Päivämies 25.1.1962. Vetoomus, etteivät vanhoillislestadiolaiset antaisi ääniänsä eduskuntavaaleissa äärivasemmistolle

Päivämies-lehdessä oli tammikuussa 1962 lähestyvien eduskuntavaalien takia voimakas kannotto sen puolesta, etteivät vanhoillislestadiolaiset missään tapauksessa äänestäisi äärivasemmistoa. Huolimatta siitä, että vanhoillislestadiolaisten useat vuosikokoukset olivat torjuneet vasemmiston äänestämisen uskovaiselle sopimattomana, jopa syntinä, sekä sosialidemokraattinen puolue että SKDL saivat ääniä myös herätysliikkeen jäseniltä.  Olipa eduskuntaankin valittu vuonna 1958 SKDL:n kansanedustajaksi nivalalainen vanhoillislestadiolainen Martti Linna (1911 - 2008).

Jumalan kansalle

Kristitty Jumalan kansa on ollut aina rauhallista ja kuuliaista kansaa sille esivallalle, jonka vallan alla se on. Kristityt ovat uskoneet, eitä Jumala on määrännyt heidänkin asumisensa ja valtakuntansa ajat ja rajat (Ap.t. 17: 26) ja hallituksen s.o. esivallan siihen. (Room. 13: 1) Sitä he ovat kunnioittaneet. Sen puolesta he ovat Jumalaa rukoilleet ja kaikkea hyvää hallitukselle ja kansalle toivoneet. (1. Tim. 2: l—3) Vieläpä silloinkin, kun he ovat olleet uskonsa tähden vainotut, jopa kuolemaankin tuomitut. (2. Tim. 3: 14) Sille he ovat veronsa maksaneet (Matt. 17: 24— 27) ja ovat olleet onnellisia, kun ovat saaneet rauhassa ja levossa elää.

Tällaisen tulee olla Jumalan kansan aina. Tällä pahalla maailman ajalla saattaa vihollisemme perkele houkutella Jumalan kansaakin asettamaan esivaltaa ja sen asetuksia vastaan yhtymällä niihin, jotka tahtovat repiä kaiken alas ja rakentaa väkivallalla uuden mielestään paremman. Repiä ja hävittää senkin, mitä jumalaksi ja jumalanpalvelukseksi kutsutaan. (2. Tes. 2: 4) Ei se aate, tai henki, "yhdestäkään jumalasta lukua pidä (välitä), mutta kaikkia vastaan hän itsensä asettaa". (Dan. 11: 37) Ei se kuitenkaan voi ilman jumalaa olla, sillä "jumalaansa Moasimia (oma voima) hän palvelee" (Dan. 11:38), siis omaa voimaa. "Ei muuta johtajaa, ei luojaa, vaan kansa kaikkivaltias." Ei sille aatteelle kelvannut tiibetiläisten Dalai Lamakaan jumalaksi, joka ei mikään jumala ole, mutta jonka ei olisi luullut voivan pahaakaan tehdä, "sillä kaikkia vastaan hän itsensä koroittaa". Tämä aate lupaa paljoa hyvää, lupaa jakaa maat palkaksi niille, jotka häntä auttaa valtaan ja tekee niitä monen herraksi, vieläpä kunnioittaakin heitä kullalla ja hopealla" (jae 38), ei omastaan mutta muiden omasta. Mitä siitä olisi hyötyä, vaikka saisi koko maailman omakseen ja vaikka kuinka monen herrana saisi olla, kun kuitenkin sielunsa elämän ja rauhan kadottaisi. Kuinka sellaisen aatteen valtaan päästyä ja sitä auttaneena saattaisi sielun rauhaa kantaa ja uskoa Jumalaan? Ei liian uskonnollista meidänkään kansamme enää ole. Pitäisikö se vähä ja viimeinenkin hävittää ja se varmaan hävitettäisiin silloin, kun se aate saisi vallan kansassammekin.

Nyt on taas meidän kansallamme tilaisuus olla tätäkin pahaa vastaan. Ei tarvitse käyttää lihallisia sota-aseita. Saa rauhanomaisin keinoin taistella ja tämänhän pitäisi olla hyvä. On Jumalan kansallakin mahdollisuus antaa äänensä uskovaisille ja luotetuille eduskuntaehdokkaille. Auttaa meillekin Jumalan antamaa rakkaan isiemme maan lakien ja asetusten laadintaan ja asioiden hoitoon henkilöltä, jotka tahtovat toimia ja tehdä niin, että se kelpaisi Jumalalla ja olisi kansamme parhaaksi. Olisi rauha kaikkien kanssa ja ennen kaikkea olisi vapaus uskoa ja rauhassa uskoaan harjoittaa. Olisi syytä rukoilla Jumalaa nytkin, että kansamme ymmärtäisi olla pahaa vastaan.

Itsekullakin ammattiryhmänä on oikeus hoitaa omia asioitaan vapaassa maassa, mutta ei sovi polkea lokaan niitä pyhiä arvoja, joita meille on antanut Jumala. Sellaisten arvojen hävittäjänä on SKDL meidän maassamme. Karta sitä ja ellet sitä karta, niin tiedä, että silloin et kunnioita Jumalaa vaan perkelettä. Kuinka voit palvella kahta herraa?

Eino RimpiläinenPäivämies  Pääkirjoitus   Oulu 25. 1. 62

Päivämies-lehden pääkirjoitus 24.11.1976. Lehti puolustautuu herätysliikkeelle kielteistä uutisointia vastaan

Vanhoillislestadiolaisuus oli 1970-luvulla runsaan kielteisen julkisuuden kohteena. Herätysliikkeelle toivat negatiivista palstatilaa mm. kielteinen asenne televisioon ja sen käyttöön opetuksessa, seurakuntakurin käyttö hoitokouksineen, torjuva asenne useiden puolueiden toimintaan /(vasemmistopuolueet, SMP ja Kristillinen Liitto), sekä tulehtuneet kirkkosuhteet. Herätysliike valitsi aluksi kritiikkiä vastaan linjakseen uhriutumisen ja umpioitumisen. Oheinen pääkirjoitus on tarkoitettu lähinnä varmistamaan liikkeen kannattajien pysymisen tehtyjen toimien takana. Se moittii tiedotusvälineitä sensaationnälästä ja luo kuvaa toimittajien hämäristä, jopa sairaista tarkoitusperistä artikkeleidensa ja uutistensa takana. Hurjin väite pääkirjoituksessa on, että joidenkin lehtikirjoittajien motiivina on seksuaalinen sairaus. Voimakasta arvostelua saa myös Yleisradio. Vuoden 1979 lopulla umpioitumisstrategia purettiin nopeasti ja lähdettiin avoimuuden tielle. Uusi toimintalinja ohjeistettiin myös herätyslikkeen kentälle kiertokirjeellä, joka löytyy täältä.

-------

Ajan ilmiöitä

Oulu, 24.11.1976

Elävän kristillisyyden tiimoilta ovat eräät lehdet ja kirjailijat olleet ahkerasti kynän käytössä. Usein saattaa olla kirjoittajan persoonallisuuskin houkut­telemassa kristittyjä ostamaan sellaista törkyä, jonka huomaa sitten vasta lukiessaan. Toiseksi on hyvin suuri vaara, että jotkut ottavat näitä tällaisia tekeleitä täydestä ja kuitenkin ne pääasiassa ovat pelkkää mielikuvitusta. On luonnollista, että kristit­tynä emme tällaiseen uhraa pennejämme, jossa ni­menomaan oikein väellä ja voimalla kaivetaan maata elävän kristillisyyden alta.

Mitkä lienevät sitten vaikutteet tällaisiin. Tieten­kin toisaalta lehtien palstoilla nämä ovat esiintyneet lähinnä materialistisen maailmankatsomuksen omaavien taholta. Sillä on selvä tendenssimäinen pyrkimyksensä kumota kaikki ja kadottaa kaikki, mitä Jumalaksi ja jumalanpalvelukseksi kutsutaan tämän maan päällä. Se jo liittyy heidän yhteisiin oh­jelmallisiin tavoitteisiinsa.

Mutta eri asia on sitten, että on muita kynänkäyttäjiä, joiden syyt saattavat olla mitkä tahansa. Toi­saalta synnissä elämisen luvallisuuden hakeminen ja kun ei ole siihen saanut lupaa, on syntynyt katke­ruuden karvas juuri jo lapsena, joka sitten kasvaa satoa tavalla taikka toisella. Toisaalta saattaa mo­nella tällaisella rienaajalla ja rietastelijalla olla seksuaalinen sairaus, joka panee näissä asioissa as­kartelemaan ja tällä tavalla aivan kuin tyydyttä­mään omia tunteitaan. Olkoot syyt mitkä tahansa, joka tapauksessa ne ovat sellaista tekstiä, joihin ei yhdenkään kannata sen enempää huomiota kiinnittää, mutta ei missään tapauksessa uhrata siihen ra­hojaan.

Toiseksi on jollakin tavalla järkyttävää se, että yleiset tiedotusvälineet niin kuin radiot ja muut pyr­kivät aina lisäämään näiden sensaatiota nimeno­maan siinä tapauksessa, jos siellä parjataan kristil­lisyyttä. Kyllä kaikki maailman kirjailijat saavat muuten puhua ja rietastella miten tahansa, siihen eivät nämäkään puutu. Mutta silloin, kun on kysy­mys elävästä kristillisyydestä, niin silloin pitäisi saada lisää sensaatiota ja vain mainosta tällaisille tuotteille. Olisi hyvä, että kukaan ei sanallakaan lähtisi näihin kysymyksiin vastailemaan, sellainen törky saa jäädä omaan arvoonsa. Ellei yleisradiolla ole parempaa ohjelmaa haettavana ja tehtävänä, niin se on parempi, että sulkee koko lähetyksen siksi aikaa, sillä se ei rakenna tätä yhteiskuntaa ja tätä isänmaata, eikä se ole terveesti ajatteleville ihmi­sille minkäänlaiseksi iloksi.

Kaiken kaikkiaan näemme, että nämä ovat sellai­sia sairaalloisia ilmiöttä, joihin ei millään tavalla tarvitsisi kiinnittää huomiota. Kaikki, jotka ovat Ju­malaa ja hänen voideltuaan vastaan nousseet ja pil­kanneet, ne saavat vielä kerran palkkansa. Rukoi­lemme vain, että heidänkin kohdallaan armo tapah­tuisi, ennen kuin se on myöhäistä. Niin ovat entiset­kin pyhät valittamatta kärsineet ja ovat voittaneet. He ovat vihollistensa ja pilkka a jiensakin puolesta rukoilleet. Pyydämme Jumalalta voimaa, että näin voisimme mekin tehdä.

Kun Päivämieskin ylisti YYA-sopimusta

YYA-sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa hymyilee "Isä Aurinkoinen" taustalla tyytyväisenä

Kun Suomi painostettiin kirjoittamaan vuonna 1948 Neuvostoliiton kanssa sopimus ystävyydesta, yhteistyöstä ja avunannosta, suurin osa kansastamme seurasi tapahtumaa enemmän tai vähemmän pelon tuntein. Suomi jäi sopimuksen takia tavallaan Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, vaikka pyrki koko ajan korostamaan puolueettomuutaan. Neuvostoliitto käytti seuraavilla vuosikymmenill vaikutusvaltaansa puuttuen Suomen sisä-, kauppa- ja ulkopolitiikkaan. Vähitellen lähes koko virallinen Suomi ja varsinkin poliittiset päätöksentekijät kehuivat kilvan tätä YYA-sopimusta. Tähän ylistyskuoroon liittyi myös vanhoillislestadiolaisten viikkolehti Päivämies - vähän ennen Neuvostoliiton lopullista luhistumista ja YYA-sopimuksen kuoppaamista - pääkirjoituksellaan 7.4.1988.
--------

YYA-sopimus 40 vuotta

Päivämies. Pääkirjoitus 7.4.1988

Huhtikuun 6. päivänä tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittiin ystävyys-, yhteistoiminta- ja keskinäinen avunantosopimus. Tämän YYA-sopimuksen syntyvaiheissa ja paljon sen jälkeenkin oli kansalaisten suhtautuminen siihen varauksellista ja jopa suorastaan osin kielteistä. Silloiselle Suomen hallitukselle ja erityisesti presidentti Paasikivelle on annettava tunnustus siitä, että he rohkenivat vastoin kansan yleistä mielipidettä käydä neuvotteluun kyseisestä sopimuksesta ja myös allekirjoittaa sen.

Sopimuksen sisällöstä on aika ajoin käyty julkistakin keskustelua. Spekulointi on useimmiten kohdistunut sopimuksen sotilaallisiin artikloihin ja niistä mahdollisesti johtuviin seurauksiin. Tällöin on saattanut jäädä vähemmälle huomiolle muut sopimuksen keskeiset asiat, kuten sisältökokonaisuus ja eritoten ne artiklat, joissa puhutaan suvereenisuuden ja riippumattomuuden molemminpuolisesta kunnioittamisesta ja toisen valtion sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteesta. Myös sopimuskohta, jossa puhutaan osallistumisesta toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen, on puolueettoman maamme kannalta tärkeä. Tällä alueella Suomi on saanut toiminnastaan kansainvälistä tunnustusta.

Maamme kehityksen kannalta YYA-sopimukseen pohjautuva ulkopolitiikka on ollut merkittävä. On luonnollista, että sodan jälkeen sitä kohtaan tunnettiin epäluuloisuutta ja pelkoakin. Tämän ystävällis-mielisen politiikan juurruttamisessa kansaamme presidentti Urho Kekkonen ponnisteli määrätietoisesti. Vähitellen uusi ulkopoliittinen linja sai taakseen yhä enemmän kansalaisia ja kansalaispiirejä. Tänä päivänä voidaan yleisesti todeta, että koko Suomen kansa on tämän virallisen ulkopolitiikan takana ja näkee sen olevan kansamme etujen mukaisen ja välttämättömän. Tämän linjan perustana on nyt 40 vuotta täyttävä YYA-sopimus.

Maidemme välillä saavutettu ystävyys ja luottamus on arvo, jota kannattaa vaalia. Se ei ole pelkkiä korupuheita ja hymistelyä, vaan keskinäistä, molemminpuolista kunnioitusta, erilaisuuksien tunnustamista ja huomioonottamista, sopimusten noudattamista ja keskinäistä vuorovaikutusta. Tälle pohjalle rakentuva monipuolinen yhteistyö on hyödyksi molemmille osapuolille. Avoimuus ja oikea tieto lisäävät edelleenkin keskinäistä luottamusta ja poistavat epäluuloja.

Jokainen suomalainen varmaan iloitsee siitä pitkästä rauhan kaudesta, joka meillä on ollut. Se on suonut maallemme mahdollisuuden kehittyä hyvinvointivaltioksi. Kristittynä näemme tässä kaikessa Jumalan johdatuksen ja siunauksen. Raamattu kehottaa meitä iloitsemaan kaikesta hyvyydestä, niin ajallisista kuin iankaikkisista, sekä kunnioittamaan ja rakastamaan kaikkia ihmisiä.