Wanhoja kirjeitä 48. J. Fr. Thauvón Iistä syksyllä 1885

 

Kirkkoherra J. Fr. Thauvón (1828 - 1918)  Lestadiolaispappien Iin kokouksen isäntä syyskuussa 1885.

Kirje Iistä

Rakkaille veljilleni ja sisarilleni Kristuksessa toivotan armoa ja rauhaa. Herra jumala on aurinko ja kilpi: Herra antaa armon ja kunnian; ei Hän kiellä hurskailta mitään hyvää. Herra Seepaooth, autuas on se ihminen, joka sinuun uskaltaa.

Kuinka lohdullista eikö se ole, että Herra on meille aurinko ja kilpi. Hän lämmittää kylmät sydämemme palavalla rakkaudellansa, mutta Hän suojaa meitä niin kuin kilpi; ei ole yhtään hätää Hänen lapsillansa, sillä he saavat turvattuina olla Hänen armosiipeinsä alla.

Kokous erittäinki uskovaisten pappein kesken pidettiin täällä[1], johon saapuivat veljet Heikel, Grape, Castrén, Bäckman, Mandellöf, Veijola, Snellman ja Eemil Thauvón sekä useoita maallikoita.[2] Kaikessa yksimielisyydessä keskusteltiin Jumalan valtakunnan asioista ja joka ilta pidettiin Raamatun selityksiä seurahuoneessa.[3]

Tervehdän perheineni sydämen rakkaudella kaikki Jumalan lapsia. Herramme Jeesuksen haavoissa on meillä turva kaikkea myrskyä vastaan. Muistakaa meitäki rukouksissanne. Merkitsee veljenne Jeesuksessa
J. Fr. Thauvón

Aatu Laitinen. Valituita kirjeitä. Toinen osa. Oulu 1886

---

[1] Syyskuun alussa 1885 lestadiolaiseen herätysliikkeeseen liittyneitä pappaja sekä joitakin nimeämättömiä maallikkosaarnaajia kokoontui Ii:n pappilaan pohtimaan opillisten asioiden lisäksi herätysliikkeen asemaa evankelisluterilaisessa kirkossa. Tilaisuuden suunnittelusta ei ole säilynyt juurikaan tietoja. Tosin edellisenä syksynä olivat veljekset Karl Abiel ja Oskar Immanuel Heikel (1858–1941) pohtineet kokouksen järjestämistä

[2] Kokousajankohtana pappina toimineista lestadiolaisista kokoukseen ei osallistunut, Viktor Alfred Virkkula (1854 – 1932), jonka poissaolon selittänee hänen silloinen kaukainen asuinpaikkansa Inari. Toinen kokouksesta puuttunut oli Enontekiön kappalainen Aatu Laitinen, jonka poissaoloon löytyy selitystä tämän linkin takaa. On myös esitetty väitteitä, että teologian ylioppilas Arthur Leopold Heideman olisi osallistunut kokoukseen, mutta tälle väitteelle ei löydy tukea aikalaislähteistä, kuten näemme yllä olevasta kirjeestä. Siitä kuitenkin puuttuu jostakin syystä kokoukseen osallistuneen Oskar Immanuel Heikelin nimi. Kokouksen aikalaisarvioita löytyy täältä.

[3] Kokouksessa laadittiin kannanotto, jonka Aatu Laitinen julkaisi seuraavana vuonna Kristillisen Kuukauslehden helmikuun numerossa.

Wanhoja kirjeitä 47. Kirje Uhtualta Vienan Karjalasta

 Kirje Uhtuasta Venäjällä

Rakas veli Herrassa.

Jeesus sanoo opetuslapsillensa: totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee, te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne pitää kääntämän iloksi ja niin tapahtuu nytkin vielä Jeesuksen omille opetuslapsille, sillä maailma pilkkaa ja ahdistaa heitä kaikin tavoin. Rukoile rakas veljeni, meidän edestämme täällä Uhtuan[1] rannalla, ettei maailman vainot ja viettelykset taitaisi meitä langettaa pois kalliista uskon kilvoituksestamme ja vielä pyydän minä, heikko uskon veljesi, antamaan minulle kaikki syntini ja heikkouteni anteeksi, sillä moninaisissa tunnen itseni puuttuvaiseksi, ei minusta löydy mitään hyvää. Useasti olen kaivannut sinua murheen kyynelillä, vaan uskon kumminkin, että pian saamme astu suureen kunniaan kaikkein pyhäin kanssa katselemaan Herraa Jeesusta kasvoista kasvoihin.

Uhtuan papit ovat muutamia Jeesuksen uskovaisia tuominneet useiksi vuosiksi monasteriin vankeuteen, vaan eivät ne siitä ole säikkyneet. Uhtuan papin sisään on mennyt vihan perkele ja hän on korottanut äänensä ylimmäisten pappein saleissa kantaaksensa meidän päällemme. Tuomiorovasti on käynyt kristityitä tutkimassa,  ja ei ole muuta syytä löytänyt kuin sen, etteivät ne kanna ristikuvaa eivätkä kumartele heidän epäjumaliansa ja jumalainsa kuvia ynnä pyhäin jäännöksiä. Muuten eivät ole päässeet kristityitä sortamaan lain kuulemattomuudesta, sillä ne elävät hurskaasti Jumalan ja ihmisten edessä.

Paljon sydämen rakkaita terveisiä kaikille Jeesuksen ystäville toivottavat Simo Pällinen[2] ja Risto Pagetanoff[3].


Aatu Laitinen. Valituita kristittyin kirjeitä. Toinen osa. Oulu 1886

---

[1] Uhtuan ortodoksipappi ajoittaa lestadiolaisuuden saapumisen vuoteen 1876. Papisto väitti sen tulleen suomalaisten kirvesmiesten mukana, mutta luultavasti liike saapui ennen kaikkea Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa kiertäneiden laukkukauppiaiden mukana. Lestadiolaisten määrä Uhtualla oli vuonna 1893 ortodoksipapiston mukaan noin 50 henkeä. Myös Vuokkiniemen lestadiolaisyhteisön koko arviotiin saman suuruiseksi.

[2] Simuna Pällijeff siirtyi myöhemmin asumaan Ruotsiin, jossa toimi kauppiaana Kukkolassa. Hän avioitui paikallisen Metsävainion tyttären kanssa.

[3] Kyseessä ilmeisesti Grigori Bogdanov, joka mainitaan yhdeksi ”lahkon” perustajaksi. Viranomaisten suorittamien tutkimusten aikana tämä kertoi saaneensa oppinsa Kittilässä Suomessa ruotsalaispapilta Johan Ratmanilta tarkoittaen ilmeisesti Juhani Raattamaata.

Wanhoja kirjeitä 46. Mathilda Fogmanin kirje heinäkuun lopulla 1889 Juhani Raattamaalle

 

Kallis wanhiin J. Raattamaa!
Jumalan rauha!

Annan tiedä että Huhtasaaren emännän purjettu savimaja saatettaan wiimeiseen leposiians 4 p. ensitulevassa elokuussa.[1] Suuri on meille jäänyt kaipaus, tämän onnellisesti siirtyneen sisaremme tähden. Waan toivossa saamme olla iloiset, että piian pääsemme mekin pois tääldä wieraalta maalta. Hyvässä turvassa saamme olla kallis wanhiin tämän meidän wiipymisemme ajan, kaikissa suhteissa, wieläpä niissäkin asioissa jotka ikäväldä näyttävät. Sillä niille jotka Jumalata rakastavat kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvät. Ompa Joseph waroittanut weljiänsä sanoden: älkäät riidelkö tiellä; me uskomme ettei ne waroitukset pitä hukkaan menemän. Jes:55:10.11.

Jäähyvästi hyvän paimenen haltuun huonees ja koko Jumalan perheen kanssa kaikkialla. Synnit ovat teille ja meille  visuni kaikki anteeksi annetuut siinä weressä joka yrttitarhaassa ja pääkallon paikalla on wuotanut rakastajamme särjetystä sydämmestä, ja nyt aina priiskuu armoistuimesta evangeliumin saarnan kautta meille pesoksi ja puhtaudeksi Herran seurakunnassa johon olemme sisälle tuleet oven Kristuksen kautta, ja löytäneet levon ja rauhan sieluilemme. Ja saamme syystä riemuita Hengessä kuin nimemmä Karitsan elämän kirjassa kirjoitettuna. Ja niin Jumalan rauhan tyvenessä voitto woiman kautta odotamme siirtymisen hetkiä pois kaikista kiusauksista ja ahtinkoista sielun että ruumiin suhteen, amen Halleluoja! Olkaamme wanhiin rakas hyvin lohtutettuna P[yhällä] H[engellä] amen.
Sisarena Thilda Fogman

Karuliina rakas sisar, joka olet meillä täällä rakkaassa muistossa. Ole kallis sisar hyvin palkittu kaiken rakkaudesi edestä ynnä kalliin miehesi kanssa kuin muistatte wielä meitä kirjeiten kanssa tänne meitä virvoitta elämän sanoilla. Kalliit ovat kirjoituksenne niin kuin läsnä olemisennekin. Hyvästi rauhan Jumalan haltuun! Olkaa rakkaalla sydämmellä tervehtetty ynnä rakastajittenne kanssa koko Herran laumalta täältä, waan ensin ja wiimein minulta tytärteni kanssa Pyytämme rukkoilla edestämme!
sesama

---

[1] Saarnaaja Iisakki Huhtasaaren puolison Priita Maria (1834 – 1889) kuolinpäivä oli 24. heinäkuuta 1899.  Raittila 1967, n:o 107.