Arthur Leopold Heideman ja Amerikan lestadiolaisten keskinäiset ristiriidat

A. L. Heidemanin hautajaiset Calumetin apostlisluterilaisessa kirkossa marraskuussa 1928

Pastori A.L. Heideman ei Amerikkaan muutettuaan (kesällä 1890) juurikaan osallistunut keskusteluun Amerikan lestadiolaisyhteisöjen ristiriidoista. Hänen kannanottojaan ei löydy aikalaiskirjeenvaihdosta. Jotkut ihmettelivät hänen vaikenemistaan, heidän joukossaan muun muassa Aatu Laitinen. Vastauksena kannanottopyyntöihin Heideman kirjoitti lyhyen kirjeen Laitiselle 24.2.1892, jossa hän totesi muun muassa:

"Tälläkin kertaa tuntuu työläältä kirjoittaminen varsinkin, jos aikoo puuttua niin arkaluontoiseen asiaan kuin Amerikan kristillisyys on. Siitä on jo kirjoitettu, kirjoitettu liiaksikin sekä tältä että tuolta puolen meren. Minkä verran tämä on auttanut, sen tiedätte. Mitä sitten auttaa? En tiedä."

Jonkinlaisena kannanottona voitaneen kuitenkin pitää kirjeen kohtaa, jossa hän toteaa:

"Toistakymmentä vuotta ovat sekä särjetyt sydämet että riidoissa rikkirevityt rinnat saaneet tyytyä omaan onnesa. Kukapa heille olisi evankeliumia saarnannut."

(Sanomia Siionista 7/1892, 127-128)

Heidemanin kuoleman jälkeen ovat jotkut muistelleet Heidemanin sanoneen sitä ja tätä noista riidoista, mutta missä määrin niihin lausuntoihin ja muisteluihin ovat sitten vaikuttaneet myöhemmät erimielisyydet ja hajaantumiset?

Tässä Heidemanin kirje kokonaisuudessaan:

Wanhoja kirjeitä 37. Petter Raattamaan kirje isälleen Juhani Raattamaalle 8.4.1893.

 

Uutinen saarnaaja Petter Raattamaan kuolemasta. Siionin Lähetyslehti 6/1921

 

Petter Raattamaan kertoo kirjeessää isällee  Juhani Raattamaalle 8.4.1893 kohdanneensa Amerikassa lähetys- ja sovinnotekomatkalla olleet Euroopan vanhinten lähettämät saarnaajat Joonas Purnun ja Jöns Mäntyvaaran. Lopussa on myös Matti W. Pekkalan jälkikirjoitus[1]

New York Mills Huhtikuun 8 p 1893
Rakas Isa ja uskollinen työntekiä Herran viinamäessä Johan Raattama. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille ynnä kaikkein valittuin kanssa priiskoitus veren kautta

Saamme nyt Ensin teitä kiittää Rakkaan ja kalliin kirjan edestä jonka aikoja Sitte oleme Saaneet. Terveenä oleme kaikin ja uskomassa Synnit anteeksi karitsan weren kautta Raamattuin jälkeen. Vieläpä pidäme sen kalliina Että muistatte aina meitäki kirjoituksilla / vieläpä kehoitatte Saarnaaman Sovinnosta – jonka pidäme kalliina ja tarpeellisena Että Särjetyt Sydämet tulisit Raketuksi korjatuksi ja kootuksi yhteen lammashuoneeseen Herran sanan jälkeen Jesuksen kautta joka edestämme kuollut ja ylösnoussut on Että me hänen kauttansa eläisimme.

Saamme wielä muistella Rakkaale wanhaalle Isälle Että oleme mursu weljen kanssa käyneet Michiganin saarella, Superiossa ja Thomsin kylässä[2] ja Suuri paljous veliä ja Sisaria otit kaikkiaalla vastaan ilolla ja Rakkaudella ja monta Epäuskostaki tuli tuhlaja pojan tavalla Isän Huoneesen jossa kuuluit Ilon ja Riemun äänet Herran Sanan jälkeen / ynnä kaikkein niitteen kanssa jotka Sovinto Saarnan uskoneet ja yhteen Rakkauteen Sulaneet ovat kristuksen opin jälkeen. Wielä Saame mainita Että Saime kohdata Rakkaita veljiä Joonas purnua ja mäntywaaraa[3] ja olime joitaki päiviä yksissä seuroissa Michiganin Saarella  - qwinsissä  ja oskarin[4] Farmilla – vaan Ei Joonas ja mäntyvaara ole tahtoneet tietää tähän asti muista kuin uudesta kirkosta Eli H. Kollerin puoluesta Eli kollerin joukosta[5] / Sen Se on ainoastansa löytäny ja tekee työtä vahvistain Sen oikiaksi – jota Ei kristittyin Enimistö woi oikinanna pitää ja hyväksyä Jumalan Sanan totuuden Rinnalla. Sillä ne liikkuu tuomiolla ja Ei tahdo tietää mitään kristittyin Enimistöstä Europassa Eikä Americassa. Eikä ole aina totuus kysymyksessä /Jumalan on asia ja kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvät niille jotka Jumalaa Rakastavat jotka aivotuksen jälkeen kutsutut on / Rauha olkoon teille ja meille ja Rakkaus ilon kanssa amen.

Talvi on ollu kylmä ja – ja kesän tulo näyttää hitaalta / maa alkaa olla vähäpälvistä, waan yö kylmät ovat kovat / terveys on ihmisillä!

Autuaat ovat ne jotkä hänen käskynsä pitävät ---

Erkki veljeltäs[6] Rakkaita terveisiä / Se voi hyvin / ynnä Mursulta,[7] vuolteen veliltä[8], Heidemannilta, Hietaselta, Rovanpäältä[9] ynnä suurelta valittuin joukolta ja Erittäin minulta perheni kanssa /lähettämäne Rahat ole viime Syyssä Saanu josta kiitän / ynnä kaikista vanhaa Rakasta Isää / ynnä myös tervehdän kaikia Siellä  olevia walituita / pyydän muistaa Esirukouksisane paljolla anteeksi antamisella
Poikane P. Raatamaa

Olkaa myös Rakkaalla Sydämellä minulta tervehdetty /pyydän muistaa Esirukouksisane paljolla anteeksi antamisella merki[t]see
M. W. Pekkala

---

[1] Kansallisarkisto. Kierin kokoelma.

[2] Michiganin saarella tarkoitetaan Kuparisaaren aluetta (Houghton ja Keweenaw kauntit)  Pohjois-Michiganissa, West Superiorissa Duluthin kaupungin eteläpuolella Wisconsinin osavaltion puolella oli myös lestadiolaisseurakunta, jota tässä tarkoitettaneen. Thomsin uudisasutusalue, jota myöhemmin alettiin kutsua Eskoksi, sijaItsee Duluthin kaupungin länsipuolella.

[3] Joonas Purnu ja Jöns Mäntyvaara olivat vuonna 1893 tammikuusta syyskun loppuun Euroopan vanhinten valtuuttamalla lähetysmatkalla Amerikassa. Matkan aika syntyi – jälleen – sovinto riitelevien lestadiolaisryhmien välille. Taas kerran siitä ei kuitenkaan tullut pitkäikäistä.

[4] Quincy oli kaivoskylä välittömäsi Hancockin kaupungin pohjoispuolella, Oskar on noin kuusi mailia Houghtonin kaupungin länsipuolella oleva kylä, jonka perusti kolme suomalaista siirtolaista, Jaakko Ojanperä, Oskar Eliasson ja Sakari Hendrickson. Kaiki nämä kolme mainittua olivat lestadiolaisia. Sekä Ojanperä että Eliasson nousivat merkittäviksi paikallisiksi liikemiehiksi, jotka pyörittivät laajoja hakkuutyömaita sekä puuhiilevalmistusta. Puutavara ja hiili toimitettiin Kuparisaaren kaivosyhtiöille. Kylä sai nimensä Oskar Eliassonista. ja on tänäkin päivänä lähes yksinomaan suomalaistaustaisten asuttama

[5] Norjalaissyntyinen kelloseppä Henrik Koller (1859 – 1935) oli Takkisen uskollisimpia tukijoita.

[6] Juhani Raattamaan veli, saarnaajanakin toiminut Erik (Erkki) Raattamaa (1817 – 1901) asui vuosina  1891 – 1894 Amerikassa.

[7] New York Millsin apostolisluterilaisen seurakunnan maallikkopappi ja saarnaaja Juho Mursu (1847 – 1911).

[8] Cokaton saarnaajat Jaakko ja Kaaleppi Vuollet.

[9] Norjassa syntynyt Juho Roanpää (1849 – 1896) oli lestadiolaistunut Calumetissa pääsiäisen 1870. Pian hän toimi myös saarnaajana ja oli muun muassa vuonna 1882 Calumetin ap. Luth. seurakunnnan papinviran toimittajana, kun Juho Takkinen oli matkallaan Euroopassa. Nousi Takkisen seuraajaksi tämän tultua syrjäytetyksi  joulukuussa 1888.

 

Wanhoja kirjeitä 23. Saarnaaja Junnu Raution kirje Wäino Ekquistille 29.1.1924

Räätäli ja myöhemmin liikkeenharjoittaja Wäinö Ekquist toimi myös saarnaajana

Kirje Suomesta [Kirje julkaistiin Amerikassa Valvoja-lehdessä]

 

Kaulinranta tammik. 29 p. 1924

Rakkaalle weljelle, W.E. koko Herran werellä ostetun lauman kanssa Amerikan maalla, Jumalan armo lisääntyköön uskon kautta Kristuksen tuntemisessa, sodan loppuun asti. Ruumiin terweys on meillä waimon kanssa jonkunlainen. Minä olen Jumalan lapsilta kutsuttuna tänä syksynä käynyt Yliwieskassa, Oulaisissa, Oulussa, Torniossa ja haaparannalla ja nyt olen käynyt Lannanwaaran suurissa seuroissa, saarnaajia oli seitsemän ja Lundberg oli kahdeksas, rakkaus ja yksimielinen työnteko, Kristuksen puhtaan opin jälkeen on kaikilla Jumalan waltakunnan työmiehillä Suomessa, missä kulin ja erittäinkin Lannanwaarassa.

                      Täällä Tornionjoen laaksossa on pysynyt Kristuksen oppi puhtaana wanhinten ajoilta asti, mutta nyt on niitten uskowaisten pappien kautta, Jussilan ja Pekka Tapanisen kautta, jotka Jumalan waltakuntaan sisälle toiwat Kansan-opiston[1] ja Jumalan waltakunnan kruunu pantiin sille päähän, siinä Kristuksen oppi pimitetään, lihallisuus tulee ja aita kaatuu wiinamäestä, koska emme ole löytäneet Raamatusta, että profeetat, Kristus ja apostolit olisiwat Kansa-opistoilla Jumalan waltakuntaa lewittäneet ja nuorten kristillisyyttä suojelleet.

                      Se on kallis asia, että aloitte Amerikassa pitämään koko maata käsittäwät suuret seurat kerran wuodessa, niin ajatteli meidän wanhimmat raattamaa ynnä muut wanhimmat saarnaajat, näitten tähden, että olisi yksi Kristuksen opin ääni kaikilla Jumalan työmiehillä, ettei riitoja ja eriseuroja tulisi. Me pidimme ikäwänä kuin Jumala waikutti lapsissaan ne ensimmäiset isot seurat Calumetissa, niin pappi Heideman meni Europaan, kun hänenkin olisi tarwinnut olla suurissa seuroissa, ettei erimielisyyttä Jumalan waltakuntaan olisi tullut.

                      Olen kuulut, että kirkkoherra Jussila on sanonut, että ”pikkuesikoiset pitäwät suuria seuroja Amerikassa”. Ei ole ne puheet ylösrakennukseksi ja nämä Euroopasta lähetetyt saarnaajat Jussila ja Hurula, olisi pitäneet olla Amerikan suurissa seuroissa, sitten se olisi mennyt Jumalan sanan jälkeen. Pysykäämme rakkaat profeettain, Kristuksen ja apostolien opissa, että Jumalan seurakunta pysyisi koossa ja rakkaudessa Raamattuin jälkeen, ettei waltiollinen pappeus weisi eläwää kristillisyyttä kuolleeseen kirkkoon, kunnian, omanwahurskauden, töitten ja maailman siwistyksen oppiin, niin kuin Jussilan kirje Amerikasta osoittaa. Maallikko pappeutta hän sortaa, mutta waltiollista pappeutta hän ylistää, olen lukenut Siionin Lähetyslehdestä.[2] Ei heidän olisi pitänyt kajota mihinkään asioihin, mutta saarnata Jumalan puhdas sana omalla äänellään. Wielä Europasta ja Amerikan maalla on kymmenten tuhanten paljous Jumalan lapsia yhteen henkeen liitettynä Kristuksen puhtaan opin jälkeen, uskossa Weriyljän Jesuksen päälle, yhtä armon  ilmaa hengittäen, wieraalla maalla kotikunniaa kohti kulkemassa, waikka saatanan joukko eriseuraisten ja Jumalan kieltäjäin kanssa seisoo wastassa.

                      Älä ihmettele, Karitsan kihlattu emäntä, että sinä niin syntinen ja musta olet, päiwä on sinun polttanut mustaksi, mutta katsele uskossa kuinka olet Jesuksen werestä puhdas maailman pilkasta ja häwäistyksestä kunniallinen, kaunistettu Kristuksen kuninkaallisessa kaunistuksessa, kaikki synnit, rikokset, on anteeksi annetut Jesuksen nimen ja weren kautta teille ja meille Jumalan seurakunnan helmassa.

                      Onnen toiwotuksella olkaa hywästi, rakkaat weljet ja sisaret Jesuksen werellä ostetun lauman kanssa, yksi sydän yhden weripunaisen Paimenen, Herran Jesuksen laumassa. Terwetuloa Herran lauma neljältä ilman suunnalta Kristuksen opilla kootun lauman kanssa Kristuksen wanhurskauden walkeilla waatteilla puettuna Jumalan paradiisissa yhteen ääneen sanoen: Amen halleluja ijankaikkisesti!”

                      Minä ja waimo tässä kirjeessä mainittuin Jumalan seurakuntain kaikkien saarnaajain kanssa lähetämme terweisiä teille. Sanokaa terweisiä Jumalan lapsille Amerikassa, mutta olkaa itse ensin terwehditty huonewäkenne kanssa. Pyydän rukoilla edestämme.

Juhani Rautio

                      Jo pääsi ikuisessa muistossa olewa Johan Lumijärwi weli Jumalan paratiisiin. Hänen henkensä laulaa täydellisten wanhurskasten henkein kanssa uutta wirttä Jumalan ja Karitsan istuimen ympärillä. Pian mekin pääsemme Jumalan lapset kaikki weisaamaan Amenta ja Hallelujaa Jumalalle ijankaikkisesti

Wanha weli

Oma käsi      Juhani Rautio

---

[1] Rautio asenne Ylitorniolle perustettuun lestadiolaistaustaiseen Kansanopistoon oli kielteinen.

[2] Heikki Jussila kirjoitti Siionin Lähetyslehdessä kokemuksiaan amerikanmatkaltaan 1923 – 1924. Juhani Raution kritiikki kohdistuu Jussilan artikkeliin Siionin Lähetyslehden marraskuun numerossa vuonna 1923. Heikki Jussila totesi mm. seuraavaa: ” Olen täällä enemmän kuin ennen iloinnut siitä, että Suomessa, Ruotsissa y.m. maissa waltiokirkon papit owat olleet niissä (kastamiset, vihkimiset, hautaamiset ym. papin virkaan liittyvät) niissä tehtäwissä. Sillä täällä Amerikassa yli wiidenkymmenen wuoden kokemus näyttää, etteiwät riidat, kateus, eikä eri kirkkojen rakentamiset toisten rinnalle ole loppuneet papin nimen ja wiran arwon ja edun tawoittelemisen tähden…maallikkosaarnaajasta papiksi kohotettu kuuntelee mielellänsä uuden arwonimensä sointua. Se kajahtelee sangen suloiselta korwissa. Hän itsekin pian tietää, että hän on pappi. Se päästää ylpeyden hengen liitelemään. kantapäät kohottautuvat pian alennuksen tiestä. Pian aletaan tawoittelemaan ylimmäistä istuinta…

Wanhoja kirjeitä 24. William Lahtisen kirje Arthur Leopold Heidemanille 18.9.1911

Titanicin haaksirikossa 1912 vaimonsa kanssa menehtynyt Cokaton apostolisluterilaisen seurakunnan pastori William Lahtinen (alkuaan Peura) lähetti oheisen kirjeen Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan pastorille Arthur Leopold Heidemanille. Lahtinen ja Heideman olivat aikeissa lähteä yhdessä "vanhaan maahan" ja heillä oli tarkoitus liikkua myös yhdessä vanhassa kotimaassaan. 

------------------

Cokato Minn, Sept. 18, 1911.

Olen saanu kiirehtivän kirjeen. Ennen tulevan kuun alkua en voi lähtiä! Vaan tiistaina 3:s p. lähden M[innea]p[o]l[i]sta matkalle sinnepäin, ja jos kiireellisyys jonkun laivan lähdön suhteen vaatisi menemään suoraan New Yorkiin täältä, niin voin sen tehdä. Tarkoitukseni matkustaa Cunart Line, Mauretania tai Lusitania, vaan voin muuttaa mieleni matkatoverini halujen mukaan, vaan 3:s luokka on kyllin hyvä mennessä.[1]
Ps. Jos voisimme nousta maihin Helsingissä, olis minun halu, vaan sehän voi olla toisinkin, syystä että voisin siitä mennä Tampereelle ja Suolahdeen rautateitä ja siitä laivalla Viitasaarelle. Vaan pastorilla sopia, jos niin haluaa, sillä ajalla kylästellä jossakin teidän ystävissä. Minulla on äiti ja sisko Viitasaarella ja käyn ensi tilassa siellä. Sitten met kylästelemme lopun ajan teidän johdolla Suomen pohjoisissa osissa.
                          Lähemmin näistä voidaan puhella, kuin olemme yksissä. Nämä on pikku seikkoja ja minua, kuten pastori tuntee, voi muutta[a] mielipiteissä matkasuunnitelmissa.
Vaimoni lähtee myös ja Martha.
Ei muuta, tervehdys Jumalan lapsille.

Näiden kirjoitusteni johdoista saatte kirjoittaa, jos tarve vaatii muodostuneesta jollekin kohdalle, ahkeroin kääntyä vaatimustenne mukaan niin paljo kuin mahdollista.[2]
Welj. Yst. Wm Lahtinen.

Uutinen pastori Arthur Lepold Heidemanin ja saarnaajien William Lahtinen ja Matti Tauriainen saapumisesta entiseen kotimaahansa. Kotimaa 15.11.1911.

---

[1] William Lahtisen ja hänen perheensä kanssa matkalle lähtivät Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan pappi, pastori Arthur Leopold Heideman ja hänen poikansa Paul Arthur Heideman, joka jäi Suomeen opiskelemaan papiksi. Mukana oli myös saarnaaja Matti Tauriainen. Arthur Leopold Heideman palasi takaisin Yhdysvaltoihin kesällä tai keväällä 1912 (Siionin Lähetyslehti 8/1912).

[2] William Lahtisella on hyvä käsiala, mutta sanojen taivutusmuodot ovat välillä sekaisin. Useat lauseet ovat vaikeaselkoisia ja ajatus näyttää niissä katkeavan.