Wanhoja kirjeitä 20. Maria Välimaan kirje Kreeta Sundelinille 27.2.1892

Näkymä Franklinin suomalaiselle hautausmaalle Minnesotassa. Tällä hautausmaalla lepää Lotta Laestadius Jokela ja hänen tyttärensä

Oheisen kirjeen merkittävin tieto lienee vahvistus sille, että saarnaaja Juho Takkisen ruumis haettiin uudelleenhautausta varten Posiolle jo helmikuun lopulla 1892.
------

Kansallisarkisto. E. A. Aunon kokoelma. Maria Välimaan kirje Kreeta Sundelinille  27.2.1892

Kittilästä se 27 päivä Helmikuuta vuonna 189?[1]

Rakas sisareni Herrassa Kreeta Sundeliini[2].
Rauhan ja rakkauden Jumala olkoon kansanne. Nyt minä lähestyn teitä koska kuulin Heikki Sattasen?[3] kirjeestä että te oletta vielä elämässä ja kuulin että Lotta sisarki on ollu teillä kylässä yhtenä sunnuntaina joka on pyhitetty Jumalalta lepopäiväksi / se vastas niin kovin ikävällä että minä en juuri ihmettäni lopettanut kun Heikki sano että Lotta istu ja kuto kudelmaa toisena joulupäivänä / mitenkä te oletta niin sokeutuneet siellä Ameriikassa. Waeltakaa te valkeudessa niinku te oletta valkeuden lapset ettei pimeys teitä käsittäisi ja kokekaat ja koetelkaat teitänne jos Jeesus Kristus asuu teissä, mutta jos me valkeudessa vaellamme niin kuin hänkin vaelsi valkeudessa, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, hänen poikansa veri puhdistaa meitä kaikista synneistä, ja kyllä se Kreeta sisar tarvitsee vielä muistaa niitäki jotka suuresta vaivasta on tulleet ja on vaatteensa Karitsan veressä valasseet, joita Johannes katseli / joidenka kanssa Kreeta sisarki on matkaliittoja tehny täällä kylmällä Pohjanmaalla että kuinka murheelliseksi niiden sydän menee  että te niin kiinni oletta tämän maailman asioissa [ettette] jouda pyhittämään lepopäivää jonka Jumala on antanut. [4]

Ja tänne ei kuulu erityistä /kuollu täällä on muutampia tuttuja /Puttaan isäntä ja Wälitalon vanhempi Olli[5] ja ? Levoska / ja Takkisveljen ruumista on tultu eilen noutamaan Kuusamon / se on pantu täällä hautaan mutta se otetaan ylös ja vietään Kuusamoon[6] / Uulan[7] on Alatalon isäntä saattanu Saivonmuotkaan ja me täälä terveä olemma ruumiin ja sielun puolesta ja rakkaudessa keskenämme ja Hengen ystävyydessä / Sileeni Fosmestari[8] meille kulkee saarnaamassa evankeliumia sunnuntaina seuroissa ja äitillä ja minulla huone olla Kittilässä Anttilan ja Uudensalmen välissä ja sen on Kristittyin rakkaus enimmän osan rakentanut, ettei kaikki ole omilla voimilla rakennettu vanhurskasten ylös nousemisen muistoksi / ja muistakaa teki meitä rukouksissa entisiä rakkaitanne ja kylämiehiänne ja matkakumppaniamme elämän tiellä ja terveisiä Jokelan Mikolle ja Lotalle ja Kallon Aleksille hänen vaimonsa kanssa[9] ja Kariniemen Aatelle ja Kaisille ja kaikille lapsille ym.
Jo äiti on hyvin vanha / se on kahdeksalla kymmenellä ja käskee sanova terveisiä teille kaikille ja olkaa minulta enin tervehtetty
Maria Wälimaa
minä jään odottamaan vastausta tästä kirjeestä ja sitte minä pyytäsin nöyrimmästi että kokoaisitta meille vähäisen varoja että me saisimma oven huonhessen jossa me asumma, meillä on lainaovi huoneessa.

---

[1] Kirjeen yläkulmasta on pala poissa. Sisällön perusteella kirje on vuodelta 1892.

[2] Talollinen Juho Aappo Sundelin eli Pietala (s. 6.9.1842 Rovaniemellä) ja hänen vaimonsa Priita Kreeta Erkintytär (s. 13.12.1844 Kittilässä) hakivat Kittilässä muuttokirjan Amerikkaan siirtymistä varten 10.6.1880. Perheen muuttaessa siihen kuului neljä lasta. Ks. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kittila/muuttaneet_1880-1883_mko5/1.htm

[3] Sukunimi epäselvä. Kirjepaperin reunosta on paloja pois ja lisäksi paperi on paikoin rispaunut.

[4] Lepopäivän viettämisen ehdottomuus koski siis myös käsitöiden tekemistä.

[5] Pekka Raittilan mukaan sekä Juho Pudas (1819 – 1891) että Olli Välitalo (1826 – 1891) kuolivat samana päivänä eli 31.12.1891. Raittila 1967, n:o 647.

[6] Takkinen oli kuollut 13.2.1892. Kirjeen päiväyksen perusteella hänen ruumiinsa oli väliaikaisessa haudassa vain vajaat kaksi viikkoa. Lopullisen leposijansa hän sai Posion Sarvisaaren hautausmaalla.

[7] Saamelaissaarnaaja Ole Baggjegiedde (Ylikentän Uula) Tenojokivarresta? Raittila 1967, n:o 19.

[8] Metsänhoitaja Frans Silén (1839 – 1912), josta tuli myöhemmin narvalaisuuden johtohahmoja. Raittila 1967, n:0 470.

[9] Talollinen Aleksanteri Kallo (s. 16.3.1840 Kittilässä) ja hänen vaimonsa Stiina Henriikka Rikinä (s. 16.5.1842 Muonionniskassa) hakivat muuttokirjan 4.5.1881 Kemiin. He siirtyivät S. Ilmosen mukaan kuitenkin jo samana vuonna uuudiasukkaiksi Frankliniin Minnesotaan. Perheeseen kuului viisi lasta. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kittila/muuttaneet_1880-1883_mko5/3.htm

Wanhoja kirjeitä 19. Lotta Laestadiuksen kirje saarnaaja Aapo Koivurannalle syksyllä 1875

Uutinen Laestadiuksen postillan toimittamisesta. Pohjois-Suomi 27.3.1878

Ohessa kolmas kirje, joka valaisee sekä Laestadiuksen saarnojen julkaisuhanketta että Kittilän lestadiolaisyhteisön sisäisiä jänniteitä. Kirje kertoo myös siitä, ettei säätyrajojen ylittäminen ollut helppoa myöskään lestadiolaisyhteisössä ja aktiivisten naisten tuli ymmärtää asemansa.

------

OMA. Laestadiana 14. B:23. Lotta Laestadiuksen kirje saarnaaja Aapo Koivurannalle syksyllä 1875

Rakastettu veljeni Koivuranta!
Jumalan armo lissääntyköön teille Herran Jesuksen kautta!
Kirjeenne edestä kiitän, jonka ilolla vastaan otin! Jonka päälle olen kyllä aikaa vastannut, mutta en ole saattanut lähettää. Se joukko ja se, joka niitä ruokkii ovat täällä tunnetut jokseenki, josta sinä puhuit kirjeessäs ja sinä olet tunnettu ja rakastettu esikoisten seurakunnassa niiltä jolla on valkeus ja saat sentähden hyvässä turvassa ja aina rohvaistulla sydämellä tehdä työtä herran viinamäissä niin kuin olet alkanut, kristityillä on hyvä uskalus sinnuun, ne näkevät sinun valituksia aseeksi ja voimalla korkeuudesta puetetuksi. Mutta kyllä tiedämme rakas veljemme että se työ, joka on tehtävännä tuntuu monta kertaa raskaalle ja on sentähden ettemme ole yksin, van että se suuri sotasankari Herra Jesus on meilä läsnä sota joukkons kansa, jonka veren pisarat ja elävä läsnä olo virvoittavat sydämemme, joka ussein tahtoo väsyä uskomisessa syntiturmeluksen alla. Minä kuitenkin tunnen että tarvitten rohvaistua uskomisessa ja omistamisessa syntein anteeksi saamisen ja Herran Jesuksen wanhurskauuden ja viattomuuden, vieläpä voiton kaikkein viholisten ja synnin yli.

Olis hauska tietää mitä Paulus[1] on toimittanut tänä kesänä? Ilmanki se on paimentanut Jesuksen lampaita ja ruokkinut karitsoita. – Met Marian kansa käymä aina sivistyksen koulua että oppisimme pitämään arvossa niitä, joita tullee pittää ja että oppisimme puhumaan siivosti kristillisyydestä ja muistaisimme sen raamatun paikan, joka sanoo: ”En minä salli vaimon opettaa”, Pappi[2] pittää, että minä olen liika laillinen, ja että omavanhurskaus osottaa mailman ystävyydesta, ja että minussa on opettajan henki, ja että minä tuomitten asiat tutkimatta j.n.e.[3]

Mustaparrasta, josta sinulle muistelin, olen nyt vapa. Minä olen antanut hänelle vapauden ja hän myös minulle.[4] Mutta nyt on taas kumma tapahtunut kuin olemme Jokelan mikon kansa alkanut rakastamaan toisiamme, johon pappi ja välitalonlaiset ovat kovin pahentuneet ja he pauhaavat nyt niin kuin paarma tyhjässä tynnyrissä, mutta Hanhi Pietari, Maria, Malla ja muut meiltä rakastetut eivät ole siihen loukkaantuneet, van pitävät sen oikjanna ja Jumalan tahtona. - Muutamat ovat houranneet että Jokelan Aapo ja Heikelin Hanna rakastavat toisiansa, mutta pappi sanoi että hän pittää Hannan niin arvossa ettei saa vain Jokelan pojat tulla sitä naimaan sillä se on hänen sisarensa. Minusta oli kumma kuin löysin herras kristillisyyttä täällä lapin maassa.[5]

Postillan paino on lykätty, tulevaan keväin / Se oli niin kirkkoherranki tahto koska ei ole ennätetty puhtaaksikaan kirjoittaa kaikkia, on niitä nyt sentään lähemäksi sata saarnaa puhtaaksi kirjoitettu mutta tilaiia (=tilaajia] on vähän muutampi sata vain kaikkiaans. Minulla olis halu näyttää Raattamaalle ne saarnat, jotka painoon pannaan ja haluaisin senki tähden käydä Saivossa tänä syyssä.[6]

Jos teillä on rahoja tähän toimeen kuuluvia niin lähettäkkää Tornioon ynnä lista kans että saadaan rahat pankkiin. Laittakaa sana Rovaniemeenki että lähättäisivät rahat tornioon. – Rukkoile edestänni! Ja sano terveisiä kristityille.
Lotta Laestadius
Maria ynnä muut kristityt sanovat sinulle terveisiä. Sano tervisiä vaimolles ja Helistön Jaakolle.
Hyvästi hyvän paimenen haltuun.

---

[1] Saarnaaja Paulus Palovaara (1828 – 1903) Rovaniemeltä, joka liikkui laajasti saarnamatkoilla Ruijassa Norjassa

[2] Kirkkoherra Karl Abiel Heikel.

[3] Sekä Jokelan sisarusten ja Lotta Laestadiuksen aktiivinen rooli Kittilän lestadiolaisyhteisössä näyttää ärsyttäneen kirkkoherraa. Olivatko he myös pitäneet opetuspuheita tai saarnoja?

[4] Lotta Laestadiuksen sisar Fredrika Johanna Jeana avioitui vuonna 1860 Ferdinand Mustaparran (1829 – 1865) kanssa. Lotta Laestadius oli ilmeisesti ollut kihloissa Ferdinand Mustaparran nuoremman veljen Karl Johanin kanssa. ks. https://gw.geneanet.org/akeli19?n=mustaparta&oc=&p=karl+johan

[5] Avioituessaan  myöhemmin (17.12.1875) talollisen pojan Mikko Jokelan kanssa Lotta Laestadius rikkoi säätyrajat, jota ei Karl Abiel Heikel ja osa Kittilän lestadiolaisyhteisöstä hyväksynyt. Kirjeen mukaan syntynyt seurustelusuhde sai kuitenkin Jokelan suvun ja sen saarnaajapatriarkan Hanhi-Pietin tuen.

[6] Postillan painattaminen viivästymisen syinä olivat siis puhtaaksikirjoittamisen hitaus ja postillan tilaajien vähyys, joka lienee ollut yllätys sekä Heikelille että Lotta Laestadiukselle. Hankkeen edetessä näyttää myös kirkkoherra Heikelin ja Lotta Laestadiuksen välille kehittyneen jännitteitä. Kirkkopostillan sisälehdellä kerrotaan, että se olisi painettu vuonna 1876 Luulajassa. Sanomalehtiuutiset kertovat kuitenkin huhtikuussa 1877 kirjan olevan vielä painettavana. Samaa kerrotaan lehtiuutisessa maaliskuun lopulla 1878. Siinä maitaan lisäksi, että saarnojen toimittamiseen osallistunut pappismies (K. A. Heikel) olisi eronnut toimitusryhmästä kesken painamisen saarnoissa ilmenevän karkean kielen takia. Kirjakauppoihin postilla ilmestyi toukokuussa 1878.  Ks. Pohjois-Suomi 28.4.1877; 27.3.1878; Oulun Wiikko-Sanomia 18.5.1878.

Wanhoja kirjeitä 18. Lotta Laestadiuksen kirje saarnaaja Aapo Koivurannalle 24.5.1875

Alla oleva kirje käsittelee samoja asioita kuin aikaisemmin postaamani Augusta Heikelin kirje sisarelleen 7.1.1876. Lars Levi Laestadiuksen tyttären Lotta Laestadiuksen lähettämässä kirjeessä hän kertoo erimielisyyksistä Kittilän lestadiolaisyhteisössä sekä Laestadiuksen saarnojen painattamishankkeen etenemisestä. Erimielisyydet koskivat Pyhän Hengen vaikutusta lestadiolaisseurakunnan ulkopuolella.
------

OMA. Laestadiana 14. Aapo Koivurannan kokoelma. B:23. Lotta Laestadiuksen kirje 24.5.1875

Kittilässä 24. p. Toukokuussa 1875

Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekijälle herran wiinamäessä Abrahami Koivuranta!
Jumalan armo ja rauha lissäintykköön teille ja teidän huonneelle Herramme Kristuksen kautta. Tämän kautta saan rakkaalle veljelle tietää antaa että olen hyvin kehno ruummiin terveyyden puolesta ajon siittä asti kuin teistä erkanin, mutta sielun puolesta olen voinu hyvin, uskomassa  olen että kaikki syntini ovat anteeksi annettu Herran Jesuksen nimessä ja veressä, joka vuotanu on yrttitarhassa ja pääkalloin paikalla katuvaisten syntein anteeksi saammiseksi ja joka vielä Sionin vuorella puhuvaisena uskovaisten sydämmiin ja vaikuttaa voiman voittamaan synnin, mailman joukon ja kuoleman kuin katsome sen vertavuotavaisen sankarin päälle, joka ylettynnä maasta on vetäny meitä tykönsä, niin kuin Matleena kirjoittaa Takkiselle että: ”kuin katsome sen maasta yletyn vaskikäärmeen päälle, niin ei saa jäänös siittä vanhan käärmeen pitämmisestä paisuttaa sydäntä!

Olkaa hyvässä turvassa te tottuuden miehet Pirtti ja Patokoskella, jotka työtä teette Kristukselle, sillä hän on se, joka eppäillemättä vastaa puolestanne, eipä hän kuolut van ellää ja Pyhä henki seurakunnassa on rukouksen ja lohdutuksen ja rauhan henki, hän rukkoilee rakasta Isäämme nyt ja aina meidän ja kaikkein niitten edestä, joitten sydämissä hän on saanu asuin sian. Ja Kristus rukkoillee vielä niitten edestä, jotka kristittyin saarnan kautta uskovat hänen päällensä. – Ei Kittilän kristityt sitä ihmettele että Pirttikoskella kaivattaan parhan kristityn nimeä kuin se pois otettaan, sillä niitä on täälläkin semmoisia. Täällä on hyvin paljon taistelua kristittyin välillä ja Jokelan Mariaa[1] sanoo joku eriseuran pääksi. Minusta tuntuu ettei kaikki tykkää siittä että muutamat n Jukka[2] saarnaa parannusta seurakunnassa, he tahtoisit ottaa häneltä papin virkaa, mutta minä en ymmärrä millä oikeudella se saataisiin, koska Kristus on käskeny mennä saarnaammaan ja apostoli sannoo: te ole kuninkaallinen pappeus ja Pyhän hengen saanneet ihmiset ovat puhuneet uusilla kielillä. Alatalon väelle se Jukka kyllä kelpaa papiksi ja jollekki muulekki; minä olen kuullu jonku kuttuvan häntä Alatalon papiksi. – Takkinen on niitten puolella, jotka P. Hengen vetävät ulos seurakunnasta, eikä se ole ihme koska pappavainaa sanoo huutavan äänessä[3] ettei ole paljon yhtään, joka ei joskus ole tuntenu Jumalan henken vaikutuksia, mutta ei hän anna saarnoissans P. henkeä ulos saarnatusta sanasta, koska hän nimittäin puhuu niistä vaikutuksista, joita Jumalan henki vaikuttaa niin kuin esimerkiksi omantunnon vaivasta, silmäin ja korvain aukenemisesta j.n.e. niin hän sannoo sen tapahtunneen kuin Jumalan sana oikiassa järjestyksessä sarnattaan niin kuin esimerkiksi tämän heräyksen kautta.[4]

Jokelan veljeksiä ja sisaruksia en ole vielä nähny van toivmme on että Feetu[5] ja Matleena[6] tulevat tänne ensi pyhäksi. Kirkkoherra lähtee viikkoin jälkiin Johanneksen Hettaan ja Saivonmuotkaan. Olis minullakin halu seurata häntä sinne jos vain jaksan. Ei meillä ole tullu paljon mittään saarnain kirjoitusta / sentähden pyydän että teidän kirjat saisit olla täällä siks että saamme niistä kirjoittaa. Kirkoherralla on paljon muuta työtä ja Hannalla on vielä koulu / sentähden ei taida täällä tulla niin hopusti valmista kuin minä olen toivonu.[7]

Minä olen ollu kiusattu siittä kuin en muistanu maksaa Jaako veljelle kyytti palkkaa, mutta minä uskon kohtaavani häntä joskus, jolloin suoritan tämän asian.

Eikä nu muuta kuin sydämellisiä terveisiä kristityille teidän seutuvilla erittäinki Jaakolle, Tarkiaiselle[8] ja halvarille[9] jos niitä kohtaatte / Ja olkaa itse vaimone kansa tervehtetty minulta ja muilta Kittilän kristityiltä! Rukkoilkaa edestänni ja kirjoittakkaa joku rati jos soppii.
Sisarenna Lotta Laestadius

---

[1] Maria Jokela (1829 – 1902) oli Kittilän johtavien saarnaajien Fredrik Paksuniemen ja Pietari Hanhivaaran sisko.

[2] Henkilöllisyys ei selvillä.

[3] Lotta Laestadiuksen isä Lars Levi aikakauslehdessään Huutavan Ääni.

[4] Erimielisyydet liittyvät riitaan Pyhän Hengen vaikutuksesta, josta kekusteltiin  myös vuodenvaihteessa 1975 – 1876, Kun Kittilään oli kokoontunut lestadiolaissaarnaajia Juhani Raattamaan johdolla.

[5] Saarnaaja Fredrik Paksuniemi (1840 – 1921).

[6] Matleena Jokela (1830 – 1893), Fredrik Paksuniemen ja Pietari Hanhivaaran sisko.

[7] Lotta Laestadiuksella oli kirjeen perusteella lainassa saarnaaja Aapo Koivurannan (1841 – 1909) hallussa olleita Laestadiuksen saarnoja. Saarnojen kokoaminen postillaksi näyttää olleen Lotan ja Karl Abiel Heikelin yhteishanke. Mukana oli lisäksi Karl Abielin sisko, kansakouluopettaja Johanna (Hanna) Elisabeth Heikel (1851 – 1892).

[8] Saarnaaja Juho Erkki Tarkiainen (1836 – 1909) Rovaniemen Patokoskelta.

[9] Saarnaaja Olli Halvari (1848 – 1892) Rovaniemen Saarenkylästä.