Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen kiertokirje 1933

Amerikan lestadiolaisten keskuudessa syntyneet erimielisyydet heijastuivat myös Eurooppaan ja aiheuttivat ristiriitoja Suomessa. Lestadiolaisuus oli jakautunut 1930-luvun alussa uudella mantereella neljään ryhmään: esikoisiin, heidemanilaisiin, ns. kirkkokuntalaisiin ja pollarilaisiin. Suomen vanhoillislestadiolaiset pitivät lähinnä yhteyttä heidemanilaisiin. Myös ns. kirkkokuntalaiset halusivat myös kutsua Suomesta vanhoillislestadiolaisia pappeja ja saarnaajia julistustyöhön heidän seurakuntiinsa. Tähän kutsuun vastasivat kirkkoherra Väinö Juntunen ja muutamat vanhoillislestadiolaiset saarnaajat 1930-luvun alussa. Kutsun hyväksymisen seurauksena oli muutaman vuoden prosessin tuloksena hajaannus vanhoilliselestadiolaisuudessa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Syntyi lestadiolaisryhmä, jota kutsuttiin aluksi, ilmeisesti pilkkamielessä pikkuesikoisuudeksi. Myöhemmin suuntaa on kutsuttu myös rauhansanalaisuudeksi, Ruotsissa se on saanut myös nimityksen tornedalsriktning ja Norjassa ryhmä on saanut nimen Alta rettning. Vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestö yritti kiertokirjeillään selvittää liikkeen kannattajille tilannetta ja perustella tekemiään päätöksiää. Tässä yksi kiertokirjeistä.


---------

SUOMEN RAUHANYHDISTYSTEN KESKUSYHDISTYS R. Y.
OULU - UUSIK. 28

Oulu, postileiman p:nä 1933

Päätökset,
jotka tehtiin puhujain kokouksessa Oulussa pidetyn vuosikokouksen yhteydessä 29 p:nä kesäkuuta 1933 ovat seuraavat:

1)  Iisalmella pidetyn puhujain kokouksen päätös pidetään voimassa k. o. päätös on Iisalmella pidetyn vuosikokouksen pöytäkirjan 17 §. ja on seuraava:  Keskusteltiin  Suomen Rauhanyhdistysten  Keskusyhdistyksen  johtokunnan esityksestä niistä  toimenpiteistä, joihin johtokunta oli ryhtynyt Amerikan Suomalais-Apostolis-Lutherilaisen kirkkokunnan kutsusta Ameriikkaan aikovien puhuvaisten veljien matkan suhteen ja hyväksyi edustajakokous ja kokoontunut Jumalanlasten lauma johtokunnan toimenpiteet: k. o. toimenpide oli johtokunnan kokouk­sessaan tekemä päätös 10. 1. 32 jossa puhuja veljiä kiellettiin tälle matkalle lähtemästä ja on k. o. päätös seuraava:

Koska johtokunnan tietoon on tullut, että eräät kristillisyytemme puhujat olisivat halukkaat lähtemään Amerikkaan puhuja matkalle. Vaan koska sieltä on pyyntö tullut sellaisilta henkilöiltä, jotka ovat lähteneet ulos kristittyjen rakkaudesta ja hengenyhteydestä ja Jumalan­lasten joukon ylönantaneet, niin päätti johtokunta pitämässään kokouksessa, että kristillisyytemme puhujain ei ole lähdettävä näiden pyytäjäin kutsumana sen syyn tähden, että jumalanlapset siellä tulisivat sen kautta sorretuiksi ja alas painetuiksi ja näin ollen tämä työ saattais panemista ja hajaannusta aikaan kristillisyydessämme Amerikassa ja kotimaassa.

2)    Oulussa lokakuun 4—6 p:ään 1932 pidetyn puhujain ja seurakuntain vanhinten kokouksessa tehty ensimmäinen päätös: joka päätös on mainitun kokouksen pöytäkirjan 4 § ja on seuraava. Esitettiin seuraava asia: Iisalmella hyväksyi yleinen kokous johtokunnan toimenpiteen V. Kaikkosen ja A. Krekulan estämiseksi Ameriikan uusheränneiden ja pikkuesikois­ten kutsulla menemästä, yhteisen rauhan ja rakkauden säilymisen tähden. Sen jälkeen he ovat menneet vastoin yleisenkokouksen ja Jumalan seurakunnan päätöstä. Samoin on laita kirkko­herra V. Juntusen suhteen. Asia on tärkeä sen tähden että, kolina ja rakastamattomuus on jo asian johdosta yleinen. Kun asiasta on jo tehty ennen päätökset, niin kokous jätti asian sillensä ja jääden odottavalle kannalle siksi kuin veljet palaavat Amerikasta. Asiasta puhutaan toistaiseksi niin vähän kuin mahdollista rauhan ja rakkauden säilymiseksi.

Edelleen otettiin saman kokouksen päätös, joka koskee Amerikan pikkuesikoisuutta. Kysymyksessä oleva päätös on edellä mainitun kokouksen pöytäkirjan 7 §. ja on seuraava: Keskusteltiin kysymystä onko n. s. pikkuesikoisuus väärää oppia, jonka kysymyksen olivat nostaneet oheellisen kirjeen N:o 1 kautta Oulaisten Rauhanyhdistyksen edustajat.

Kysymyksen johdosta käytettiin lukuisa määrä puheenvuoroja, joista ilmeni että k. o. on väärää, koska se perustuu Jumalan kymmeneen käskyyn sekä julkirippiin ja synnintunnustuksen autuaaksi tekemiseen, synnyttäen eriseuraisuutta ja isäntähenkeä. Keskustelun tuloksista päätettiin tehdä yhteenveto, jota perusteluineen laatimaan valittiin veljet Jussilat, Tapaninen, Havas ja Honkavuori. Yhteenveto edellä olevasta asiasta on seuraava: Keskustelu kysymykseen: Onko Amerikan n. k. pikkuesikoisuus vääräoppi ja eri seura? päätettiin yksimielisesti vastata. Asiaa Raamatun valossa tutkittua ja Amerikassa käyneiden veljien kokemusten ja havaintojen sekä mainittujen pikkuesikoisten julkaiseman kirjallisuuden ja äänenkannattajan kirjoitusten perusteella todettiin:

1)               Että Amerikan Suomalais-Apostolis-Lutherilainen Kirkkokunta eli n. k. pikkuesikoisuus on sekaseuraisuutta, jossa monia vääriä oppeja suositaan.  Siihen kuuluu ensinnäkin pieni joukko uudestiheränneitä. Saarnaajista mainittakoon, Färdig, Viinamäki y. m. Sitten siinä on suuri joukko lakilaisia, jotka muuten opettavat kuten mekin, mutta vaativat kymmentenkäskyin lain kristityille opettajaksi ja ojennusnuoraksi ja asettavat epäraamatullisesti ripin uskon edelle. Saarnaajista mainittakoon Määttälä ja Kalle Ojala y. m.   Tämän lisäksi tähän joukkoon kuuluu joukko ihmisiä, jotka opillisesti ovat samaa mieltä kanssamme, mutta eivät toteuta apostolin sanaa: ”Aja pois palkkavaimo poikinensa, sillä palkkavaimon pojan ei pidä perimään yhdessä vapaan pojan kanssa,"

2)              Että n. k. pikkuesikoisten enemmistö ja johto miehet ovat useaan eri otteeseen veljinä vastaanottaneet uudenherätyksen eriseuran lähettejä ja siten harjoittaneet hengenyhteyttä heidän kanssaan.

3)               Että mainitussa joukossa vallitsee esikoisuudesta peräisin oleva hallitus eli isäntähenki ja että taloudelliset seikat ja Kirkkopolitiikka usein syrjäyttää ne näkökohdat ja tiet, jotka Pyhä henki seurakunnalle määrää.

4)               Että mainittu joukko on vihamielisesti suhtautuneet moniin rakkaisiin veljiimme ku-ten esimerkiksi molempiin Heidemanneihin, Heikki Jussilaan ja R. Vepsäläiseen, jotka kaikki ovat Suomen kristillisyydessä tunnetut vakaviksi opissa ja elämässä.

3)   Oulussa, 29 p:nä kesäkuuta 1933 pidetyn puhujain   kokouksen päätös: Puhujain kokous antaa rakkauden neuvon seurakunnille, että kun veljet saapuvat Amerikasta, ettei heitä seurain pitoon kutsuttaisi, kaikkien riitojen välttämiseksi. Niille, jotka tästä huolimatta heitä kutsuvat, on huomautettava, että he tekevät kristittyjen rakkautta vastaan.