keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Wanhoja kirjeitä 22. Saarnaaja Paulus Palovaaran kirje Aapo Aunolle Vesisaareen 15.10.1886

Norjassa saarnamatkalla liikkuneiden tai siellä asuneiden lestadiolaissaarnaajien kirjeenvaihtoa on varsin paljon tallessa eri arkistoissa. Merkittävä osa näista kirjeistä on arkistoituna joko Kansallistarkistossa Helsingissä tai Oulussa sijaitsevassa Laestadiana-kokoelmassa. Ruotsin Lannavaarassa olevassa August Lundbergin kokoelmassa sitä on myös runsaasti Sen sijaan sitä ei ole säilynyt arkistoituna merkittäviä määriä Norjassa.

Monet kirjeistä ovat joko saarnaaja Juho Paulus Palovaaran lähettämiä tai hänelle osoitettuja. Palovaara on ollut mitä ilmeisemmin voimakas hahmo, jonka toiminta on saanut monet innokkaasti puolustamaan häntä, mutta toiset sitä vastoin asettumaan tiukkaan vastarintaan. Monet kirjeitä ovat kiivaita riitakirjeitä. Ne kertovat siitä, miten vaikea oli pitää laajalle levinnyttä herätysliikettä koossa. Samalla kirjeenvaihto paljastaa, kuinka yhteisöjen jäsenten keskinäiset välit tulehtuivat taistellessa vallasta ja opillisista tulkinnoista.

-----

Lähde: Kansallisarkisto. E. A. Aunon kokoelma. Eri henkilöiden kirjeenvaihtoa. Ole. E. Hansenin kopioimia kirjeitä




Hammarfestistä 15 p Lokakuuta 1886

Rakkalle vanhimalle ja uskolliselle työntekiälle Herran Viinamäessä Abraham Auno.[1]

Jumalan armo ja herran Jesuksen rakkaus lisäntyköön aina teän hengenne kanssa. Annan teille tietä että ei minulla ole vielä erilainen ymmärrystä Vesisaaren Kristilisyytestä kuin minä ennen kirjoittanut olen Olavi Molgojärven emänälle, ja Henrik Feltille on toinen kirja. Ja älgää sitä outoksuko ja kummastuko että Paulusta sanotaan joltakin joukolta eli tokalta, toisin ajattelioiksi eli eriseuraiseksi, ja Kristittyin kiroiliaksi, ja ryöttäin puhujiksi. Näitä mie jo olen kuullut monta Vuotta, se tulle siittä syystä minun päällenin kuin mie olen uskonut ittiänin kristityksi ja autuaksi ja onneliseksi Ihmiseksi. Ja että Jumalan Seurakunnassa minua suojellaan kannetaan ja korjataan, eikä minulla ole muuta turvaa kuin Jesus Kristus, ja hänen kallis ja pyhä Seurakuntansa.

Ja älkää tekään rakkaat veljet ja sisaret peljätkö mailman tuskaa, kantaissa Jesuksen ristiä, antaa nyt meitä nimittää vaikka miksikä he tahtovat, kuitenkin me nyt autuaiksi tulema armosta uskon kautta. Ja annan teille tietää ettei minulla ole yhtäkään tule lähtöä pitämille matkoille, eikä minulla ole yhtäkään ihmistä elikkä nimityistä Persoona liittolaisenna. Ei minulla tule lähtöä Inarin kyrröön[2] eikä Kiinan maalle, mie olen kessää kauten kulkenut Norjan rantoja laiskana, ja kerjännyt leipää syäksenin, eikä ole ansainnut ittelenin talvivaroja, enämpi kuin ennenkään niin kuin itte tietätte kaikki. Olen mie ajatellu itteksenin käyäksenin lapin maassa. Ja kyllä mie tulisin mielellänin Vesisaareen, silloin kuin kittiläiset ja Tabanin Abo tulevat teille viisautta saarnaamaan, ja teiltä rahat noutamaan[3].

Ja ei nyt muuta, mutta sydämelisiä terveisiä Korven olalle[4] emäntänsä kansa, ja Johan Salliselle[5] emäntänsä kansa, ja melin Petterille vaimonsa kansa, ja Palomatille Emäntineen ja Harilan Erkille emäntineen, Johan abraham Koskamolle emäntineen, ja Kalhaan Ersalle[6] Emäntineen ja Sippa Törmäselle Emäntineen ja Efraim Jolmalle Emäntineen, ja mathias puijalle ja Greeta Liimatallle ynnä monelle muille. Ja olkaat nyt rakkat veljet ja sisaret sydämen rakkautella tervehtitty minulta. Ja ole nyt koko Jumalan ja Herran Jesuksen Verinen lauma, joka olet kalliilla verellä lunastettu ja ostettu. Sydämelisesti tervehtitty minulta, se on kaikki joka uskoa tunnustatte Vesisaaressa ja sen ympäristöllä, niin uskokaat te ittiänne synnittömiksi ja viattomiksi Ihmisiksi. Synnit, vijat ja puutokset on anteeksi annetut teille ja meille Herran Jesuksen nimen ja veren kautta. Jesus Jumalan poika käy laumansa etellä Verreen kastetuissa vaatteissa, ja lyö laumansa viholiset suunssa miekalla.

Ja ole nyt itte veljenin rakas enin ja Sytämelisesti tervehtitty minulta. Ja muistakaat minua rukouksisanne ollessanne syntein anteeksi antavaisella sytämellä. Kirjoitta Paulus Palovaara[7]. Ja lukekaat tämä kirje kaikille Kristityille Vesisaaressa. Ja kuin tet minulle kirjotatte pankaa päälle kirjotus Henrik Kivijärvelle. Hammerfest

Kopioinut sanasta sannaan
Vesisaaresa 8.11.-86
Ole Edv. Hansen


[1] Aapo Auno ol karunkilaissyntyinen kalastaja ja saarnaaja Vesisaaresta (1825 – 1901). Raittila 1967, n:o 16.
[2] Inarin kunnan Ivalo tunnettiin aikaisemmin nimellä Kyrö.
[3] Palovaara vihjailee Kittilän saarnaajien, joilla tarkoittanee Hanhi-Pietiä että Fredrik Paksuniemeä sekä Aapo Tapanin käyvän saarnamatkoilla Vesisaaressa rahastustarkoituksessa.
[4] Saarnaaja Ole Edvard Hansen (1836 – 1925), joka oli syntyisin Torniosta, mutta muuttanut jo lapsena Norjaan. Kristiansen 2004, 121.
[5] Sallinen oli syntyisin Ruotsin Karungista Kukkolan kylästä. Myös hän monen muun vesisaarelaisen saarnaajan ohella oli kalastaja. Sallinen asui 1890-luvulla joitakin vuosia Yhdysvaltain länsirannikolla. Kristiansen 2004, 134-135.
[6] Tarkoittanee Kemijärvellä syntynyttä kalastajaa ja saarnaajaa Esaias Kalhavaaraa (s. 1832). Kristiansen 2004, 126.
[7] Turtolassa 1.3.1831 syntynyt Juho Paulus Palovaara oleskeli 1880 ja 1890- luvuilla paljon Pohjois-Norjassa. Rovaniemen rippikirjassa hänet on sijoitettu naimattomien renkien sivulle. Palovaara kuoli 4.3.1903 Torniossa sairaalassa. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/rovaniemi/rippikirja_1868-1880_mko93-100/180.htm

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Wanhoja kirjeitä 21. Aatu Laitisen kirje saarnaaja Paulus Palovaaralle 22.4.1899

Vesisaaren vuonna 1875 rakennettu rukoushuone säästyi puna-armeijan pommituksilta, vaikka kaupunki
muuten kärsi pahoja vaurioita. Kuvassa rukoushuone n. vuonna 1948. Finmark Folkesbibliotek

Samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa, myös Norjassa syntyi lestadiolaisyhteisöjen sisälle varsin pian jännitteitä ja riitoja. Varsinkin Vesisaaressa riidat jatkuivat vuodesta toiseen johtaen kahden kilpailevan rukoushuoneen pystyttämiseen. Keskeisiä henkilöitä noissa kahinoissa olivat saarnaajat Karl Huru (Neljäskunta), Paulus Palovaara, Olli Koskamo ja kansakouluopettaja/saarnaaja Ananias Brune. Riitojen osapuolet vetosivat lukuisia kertoja Juhani Raattamaahan, Erkki Antti Juhonpietiin ja muihin "Lapin wanhimpiin" saadakseen tukea näkemyksilleen. Nämä lähettivät lukuisia kertoja saarnaajia tyynnyttämään ja sovittelemaan erimielisyyksiä. Myös saarnaaja Juho Takkiseen vedottiin usein ja saarnaaja Paulus Palovaara sai häneltä tukea. Norjassa kävi samalla tavalla kuin Pohjois-Amerikassa: Välillä tehtiin sovintoja ja allekirjoitettiin sovintokirjoja, muta kohta riidat jatkuivat kuten ennenkin. Oheinen Rovaniemen silloisen kappalaisen, tulevan kirkkoherran Aatu Laitisen kirje yhdelle riitojen keskeiselle osapuolelle kertoo selkeästi hänen turhamisestaan riitelyihin ja jakaantumisiin.

------

Lähde: Elise Balon Arkisto. Finmark Fylkesbibliotek.


Rovaniemi 22.4. 99


Rakkaalle veljelle Herrassa Paulus Palovaara Norjassa!

Armo ja rauha asukoon sydämmessämme. Herramme Jesuksen kautta ja kasvakamme hänen tuntemisessansa. Kiitän veljeä rakkaasta kirjeestä ja on kallis, että muistatte meitä rukouksissanne. On surkea ja vaarallisen lopun saapa asia, että norja[n] kristityt monissa eri seuroissa kokoontuvat, ei se ole kokoontumista Herran Jesuksen nimeen. Ikävä on kuulla sanomia riitelevistä kristityistä. Sano heille veljeni terveisiä, että sopivat, kuin vielä tiellä ovat. Meiltä kaikilta rakkaita terveisiä kaikille tosi kristityille siellä.
Veljellisesti A. Laitinen

maanantai 13. heinäkuuta 2020

Wanhoja kirjeitä 20. Maria Välimaan kirje Kreeta Sundelinille 27.2.1892

Näkymä Franklinin suomalaiselle hautausmaalle Minnesotassa. Tällä hautausmaalla lepää Lotta Laestadius Jokela ja hänen tyttärensä


Oheisen kirjeen merkittävin tieto lienee vahvistus sille, että saarnaaja Juho Takkisen ruumis haettiin uudelleenhautausta varten Posiolle jo helmikuun lopulla 1892.
------




Kansallisarkisto. E. A. Aunon kokoelma. Maria Välimaan kirje Kreeta Sundelinille  27.2.1892

Kittilästä se 27 päivä Helmikuuta vuonna 189?[1]

Rakas sisareni Herrassa Kreeta Sundeliini[2].
Rauhan ja rakkauden Jumala olkoon kansanne. Nyt minä lähestyn teitä koska kuulin Heikki Sattasen?[3] kirjeestä että te oletta vielä elämässä ja kuulin että Lotta sisarki on ollu teillä kylässä yhtenä sunnuntaina joka on pyhitetty Jumalalta lepopäiväksi / se vastas niin kovin ikävällä että minä en juuri ihmettäni lopettanut kun Heikki sano että Lotta istu ja kuto kudelmaa toisena joulupäivänä / mitenkä te oletta niin sokeutuneet siellä Ameriikassa. Waeltakaa te valkeudessa niinku te oletta valkeuden lapset ettei pimeys teitä käsittäisi ja kokekaat ja koetelkaat teitänne jos Jeesus Kristus asuu teissä, mutta jos me valkeudessa vaellamme niin kuin hänkin vaelsi valkeudessa, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, hänen poikansa veri puhdistaa meitä kaikista synneistä, ja kyllä se Kreeta sisar tarvitsee vielä muistaa niitäki jotka suuresta vaivasta on tulleet ja on vaatteensa Karitsan veressä valasseet, joita Johannes katseli / joidenka kanssa Kreeta sisarki on matkaliittoja tehny täällä kylmällä Pohjanmaalla että kuinka murheelliseksi niiden sydän menee  että te niin kiinni oletta tämän maailman asioissa [ettette] jouda pyhittämään lepopäivää jonka Jumala on antanut. [4]

Ja tänne ei kuulu erityistä /kuollu täällä on muutampia tuttuja /Puttaan isäntä ja Wälitalon vanhempi Olli[5] ja ? Levoska / ja Takkisveljen ruumista on tultu eilen noutamaan Kuusamon / se on pantu täällä hautaan mutta se otetaan ylös ja vietään Kuusamoon[6] / Uulan[7] on Alatalon isäntä saattanu Saivonmuotkaan ja me täälä terveä olemma ruumiin ja sielun puolesta ja rakkaudessa keskenämme ja Hengen ystävyydessä / Sileeni Fosmestari[8] meille kulkee saarnaamassa evankeliumia sunnuntaina seuroissa ja äitillä ja minulla huone olla Kittilässä Anttilan ja Uudensalmen välissä ja sen on Kristittyin rakkaus enimmän osan rakentanut, ettei kaikki ole omilla voimilla rakennettu vanhurskasten ylös nousemisen muistoksi / ja muistakaa teki meitä rukouksissa entisiä rakkaitanne ja kylämiehiänne ja matkakumppaniamme elämän tiellä ja terveisiä Jokelan Mikolle ja Lotalle ja Kallon Aleksille hänen vaimonsa kanssa[9] ja Kariniemen Aatelle ja Kaisille ja kaikille lapsille ym.
Jo äiti on hyvin vanha / se on kahdeksalla kymmenellä ja käskee sanova terveisiä teille kaikille ja olkaa minulta enin tervehtetty
Maria Wälimaa
minä jään odottamaan vastausta tästä kirjeestä ja sitte minä pyytäsin nöyrimmästi että kokoaisitta meille vähäisen varoja että me saisimma oven huonhessen jossa me asumma, meillä on lainaovi huoneessa.



[1] Kirjeen yläkulmasta on pala poissa. Sisällön perusteella kirje on vuodelta 1892.
[2] Talollinen Juho Aappo Sundelin eli Pietala (s. 6.9.1842 Rovaniemellä) ja hänen vaimonsa Priita Kreeta Erkintytär (s. 13.12.1844 Kittilässä) hakivat Kittilässä muuttokirjan Amerikkaan siirtymistä varten 10.6.1880. Perheen muuttaessa siihen kuului neljä lasta. Ks. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kittila/muuttaneet_1880-1883_mko5/1.htm
[3] Sukunimi epäselvä. Kirjepaperin reunosta on paloja pois ja lisäksi paperi on paikoin rispaunut.
[4] Lepopäivän viettämisen ehdottomuus koski siis myös käsitöiden tekemistä.
[5] Pekka Raittilan mukaan sekä Juho Pudas (1819 – 1891) että Olli Välitalo (1826 – 1891) kuolivat samana päivänä eli 31.12.1891. Raittila 1967, n:o 647.
[6] Takkinen oli kuollut 13.2.1892. Kirjeen päiväyksen perusteella hänen ruumiinsa oli väliaikaisessa haudassa vain vajaat kaksi viikkoa. Lopullisen leposijansa hän sai Posion Sarvisaaren hautausmaalla.
[7] Saamelaissaarnaaja Ole Baggjegiedde (Ylikentän Uula) Tenojokivarresta? Raittila 1967, n:o 19.
[8] Metsänhoitaja Frans Silén (1839 – 1912), josta tuli myöhemmin narvalaisuuden johtohahmoja. Raittila 1967, n:0 470.
[9] Talollinen Aleksanteri Kallo (s. 16.3.1840 Kittilässä) ja hänen vaimonsa Stiina Henriikka Rikinä (s. 16.5.1842 Muonionniskassa) hakivat muuttokirjan 4.5.1881 Kemiin. He siirtyivät S. Ilmosen mukaan kuitenkin jo samana vuonna uuudiasukkaiksi Frankliniin Minnesotaan. Perheeseen kuului viisi lasta. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kittila/muuttaneet_1880-1883_mko5/3.htm

Ett typiskt laestadianskt brev

  Jag har under de senaste veckorna gått igenom brevväxling mellan olika laestadianska predikanter. Tills vidare har skrivit upp cirka 200 g...