Aapo Hietasen kirje Erkki Antille 16.6.1895

 

Calumet, 16 päivä kesäkuuta 1895

 

Rakkaalle vanhimalle ja uskoliselle Herran viinimäen työmiehelle E. Ant.

Armo laupius ja rauha Jsältä Jumalalta ja Herralta Jesukselta Khristukselta nyt ja aina viimeiseen ehtoon asti amen.

Kirian olen saanu teiltä toissa tänäpäivänä joka oli minulle rakas ja kallis, en ole unhottannu, sitä autuvalis hetkiä, jona olen uskonu synteinanteks saamisen, teitän saarnane kautta, ja sinä hetkenä olen saanu valituin lasten hengen, ja siinä uskosa olen vielä kilvoitelmasa ja nautitemasa rauha, ja , jlova pyhäsähengesä joka päiväisen syntein anteksi saamisen armosa / eikä ole vara liikuva oikialle ja vasemalle puolen mut sanon Daavitin kansa joka korkeimman varieluksesa js[t]u ja kaikkivaltiaan varoisa oleskelle / hään sanoo minun toivoni ja linnani minun Jumalanni johon minä uskalan vaikka tuhanen langeisi sivulas ja kymenen tuhata sinun oikiallas niin ei se sinun satu / Herra on kallioni ja linani johon minä turvaan, en minä ole, vanhin rakas sekaintunu Amriikan riitaisuutteen sanalakaan sillä minä tarviten Herran armon voimala säilytä hyvän omantunon eikä minula ole aika riitellä / minula on kllin riitakumpania omasa lihasa, muta kuin vanhin kysy minulta Amerikkan kirkoista niin minä vastaan / jokapyhä on molemat kirkot auki ja miksinet ole auki / on hään meilä totistukset siihen miksi net auki on, Raatama vanhin on kirkon luvanu niitten pitä seurahuonena jotka sen on rakentannet eikä kirkot kirkot riitele / minä olen aivan varma siitä että riita loppu kuin sytämen paise lasketu / onpa net sielut yhtistyne rakauten meitän kansa jotka on tehne paranuksia Jesuksen veren voimasta ja omista synneistänsä mutta net pitävä eri kirko jojla on muiten synnit omantunnon päällä / niistä jhmisistäen tietä mitä het uskovat / Pastori Heidemanin het pitävät suurinpanna viholisena syystä kuin se on iralinen pappi ja totapa sen syyn tähten että hään on saanu suuren kansan kansan suosion ja suurelta laumalta voitan rakauten / Jumala on lahioitannu hänen suurilla lahioila ja nöyryten esikuvala ( vaelta ei herrana vaan lapsenana Jumalan valtakunnasa / täälä on vanhin rakas vaeltaminen pilkan panetuksen ja kiitoksen läpi sillä täälä liiku pyhän lihan oppiki suomalaisten seiasa jotka on eroneet meistä sakramentilisestikin ja tuomiteva meitä[1] / en nyt tietä muuta sanova / kesä on ollu 3 kuukautta lämmin ja sateinen / terveys on hyvä / sanon nyt sytämen rakaita tervisiä Hetemanilta vaimonen Rovanäältä nä suurelta herran laumalta / eilen sanoin teitän tervisiä kirkosa suurele laumala joka sano tervisiä teile ja sielä olevalle herran laumalle / minä ja minun vaimoni sanoma sytämen rakaita tervisiä teille ynä ympärilläne olevalle Herran laumale / rukoilka etestäme muistain meitä paliola anteksi antamisella ( lupama Herran armon voimasta kilvoitella ynä teitn kansane että saama kerran yhtistyvä suuresa seura huonesa paratiisin kuniasa yhteen / minäki heiko veliene totistan teile Jesuksen veresä syntine anteksi / näitä merkitse veliene uskosa ja rakautesa Abram Hietanen.

---

[1] Tarkoittanee niin sanottuja haalilaisia, joiden keskeisinä vaikuttajina olivat Juho Mullo (käytti myös sukunimeä Mulberg, 1842-1913) ja Petter Strolberg. Ruotsin Alatorniolla syntynyt Petter Strolberg (1847-1913) vaiheet ovat identtiset monen muun Kuparisaaren lestadiolaisyhteisön vaikuttajan kanssa. Hän muutti lapsena Norjaan, josta 1870-71 (Ilmosen mukaan 1872) Kuparisaarelle. Strolberg valittiin 1879 Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan varaesimieheksi vuonna 1879. Hän oli Takkisen vastaisen opposition keskeisiä toimijoita Michiganissa. Strolberg kävi Euroopassa yhdessä Isak Koskenmukan kanssa talvella 1884, mutta nämä eivät saaneet tukea näkemyksilleen Johan Raattamaalta ja muilta keskeisiltä lestadiolaissaarnaajilta. Sen sijaan heiltä vaadittiin parannusta riitelystä, johon he silloin taipuivatkin. Vuonna 1896 Strolberg oli yhteydessä baptistisaarnaaja F. E. Berglundin kanssa, otti vastaan upotuskasteen ja esiintyi baptistien tilaisuuksissa saarnaajana.  Strolberg lähetti yhden kirjoituksen Vaasan baptistien julkaisemaan Totuuden Kaiku-lehteen, jossa hän muun muassa totesi: ”Laestaadilaiselle samoin kuin muille pakanallisen taikauskon orjille pyydän sanoa, että lapsen pään kastaminen vesitilkalla on mitä suurinta Jumalan pilkkaa.”. Tämän jälkeen Strolberg ilmeisesti siirtyi takaisin lestadiolaisuuteen. Hän julkaisi vuonna 1906 Hancockissa kirjasen ”Selityksiä P. Hengen virasta ennen ja näinä aikoina ja sen uskollisesta hoitamisesta syntein anteeksi antajana". Kirjan tarkoitus käy selville sisällysluettelosta: 1) Johdanto ymmärtämään pyhityksen tarpeellisuus; 2) Miten pyhitys vaikutetaan ja levitetään; 3) Pyhityksen lähde ja sen voima; 4) Miten Jeesus seurakuntansa valmisti hedelmää tekeväiseksi; 5) Milloin uusi laki voitiin antaa; 6) Kirjoitettu sana saarnatun sanan johtajana ja siinä korkeampi; 7) Saarnaajat oikeassa asemassa; 8) Katsahdus vanhaan liittoon ja siinä luvattuun siunaukseen; 9) Vanhan liiton puhdistusmuoto ja johdatus uuteen. Kirja oli n. s. ”uuden heräyksen" kannalla ja Kolkuttaja-lehti julkaisi siitä otteita. Strolbergin hautauksen suoritti kuitenkin Suomi Synodin pastori M. Pesonen. Ks. Totuuden Kaiku 6/1896, 3; 4/1897, 3; Kolkuttaja 8/1906, 125-128; The Calumet Times 3.1.1913, 6.1.1913; Ilmonen 1923, 39, 123; Raattamaa 1976, no:t 163, 164, 166; Raittila 1967, no 486.

 

 

Wanhoja kirjeitä 35. Juho Lumijärven ja Joonas Purnun nuhtelukirje Erkki Antille 10.7.1893

 

Klickitat, Wash. 10/7 1893
 

Rakkaalle wanhimmalle, Erkki Antti Andersson, Juhonpieti.
Jumalan armoa rauhaa ja rakkautta toiwotan teille Jesuksen priiskoitusweren woimassa ja todistuksen sanassa, Esikoisten Seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä.

 Halu ja rakkaus tuli teille kirjoittaa muutamalla sanalla, että olen elämässä sielun ja ruumiin puolesta. Annan tietää, että olen saanut suurella ilolla yhtyä Esikoisten seurakunnan lähetysmiesten kansa, wanhimman Joonas Purnun ja Jöns E.Mäntywaaran kanssa, ja Olof Matoniemen kanssa Pendletonissa, Oregonin waltiossa 30. päiwä Kesäkuuta, ja nyt kuljemme yhdessä siihen asti, kuin tulemme Calumetiin, Michiganin saarelle, läpi Oregonin, Washingtonin, Dakotan ja Minnesootan Waltioita, joissa he jo kulkeneet ovat.                       

Sydämestäni olen tyytywäinen muitten saarnaajain ja seurakuntain kansa siihen oppiin ja opin hedelmään, jonka olemme kuulleet ja nähneet näitten Esikois seurakunnan lähetys miesten työhön wanhimman Joonas Purnun ja hänen kumppalinsa, jotka ovat kutsumme päälle lähetettyt amerikaan.
                     
Woimallisesti on saarnattu sovinto saarnaa kahta puolta, ja sovinto weren hinta on sulattanut yhteen suuret paljoudet. saman opin saarnaajaksi olette te, rakas wanhin Raattamaa-wanhimman kansa minuaki siunanneett, jota olen yhdistettynä tehnyt entisten lähetys jäsenten kansa, ja nyt taas näitten lähetysjäsenten kanssa olen saanut armon yhdistyä. Minä kirjoitin teille mennä talvena eli w.1892, josta en ole saanut teiltä wastausta, ja nyt saimme kuulla Johan Kaarakalta[1] sala kirjan, teidän kirjan kopioittuna, jonka olette kirjoittanneet Abram Hietaselle[2] / se waikutti minussa murheen, rakas wanhin, koska ette sanallakaan ääntäneet, että kahta puolta tehdä sovinto Amerikassa. Mutta A.Hietanen ei ole joukkonsa kansa wielä yhdistynyt, jonka kuulin hänen hajoittavaisesta kirjastansa Johan Kaarakalle. Murheelliseksi tuli Joonas wanhin, kuin ei Erkki Antti wanhin muistanu auttaa Joonas-wanhinta amerikaan, tässä raskaassa työssä. Mutta Abram Hietasen kädet wain wahvistettiin, waikka pitäsitte tuta Liljebladin[3] opin jäljet hänessä. Auttakaat meitä tänne, rakas wanhin, että saadaan yleinen sovinto Amerikassa Herran Jesuksen sovinto weren armossa, joka on sielun sowinto / on teille ja meille synnit ja heikkoudet, ja wiimeisetki epäilykset anteeksi annetut, ijankaikkisesti. Teitä terwehtää Joonas-wanhin ja Jöns mäntyvaara auttajainsa kansa, ja koko ostettu lauma / waan olkaat wiimein minulta sydämellisesti terwehdetty / kantakaa, rakas wanhin anteeksi antawaista sydäntä minullekki, teitä rakastawa weljenne waiwassa.
Johan Lumijärwi

Me myös tervehtämme teitä, rakasta wanhinta, Eerik A. Juhonpieti / Mitä rakas weli J.H.Lumijärvi on tässä yllä olevassa kirjassa tullu kirjoittamaan monesta asiasta, niin se on muuttumatoin totuus, että minä Joonas wanhus tulen kyllä niin murheelliseksi kumppanitten kans että tuntui että on nyt yhtä tehdä työtä eli ei, kuin kuljetaan kahta tietä Lapissaki, ja kahdella äänellä liikutaan / kyllä tiedätte, että Ruotsin Lapista kuljetaan yhtä tietä, ja yhdellä äänellä saarnataan niinkuin alusta, Raamattun jälkeen,  Mutta toinen tie, ja toinen ääni, näkyy ja kuulu Tornion Lapista Kittilästä ja mutos lompolosta[4] / ei saarnata parannusta kahta puolta Amerikaan asti, niinkuin Ruotsin lapista kirjoilla ja lähetys jäsenillä / onkos ihme ettei amerikassa riiteliät lakkaa riitelemästä ja ylon katsetta osottawat Esikoisten kirjalliselle neuvolle, ja Esikoisten seura kunnan lähetys jäsenille, kuin kirjallisesti ja personallisesti heitä siunataan ilman paranusta kahta puolta, ei tarvitse Kittilän saarnaajat eikä Tornion saarnaajat käydä Ruotsin lapissa wanhimpia oppimassa, niin kuin apostolein aikana wanhinten tykönä Jerusalemissa, Waikka Takkis-wainaja ja Olof Matoniemi tahtoi Erkki A Wanhusta saiwoon ja minä Joonas tiedän myös O.Matoniemen kans, että A.Lundberg on kirjallisesti teitä tahtonu Lannanwaaran kokoukseen, jossa tiesitte wanhin Johan Raattaman olevan / Jossa myös teitä kaivattiin jossa oli tutkinto lähetys saarnaaista Amerikaan. Miksi wanhin näytti Takkis-wainajan jalat kirjassanne niille, jotka eivät ole wielä tarvinneet sovinnoita tehdä waikka Takkis wainaja on anteeksi anonu sydämestään riitaveljiltään, ja teiltä myös niin todistaa O.Matoniemi ja anteeksi antanu riita riitavelillensä sydämestään Jesuksen nimessä ja weressä, Miksi te ette ole anteeksi antaneet. Me tiedämme, rakas wanhin että olette kristillisyydemme aamuna päipästä olleet L. L. Lestadiuksen lähetytoimen jäsen, Johan Raattamaa Parka vanhin Heikin ynnä muita joihin met nuoremmat olemme kaiken turvamme panneet luottamuksella.

Niin tämän äänen erinkaltaisuus saatta monta horjuvaista sielua epäilykseen ja monimielisyyteen / kuitenki täydymme työtä tehdä kanssanne monessa murheessa ja waivassa. Mutta olemme saaneet iloaki nauttia koska Herran Sebaotin Jumalan woiman kautta on sowinnoita tehty kahta puolta, sovinto weren kautta suuret joukot Calumetin saaresta lapi matkaa tähän asti, mutta wanhan kirkon puolella Calumetissä waltavimmat jäsenet seisovat wielä hurskaana ja pidättävät kansaa. Mutta on kuitenki maailman waltakunnasta paljon tullu kristityksi iloksi Jumalalle, enkeleille ja Jumalan seurakunnalle. Kalliissa kukoistuksessa on Takkis vainan työ ala mitä hän on tehnyt amerikanki maalla Rakkaan weljemme J.H.Lumijärwen ja monen hänen auttajansa kans.

Mutta erimielisyys on saattanu paljon pahaa matkaan kristillisyyteen täälläki amerikan maalla että on wieläki työtä työlästä / sentähden sanomme Joonas J.Purnu Jöns E.Mäntyvaaran kansa ymmärryksemme että älkäät rakas wanhin hajoittawaista työtä edesauttako ja olkaamme Herran laumalIe esikuvana parannuksen tekemisessä, Amerikassa ja Euroopassa että kristillisyys pääse nousemaan wihtoinki wiimen ameriikanki maalla, ja uskokaamme rakas wanhin Evangeliumi, se on synnit anteeksi Jesuksen nimessä ja weressä todistamme minä Joonas Purnu rakkaalla sydämellä, rakkaan saarnakumppanin Jöns E.Mäntywaaran, O.Matoniemen, ja koko Herran lauman kanssa, täältä ameriikan maalta. Rakkaita terveisiä sanomme Herran lauman kanssa täältä sille Herran laumalIe joka ympärillänne on muistakaa meirtäkin anteeksi antavaisella sydämellä wanha weljenne waiwassa ja waltakunnassa Joonas J. Purnu, Jöns E. Mäntywaara, O. Matoniemi

Tämän kirjeen saapi lukia kaikkein kuulten, ja lähettäkä tästä osa wanhimmalle Johan Raattamaalle, että saavat nähdä mitä met olemme teille kirjoittanne. Joonas, Jöns ja Matoniemi
Wastatkaa tähän kirjaan joku neuvon sana, saarnaajain kokoukseen Calumetiin osoitteella

Joonas Purnu

- - -

Käsinkirjoitettu jäljennös.

---

[1] Washingtonin Centervillen  (Klickitat County) suomalaissiirtokunnassa asunut Johan Kaarakka (1832 – 1906).

[2] Saarnaaja Aapo Hietanen (1833 – 1896) oli muuttanut vuonna 1888 Sodankylästä Kuparisaarelle ja kuului Juho Takkisen vastustajiin.

[3] Muonion kirkkoherra  Jakob Fredrik Liljeblad  (1809 – 1862) liittyi aluksi mukaan Laestadiuksen aikaansaamiin herätyksiin, mutta loittoni varsin pian.  Hän jäi lestadiolaisperinteeseen eriseuraisena, puhuttiin Liljebladin eriseurasta. Erimielisyydet koskivat seurakunta- ja rippioppia. Länsilestadiolaiseen perinteeseen on jäänyt myös kästys, että Liljeblad olisi pitänyt liikutuksia ”hourauksina”.

[4] Saanaaja Aapo Tapani (1834 – 1910)  Muodoslopmpolosta kävi yhdessä Heikki Parkajoen kanssa syksyllä 1876 ”Euroopan seurakunnan ” valtuuttamalla lähetysmatkalla Amerikassa. Takkisen asemasta ja toiminnasta myöhemmin syntyneissä erimielisyyksissä hän kuunteli ja ajoittain myös tuki Takkisen vastaista oppositiota.

 

Wanhoja kirjeitä 29. Vesisaareen kokoontuneiden saarnaajien kirje Aapo Tapanille ja Aapo Hietaselle 23.2.1888

 Norjan lestadiolaisuudessa alkoivat vakavat erimielisyydet jo 1850-luvun lopulla. Ristiriitoja sovittelivat lukuisissa kirjeissään sekä Juhani Raattamaa että Erkki Antti Juhonpieti. Heistä jälkimmäinen kävi itsekin Norjassa kaksi kertaa saarnamatkalla (1853, 1865). Norjalaisten saarnaajien keskinäiset välit tulehtuivat ja kiistoissa oli usein kysymys vallasta. Vesisaaressa riidat johtivat siihen, että osa seuraväestä suljettiin lestadiolaisseurakunnan ulkopuolelle. Tämän seurauksena paikkakunnalla oli pian kaksi rukoushuonetta ja niissä kävijöiden välillä tulikivenkatkuiset riidat. "Pääriitapukareina" olivat saarnaajat Kalle Neljäskunta (Huru, 1840 - 1905) Vesisaaren Kallijoelta sekä Paulus Palovaara (1831 - 1903) Rovaniemeltä. Palovaara oli kirjoilla Rovaniemellä, mutta käytännössä kulki työ- ja saarnamatkoilla Pohjois-Norjassa vuosikymmeniä. Kevättalvella 1888 riitoja lähetettiin tyynnyttämään saarnaajat Aapo Tapani Ruotsin Muodoslompolosta ja Aapo Hietanen Sodankylästä. Ohessa sen seurauksena syntynyt yhteiskirje, joka ilmeisesti lähetettiin jälkikäteen heille.

--------

Kirje Norjasta Abraham Hietaselle ja Abraham Tapanille (Elise Balo arkivet. Finnmark Fylkesbibliotek)
 
Met olema olleet yllä mainittuin miesten kansa kymmenen vuorokautta ja heillä on kirjat Raattamalta ja Erki Anderukselta, että ottat Olli Koskamon ja Karl Neljäskunnan ja Hans Helanderin ja Jakob Bjonstrommin kumpaniksi saarnaman evangeliumia ja vahvistaman niitä rakkauuten liittoja, joita on täälä  syksylä jo tehty. Niin met puolestamme saatamme totistaa, että yllä mainituit miehet Apraham Hietanen ja Abraham Tapani ovat opettanet sen ajan sisällä kuin met olema heitän kansa yhtessä olleet, sen jälken kuin vanhimmat nimittäin Raattama ja Erki Anderus ynnä muut esikoiseurakunnan kansa yksimieliset saarnajat kaikkialla, vahvistain niitä liittoja kuin jo ennen tehty on ja niin olema yksimielisyydessä niitteen miesten kansa, rauhan evangeljumia saarnananut. Mutta, että vanhinden kirjoista on ollut kysymys, niin olema yksimielisesti päättäneet, että esikois vanhinden kirjat on niin kalliina pidettävät kuin muuki Jumalan sana. Kumminki Juhani Raattaman, Erik Anderuksen ja Apram Tapanin, niin kuin Jumalan sana on neuvoin ja opetusten kansa meille oppi ja neuvo ja lohtutus, niin on esikois vanhinden kirjoitukset meille neuvoksi, opiksi ja lohtutukseksi ynnä muitteen esikoisten seurakunnan kansa yksimielisten saarnaajain kirjoitukset, ja että ne ihmiset on syntiä tehnet, jotka on halpana pitänet vanhinten kirjoitukset, mutta emmä ole saattanet kelleen panna vaativaisuutta, vaan on jätetty Jumalan sanan vaikutuksen alle siihen asti kuin päivä valkenee siitäki paikas itte kellekki ja koin tähti koittaa sydämissä Pietarin neuvon jälkeen, vaan kumminki sillä välipuhella, että ei saa kukaan ruveta toisian kirjoilla pieksämään. Näin olemme näistä yllä mainituista kysymyksistä yksimielisesti päättänet, ja että kaikki opettavaiset miehet on kalhina pidettävät, pyssyin esikois seurakunnan kuuliaisuudessa kaikkialla. Näin olemme alle kirjoittanet yksimielisesti päättäneet ja nimemme kirjoittaneet.

Olli Koskamo
Jakob Björmnström
Karl Neljäskunta
Apram Tapani
Aparam Hietanen
Johan Sallinen
Apram Auno
Paulus Palovaara
A. Brune
E. Basma
O. E. Hansen
T. H. Lilleng
J. Grön
O. Kantoniemi
Kirjoitettu Vesisaaressa 23 p. helmikuusa 1888
ja luettu seurahunessa kansan koossa ollessa ja oikiaksi totistettu monelta satalta kristityltä