Wanhoja kirjeitä 12. P. O. Grapen kirjekortti Erkki Antti Juhonpietille 30.11.1891.

Mataringin kirkko kuvattuna vuonna 1903. Tässä kirkoss saarnasi Juho Takkinen 29.11.1891

P. O. Grapen kirjekortti Erkki Antti Juhonpietille 30.11.1891.

Rakas ja kallis wanhin” Jumala armonsa voimalla wahvistakoon teitä sielun ja ruumiin puolesta ewankeliumin sanansaattajan kalliissa kutsumuksessa!
                Toivoni oli saada kohdata Teitä Pajalassa käydessäni, mutta ei nyt käynyt niin kuin toivoin. Tahdon kuitenkin tälläkään (=tälläkin) tavalla puhutella Teitä, kallis ja muistossa oleva wanhin! Sydäntä liikuttaa, koska muistan kristillisyytemme wanhuksia, jotka ovat monessa myrskyssä olleet, wieläpä kaiken aikaa ovat uskossa seisoneet perkelettä, mailmaa ja omaa lihaa wastaan woittajina, ettei ole heidän kauttansa Kristuksen nimi tullut häväistyksi. – Uskomassa olen minäki itseni Jumalan lapseksi, mutta tunnen itseni niin heikoksi ja woimattomaksi ja suolattamaksi – niin kuin minusta ei olisi mitään apua Jumalan seurakunnassa – välistä oikein murhdin kelvottomuuttani; en kuitenkaan tohdi, enkä haluakaan lakata uskomasta. Rukoilkaa wanhin rakas minun edestäni.
                Tämän kirjeen kautta – kosk[a] en suullisesti sitä saanut tehdä - pyydän Teitä taas tänä talvena tulemaan meidän kyliimme.[1] Kyllä tietenki täällä työ on ankarampi kuin siellä, mutta on täällä apulaisiaki ja paljon niitä, jotka Teitä paljon rakastavat.
                Takkinen oli eilen Mataringin kirkossa ja illalla Kuivakankaassa seuroissa.[2] Ole Matoniemi oli hänen kanssansa. Jos he ovat Teillä, sanokaa heille terveisiä. Laitinen pitäisi olla Torniossa joulukuun 1:nä päivänä.
Hyvästi J:lan haltuun!
Weljellisesti

P.O.Grape

---

[1] P. O. Grape oli Ruotsin Ylitornion kirkkoherrana vuodet 1879 – 1894.

[2] Takkinen saarnasi Mataringin kirkossa 29.11.1891 ja puhui Kuivakankaalla illalla seuroissa. Ks. Siionin Sanomat tammikuu 1892, 205. Hän oli Olli Matoniemen kanssa matkalla tapaamaan Juhani Raattamaata ja muita ”Lapin wanhimpia” ja hakemassa heiltä tukea Pohjois-Amerikan lestadiolaisuuden riidoissa. Takkinen menehtyi matkan aikana Kittilassä 13.2.1892.

Wanhoja kirjeitä 11. P. O. Grapen kirje Erkki Antti Juhonpietille

Rovasti Per Olof Grapen kuolinilmoitus. Haaparannanlehti 28.5.1901.

Haaparannalta heinäkuun 12 P:nä 1898.

Rakas ja kallis opettaja Erik Andersson Juhonpieti, Jumalan armo ja rauha olkoon kanssanne!

Monta monituista kewrtaa on haluni ja aikomukseni ollut kirjoittaa teille, mutta osittain joudattomuus, osittain semmoinen tunto, että olen peräti kehno kirjoittaja, on estänyt.
                Kristillisyyden alalla on asiat entisellänsä. Paksuniemen Feetu[1] on myös käynyt täällä, mutta ei tullut muutosta. Huhtasaari[2] on nyt olemassa täällä ja on käynyt Simossa Feetua kohtaamassa. Feetu on ollut yksimielinen meidän kanssamme ja kovasti nuhdellut wanhoitten opettajain sortamisesta. Pyörre[3] ja Antti Rantala[4] ovat myös käyneet Torniossa, meidän puolelle[5] heitä ei tahdottu, eikä ole täältä heitä kuulemassa. Kyllä ne ovat täyteen eriseuraiset.
                Wiimi wiikolla on täällä pidetty piispanluku. Wastaansanojilla, erittäinki tuomarilla ja Nymannilla olit kovat yritykset minua wastaan. Tahdottiin tehdä minusta lästadiolaisen lahkon päämies ja sen nojalla päästä tietenki wirkaan koskemaan. Tähän asti on kuitenki heidän yrityksensä hukkaan menneet – ja Jumala on antanut heidän joutua häpiään.
                Olisin vieläki kirjoittanut laviammalta, mutta kiire on. Sen vain vielä muistutan, että Nymanilla oli päällekanteen tarkoitus wieläpä teitäki wastaan, mutta hyvä yritys raukesi tyhjään.
                Lopuksi sanon sydämellisiä rakkauden terveisiä teille ja koko siellä olevalle Herran laumalle minulta  minun perheeltäni ja muilta kristityiltä. Jääkää Herran haltuun!
Muistakaa rukouksissanne meitäki
P. O. Grape
Wanha Pietin Heikki Kuivakankaasta on täällä, hän käskee myös sanoa terveisiä.

---

[1] Saarnaaja, kirkolliskokousedustaja ja valtiopäivämies Fredrik Paksuniemi (1840-1921) Kittilästä. Paksuniemeä on pidetty yhtenä uusheräyksen maltillisimmista johtajista.

[2] Se, että saarnaaja Isak Huhtasaari (1826 – 1903) vieraili tapaamassa Fredrik Paksuniemeä Simossa kesällä 1898 kertoo siitä, miten ymmällään monet vanhat saarnaajat olivat uusheräyksen murtautuessa voimakkaana esiin. Paksuniemen maltillinen asenne ja toiminta lienee vielä mahdollistanut yhteisen hengen löytymisen.

[3] Saarnaaja Juho Pyörret (1853- 1918) Alavieskasta oli myös uusheräyksen johtavia saarnaajia.

[4] Saarnaaja Antti Rantala (1849-1925) Pyhäjoelta.

[5] Tarkoittaa mitä ilmeisemmin Ruotsia ja Haaparantaa.

Wanhoja kirjeitä 10. P. O. Grapen kirje Erkki Antti Juhonpietille 4.10.1899

Sarrnaaja, valtiopäivämies Fredrik Paksuniemi (1840-1921)  Kittilästä Samuli Paulaharjun kuvaamana vuonna 1920. Vielä syksyllä 1899 Grapella näyttää olleen luottamus Paksuniemeen.

Haaparannalla lokakuun 4:pnä 1899
Rakas ja kallis opettajamme!
Sovintoveren armo lohduttakoon ja vahvistakoon teitä matkanne lopulla ijäiseen lepoon!
                Eilen illalla kävi Johanssonin Kalle meillä ja lahjoitti minulle Raattaman kuvan  ja tänä päivänä sain kirjeen teiltä – kalliita lahjoja ne olivat. Kiitoksia, sydämellisisä, teidän tervetulleesta lahjastanne! Kyllä teitä usein muistamme ja teistä keskenämme puhumme – ja juuri rakkaudella.  Näinä päivinä on Wikmanni[1] Wittangista käynyt täällä ja sillä oli halu saada teitä käymään Wittangissa ja Haaparannan kristityt haluaisit, että te myös tänäkin talvena tulisitte tänne. Jumalan erinäinen ja erinomainen varjelus se oli, ettette suurempaa vahinkoa kärsineet, kun te niin pahoin lankesitte; kyllä siinä olis saattanut surmaki tapahtua, mutta teidän aikanne ei ollut vielä tullut.
                Soisimme teille kyllä lepoa, ijäistä lepoa ja iloa, mutta hyvä on, että vielä jaksatte olla kanssamme lohduttamassa ja neuvomassa meitä. Kylläpä vanhat alkavat yksi toisen perästä siirtymään pois, eikäpä ole nuorten seassa semmoisia, jotka olisit niin vakaiset, että heihin olis yleisempää luottamusta. Ja sitä ikävämpi on, koska alkaa ilmestymään eriäviä käsityksiä opin suhteen. Ruotsin puolella on rauha ja rakkaus, mutta Torniossa on samaan, kuin on ollut, vaikka ei ne kyllä enää ole niin väkevät kuin yhden aikaan oltiin.[2] Starkka veli sanotaan nyt olevan yksin.[3] Oulusta kuullu aivan ikävää; kuitenkin on useita palannut takaisin entisestä kiivaudesta. Tämä uusi heräys saattoi kukatiesi joissaki vaikuttaa parempaa valvovaisuutta, mutta luullakseni on se tuottanut suurta vahinkoa, ensiksi kristittyjen arkamielisyyttä, sitte uskottomissa katsomista, mikä se nyt on oikea kristillisyys, kun eivät kristityt sovi keskenänsä. Jumala parantakoon kaikki haavat, ja kyllä Hän sen tekeeki, sillä Herra on paimenemme.
                Mitään erityistä ei ole minulla kirjoittamista, haluan kuitenki jonku rivin lähettää, sillä tiedän, että ne ovat tervetulleet.
                Huhtasaaresta olen kuullut, että hänen terveytensä on niin kehno, että tuskin enää pääsee saarnareisuihin ja Knuuti on myös niin kuin hän on ollut viime aikoina.
                Fr. Paksuniemi on mennyt Suomeen ja Puljulan sanotaan tulevan Tornioon. Molemmista nykyjään todistetaan hyvää.
                Hyvästi nyt, vanhin rakas, Jumalan haltuun! Onnellinen olette, koska kaikki syntinne Jesuksen kalliissa veressä ovat anteeksi annettu ja kun olette niin likellä kruunaamisen hetkeä. Se sama kilvoitus on meilläki, ehkä suurimmassa heikkoudessa. Uskomme kuitenkin, ettei Herra Jesus tahdo suuttua, vaikka meiltä paljon puuttuu. Sovintovereen on meidän turvamme elämässä ja kuolemassa.

Sanokaa rakkaita terveisiä Pajalan kristityille ja kaikille teidän talon kristityille!
Muistakaa rukouksissanne heikkoa matkakumppanianne
P. O. Grape

---

[1] Luultavasti vittankilainen kauppias Emil Eugen Vikman (1859-1909).

[2] Grapen kirje vahvistaa sitä käsitystä, ettei uusheräys saanut juurikaan jalansijaa Ruotsin puolella. Sen sijaan uusheräyksen vaikutus Torniossa oli merkittävä.

[3] Saarnaaja Petter Aabraham Stark (Tarkan Petteri, 1827-1909) kävi 1900-luvun alussa Pietarissa ja ihastui sikäläiseen narvalaisuuteen. Hänen yksinäistymisensä näyttää siis alkaneen jo uusheräyksen murrosvaiheessa.