Amerikan vanhoillislestadiolaisten asenne televisioon, kilpaurheiluun ja pappiskoulutukseen 1960-luvun alussa

Juhannuksen tienoilla 1962 Pohjois-Amerikan vanhoillislestadiolaiset  eli ns. heidemanilaiset kokoontuivat vuotuisiin kesäseuroihinsa Kuparisaarella Pohjoi-Michiganissa. Seurojen yhteydessä pidettiin perinteiset puhujie/saarnaajien ja seurakuntavanhinten, lähetysyhdistyksen (Apostolic Lutheran Mission) ja kustannusyhtiön (Rauha Publishing Company) kokoukset. Puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa nousi kolme aihetta keskusteluun. Nämä olivat suhtautumninen televisioon ja urheilukilpailuihin sekä papiksi kouluttautuminen.

Sekä televisioon että aktiiviseen kilpaurheiluun suhtauduttiin kielteisesti. Pappiskoulutuksen hankkimista ei kannatettu. Tätä perustelttin sillä, että koulutuksen antavat uskottomat professorit, jotka kynivät pois vähäisenkin uskon. Sen sijaan todettiin, että : Kristittyjen seurat ovat lopultakin se yliopisto, jossa kristillisyyden saarnaajia ja pappeja kasvatetaan, ja kristittyjen käsien alla siunaten siihen tehtävään vihitään.Kokouksen linjanvedot sekä televisosta että kilpaurheilusta ovat yhteneviä niiden päätösten kanssa, joita tehtiin Suomessa samoihin aikoihin. Sen sijaan asenne pappiskoulutukseen oli selkeästi suomalaisia kielteisempi. Kokoukseen osallistui Suomesta saarnaaja Hannes Kamula, joka oli kutsuttuna saarnamatkalla Pohjois-Amerikassa.

Täss uutinen Rauhan Tervehdys-lehdessä puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksesta ja se päätöksistä:

Rauhan Tervehdys, August 1962

SAARNAAJIEN JA SEURAKUNTAVANHINTEN KOKOUS

Lehtemme viime numerossa oli jo lyhyt uutismaininta siitä, että Calumetin juhannusseurojen yhteydessä pidettiin saarnaajien ja seurakuntavanhinten kokous, ja lupasimme palata siihen vielä laajemmin selityksin tässä numerossa. Koetamme sitä tässä nyt täyttää.

Kokoukselle esitettiin neuvoteltavaksi m.m. seuraavat kolme asiaa: miten olisi meidän kristittyjen suhtauduttava televisioniin, mitä on ajateltava aikamme urheiluelämästä, ja pappien ja saarnaajien kouluuttamisesta.

Televisionia koskevasta pidettiin monia ja asiaa hyvin selventäviä, puheenvuoroja. Todettiin, että television on yksi aikamme ihmeellisistä keksinnöistä, jota voidaan käyttää hyödyllisiinkin tarkoituksiin, mutta kun se yleiskäytössään on suurin, piirtein omistettu kevytmielisyyden, jopa saastaisuuden ja raakuudenkin palvelukseen, niin oltiin sitä mieltä, että se saisi olla meidän kristittyjen kodeista pois, ja etenkin sieltä missä on lapsia, mutta samalla myöskin tarkennettiin sitä, ettei senkään vuoksi käytäisi toistemme armottomasti tuomitsemiseen, vaan rakkautta osoittaen koetettaisiin olla niillekin apuna, jotka ovat televisioninkin kotiinsa laittamisen kiusauksessa heikoiksi tulleet, kotiinsa sen laittaneet, tai ovat kiusauksessa laittaa sitä, että hekin tulisivat autetuiksi sen kiusauksen voittamiseen.

Aikamme urheiluelämää koskevasta

pidettiin myöskin monia puheenvuoroja. Itseään urheilemista ruumiillisena liikuntana varsinkin sellaisille, joiden tehtävät vaativat mahdollisimman paljon sisällä istumista, kuten esim. koulunuorisolla, pidettiin suotavana, mutta toisaalta todettiin aikamme varsinaisen urheilu-elämän vaarat suuriksi, joissa monet kalliisti uskomassa olleet nuoret ovat uskottomien seuraan joutuessaan hyvän omantuntonsa rauhan kadottaneet. He eivät ole urheilusta kiinnostuneina urheilujoukkueisiin liittyessään osanneet aavistaa, että kyseessä ei ole vain ainoastaan viatoin urheilu, vaan urheilun mukana ja liepeillä liikkuvat monet muutkin kristityn puhtaalle omalletunnolle enemmän tai vähemmän sopimattomat asiat, kuten uskottomien synnissä ja synneistä ilakoiva seura, urheilun voitoista uskottomien tapaan juhlimiset, joihin voipi helposti liittyä tanssista ja ryypystä lähtien vaikka mitä. Ja vaikka kristitty koettaa niistä ehkä itsensä pidättääkin, niin jo pelkkä mukana olo ja kaiken näkemänsä ja kuulemansa nuhtelemisesta vaikeneminen tekee omantunnon rauhan säilymisen kyseenalaiseksi. Siksi pidettiin tarpeellisena ja suotavana, että kristityt nuoret olisivat varovaisia, eivätkä antaisi urheiluun kiinnostuksen pettää itseänsä: vaaroihin, joissa voipi hyvän omantunnon rauha kadota. Sen sijaan ei pidetty sopimattomana, jos kristityt nuoret keskenään kokoontuessaan kisailevat ja urheilevatkin.

Saarnaajien ja pappien kouluuttamisesta keskusteltiin laajasti ja asiallisesti. Koulukasvatuksen merkitys seurakuntien palveluksessa tunnettiin ja tunnustettiin. Mutta toisaalta huomioitiin se tosiseikka, että kun meidän kristillisyydellämme ei ole kyseessä olevaan tarkoitukseen omaa  koululaitosta, nuori saarnaaja tai papiksi aikova nuori mies olisi lähetettävä johonkin maalliseen yliopistoon, tai ehkäpä kirkolliseen seminaariin uskottomien professorien ja tohtorien kasvatettavaksi, jossa ei kyllä elävää uskoa eikä kristillisyyttä opeteta, vaan pahimmassa tapauksessa kynitään entinenkin usko pois: uskovaisena lähetetään ja saadaan uskottomana takaisin. Ja siksi tahdottiin saada pidättyä siihen kristillisyyden vanhaan ja hyvin koettuun saarnaajien ja pappien kasvatukseen, jossa seurakunnat havaitessaan, että jollakin veljellä on Jumalan antamaa lahjaa sanan puhumiseen, alkavat häntä siihen pyytelemään, vaikkapa jonkun vanhemman puhujaveljen kumppalina; rohkaisemaan ja kehoittamaan, ja tarpeen tullen neuvomaankin. Mutta että sen tulisi saada aina tapahtua kyseessä olevan veljen omalla paikkakunnalla, omassa seurakunnassa, jossa hänet omana lapsena parhaiden tunnetaan. Sillä jos johonkin seurakuntaan aletaan muista seurakunnista määräilemään uusia puhujia, niin tuloksena on kalinat. Kristittyjen seurat ovat lopultakin se yliopisto, jossa kristillisyyden saarnaajia ja pappeja kasvatetaan, ja kristittyjen käsien alla siunaten siihen tehtävään vihitään. Sen koulukasvatuksen ja vihkimyksen ovat tarvinneet saada nekin veljet, jotka aikaisemmin ovat muissa kouluissa pappiskasvatuksen saaneet, ennen kun he ovat voineet alkaa Jumalan seurakuntaa palvelemaan.

Keskustelut olivat tiiviisti suuren yksimielisyyden hengessä käytyjä ja siihen rakentavia.
 -----
Ps.

Rauhan Tervehdys-lehti palasi teemaan uudestaan lokakuussa 1966. Se julkaisi Päivämies-lehdessä 20.7.1966 olleen toimistusartikkelin "Srk:n vuosikokouksen kannanotto televisioon ohjelmineen". Rauhan Tervehdyjsen toimitus oli otsikoinut sen ilmeisen tarkoituksellisesti kantaaottavaksi ja suomalaisia tukevaksi: "SUOMEN KRISTILLISYYS KIIVAASSA TAISTELUSSA TELEVISIIONIA VASTAAN". Lehti julkaisi artikkelin sellaisenaan ilman kommentteja.

Wanhoja kirjeitä 3. Saarnaaja Paavali Ervastin kirje noin vuodelta 1893

Heidemanilaisten julkaisemassa Rauha Tervehdys-lehdessä oli oheinenen saarnaaja Paavali Ervastin kirje Arthur Leopld Heidemanille. Pudasjärvinen Paavali Ervasti teki kaksi saarnamatkaa Amerikkaan 1890-luvulla. Ollessaan palaamassa toiselta matkaltaan sinne hän menehtyi Oulussa 16.10.1896. Kirjeen yhteydessä julkaistiin myös Ervastin elämäkerta, jonka lienee laatinut saarnaaja Paul Lassila.

-------------

Rauhan Tervehdys USA, no 1, 1923, 3-4.

Paawali Erwasti-wainajan wanha kirje

(Kirjoitettu ehkä n. 30 vuotta sitten. Erwasti Paawali on tehnyt pari lähetysmatkaa Amerikaan ja tuhannet wanhemmista kristityistä kantawat hänen muistoaan rakkaana sydämissänsä. Erwasti kuoli n. 24 wuotta sitten)

Pudasjärvi 7 päiwä joulukuuta

Tämän kautta lähestyn sinua rakas weli Heideman. Jumalan rauha hallitkoon sydämessäsi, johon kutsuttu olet. Annan tietää, että uskossa olen kilwoittelemassa. Jesuksen kalliin sowinnon kautta olen nautitsemassa Jumalan rauhaa. On täällä ollut tämän syksyn aikana suuret wirwoittamisen ajat. Minä olen kulkenut Kuusamon ja Jokijärwen kirkkokunnassa. Nyt olemme pitäneet omassa kirkkokunnassa seuroja wiisi wiikkoa. On tullut satamäärin uusi Jumalan lapsia. Hauska on ollut katsella Jumalan suuria töitä ja Herran kunniaa Jumalan lapsilauman päällä.

            Olkaa weljet tekin turwatut siellä Amerikan maalla. Korkein suojelee Siionia. Kun Jeesus eläwällä armolla ja suloisella rauhallaan pääsee sisällisesti hallitsemaan, niin ei ole waiwa ulkonaista rauhaa raketa.

            Sehän se on weljet pääasia meidän kilwoituksessamme, että kaiken kuiwuuden ja kykenemättömyyden tuntemisessa ahkeroimme kostua liki weristä ristiä, jossa tuore ja sulaawa werinen kaste lankeaa kuiwan sydämeen maan päälle ja rakkauden pyhä tuli sytytetään Jumalan lasten rinnassa palamaan. Se walkia on sammmumattomana tulena Jesuksen sydämessä palanut helwetin aaltoin keskellä yrttitarhassa ja wielä Golgatalla. Siellä kuuluu: Isä, anna heille anteeksi, ei he tiedä, mitä he tekewät. Kyllä se on köyhät matkamiehet meille suloista katsella uskossa Jesuksen awatuita haawoja ja kuunnella woiton ääntä Sotasankarin suusta, jossa hän köyhät ja rasitetut matkamiehet julistaa welattomaksi Isän kaswojen edessä. Olkaa nyt weljeni priiskoitetut sydämistä synnittömällä werellä uskon kautta ja päästetyt pahasta omastatunnosta uskon kautta yhdistettynä eläwän Jesuksen kanssa. Olemme käyneet Siionin wuoren tykö, eläwän Jumalan kaupunkiin, jossa on ijankaikkisuuden aamurusko jo koittanut ja sydäntä sulaawa lämmin rauhan ilma rakkauden kanssa on jo rintaan wastannut katsellessa Jesusta punasessa woittopuwussa omistaen weren pisarat puhdistukseksi. Wielä on waatteemme walkiaksi walaistu. Pian köyhä morsian kruunataan ikuisella woiton kruunulla. Pian tulemme yhteen woiton maassa. Siellä ei raskas ilmaa enää wastaa henkeen waan pelastetut lapset Jesuksen tuntemisella täytettynä laulawat ijäistä woiton wirttä. Tätä sanoo weljes osallinen waiwassa ja waltakunnassa.

Paawali Erwasti

            Sano minun lapsilleni terweisiä ja yhteisesti kaikille, jotka minuakin weljenään kantawat. Ole sinä weli rakas minulta waimosi kanssa ensin ja wiimein terwehditty. – Et mahda saada tästä selkoa, waan halun tunsin sulle jotakin kirjoittaa, kun tiedän, ettei ole kaikki hetket sulla ilossa wietettäwät.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Paawali Erwasti

oli syntynyt Pudasjärwen pitäjän Sotkajärwen kylässä oulun läänissä 1840.

Jo nuoruutensa aikana sai heräyksen synnin unesta erään kirkkopapin saarnasta, joka usein saarnasi helwetin waiwoista pitkässä ijankaikkisuudessa, jossa ei heidän matonsa pidä kuoleman eikä tulensa sammuman. Hänessä alkoi Jumalan työ, joka hänen saattoi lewottomaksi sielullisesti. Wihdoin kuuli puhuttawan kysymyksellä, onko Jesus sydämessä, että pitää uskoa Jesus sydämeen. Puheen johdosta hän uskoi Jesuksen sydämeen. Sydämessä asuwa Jesus woimansa kautta taiwutti kuulijaisuuteen Jesuksen käskylle saarnata parannusta ja syntein anteeksi saamista Hänen nimessänsä. Siinä tilassa ollessaan hän kohtasi taiwaan waltakunnan lähetetyt miehet, jotka saarnasiwat julkisesti syntein anteeksi antamista Jesuksen nimen ja weren kautta. Sen hän oli walmis ottamaan wastaan ja saarnattiin ensikerran kätten päälle panemisella syntiä anteeksi Jesuksen weressä julkisesti Pudasjärwen pitäjässä. Siitä saarnasta sai Erwasti uskon rohkeutta Jeesukseen. Uskon kautta aukeni werinen lunastustyö sekä ylösnousemisen woitto niin korkeana, että tuli wakuutetuksi siitä, että sotiminen on täytetty, rikokset on anteeksi annettu ja on saatu kaksikertaisesti Herran kädestä kaikkein syntein tähden. Tästä wuoti rauha sieluun ja lepo. Hän alkoi puhumaan kaikille lakkaamatta, jonka tähden tuli woima häntä kohtaan. Alussa mainittu kirkkopappikin, jonka kauttta oli heräyksen saanut, alkoi wainota ja huutaa saarnoissaan, että on menty liian korkealle, istuttu Jumalan istuimelle, kun annetaan synnit anteeksi ja ilotaan, sillä wasta sitten taiwaassa ilotaan. Monta muuta wäärän opin tuulta tuli wastaan, jotka näyttiwät kyllä ihmisen luonnolle sopiwalta, mutta se rauha, jonka hän sai uskon kautta Jesuksen haawoista, waati ottamaan raamatullisen Jumalan sanan walkeudekseen. Hän luki Jumalan sanaa niin ahkerasti, että työtä tehdessään jätti työnsä monta kertaa katsoakseen Raamatusta, löytyykö mitään muuta autuuden syytä eli pohjaa kuin Jeesus. Koko raamatullinen Jumalan sana todisti sisällisen omantunnon rauhan kanssa, että Jeesus on A ja O, alku ja loppu, ensimmäinen ja wiimeinen. Jesuksesta hän lakkaamatta puhui kylässä ja kotona, kulkien ensin likikylissä, waikka eiwät ihmiset ymmärtäneet waatiakaan. Mutta sisällinen rakkaus waati sanomaan sitä pyhää sanomaa, että Jesus on syntisten ystäwä ja haluaa syntisen sydämen, että Hän syntistä rakasti weriseen kuolemaan asti, ja ylösnousemiseen aamuun asti, jossa Hän rauhan terwehdyksellä terwehti murheellisia opetuslapsia, osottain haawansa ja sanoo: ruwetkaa minuun. Tämä rauhan sanoma woitti kuulijain sydämet, jonka tähden aina oli hänen ympärillään kuulijoita, waikka hän puhui joskus päiwänkoittoon asti. Usein lauleli hän rakkaasta weriyljästä Jesuksesta. Hänen laulujaan on useita koottu meidän aikaisissa laulukirjoissa. Nuo laulut todistawat, että hänessä oli Kristus jonkun muodon saanut ja waikuttanut sen sisällisen rauhan, jonka hedelmänä oli myös se ulkonainen rauhallinen ja tyyni olento, josta tietää todistaa moni Suomen maassa, jossa hän kulki koko laajalti ja wielä täällä Amerikan maassa, jossa hän tuli erittäin tunnetuksi toisella käynnillään. Palattuaa toisen kerran Amerikasta hän nukkui ijankaikkisuuteen Oulun kaupungissa w. 1896, sen Jesuksen haawoihin, josta hän usein todisti, uskossa jättäen ystäwänsä Ylipaimenen helmaan toiwossa, että kerran yhteen tulemme siinä suuressa kokouksessa, johon Ylimmäisen pasuunan äänellä kootaan.

P[aul] L.[assila][1]

---

[1] Paawali Erwastin elämäkerran kirjoittaja lienee saarnaaja Paul Lassila (2.1.1866 Suomussalmi/Taivalkoski – 24.4.1938 Fulton, Michigan). Paul Lassila muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1900, asuen ensin pari vuotta Ishpemingin seudulla ja sen jälkeen Fultonissa. Lassila oli paikallisen apostolisluterilaisen seurakunnan johtokunnan puheenjohtaja, Rauha Publishingin johtokunnan jäsen sekä Rauhan Tervehdyksen toimituskunnan jäsen sen perustamisesta vuodesta 1922. Rauhan Tervehdyksessä julkaistussa muistokirjoituksessa mainitaan hänen tehneen parannuksen nuorena miehenä ja alkaneen kohta saarnata. Näin ollen hän lienee ollut saarnaaja jo ennen Amerikkaan muuttoaan. Siirtokansan Kalenterissa olevassa Paul Lassilan muistokirjoituksessa todetaan hänen syntymäpaikakseen edellisestä poikkeavasti Taivalkoski. Ks. Rauhan Tervehdys 5/1938, 78 (W.Törölä), Siirtokansa Kalenteri 1939, 197.