 |
| Vääpeli Matti Kuula (1854 - 1921) poseeraa prenikat rinnassa |
Lestadiolaisuudessa elettiin 1800-luvun viimeisinä vuosina sisäisten kuohuntojen ja erimielisyyksien aikaa. Osa lestadiolaissaarnaajista vaati yhteisön jäseniä uuteen heräämiseen ja valvomiseen. Entinen "kristillisyys" tuli hyljätä. Tämä niin sanottu uusheräys murtautui lestadiolaisyhteisöihin lähes kaikkialla Suomessa, Venäjällä ja Virossa. Ruotsissa sen vaikutus jäi melko vähäiseksi, samoin aluksi Norjassa ja Amerikassa. Sekä Amerikassa että Norjassa uusheräys sai jalansijaa enemmän vasta 1910-luvulla. Vaaslainen saarnaaja Matti Kuula asettui vastustamaan uusheräystä ja haki tukea kannalleen laajalla kirjeenvaihdolla. Hän otti yhteyttä myös Erkki Antti Juhonpietiin oheisella kirjeellä. Kirje sisältää myös kuvaukseen uusheräyksen saapumisesta Vaasaan ja sen vaikutuksesta paikalliseen lestadiolaisyhteisöön. Erkki Antti vastasi Kuulalle 8.6.1900 päivätyllä kirjeellä.
 |
| Matti Kuulalla oli kaunis ja selkeä käsiala |
Vaasasta 29 p. maaliskuuta 1900
Rakkaalle vanhimmalle ja kalliille usko-veljelle Herrassa Erkki Antti Andersson
Juhonpieti! Toivotan teille Jumalan rauhaa ja terveyttä elämänne loppuun asti
amen.
Monasti on minulla ollut halu kirjoittaa teille mutta kuin ei ole mielestäni
ollut mitä kirjoittaisin vanhemmille, jotka ovat paljon kokeneet pitkällä
vajelluksensa matkalla, niin ujouteni on estänyt. Nykyään kyllä olisi teillä
vanhemmilla kirjoittamista kristillisyyden kannalta San. Siion. lehteen, jos
vain sillä asiat paranisi, mutta näyttää siltä ettei eksytetyt ihmiset usko
vanhempiakaan kirjoituksia, mitkä ovat meille kirjoitetut opiksi neuvoksi ja nuhteeksi,
mutta kuitenkin olisi hyvä asia että kristillisyyden vanhimmat joskus jonkun
neuvon sanan kirjoittaisi, kuin minä olen noin 20 vuotta lukenut sekä Raattamaa
vainajan että teidän kirjoituksia lehdistä, niin niissä on aina ollut sama ääni
ja sama oppi, josta minun köyhä sieluni on ravituksi tullut, niin kuin Jumalan
sanasta. Erittäinkin muistan aina kirjoitustanne Juhani Raattamaalle 1/5 1888
marraskuun Siionin Sanomissa[1].
Tänä aikana ovat väärät henget tunkeneet, sisällä Jumalan seurakunnassa
repimään ja hajottamaan Kristuksen aumaa ja se näyttää siltä, ettei se väärä
henki sammukaan. Täällä Vaasassa tuli väärä henki valtaansa Sodankylän
saarnaajan Heikki Syväjärven[2]
käynnistä kolme vuotta sitte, joka saarnasi kristityille aivan kuin me olisimme
olleet pakanoita ja variseuksia ja ensimmäinen saarnansa oli Luukkaan 12
luvusta, ei hän löytänyt siitä luvusta yhtään kristittyin kokemusta, vaan
ainoastaan piiskaa ja rusikkaa ankarasti. Se teki vaikutuksen. Yksi kristitty
mies heti tunnusti aivan nukkuneensa kristillisyytensä ajan, hän hylkäsi heti
entisen kristillisyytensä ja niin teki usia kymmen perässä, niistä tuli sitte
ankarat tuomarit, jotka ei yhtään entistä Jumalan työtä säästäneet, vaan kaikin
voimin painoivat jokaista helvettiin heräämään, jos sitte joku tuli
katuvaiseksi syntiseksi, niin nämät eivät katuvaista armahtaneet eikä anteeksiantamisen
sanaa julistaneet, vaikka ihmiset polvillansa maassa konttasivat, näyttivät
vain Jumalan tykö j.n.e.[3]
Nyt ovat muuttaneet itsensä sekaseuraiseksi, että heidän kilvoituksensa
päämäärä on valvominen ja rukous ja mitä sitte siitä jää vaille, niin sen he
paikkaavat Jeesuksen vanhurskaudella, vanhan vaatteen uudella veran tilkulla, mutta
lahjaksi he ei tahdo ottaa Jeesuksen vanhurskautta vastaan, vaan siihen pitää
olla paljon omaavanhurskautta seassa. Kyllähän te rakas vanhin nämät tiedätte,
mutta oli minunkin haluni jotain siitä kirjoittaa teille, en sillä että
tahtoisin henkenne murheelliseksi saattaa, mutta kuin minä olen siitä
murheellinen. Henkeni halu on uskoa Jeesuksen haavain ja heidän todistustensa
sanan kautta loppuun asti, muun kautta en pysy voitolla synnistä, mutta
Jeesuksen veri ja Jumalan lasten todistusten joukko maanpäällä on minua suurta
syntistä uskoon auttaneet, joitten kautta olen myös voiotolla pysynyt.
Täällä on käyneet veljet usiasti pyynnöstämme, viime aikana Pauli Rantala ja G.
Halonen[4],
Heikki Hooli ja J. Pohjanen eli Jatko[5],
sekä Juhani Rautio, terveellisiä veljiä he ovat ja pitävät yhdellaisen puheen
ja äänen seurakunnassa, mutta se meistä lähtenyt joukko ovat suoraan vääriksi
heitä sanoneet ja väärinä pitävät. Voi heitä! Kuka heitä ojentaa, kuin he
kirkkaimmat Jumalan palveliat väärinä pitävät!
Olkaa nyt kallis vanhus sydämestäni terveytetty vaimoni ja Jumalan lauman
kanssa täällä, ehkä pian tulemme yhteen paratiisiin kirkkaassa ilmassa, se on
suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa. Veljenne Matti Kuula Vaasa.
Pataljoona.
Pyydän muutaman rivin!!
Sivumarginaaleissa: Kalliit veljet Heikki Hooli ja Johan Jatko eli Pohjanen
olivat täällä koko menneen viikon Sanokaa siellä kristityille terveisiä ja
pyydän muistamaan minua rukouksissanne armo-istuimen edessä.
M. Kuula
Kyllä se on kallis asia, että puhdashenkisiä, eli yksimielisiä Herran sanan
saattajia usiasti liikkuisi täällä Etelä-Suomessa, paljon ne väärän opin tuulet
ovat tänäkin talvena heikonneet[6],
oikein joukottain!
[1] Sanomia Siionista 11/1888, 169-171.
[2] Saarnaaja Heikki Syväjärvi (1839 – 1909) oli uusheräyksen murroksen alkuvaiheen keskeisiä saarnaajia ja häntä on pidetty yhtenä sen ehdottomimmista ”uutta heräämistä” vaatineista saarnaajista.
[3] Kuulan uusheräyksen murroksen kuvaus sen alkuvaiheista saa autenttisuudelle tukea myös muista aikalaislähteistä.
[4] Saarnaaja Kaaperi (Gabriel) Halonen Kestilästä (1851 – 1936).
[5] Alatorniolainen saarnaaja Juhani Pohjanen/Jatko (1850 – 1916).
[6] Uusheräyksen vaikutus näyttää Kuulan kirjeen perusteella heikentyneen talvella 1899-1900.
 |
| Matti ja Susanna Kuulan hautakivi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti