Wanhoja kirjeitä 33. Samuel Erickson Saarikosken kirje 29.8.1877 Heikki Parkajoelle ja Aapo Tapanille

Ohessa Salomon Kortetniemen tukijan Samuel Saarikosken kirje, jossa hän kuvaa tilannetta Calumetin seudun lestadiolaisten keskuudessa vajaa vuosi Heikki Parkajoen ja Aapo Tapanin tekemän Amerikan lähetysmatkan jälkeen. Kansanmiesten kirjoitustaito oli heikkoa ja käsiala usein huonoa, joka heijastuu tässäkin kirjeessä.

Samuel Erickson Saarikosken kirje Allouezista 29.8.1877  Heikki Parkajoelle ja Aapo Tapanille

 

Pohos ammeriikasta alluveen pruukista 29 Päivä Elo kuuta Wuonna 1877[1]

Hendrig Pargajoki, Aapram Tapani

Rakkaad ja aina muistosa olevat jeesugsen seuraajad.

                      Täsä lähestyn teitä tällä vähäisellä kirjelläni ja tietä annan Että olemma uskomassa ja kiini Riippumassa siinä totisesa viina puusa herrasa jeesugsesa, joka paras kulma kivi on, jonga Päälle Seurakunta Ragettu on. Ja nyt puhun muutaman sanan syvämmen ygsin kertaisuutesa näistä vastaan seisojista, jotga silloin olit vijallised kuin tet veljed Täällä kävittä ja on samaan sontaan jttesä tahranneed ja vielä sillä jälgeen kuin ovad Ragastamattomuuen menneed ja korkijaa mielisyveen kasvaneed on ahgeroineed preivien kautta ja joillagi sanoilla puollustusta saaneed, niin ovad nosseed hirmuseen viltiin / ei hed enää ahgeroi työn tevosa herran viina mäjesä, josta olen parhaan merkin heistä nähnykki / aina kuin herran jeesugsen piened lapsed tulevad Ruokitugsi jumalan huonen runsaista tavaroista ja alga taivaan voimad liikkumaan, niin sanovad se on vanhan aatamin työtä + voi surkjaa menetystä

                      Että niistä Pitää nähä tämän kaltaista, jotga on jo totuuven tunnosa olleed ja saaneed maistaa taivallista voimaa / Vaan Ei se ole kumma Eigä outua / näin on käyny tänäki aigana / Että paliveljad tulee kysymään herralta että herra, Edgös hyvää siemmentä kylväny , - m 13 luku - keustasta/kustasta / siis siinä on ohtagkeed / näin on käyny täälläki ja tänäki aikana, että muutamad on Ruunenneed kiitos kirjoja Ettimään, josta apostoli nuhtelee - Paa 1. Korin  31 luku – ja niin on heitägi ragkauvesa synnistä nuheltu / vain Ei ole vaarja ottaneed / niin Herran sanan jälgeen olgood Elon aigaan / Ei medgään taho toisin tehtä / minä joka kirjotan, En ole ollu heijän kansaan paljon seuroisa / vain olen kuitengi hyvästi tullu tuntemaan heijän mielensä / olettahan tet Täällä jtte käyneed ja hyvän totistugsen antaned / niin nuhtelemma nyd vielägi niitä, jotga ovat nosseed vanhinda vastaan ja koko Jumalan seura kuntaa sogeuvella lyömään Ruvenneet/ jos het vielä heräis parannugsiin / voi se on jkävä nähä sillä hed Ei mukana Enää ahgeroi kun siihen vain, Että millä lailla saisit Ragastamattomuuven lasten syvämmiin / nimittäin Nils Petter Targka[2], Ruonavaara[3] ja Viipa Jsagki[4] / joku muita, jotga huojuvat sinne ja tänne, joista En taho niin paljon sanua, Engä mainita / onpa hauska ja jlonen nähä sentään, Että on Enimästi kuitengi totised jeesugsen seuraajad heijäd hyvin ja oigeen tuntemasa ja ynnä mejän kansa parannugsiin vaatimasa / tijän ja olen vaka siittä Että jos Raattamaa vanhin ja monta muuta ois heitä nägemäsä / niin ynnä mejän kansa vielä kovempaa parannusta saarnaasivat, kun med omma heile Saarnanneed / mutta Ragastamattuven kynä on saanu Raattamaa vanhimmagi Ereygseen, kuin on preiviin kautta kilvotelleed ja niin muotoin turhaa kunnijaa ja Ettineed.[5]

                      Ei med ole vanhan maan kristillisyttä ylön kattomasa, mutta kuitengi uskon ja olen luja, Että olemma syntyneed sittä katoomasta Siemmenestä / Elävästä  Jumalan sanasta ja nyd uskosa jlolla ottamma pääsemisen Päivää täältä turmelugsen majasta Jsän Siunattuin jougkoon kiitosvirttä, halleluuja, amenta veisaaman kaigkein maasta ostettuin Pyhäin ja marttyyrein kansa herralle jeesugselle hänen vaivainsa Palgagsi / minä on puhunu täsä vähän, joka olen heigko veli teijän seasanna, mutta kuitengi armosta ja Herran Jeesugsen ansjosta olen uskomasa jtteni autuaagsi ulos vuotanen veren korjaamisen kautta syntiin anteegsi samisegsi.

                      Ja lopugsi syvämmen Ragkaita terviisjä kaigille Sijonin madga miehille, Erinomattain Parga Fvaarille, joka on mulle kasvosta tunettu / ja olga minulta Ennen ja jälgeen tervehtetty ynnä vaimonna ja koko huone vägennä kansa täältä monelta veljeltä / Aaprami Mällinen[6] kans tervehtää parka Waarja ja Tapanin Aapramija / Toivottaa Samuel Saari koski aatressi alla

Samuel Erickson

alluveiz Po

michikan

Nord ammerika

 

Hendrich parga joki

---

[1] August Lundbergin kokoelma. D:1:3/212. Allouez sijaitsee muutama maili Calumetin pohjoispuolella.

[2] Norjassa syntynyt Nils Petter Starkka muutti viimeistään vuonna 1874 Alatorniolta Kuparisaarelle. Raittila 1967, n:o 483

[3] Kemiläinen Juho Ruonavaara (1846 . 1879) oleskeli 1860-luvulta lähtein Norjassa, josta muutti vuonna 1873 Kuparisaarelle. Raittila 1967, n:o 435

[4] Iisakki Viippa (1845 – 1895) muutti Hietaniemeltä Ruotsista Amerikkaan vuonna 1873

[5] Saarikosken kritiikkiin vastattiin välittömästi. Ks. August Lundbergin kokoelma D:1:3/231. Aapo Tapanin kirje 22.12.1877 saarnaaja Salomon Korteniemelle. Saarikoski pyysikin seuraavissa kirjeissään anteeksi Raattamaalta, Erkki Antilta, Aapo Tapanilta  ja Huhtasaarelta. Ks. August Lundbergin kokoelma D:1:3/213 ja D:1:3/214.

[6] Aapo Mällinen (1852 – 1911) muutti Kuparisaarelle vuonna 1873, josta siirtyi Thomsoniiin Minnesotaan 1883. Hän toimi Thomsonin-Duluthin seudun papinviran toimittajana ja saarnaajana vuodesta 1883. Raittila 1967, n:o 302.

Wanhoja kirjeitä 32. Salomo Kortetniemen kirje Heikki Parkajoelle ja Aapo Tapanille 27.8.1877[

Calumetin apostoliluterilainen kirkko 1873

Salomo Kortetniemi Heikki Parkajoelle ja Aapo Tapanille 27.8.1877[1]

 

Calumet se 27 p. August  1877.

Rakkaalle vanhimalle ja opetus jsälle esikoisten seurakunnasa jtäisellä maalla Henderik Parkajoki ja Abram Tapani.

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta Kristukselta koko tällä lyhykäisellä vaeluksen ajalla elämänne ehtoon asti amen.

Minun sydämelinen rakkaus ja halu teidän tygöne, on palion sairastanut odottaisanin teiltä jkuiseen muistoon painetuilta veliltä preiviä. Joko se olis mingäkaltainen, olisko se nuhdeeksi neuvoksi eli lohdutukseksi. Sillä minä tahdon kaikkein estetten läpi kilvoitella kunnian maa[han], vaikka pitäis olla ensimmäinen marttyyri. Minä uskon että Herra vahvistaa minua suuressa heikkoudesannin, koska minä vaelan rakkaudessa lapsen tavalla, ja jmen Jesuksen rakkauden rinnoista lasten kansa, joka on jtse meidän keskellämme,[2] ja on jtse luvanut tuomita lihavain ja laihain lammasten välillä. Minä uskon ynä muitten jmeväisten lasten kanssa, ja koriaan Jesuksen veren pisaroita synteini ja kaiken pahan tuntemisen andeeksi saamiseksi, jota jlman en saattais toivoa ijankaikkista kunniata, sen pahan tuntemisen tähden, jota tunnen tykönännin kovettelemuksen aikoina. Mutta kuin saan maistaa kuinka suloinen on Herra, niin unhotan kaikki kuin taka perin on, ja kilvottelen etteen pannun määrän jälkeen sen kalliin tavaran. Vaikka on ollut näinä aikoina palion kovettelemuksia uskolle, mutta en kuidengaan löydä tygönännin sitä syntiä, joka olis andeeksi saamatta[3] — niin uskon että olen autuas, ja toivon myös että pijain vajaa lakkaa, kuin sota päätyy.

Minä olen käynyt Minnesodasa ollut muutamaa päivää vailla kuukauden, tämä tapahtui seurakunnan suostumuksesta, ja yksimielisestä rakkautesta, että käydä veliä tervehtimäsä. Siellä jaksavat veliet hyvin — rakkaus ja hengen yhteys on veliein ja sisarten välillä — ja Jesuksen rakkaus loistaa pääletkin. Mutta Rovainen on kokonaansa erkaintunut, Prännari Antin, ja Knuutin Jsakin kansa. Ja niilä on Saha Jskon[4] hengi, ne saattavat kyllä kirota sitä hengiä, jolla on Jumalalle lapset evangeliumin kautta koottu, ja syntyneet — ja he ottavat esikoisten seurakunnalta siihen luvan; vaikka met sen näeme ettei esikoiset heille kyllä sitä luppaa anna. Me näemme myös esikoisten preivistä että ne pyytävät valheitten kautta turmella esikoisten vanhinten sydämet, meitä kohtaan; niin kuin me näemme täällä Calumetissä, Nils Petter Tarkalle Jsak Viipalle ja Ruonavaaralle tänne tulleista preivistä. Palkikkoon Herra heidän vaivansa että ajalla havattisit hulluuden.

Älkäät te rakkaat vanhiimat aiatelko että met olemme teitä ylönkatsomasa, meitä on tuhansin jotka teitä koriaame Jumalan abulaisina. Emmäkä me siittä ole pahentunneet, että te olette heigoksi siellä tulleet. Olkaat turvatut, kaikki kristityt täällä vakuttavat kaiken puuttuvaisuuden andeeksi, Jesuksen veren kautta. Olkaat hyväsä tusvasa — ehkä teitä vale preivin kautta ahdistettaan Rovaisen ja Prännari Antin ja muitten senkaltaisten kanssa. Älkäät te tottuutta antako ylön ehkä he teitä soortaa. Jumala on meitän Jsämme, joka tahtoo tuomita lihavain, ja laihain lammasten välin; olkaat te vanhin turvatut ijankaikkisen kunnian koto on teille valmistettu suuressa Sionin avaruudesa, josa kaikki Jesuksen seuraiat saavat ijankaikkisessa jlosa ja kunniasa olla, jlman lakkaamatta, ijan — ta ijan — seen.[5]

Mutta vasta olemme nyt kuulleet Erik Nulus järveltä[6] että teitä on pidetty kovin ahtaalla, koska te oletta toduuden puhuneet. Ja että teidän olis pitänyt tekemän paranuksen tästä reisusta monista paikoin. Mutta en minä saattanut häneltä koriata kaikkia, kuin hän on uskotoin. Älkäät kuitengan niin oriana olko, että ette meilekkin kirioita joitaki paikkoia teidän kilvotustane. Meidän uskomme on, että pikkuisen ajan perästä saamme täydellisyyden majasa, palavat rintamme yhdeen painaa, kiitos veisulla Jsälle ja Karitsalle kunniaksi, jonka veren voimalla olemme tulleet liitetyksi taivaallisiin menoihin, Jesuksessa, ja olemme pysyneet kaikkivaltian käden kautta verisessä armon nautinossa, koska toduudessa pysyime, kiitos Karitsalle amen.

Meidän vaeluksemme on täällä ruumiin puolesta joltisesti hyvä. Mutta sielun viholisia on monta; ensin omasta lihasta, jotka tahtovat hittaaksi tehdä — sitte omasta seurakunnasta — ne jotka silloin olit riettaan apulaisena niin kuin erinomattain Nils Petter Tarkka joka saattoi silloin teidänkin aikana kavalalla vale preivillänsä opettaa, Jsak Knuutiakin valehtelemaan.

Ei nämät ole kuidengaan Jumalan erinomaisen varjeluksen tähden tehdä suurta vahingoa. Vaikka se näkkyy ettei jtämaan vanhimat pidä kalliina täällä ostelua ja Jesuksen verellä puhdistettua laumaa joita on taivaalinen rakastaja omalla vaivallansa ja verensä voimalla korianut rakkauden valtakuntaan. Kovetelkaat sentään mitä sieltä te valheitten päälle vastaatte. On veliet taas sanoneet että Nils Petter Tarkka ja Ruonavaara vanha väärä oppinen, niin myös Jsak Viippa[7] ovat kirioittaneet armolisen seurakunnan preivin kaikkeen heidän vilppinsä ja vaiheittensa kansa — ei heila ole seurakuntaa — niin kuin he kiriottavat. Ja älkäät te uskoko niitä valheita kuin he sanovat meidän kattovan ylön esikoisten vanhemat — tämä on heidän oma hengensä. Me pidämme kalliina kaikki jotka on meille evangeliumin saarnaneet.

Mutta nyt jätän minä teidän Jumalan armon haltuun. En minä murhetta teile kirioita, kuin koulu mestari joutu puolustamaan — Kinnuisen ja Hutun oppilaisia. Sillä nämät nyt kiroavat Jumalan H gen vaikutukset.[8] Josta olen kaikkein surkeamalla mielellä. Kuin te täältä lähitte oli rakkaus ja rauha, ja Jumalan seurakunta oli hedelmälinen kaikessa köyhäin auttamisesa. Nyt se on Suomen preiviin kautta seisonut katsomaan, että mitä maksaa rakkaus, koska Suomesta niitä vahvistettaan jotka ei tarvitse yttään hyyvää hedelmää eikä rakkauden työtä tehdä ja kehuvat paremin autuudesta kuin ne jotka tahtovat koko sydämellä vaeltaa valkeudesa, ja Jumalalle hedelmän kantamisesa niin kuin on Herrame Jesus saarnanut viimeisen tuomion evangeliumisa.

Viellä sanon sydämelisiä rakkauden terveisiä Juhannalta Eriks Isakin vaimolta[9] hän jaksaa hyvin jloitsee Jumalasa ja odottaa pääsin päivää. Ja Juhanna sanno että Raattamaa sopis pytää häitä andeeksi andeeksi antamattomasta sydämestä kuin hän vielä piti tallella vaikka hän oli andeeksi pyytänyt. Olis tästäkin kirioiltamista / en tahdo kuidengaan kirioittaa — ei jhminen ole täysi Jumala tässä vaiavaisuudessa. Raattamaan vaimolle sano palion sydämen rakkaita terveisiä Juhannalta. Ja minä, Salmon Korteniemi sanon sydämelisiä rakkauden terveisiä minun sydämeenin painetut jotka olette kehoitukseksi antamaan meille vanhempia veliä että saima heitä puhutella ja tervehtää niin kuin yhtä Sionin tydärtä. PH gl saapi tästä selvän mitä minä kirjoitan / ei kuolleet pokstavit ole sydän.

Abram Tapani tule sinä sieltä pois, seurakunta on yksimielinen antamaan sinulle pilietin, niin suuren kuin sinä tahdot.[10] Ja ole sinä Eva sisar tytyväinen, ja usko että Herra valittunsa kokoa, pikkuisen ajan perästä. Ja olen vakuutettu ettei teiltä liepää puutu, niin kauvan kuin on kristilisyys mailmasa. Antakaat hopusta meille tietoa sekä lapset että vanhemat / älkää epäilkö että Herra teitä ylön antaa.

Ei muuta kuin sydämen rakaita terveesiä yleinensä kaikille kristityille jotka vaeltavat toduudesa. Jesuksen veren priiskoittamisen armo olkoon joka päivä sydämiäne kastelemasa koko tämän turmeluksen matkan läpi — kyllä veren koriaitten[11] ääni piiain soipi ylimäisen engelin pasunan äänen kansa yhteen, Jumalalle ja Karitsalle kunniaksi amen.

Reunakirjoitus:

Antakaat tämä lukea kuka halua vaikka on teidän mielestäne [?] kiskoinen hyvästi.

 

.

---

[1]  August Lundbergin kokoelma. D:1:1/83, Kortetniemen omakätinen. Kirje koostuu kolmesta arkista. Näiden kuulumisen samaan kirjeeseen vahvistaa Aapo Tapanin vastaus Kortetniemelle 22.12.1877 (August Lundbergin kokoelma. D:1:3/231). Tapani ilmoittaa lokakuun lopulla saaneensa sekä Kortetniemen että Samuel Saarikosken kirjeen. Viimeksi mainittu on päivätty 29.8.1877 (Aug. Lundbergin kokoelma. D:1:3/212); Saarikoski kuvaa Calumetin tilannetta samalta kannalta kuin Kortetniemi.

[2] Kortetniemi käyttää alkulestadiolaista perinnettä seuraten Jeesuksesta äidin kuvaa.

[3] Vuoden 1877 aikana nousivat keskeiseksi kysymykseksi Kortetniemen kotiseudulta lähtiessä korjaamatta jääneet synnit.

[4] Saha-Iisko = Iisakki Karlström (1822-1888) Pajalasta. Ks. Juhonpieti 1979 n:o 45, 60.

[5] Kortetniemen alleviivaama lyhenne: ijankaikkisesta ijankaikkiseen

[6] Erkki Nulusjärvi eli Mella (s. 1835) Ylimuoniosta näyttää viimeistään 1860-luvulta lähtien oleskelleen Norjassa ja siirtyneen sieltä Amerikkaan. Kortetniemen kirjeestä pääteltynä hän oli saapunut Calumetiin kesällä 1877 ja tuonut tuoreita terveisiä kotiseudultaan. Muonio KA; Aug. Lundbergin kokoelma. D:1:3/142 -144: E. Mella A. Tapanille 26.11.1877, 12.2.1878, 1.1.1882.

[7] Juho Ruonavaaran saarnaajaksi tulo Calumetissa näyttää herättäneen ihmettelyä Vesisaaressa, missä hän oleskeli ennen Amerikkaan siirtymistään. VA SKHSA Aunon kok. J. Ruonavaara O.E. Hansenille 2.1.1875. Kirjeessä Ruonavaara käsittelee mm. kärsimäänsä maallista rangaistusta ja esittää tällöin omaperäistä esivallan kritiikkiä. — Iisakki Viippa (1845—1895) oli kotoisin Ruotsin Ylitorniolta, muutti Amerikkaan 1873.

[8] Sana "murhetta" lienee luettava: murheetta. Koulumestari = Juhani Raattamaa. "Jumalan Hengen vaikutukset" tarkoittaa epäilemättä liikutuksia. S. Saarikoski kirjoitti 29.8.1877 samasta asiasta: "Aina kuin Herran Jeesugsen piened lapsed tulevad ruokitugsi Jumalan huonen runsaista tavaroista ja alga taivaan voimad liikkumaan niin sanovad se on vanhan aatamin työtä." Simolaisen Jaakko Huttulan ryhmän suhdetta liikutuksiin kuvaa lestadiolaisten antama nimitys "hengen sammuttajat", Raittila 1976, 52s, 176s, Kortetniemen viittaus lienee ymmärrettävä niin, että Raattamaa hänen mielestään puolusti miehiä, jotka liikutuksia vastustaessaan käyttäytyivät kuin tuo lestadiolaisvastainen ryhmä. Tosin Ruonavaara ja Stark olivat kotoisin juuri siltä alueelta, missä Huttulan kannatus tuohon aikaan oli voimakasta, mutta heidän liittymisestään Huttulan edustamaan perinteeseen ei ole mitään tietoa.

[9] Johanna Alatalo Muoniosta solmi Kuparisaarella avioliiton Iisakki Raattamaan kanssa, joka oli Juhani Raattamaan veljen Erkin poika. Johanna ja Iisakki Raattamaa muuttivat 1877 Duluthin lähelle Thomsoniin. Raittila 1967 n:o 397. Johanna oli todennäköisesti Eeva Raattamaan veljen tytär, s. 1846 Muonion Kätkäsuvannossa.

[10] August Lundbergin kokoelmassa (D:1:1/87) on Kortetniemen kirjeen irrallinen loppuarkki, jossa samoin kutsutaan Tapania Amerikkaan: "Minä olen vellille puhunut yhelle osalle ja ne myös  toivottavat että Abo tulis tänne". Katkelma lienee n. v:lta 1878-1879

[11]Sana "koriaitten" = korjaajitten — korjaajien.