työnteko, Kristuksen puhtaan opin jälkeen on kaikilla Jumalan waltakunnan työmiehillä Suomessa, missä kulin ja erittäinkin Lannanwaarassa.

                      Täällä Tornionjoen laaksossa on pysynyt Kristuksen oppi puhtaana wanhinten ajoilta asti, mutta nyt on niitten uskowaisten pappien kautta, Jussilan ja Pekka Tapanisen kautta, jotka Jumalan waltakuntaan sisälle toiwat Kansan-opiston[1] ja Jumalan waltakunnan kruunu pantiin sille päähän, siinä Kristuksen oppi pimitetään, lihallisuus tulee ja aita kaatuu wiinamäestä, koska emme ole löytäneet Raamatusta, että profeetat, Kristus ja apostolit olisiwat Kansa-opistoilla Jumalan waltakuntaa lewittäneet ja nuorten kristillisyyttä suojelleet.

                      Se on kallis asia, että aloitte Amerikassa pitämään koko maata käsittäwät suuret seurat kerran wuodessa, niin ajatteli meidän wanhimmat raattamaa ynnä muut wanhimmat saarnaajat, näitten tähden, että olisi yksi Kristuksen opin ääni kaikilla Jumalan työmiehillä, ettei riitoja ja eriseuroja tulisi. Me pidimme ikäwänä kuin Jumala waikutti lapsissaan ne ensimmäiset isot seurat Calumetissa, niin pappi Heideman meni Europaan, kun hänenkin olisi tarwinnut olla suurissa seuroissa, ettei erimielisyyttä Jumalan waltakuntaan olisi tullut.

                      Olen kuulut, että kirkkoherra Jussila on sanonut, että ”pikkuesikoiset pitäwät suuria seuroja Amerikassa”. Ei ole ne puheet ylösrakennukseksi ja nämä Euroopasta lähetetyt saarnaajat Jussila ja Hurula, olisi pitäneet olla Amerikan suurissa seuroissa, sitten se olisi mennyt Jumalan sanan jälkeen. Pysykäämme rakkaat profeettain, Kristuksen ja apostolien opissa, että Jumalan seurakunta pysyisi koossa ja rakkaudessa Raamattuin jälkeen, ettei waltiollinen pappeus weisi eläwää kristillisyyttä kuolleeseen kirkkoon, kunnian, omanwahurskauden, töitten ja maailman siwistyksen oppiin, niin kuin Jussilan kirje Amerikasta osoittaa. Maallikko pappeutta hän sortaa, mutta waltiollista pappeutta hän ylistää, olen lukenut Siionin Lähetyslehdestä.[2] Ei heidän olisi pitänyt kajota mihinkään asioihin, mutta saarnata Jumalan puhdas sana omalla äänellään. Wielä Europasta ja Amerikan maalla on kymmenten tuhanten paljous Jumalan lapsia yhteen henkeen liitettynä Kristuksen puhtaan opin jälkeen, uskossa Weriyljän Jesuksen päälle, yhtä armon  ilmaa hengittäen, wieraalla maalla kotikunniaa kohti kulkemassa, waikka saatanan joukko eriseuraisten ja Jumalan kieltäjäin kanssa seisoo wastassa.

                      Älä ihmettele, Karitsan kihlattu emäntä, että sinä niin syntinen ja musta olet, päiwä on sinun polttanut mustaksi, mutta katsele uskossa kuinka olet Jesuksen werestä puhdas maailman pilkasta ja häwäistyksestä kunniallinen, kaunistettu Kristuksen kuninkaallisessa kaunistuksessa, kaikki synnit, rikokset, on anteeksi annetut Jesuksen nimen ja weren kautta teille ja meille Jumalan seurakunnan helmassa.

                      Onnen toiwotuksella olkaa hywästi, rakkaat weljet ja sisaret Jesuksen werellä ostetun lauman kanssa, yksi sydän yhden weripunaisen Paimenen, Herran Jesuksen laumassa. Terwetuloa Herran lauma neljältä ilman suunnalta Kristuksen opilla kootun lauman kanssa Kristuksen wanhurskauden walkeilla waatteilla puettuna Jumalan paradiisissa yhteen ääneen sanoen: Amen halleluja ijankaikkisesti!”

                      Minä ja waimo tässä kirjeessä mainittuin Jumalan seurakuntain kaikkien saarnaajain kanssa lähetämme terweisiä teille. Sanokaa terweisiä Jumalan lapsille Amerikassa, mutta olkaa itse ensin terwehditty huonewäkenne kanssa. Pyydän rukoilla edestämme.

Juhani Rautio

                      Jo pääsi ikuisessa muistossa olewa Johan Lumijärwi weli Jumalan paratiisiin. Hänen henkensä laulaa täydellisten wanhurskasten henkein kanssa uutta wirttä Jumalan ja Karitsan istuimen ympärillä. Pian mekin pääsemme Jumalan lapset kaikki weisaamaan Amenta ja Hallelujaa Jumalalle ijankaikkisesti

Wanha weli

Oma käsi      Juhani Rautio

---

[1] Rautio asenne Ylitorniolle perustettuun lestadiolaistaustaiseen Kansanopistoon oli kielteinen.

[2] Heikki Jussila kirjoitti Siionin Lähetyslehdessä kokemuksiaan amerikanmatkaltaan 1923 – 1924. Juhani Raution kritiikki kohdistuu Jussilan artikkeliin Siionin Lähetyslehden marraskuun numerossa vuonna 1923. Heikki Jussila totesi mm. seuraavaa: ” Olen täällä enemmän kuin ennen iloinnut siitä, että Suomessa, Ruotsissa y.m. maissa waltiokirkon papit owat olleet niissä (kastamiset, vihkimiset, hautaamiset ym. papin virkaan liittyvät) niissä tehtäwissä. Sillä täällä Amerikassa yli wiidenkymmenen wuoden kokemus näyttää, etteiwät riidat, kateus, eikä eri kirkkojen rakentamiset toisten rinnalle ole loppuneet papin nimen ja wiran arwon ja edun tawoittelemisen tähden…maallikkosaarnaajasta papiksi kohotettu kuuntelee mielellänsä uuden arwonimensä sointua. Se kajahtelee sangen suloiselta korwissa. Hän itsekin pian tietää, että hän on pappi. Se päästää ylpeyden hengen liitelemään. kantapäät kohottautuvat pian alennuksen tiestä. Pian aletaan tawoittelemaan ylimmäistä istuinta…

Ns. Porin marssi eli antinpäivän sovintoa vastustaneiden "kapinakokous" Porissa 16.2.1946

 Antinpäivän kokouksen sovinto ei tyydyttänyt kaikkia vanhoillislestadiolaisia. Porissa järjestettiin sovintoa vastustavien "kapinakokous" 16.2.1946. Kokous sai jälkikäteeen lempinimen "Porin marssi". Paikalla oli edustajia kuudesta rauhanyhdistyksesta Satakunnasta ja muutamia muita. Yhtenä keskeisenä vaikuttajana oli saarnaaja Heikki Saari. Kokouksessa laadittiin kirjelmä "Selvennystä seurakunnille", jota postettiin kaikkialle, missä vanhoillislestadiolaista herätysliikettä esiintyi. Ohessa kapinakokouksen pöytäkirja ja mainittu kirjelmä.

--------------

Pöytäkirjan jäljennös neuvottelukokouksesta, joka Porin Rauhanyhdistys r.y:n toimesta pidettiin Porissa helmikuun 16. p:nä 1946. Kokouksessa oli saapuvilla jäseniä Skaftungin, Parkanon, Merikarvian, Pomarkun, Ahlaisten ja Porin Rauhanyhdistyksistä, yhteensä 32 henkeä.

1§

Kokoukseen valittiin puheenjohtajaksi veli Heikki Saari ja sihteeriksi veli Viljo Ylinen sekä pöytäkirjan tarkastajiksi sisaret Helmi Laurinketo ja Salli Katila.

2§ Keskusteltiin Jumalan valtakuntaa koskevasta nykytärkeästä asiasta, n.s. pikkuesikoisten eriseurasta ja suhtautumisesta siihen sekä sen liittämisestä Jumalan seurakuntaan, josta asiasta Oulun sovintokokouksissa 30.11.1945 ja 22-23.1.1946 oli päätetty, mutta jota päätöstä kaikki Jumalan seurakunnat eivät ole hyväksyneet.

3§

Kokouksessa laadittiin Oulun sovintokokouksia käsittelevä kirjelmä. Sen sisältöä luettiin ja tutkittiin Jumalan sanan pohjalla sekä hyväksyttiin sellaisena. Kirjelmä päätettiin painattaa ja lähettää puhuvaisille veljille ja Jumalan seurakunnille asian valaisemiseksi sekä monen jumalanlapsen sielun pelastamiseksi tästä viimeisen ajan vaarallisesta eksytyksestä.

4§

Selvennyskirjan painattaminen ja perille toimittaminen annettiin tehtäväksi Helmi Laurinkedolle ja Salli Katilalle.

Kokouksen puolesta:

Heikki Saari                            Viljo Ylinen.

Puheenjohtaja.             Sihteeri.

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Helmi Laurinketo                    Salli Katila.»

Otteita liitteestä Porin Rauhanyhdistys r.y:n toimesta 16. pnä helmikuuta 1946 pidetyn neuvottelukokouksen pöytäkirjaan.

”Selvennystä seurakunnille”

Oulussa 30.11.1945 ja 22-23.1.1946 pidettyjen sovintokokousten johdosta.

Olemme syvästi huolestuneina seuranneet nykyistä käännettä kristillisyydessä, nimittäin sitä, että mitä ennen on rakennettu, nyt puretaan.

Vuoden 1934 kokouksessa tuomittiin tämä n.k. pikkuesikoisuuden henki vääräksi Pyhän Hengen kautta Raamatun sanalla. Mutta nyt samaa hengen saastaisuutta yritetään rakkauden korkeimmalla käskyllä ratsastaen liittää kristillisyyteen. Sovintokokouksissa käännettiin asiat siten, että ei koko asiassa ole muuta vikaa kuin rakastamattomuus. Kaikki se hengen saastaisuus ja väärä oppi haudattiin ja annettiin seurakunnille ohjeeksi tehdä parannukset rakastamattomuudesta, sillä puhdasta seurakuntaa ei olekaan maan päällä, joten on turhaa puhua opista ja eriseurasta, kunhan vain saadaan rakkaus, se kaiken korjaa. Tällainen ei ole raamatun mukaista. Onhan Jumala jo paratiisissa asettanut tämän opin. Langenneitten esivanhempiemmekin piti tulla valkeuteen tekojensa kaltaisena. Siellä, missä lain henki on, siellä laki kehoittaa vihaan ja tappaa elämän sydämestä sekä synnyttää eriseuran. Näin on käynyt tämänkin lain hengen kautta, jonka hedelmän ovat nähneet ja kokeneet tuhannet jumalanlapset. Siellä katkera viha ja kiivaus hallitsee sydämiä, joka on suorastaan pilkkana kohdistunut Jumalan valtakuntaa kohtaan. Siis aivan sama hedelmä kuin Ismaelissakin, jonka Saara näki pilkkaajaksi, ja käski Abrahamin ajaa hänet ulos perinnöstä. Tämä oli Abrahamille raskas tehtävä.

Saarahan on Jumalan seurakunta, joka tekee tuomiot tällaisissa asioissa. Mutta nyt on tapahtunut niin, että viime marraskuun puhujainkokouksen asettama neuvottelukunta purki vuoden 1934 kokouksessa tehdyt seurakunnan päätökset sellaisella käsityksellä, ettei kysymys ole väärästä opista eikä eriseurasta, vaan hajaannuksesta kristillisyydessä. Asiahan on kuitenkin niin, että julkinen eriseura on eronnut kokonaan erilleen, eri taloksi, jota se on erillään asunut jo yli kymmenen vuotta! Mikä sitten on eriseura ja kuoleman synti, jos ei tämä sitä ole? Nyt kuitenkin, sovintokokouksesta annettujen ohjeiden mukaan, pitäisi hengellisesti kuolleita alkaa rakastaa veljinä, vieläpä pyytää anteeksi, ettei ole rakastanut heitä uskonveljinään. - On tämä ihmeellinen käsitys ja ennen kuulumaton eksytys!

Jos Jumala olisi saanut siellä sovintokokouksessakin ensin herättää kuolleesta tilasta synnin tuntoon ja sitten olisi saanut synnyttää lapsekseen totuuden sanalla, niin ei olisi rakkaus tekemisessä.

Pysykäämme siis alkuperäisellä kannalla, joka vuoden 1934 kokouksessa hyväksyttiin: heidän on tehtävä parannus eksymyksestään. Kaikki neuvottelutiet ovat epäraamatullisia. Raamattu tuntee vain tämän tien: tehkää parannus! Ovet ovat tähän Jumalan kaupunkiin avoinna yöllä Ja päivällä ja Jeesuksen veri, joka on lunastusveri, puhdistaa kaikesta sekä lihan, että hengen saastaisuudesta.

Kehoitammekin jumalanlapsia muistamaan ja käytännössä toteuttamaan, mitä rakkauden apostoli Johannes kirjoittaa: ”Jos joku tulee teidän luoksenne, eikä tuo tätä oppia mukanaan, niin älkää ottako tätä huoneeseenne, älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi, sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.”

Kaikkeen edellä esitettyyn viitaten kehoitammekin jumalanlapsia karttamaan niitä veljiä, jotka ovat eriseuran puolelle horjahtaneet mainituissa Oulun sovintokokouksissa.

Samalla sydämellinen toivomuksemme on, että rakkaat, selvillä olevat saarnaajaveljet eivät enää lähtisi jatkuviin sovintokokouksiin, jotka tällä kertaa ovat Torniossa. Jumalan sanaan perustuva totuus on jättää tällaisten asiain ratkaisu Jumalan seurakunnalle ensi kesänä pidettävään vuosikokoukseen. Sillä Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus.

Raskaalla sydämen murheella, mutta Pyhän Hengen vaatimina, rohkenemme tämän uskon rukouksin seurakunnille lähettää toivossa, että väkevä Jumala taistelevaa Siionia auttaisi!

Porissa helmikuun 16 p:nä 1946.

Jalmari Vuorinen, O. S. Norrgård, Helmi Laurinketo, Karl J. Ekblom, Hilma Katila, Y. I. Leutonen, Olavi Rainti, Väinö Polvi, Viljo Ylinen, Eino Valli, Akseli Nummela, Uuno Kerola, Fanny Ranta, V. Santala, Heikki Saari, Salli Katila.

Muita kirjelmän allekirjoittajia oli vielä 13 henkeä.

-----------

 Kun osa kirjelmistä oli jo postitettu, muuttui suhtautuminen Tornion kokoukseen myönteisemmäksi. Sen takia vielä postittamatta olevista liitteistä vedettiin yli kappale, joka alkoi: ”Samalla sydämellinen toivomuksemme on….'' ja tilalle kirjoitettiin: ”Tornioon pyydetään ehdottomasti menemään”

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johtokunnan kiertokirje 1933

Alla oleva kirje liittyy vanhoillislestadiolaisuudessa vuosina 1932 - 1934 tapahtuneeseen hajaannukseen. Sen liitteenä oli tämä kiertokirje.

 

--------

SUOMEN RAUHANYHDISTYSTEN KESKUSYHDISTYS R. Y.
OULU - UUSIK. 28

Oulu, postileiman p:nä 1933

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johtokunnalta.

Kaikille jumalan lapsille, jotka meidän kanssamme yhdessä hengessä ja kalleimmassa uskonkilvoituksessa matkaa tekevät odottaen meidän lunastajamme Herran Jeesuksen ilmestymistä. Armo, laupeus ja rauha, Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, meidän Herraltamme. Toivotamme taivaallista siunausta kalliille evankeljumin työlle ja sille uhrautuvaisuudelle, jota Jumalan seurakunnissa tälle asialle osoitetaan. Jotta tämä työ ja uhraus evankeliumin, hyväksi menestyisi ja hedelmän kantaisi, on Herran apostoli Paavali siitä antanut kalliita neuvoja kirjoittaessaan Filippiläisille (2: 1—2).  ”Jos siis joku neuvo on teidän tykönänne Kristuksessa, jos joku rakkauden lohdutus, jos joku Hengen osallisuus, jos joku sydämmellinen rakkaus ja laupeus. Niin täyttäkää minun iloni, että teillä olisi yksi mieli, yhtäläinen rakkaus, ja te olisitte yksimieliset ja yhtäpitäväiset."

Nämät Herran apostolin neuvot ovat tälläkin ajalla erittäin tärkeästi huomioon otettavat, koska on tullut valituksia Jumalan seurakunnilta, että vihollinen tahtoo särkeä yksimielisyyttä ja yhdenkaltaista rakkautta. Tämä valitettava tila johtuu siitä, että muutamat ovat unhoittaneet Jumalan sanan neuvot, sivuuttamalla seurakunnat ja niiden valitsemat toimikunnat, ja ruvenneet yksityisesti kutsumaan puhujia sekä toimeenpanemaan seuratilaisuuksia. Näistä on ollut seurauksena erimielisyyksiä ja kolinoita Jumalan lasten keskellä. Jos tällainen tila jatkuu, voi siitä seurata sekaseuraisuus ja eriseura. Välttyäksemme näin hirveästä rangaistuksesta on kaikkien jumalanlasten, joille Jumalan valtakunnan menestys on kallis, erottava senkaltaisista puhujista samoin kuin heidän kannattajistaankin, jotka eivät tottele jumalanlasten ja seurakuntain rakkaudenneuvoja, vaan toimivat näitä vastaan. Jotta Jumalan seurakunnissa olisi yhtäläinen tieto niistä päätöksistä, joita on tehty näissä jumalanlasten kokouksissa, joissa he ovat keskustelleet näistä vakavista asioista, on ohellisena päätökset liitetty tämän kirjelmän mukaan sillä toivomuksella, että ne Jumalanlasten tietoon saatetaan.

Osallisena vaivassa ja valtakunnassa, tervehdimme veljeydellä.

SUOMEN RAUHANYHDISTYSTEN KESKUSYHDISTYSTEN JOHTOKUNTA.
Kauno Kemppainen

Siht.

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen kiertokirje 1933

Amerikan lestadiolaisten keskuudessa syntyneet erimielisyydet heijastuivat myös Eurooppaan ja aiheuttivat ristiriitoja Suomessa. Lestadiolaisuus oli jakautunut 1930-luvun alussa uudella mantereella neljään ryhmään: esikoisiin, heidemanilaisiin, ns. kirkkokuntalaisiin ja pollarilaisiin. Suomen vanhoillislestadiolaiset pitivät lähinnä yhteyttä heidemanilaisiin. Myös ns. kirkkokuntalaiset halusivat myös kutsua Suomesta vanhoillislestadiolaisia pappeja ja saarnaajia julistustyöhön heidän seurakuntiinsa. Tähän kutsuun vastasivat kirkkoherra Väinö Juntunen ja muutamat vanhoillislestadiolaiset saarnaajat 1930-luvun alussa. Kutsun hyväksymisen seurauksena oli muutaman vuoden prosessin tuloksena hajaannus vanhoilliselestadiolaisuudessa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Syntyi lestadiolaisryhmä, jota kutsuttiin aluksi, ilmeisesti pilkkamielessä pikkuesikoisuudeksi. Myöhemmin suuntaa on kutsuttu myös rauhansanalaisuudeksi, Ruotsissa se on saanut myös nimityksen tornedalsriktning ja Norjassa ryhmä on saanut nimen Alta rettning. Vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestö yritti kiertokirjeillään selvittää liikkeen kannattajille tilannetta ja perustella tekemiään päätöksiää. Tässä yksi kiertokirjeistä.


---------

SUOMEN RAUHANYHDISTYSTEN KESKUSYHDISTYS R. Y.
OULU - UUSIK. 28

Oulu, postileiman p:nä 1933

Päätökset,
jotka tehtiin puhujain kokouksessa Oulussa pidetyn vuosikokouksen yhteydessä 29 p:nä kesäkuuta 1933 ovat seuraavat:

1)  Iisalmella pidetyn puhujain kokouksen päätös pidetään voimassa k. o. päätös on Iisalmella pidetyn vuosikokouksen pöytäkirjan 17 §. ja on seuraava:  Keskusteltiin  Suomen Rauhanyhdistysten  Keskusyhdistyksen  johtokunnan esityksestä niistä  toimenpiteistä, joihin johtokunta oli ryhtynyt Amerikan Suomalais-Apostolis-Lutherilaisen kirkkokunnan kutsusta Ameriikkaan aikovien puhuvaisten veljien matkan suhteen ja hyväksyi edustajakokous ja kokoontunut Jumalanlasten lauma johtokunnan toimenpiteet: k. o. toimenpide oli johtokunnan kokouk­sessaan tekemä päätös 10. 1. 32 jossa puhuja veljiä kiellettiin tälle matkalle lähtemästä ja on k. o. päätös seuraava:

Koska johtokunnan tietoon on tullut, että eräät kristillisyytemme puhujat olisivat halukkaat lähtemään Amerikkaan puhuja matkalle. Vaan koska sieltä on pyyntö tullut sellaisilta henkilöiltä, jotka ovat lähteneet ulos kristittyjen rakkaudesta ja hengenyhteydestä ja Jumalan­lasten joukon ylönantaneet, niin päätti johtokunta pitämässään kokouksessa, että kristillisyytemme puhujain ei ole lähdettävä näiden pyytäjäin kutsumana sen syyn tähden, että jumalanlapset siellä tulisivat sen kautta sorretuiksi ja alas painetuiksi ja näin ollen tämä työ saattais panemista ja hajaannusta aikaan kristillisyydessämme Amerikassa ja kotimaassa.

2)    Oulussa lokakuun 4—6 p:ään 1932 pidetyn puhujain ja seurakuntain vanhinten kokouksessa tehty ensimmäinen päätös: joka päätös on mainitun kokouksen pöytäkirjan 4 § ja on seuraava. Esitettiin seuraava asia: Iisalmella hyväksyi yleinen kokous johtokunnan toimenpiteen V. Kaikkosen ja A. Krekulan estämiseksi Ameriikan uusheränneiden ja pikkuesikois­ten kutsulla menemästä, yhteisen rauhan ja rakkauden säilymisen tähden. Sen jälkeen he ovat menneet vastoin yleisenkokouksen ja Jumalan seurakunnan päätöstä. Samoin on laita kirkko­herra V. Juntusen suhteen. Asia on tärkeä sen tähden että, kolina ja rakastamattomuus on jo asian johdosta yleinen. Kun asiasta on jo tehty ennen päätökset, niin kokous jätti asian sillensä ja jääden odottavalle kannalle siksi kuin veljet palaavat Amerikasta. Asiasta puhutaan toistaiseksi niin vähän kuin mahdollista rauhan ja rakkauden säilymiseksi.

Edelleen otettiin saman kokouksen päätös, joka koskee Amerikan pikkuesikoisuutta. Kysymyksessä oleva päätös on edellä mainitun kokouksen pöytäkirjan 7 §. ja on seuraava: Keskusteltiin kysymystä onko n. s. pikkuesikoisuus väärää oppia, jonka kysymyksen olivat nostaneet oheellisen kirjeen N:o 1 kautta Oulaisten Rauhanyhdistyksen edustajat.

Kysymyksen johdosta käytettiin lukuisa määrä puheenvuoroja, joista ilmeni että k. o. on väärää, koska se perustuu Jumalan kymmeneen käskyyn sekä julkirippiin ja synnintunnustuksen autuaaksi tekemiseen, synnyttäen eriseuraisuutta ja isäntähenkeä. Keskustelun tuloksista päätettiin tehdä yhteenveto, jota perusteluineen laatimaan valittiin veljet Jussilat, Tapaninen, Havas ja Honkavuori. Yhteenveto edellä olevasta asiasta on seuraava: Keskustelu kysymykseen: Onko Amerikan n. k. pikkuesikoisuus vääräoppi ja eri seura? päätettiin yksimielisesti vastata. Asiaa Raamatun valossa tutkittua ja Amerikassa käyneiden veljien kokemusten ja havaintojen sekä mainittujen pikkuesikoisten julkaiseman kirjallisuuden ja äänenkannattajan kirjoitusten perusteella todettiin:

1)               Että Amerikan Suomalais-Apostolis-Lutherilainen Kirkkokunta eli n. k. pikkuesikoisuus on sekaseuraisuutta, jossa monia vääriä oppeja suositaan.  Siihen kuuluu ensinnäkin pieni joukko uudestiheränneitä. Saarnaajista mainittakoon, Färdig, Viinamäki y. m. Sitten siinä on suuri joukko lakilaisia, jotka muuten opettavat kuten mekin, mutta vaativat kymmentenkäskyin lain kristityille opettajaksi ja ojennusnuoraksi ja asettavat epäraamatullisesti ripin uskon edelle. Saarnaajista mainittakoon Määttälä ja Kalle Ojala y. m.   Tämän lisäksi tähän joukkoon kuuluu joukko ihmisiä, jotka opillisesti ovat samaa mieltä kanssamme, mutta eivät toteuta apostolin sanaa: ”Aja pois palkkavaimo poikinensa, sillä palkkavaimon pojan ei pidä perimään yhdessä vapaan pojan kanssa,"

2)              Että n. k. pikkuesikoisten enemmistö ja johto miehet ovat useaan eri otteeseen veljinä vastaanottaneet uudenherätyksen eriseuran lähettejä ja siten harjoittaneet hengenyhteyttä heidän kanssaan.

3)               Että mainitussa joukossa vallitsee esikoisuudesta peräisin oleva hallitus eli isäntähenki ja että taloudelliset seikat ja Kirkkopolitiikka usein syrjäyttää ne näkökohdat ja tiet, jotka Pyhä henki seurakunnalle määrää.

4)               Että mainittu joukko on vihamielisesti suhtautuneet moniin rakkaisiin veljiimme ku-ten esimerkiksi molempiin Heidemanneihin, Heikki Jussilaan ja R. Vepsäläiseen, jotka kaikki ovat Suomen kristillisyydessä tunnetut vakaviksi opissa ja elämässä.

3)   Oulussa, 29 p:nä kesäkuuta 1933 pidetyn puhujain   kokouksen päätös: Puhujain kokous antaa rakkauden neuvon seurakunnille, että kun veljet saapuvat Amerikasta, ettei heitä seurain pitoon kutsuttaisi, kaikkien riitojen välttämiseksi. Niille, jotka tästä huolimatta heitä kutsuvat, on huomautettava, että he tekevät kristittyjen rakkautta vastaan.