-------
JULKILAUSUMA.
Sittenkuin Rauhan Sana-lehden ympärille
ryhmittyneen piirin taholta oli kirjelmin päivämäärällä 25. 11. 1945 pyydetty
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen puhujain kokoukselta neuvotteluja
kristillisyydessä v. 1934 syntyneen hajaannuksen korjaamiseksi, ja
neuvotteluihin oli päätetty ryhtyä sekä neuvottelijat kummaltakin puolelta
valittu, olemme tänään olleet koolla Jeesuksen nimeen.
Neuvottelijat olivat seuraavat (15 kummaltakin
puolelta) :
A. Hintsala, Haapajärvi. M. Aho, Inari.
O. Elomaa, Laukaa. A. Forss, Pietarsaari.
Aug. Törölä, Haapajärvi. K. H. Heikel, Oulu.
J. Kanniainen, Kempele. H. Jokiperä, Oulu.
Akseli Ulander, Oulu. V.
Juntunen, Kiiminki.
A. Leinonen, Oulu. J. O. Jämsä, Oulu.
K. Kemppainen, Oulu. Antti Korpi, Teuva.
L. P. Tapaninen, Ylitornio. Antti Krekula, Pyhäjoki
O. H. Jussila, Alatornio. E. Leskelä, Utajärvi.
A. Koukkari, Oulu. V. Luttu, Ylitornio.
Otto Raudasoja, Vihanti. J. Marttiini, Rovaniemi.
V. Polvi, Ylivieska. E. Salmi, Muonio.
P. A. Jokela, Rovaniemi. P. Seppänen, Rovaniemi.
K. A. Lohi, Ranua. L. Sjövall, Pietarsaari.
H. Jussila, Oulu. J. Ventin, Kokkola.
Neuvotteluja käytiin sydämellisen rakkauden
hengessä ja rukouksessa Jumalan tykö. Seurakunnan Herra on kuullut lastensa
rukoukset ja antanut armonsa, että olemme jaksaneet taipua parannukseen
rikoksista, joita olemme tehneet seurakunnan yhteistä rakkautta vastaan ja
siitä, että näitä rikoksia ja taitamattomuutta ei ole aikaisemmin hoidettu
Kristuksen käskyn jälkeen. Kaikki viat, rikokset ja synnit olemme Jeesuksen
nimessä ja veressä toinen toisillemme sydämistämme anteeksiantaneet ja armon
pohjattomaan mereen upottaneet. Olemme päättäneet, että veljiä on lähetettävä
seurakuntiin kaksin ja kaksin viemään tätä sanomaa ja kehoitamrne
kristillisyyden veljiä ja sisaria kaikkialla noudattamaan meidän esimerkkiämme
ja sydämistänsä toisilleen anteeksiantamaan, niinkuin Kristus meille
anteeksiantanut on. Vielä kehoitamme, että tämän jälkeen unohdettaisiin kaikki,
mitä takana päin on, ettei vihollinen lihamme heikkouden tähden pääsisi
särkemään sitä, mitä Pyhä Henki seurakunnassa nyt on rakentanut.
Koska riita on koskenut ennen kaikkea
seurakuntaoppia, olemme sopineet tässä asiassa seuraavaa:
Jumalan seurakunnan sanotaan Augsburgin
tunnustuksen puolustuksessa olevan siellä, missä m.m. on samanlainen
evankeliumin saarna. Siinä joukossa meillä on syntien anteeksiantamus, elämä ja
autuus, ei niiden ihmisten tähden, jotka seurakunnan muodostavat, vaan
evankeliumin tähden, joka on heidän suussansa ja sydämessänsä. Sillä evankeliumissa
meitä puhuttelee itse Pyhä Henki, joka, koska se on yksi, liittää yhteen
uskovaisten sydämet yhdessä Hengessä Isää lähestymään, vaikka lahjat ovat
moninaiset.
Meidän on pidettävä järkähtämättä kiinni
siitä, että seurakunnassa ei ole sallittava puolueita sentähden, että se on
Kristuksen ruumis. Seurakunta ei voi olla jaettu, koska silloin Kristus olisi
jaettu. Tällainen ajatus on istutus, jota ei taivaallinen Isä ole istuttanut,
ja on sentähden juurineen reväistävä pois Jumalan seurakunnasta. Missä toisin
opetetaan, siellä ei hallitse Kristus, vaikka siellä olisi oikeatakin Jumalan
sanan saarnaa ja sakramenttien käyttöä.
Edelleen kiinnitämme huomion siihen, että
seurakunta on Jumalan temppeli, johonka kuuluvat vain ne, jotka elävinä kivinä
liittyvät toinen toiseensa ja sen kautta tähän yhteen kokonaisuuteen rakentuen
pyhäksi huoneeksi Herrassa. Mutta joka Jumalan temppelin turmelee (l Kor.
3:17), sen Jumala turmelee, eikä se voi uhrata hengellisiä uhreja, jotka ovat
Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta otolliset. Kristuksen käskyn mukaan me
saarnaamme evankeliumia kaikille luoduille,, mutta jos meidän saarnamme ei ole
tässä sanotun ojennusnuoran mukaista, vaan hajaannuksen vahvistamista, niin
saarna e ole enää evankeliumia, eivätkä siitä syntyneet lapset ole vapaita,
vaan orjia. (Gal. 4:22—26).
Sentähden, koska hajaannuksia on tapahtunut
näillä lopun ajoilla, niinkuin Jeesus on ennustanut, meidän silmäimme nähden,
on meidän rukoiltava Isää Jeesuksen nimeen, että meidän omattuntomme pysyisivät
sidottuina ennen kirjoitettuun Jumalan sanaan, jota ilman meillä ei ole
kestävää pohjaa jalkaimme alla.
Oulussa, marraskuun 30 päivänä 1945.
Kokouksen valtuuttamina:
L. P. Tapaninen. Armas Leinonen.
Eemeli Salmi Mauno
Aho.
Pentti J. P. Seppänen. Antti A. Koukkari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti