Ruotsin Lapin saarnaajien kokous Vittangissa 11.3.1897

 

Vittangin kirkko

Mielenkiintoinen pöytäkirja, jonka löysin USA:ssa ilmestyneestä Kristillisestä Kuukauslehdestä. Maaliskuussa 1897 kokoontuivat Ruotsin Lapin saarnaajat kokoukseeen Vittankiin. Paikalla olivat myös liikkeen patriarkat Juhani Raattamaa, Erkki Antti Juhonpieti sekä Joonas Purnu. Kokouksessa käsiteltiin niitä syytöksiä, joita sekä pastori Aatu Laitista että rovasti P. O. Grapea vastaan oli nostettu Pohjois-Amerikassa ja jotka olivat ottaneet tulta myös Euroopassa. Samalla keskusteltiin lestadiolaisuuden suhteesta kirkkoon. Sama asia oli ollut esillä kokoontumisessa kaksi vuotta aikaisemmin. Tässä kokouksessa  länsi- ja itälestadiolaisuuden ero ei vielä toteutunut, mutta joitakin vuosia myöhemmin ero oli tosiasia.

Pöytäkirja[1]

Tehty 11 p. maalisk. 1897 Nikukan talossa Vittangissa, jossa olivat seuraavat maallikkosaarnaajat koossa pitämässä jumalan sanan selityksiä: Johan Raattamaa, Erik Andersson [Juhonpieti], Isak Poromaa, Per Persson Nutti (Antin Pieti) ja Joonas Purnu, jotka kaikki olivat valitut saarnaajiksi jo provasti L. L. Laestadiuksen aikana. Oli siihen kokoontunut muutampia vasta alkavaisia saarnaajia, n[iin] k[uin]Samuel Erikson Vettasjärvi ja Isak Kuoksu y,m.[2]

Koska Johan Raattamaa oli pitänyt ensimmäisen saarnan, alkoi koulunjohtaja Aug. Lundberg, joka oli seurakunnasta siihen valittu, että esitellä seuraavat kysymykset sopivan johdatuksen perästä, koska kummallisia sanomia tänne kuuluu. Niin on tämä seurakunta pyytänyt minua, että julkisesti kysyä Raattamaa vanhimmalta: Onko teidän käsityksenne jälkeen pastori Laitinen ja provasti Grape oikiat kristityt?[3]

Johan Raattamaan vastus: On ainakin Laitinen ja Grape kalliit kristityt, jotka ovat oikian oven läpi tulleet, ja ovat kalliit työntekijät Jumalan viinamäessä.

Kysymys: Mitä Erik Anders Andersson käsittää siihen?

Vastaus: Minä olen ollut siinä kokouksessa, jossa provasti Grape on lähtenyt Jeesusta seuraamaan. Ja minä tiedän, etä hän senjälkeen on totuudessa pysynyt kalliilla kilvoituksella.

Kysymys: Mitä käsittää Isak Poromaa?

Vastaus: Ainakin minä olen samasta mielestä kuin edelliset veljet.

Kysymys: Antin Pieti on alusta asti ollut provasti Laestadiuksen kanssa, ja on siitä asti ollut uskollinen työntekijä. Mitä hän käsittää tästä?

Vastaus: Minä tunnen Laitisen alusta asti, ja tiedän, että hän totisesti on oikeen matkaan lähtenyt; ja että hän on kallis veli Kristuksessa, joka kelpaa totisesti Jumalan sanan saarnaajaksi.

Kysymys: Mitä käsittää Joonas Purnu vanhin tästä)

Vastaus: Ainakin minä olen aina pitänyt Laitisen kalliina veljenä ja joka paikassa häntä puolustanut, että semmoinen mies, joka niin totuudessa on matkaan lähtenyt, myös totisesti autuaaksi tulee.

Kysymys: Onko veli Laitinen siitä asti muuttunut, kuin hän on tullut esikoisten seurakuntaan?

Vastaus: Antin Pieti: Että Laitinen kovan vainon aikana ei rohjennut niin rohkiasti nuhdella maailmaa kuin ennen, mutta että hän on siitä parannuksen tehnyt ja että hän on nyt yhtä totuudessa kuin ennenkin. Siihen myönnettiin kaikki. Mutta Joonas Purnu lisäsi, että hän on pitänyt sitä sopimattomana, että Laitinen anoi anteeksi Lannavaaran vihkimäaikana (hurmausta). Niin kalliilla miehellä ei saattanut olla hurmaus. Kysymysten tekijä siihen, että Raattamaa vanhin on rakkaudessa nuhdellut Laitista muutamasta ajattelemattomasta kirjoituksesta ja koska hän itse käsitti asian oikeaksi, niin hän anteeksi anoi sitä sekä siellä että jälkeen ”Siionin Sanomissa”, joka ei ole vika, vaan sangen kiitettävä asia, sillä se osoittaa, että hän tahtoo Raamatun opissa pysyä kiinni ja on alle antavainen vanhemmille kristityille. Ei hän, niin kuin muutamat muut, salannut erehdyksiään, vaan oli kuin Luther Wormsissa halullinen luopumaan kaikesta, mitä vois olla pyhää Raamattua vastaan, ja tahtoi sitä anteeksi pyytää. Sitä vahvisti oikeaksi Raattamaa.

Isak Kuoksu esitteli: että se oli vikaa, että Laitinen on kirjoittanut, ”ettei ole luvallista saarnata syntiä anteeksi seiniä myöten”.

Siihen huomautti kysymysten tekijä, että Kuoksu veli on huono kalanpyytäjä, jos hän suolaa yhteen puolikkoon[4] hyviä ja mädänneitä kaloja. Ei Pietari todistanut Simon noidalle anteeksi, vaan sanoi: ”Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä sanassa, sillä sinun sydämes ei ole oikea Jumalan edessä.” Meidän pitää oikein jakaa Jumalan sanaa, katuvaisille armoa ja syntein anteeksi saamista, mutta katumattomille Jumalan tuomio ja rangaistus siihen asti, että he parannuksen tekevät. Ei Raamatusta löydy se sana ”syntiä anteeksi seiniä myöden”. Eikä Laestadiuksen postillasta, eikä hänen kirjoitetuista saarnoista löydy se sana. Korneliuksen huoneessa ei ollut kuin katuvaisia.

Koska ei kukaan siihen enään mitään virkkanut, niin teki kysyjä vielä kysymyksen. Tämä seurakunta on käsittänyt niin, että vanhin Joonas Purnu on eilen illallisessa saarnassaan tarkoittanut Laitista puhuessansa ”Suomen pojasta”, joka muka ei perusta mitään esikoisten seurakunnasta. Oliko se niin tarkoitus?

Vastaus: En ole minä ainakaan saattanut niin kallista miestä tarkoittaa, koska minä sydämestä rakastan Laitista, ja joka paikassa kehotan pitämään häntä kalliina miehenä.

Kysymys: Provasti Laestadius on kehottanut ihmisiä käymään kirkossa; hän on kyllä kovasti haukkunut suruttomia pappeja, mutta aina kehottanut ihmisiä käymään kirkossa, ja siellä rikoilla. Jos ei saarna olisi kelvollinen, niin lukee pappi kuitenkin Jumalan sanaa. Ja Raattamaa vanhin on aina kehottanut käymään kirkossa kuin tilaisuus on olut. Onko se niin?

Kaikki sen vahvisti totuudeksi, ja sanoivat myös yksimielisesti niin opettavansa ja kehottavansa sanan kuulijoitaan. Kaikki pitivät kalliina, että Jumalan palvelus yllä pidetään, ja että ihmiset asetuksen mukaan saavat Jumalan huoneeseen kokoontua rukoilemaan. Sillä päättyivät kysymykset ja kysymysten tekijä muistutti, että täällä on puhuttu Jumalan ja Hänen seurakuntansa edessä Ja Ananiaksesta Apost. tek. 5. luvusta nähdään kuinka vaarallinen se on että valehdella Pyhää Henkeä vastaan. Jonkatähden se olisi paras, jos veljet jossakin näissä puutteelliset olisivat, että täällä julkisesti vikansa tuntea, tunnustaa ja anteeksi anoa. Koska Joonas Purnu siihen vastasi, että ”Ei ole mitään senlaista; niin päättyi keskustelu, ja Erik Anders Andersson selitti suurella kykeneväisyydellä Ef. 6. lukua.

Vittangi, päivä kuten ylempänä
Aug. Lundberg
Justeerataan
F. Isakson
Is. Isakson

Tämä 27 vuotta käsikirjoituksena säilynyt pöytäkirja annetaan ulos nyt kuin ovat sekä Grape että Laitinen kuolleet vanhurskaan kuolemalla.
Toim. muist.

---

[1] Kristillinen Kuukauslehti 3/1924, 74-76.

[2] Virke vaikuttaa varsin leimaavalta, joten lieneekö kuulunut alkuperäiseen pöytäkirjaan?

[3] Kevättalvella 1897 oli Haaparannanlehdessä kolme kirjoitusta, joissa kuvattiin liikkeen keskuudessa syntyneitä erimielisyyksiä ja alkanutta hajaannusta. Evankelisluterilaisen kirkon, Aatu Laitisen ja P. O. Grapen vastaista mielialaa loi kirjoituksillaan Henrik Koller Michiganin Kuparisaarelta Siionin Sanomat-lehdessään.  Nimimerkki ”syrjästä seuraaja” totesikin:  ”Laestadiolaisuus täällä Pohjan perällä näyttää alkavan jakautumaan kahteen puolueeseen. Haaparannanlehti  23.2.1897; 2.3.1897, 30.3.1897.

[4] Puinen puolikkaan tynnyrin kokoinen astia. Puolikko on myös vanha astiamitta, = 15
kappaa.

Wanhoja kirjeitä 37. Petter Raattamaan kirje isälleen Juhani Raattamaalle 8.4.1893.

 

Uutinen saarnaaja Petter Raattamaan kuolemasta. Siionin Lähetyslehti 6/1921

 

Petter Raattamaan kertoo kirjeessää isällee  Juhani Raattamaalle 8.4.1893 kohdanneensa Amerikassa lähetys- ja sovinnotekomatkalla olleet Euroopan vanhinten lähettämät saarnaajat Joonas Purnun ja Jöns Mäntyvaaran. Lopussa on myös Matti W. Pekkalan jälkikirjoitus[1]

New York Mills Huhtikuun 8 p 1893
Rakas Isa ja uskollinen työntekiä Herran viinamäessä Johan Raattama. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille ynnä kaikkein valittuin kanssa priiskoitus veren kautta

Saamme nyt Ensin teitä kiittää Rakkaan ja kalliin kirjan edestä jonka aikoja Sitte oleme Saaneet. Terveenä oleme kaikin ja uskomassa Synnit anteeksi karitsan weren kautta Raamattuin jälkeen. Vieläpä pidäme sen kalliina Että muistatte aina meitäki kirjoituksilla / vieläpä kehoitatte Saarnaaman Sovinnosta – jonka pidäme kalliina ja tarpeellisena Että Särjetyt Sydämet tulisit Raketuksi korjatuksi ja kootuksi yhteen lammashuoneeseen Herran sanan jälkeen Jesuksen kautta joka edestämme kuollut ja ylösnoussut on Että me hänen kauttansa eläisimme.

Saamme wielä muistella Rakkaale wanhaalle Isälle Että oleme mursu weljen kanssa käyneet Michiganin saarella, Superiossa ja Thomsin kylässä[2] ja Suuri paljous veliä ja Sisaria otit kaikkiaalla vastaan ilolla ja Rakkaudella ja monta Epäuskostaki tuli tuhlaja pojan tavalla Isän Huoneesen jossa kuuluit Ilon ja Riemun äänet Herran Sanan jälkeen / ynnä kaikkein niitteen kanssa jotka Sovinto Saarnan uskoneet ja yhteen Rakkauteen Sulaneet ovat kristuksen opin jälkeen. Wielä Saame mainita Että Saime kohdata Rakkaita veljiä Joonas purnua ja mäntywaaraa[3] ja olime joitaki päiviä yksissä seuroissa Michiganin Saarella  - qwinsissä  ja oskarin[4] Farmilla – vaan Ei Joonas ja mäntyvaara ole tahtoneet tietää tähän asti muista kuin uudesta kirkosta Eli H. Kollerin puoluesta Eli kollerin joukosta[5] / Sen Se on ainoastansa löytäny ja tekee työtä vahvistain Sen oikiaksi – jota Ei kristittyin Enimistö woi oikinanna pitää ja hyväksyä Jumalan Sanan totuuden Rinnalla. Sillä ne liikkuu tuomiolla ja Ei tahdo tietää mitään kristittyin Enimistöstä Europassa Eikä Americassa. Eikä ole aina totuus kysymyksessä /Jumalan on asia ja kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvät niille jotka Jumalaa Rakastavat jotka aivotuksen jälkeen kutsutut on / Rauha olkoon teille ja meille ja Rakkaus ilon kanssa amen.

Talvi on ollu kylmä ja – ja kesän tulo näyttää hitaalta / maa alkaa olla vähäpälvistä, waan yö kylmät ovat kovat / terveys on ihmisillä!

Autuaat ovat ne jotkä hänen käskynsä pitävät ---

Erkki veljeltäs[6] Rakkaita terveisiä / Se voi hyvin / ynnä Mursulta,[7] vuolteen veliltä[8], Heidemannilta, Hietaselta, Rovanpäältä[9] ynnä suurelta valittuin joukolta ja Erittäin minulta perheni kanssa /lähettämäne Rahat ole viime Syyssä Saanu josta kiitän / ynnä kaikista vanhaa Rakasta Isää / ynnä myös tervehdän kaikia Siellä  olevia walituita / pyydän muistaa Esirukouksisane paljolla anteeksi antamisella
Poikane P. Raatamaa

Olkaa myös Rakkaalla Sydämellä minulta tervehdetty /pyydän muistaa Esirukouksisane paljolla anteeksi antamisella merki[t]see
M. W. Pekkala

---

[1] Kansallisarkisto. Kierin kokoelma.

[2] Michiganin saarella tarkoitetaan Kuparisaaren aluetta (Houghton ja Keweenaw kauntit)  Pohjois-Michiganissa, West Superiorissa Duluthin kaupungin eteläpuolella Wisconsinin osavaltion puolella oli myös lestadiolaisseurakunta, jota tässä tarkoitettaneen. Thomsin uudisasutusalue, jota myöhemmin alettiin kutsua Eskoksi, sijaItsee Duluthin kaupungin länsipuolella.

[3] Joonas Purnu ja Jöns Mäntyvaara olivat vuonna 1893 tammikuusta syyskun loppuun Euroopan vanhinten valtuuttamalla lähetysmatkalla Amerikassa. Matkan aika syntyi – jälleen – sovinto riitelevien lestadiolaisryhmien välille. Taas kerran siitä ei kuitenkaan tullut pitkäikäistä.

[4] Quincy oli kaivoskylä välittömäsi Hancockin kaupungin pohjoispuolella, Oskar on noin kuusi mailia Houghtonin kaupungin länsipuolella oleva kylä, jonka perusti kolme suomalaista siirtolaista, Jaakko Ojanperä, Oskar Eliasson ja Sakari Hendrickson. Kaiki nämä kolme mainittua olivat lestadiolaisia. Sekä Ojanperä että Eliasson nousivat merkittäviksi paikallisiksi liikemiehiksi, jotka pyörittivät laajoja hakkuutyömaita sekä puuhiilevalmistusta. Puutavara ja hiili toimitettiin Kuparisaaren kaivosyhtiöille. Kylä sai nimensä Oskar Eliassonista. ja on tänäkin päivänä lähes yksinomaan suomalaistaustaisten asuttama

[5] Norjalaissyntyinen kelloseppä Henrik Koller (1859 – 1935) oli Takkisen uskollisimpia tukijoita.

[6] Juhani Raattamaan veli, saarnaajanakin toiminut Erik (Erkki) Raattamaa (1817 – 1901) asui vuosina  1891 – 1894 Amerikassa.

[7] New York Millsin apostolisluterilaisen seurakunnan maallikkopappi ja saarnaaja Juho Mursu (1847 – 1911).

[8] Cokaton saarnaajat Jaakko ja Kaaleppi Vuollet.

[9] Norjassa syntynyt Juho Roanpää (1849 – 1896) oli lestadiolaistunut Calumetissa pääsiäisen 1870. Pian hän toimi myös saarnaajana ja oli muun muassa vuonna 1882 Calumetin ap. Luth. seurakunnnan papinviran toimittajana, kun Juho Takkinen oli matkallaan Euroopassa. Nousi Takkisen seuraajaksi tämän tultua syrjäytetyksi  joulukuussa 1888.