JULKILAUSUMA.
Sittenkuin Rauhan Sana-lehden ympärille ryhmittyneen piirin taholta oli kirjelmin päivämäärällä 25. 11. 1945 pyydetty Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen puhujain kokoukselta neuvotteluja kristillisyydessä v. 1934 syntyneen hajaannuksen korjaamiseksi, ja neuvotteluihin oli päätetty ryhtyä sekä neuvottelijat kummaltakin puolelta valittu, olemme tänään olleet koolla Jeesuksen nimeen.
Neuvottelijat olivat seuraavat (15 kummaltakin puolelta) :
A. Hintsala, Haapajärvi. M. Aho, Inari.
O. Elomaa, Laukaa. A. Forss, Pietarsaari.
Aug. Törölä, Haapajärvi. K. H. Heikel, Oulu.
J. Kanniainen, Kempele. H. Jokiperä, Oulu.
Akseli Ulander, Oulu. V. Juntunen, Kiiminki.
A. Leinonen, Oulu. J. O. Jämsä, Oulu.
K. Kemppainen, Oulu. Antti Korpi, Teuva.
L. P. Tapaninen, Ylitornio. Antti Krekula, Pyhäjoki
O. H. Jussila, Alatornio. E. Leskelä, Utajärvi.
A. Koukkari, Oulu. V. Luttu, Ylitornio.
Otto Raudasoja, Vihanti. J. Marttiini, Rovaniemi.
V. Polvi, Ylivieska. E. Salmi, Muonio.
P. A. Jokela, Rovaniemi. P. Seppänen, Rovaniemi.
K. A. Lohi, Ranua. L. Sjövall, Pietarsaari.
H. Jussila, Oulu. J. Ventin, Kokkola.
Neuvotteluja käytiin sydämellisen rakkauden hengessä ja rukouksessa Jumalan tykö. Seurakunnan Herra on kuullut lastensa rukoukset ja antanut armonsa, että olemme jaksaneet taipua parannukseen rikoksista, joita olemme tehneet seurakunnan yhteistä rakkautta vastaan ja siitä, että näitä rikoksia ja taitamattomuutta ei ole aikaisemmin hoidettu Kristuksen käskyn jälkeen. Kaikki viat, rikokset ja synnit olemme Jeesuksen nimessä ja veressä toinen toisillemme sydämistämme anteeksiantaneet ja armon pohjattomaan mereen upottaneet. Olemme päättäneet, että veljiä on lähetettävä seurakuntiin kaksin ja kaksin viemään tätä sanomaa ja kehoitamrne kristillisyyden veljiä ja sisaria kaikkialla noudattamaan meidän esimerkkiämme ja sydämistänsä toisilleen anteeksiantamaan, niinkuin Kristus meille anteeksiantanut on. Vielä kehoitamme, että tämän jälkeen unohdettaisiin kaikki, mitä takana päin on, ettei vihollinen lihamme heikkouden tähden pääsisi särkemään sitä, mitä Pyhä Henki seurakunnassa nyt on rakentanut.
Koska riita on koskenut ennen kaikkea seurakuntaoppia, olemme sopineet tässä asiassa seuraavaa:
Jumalan seurakunnan sanotaan Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa olevan siellä, missä m.m. on samanlainen evankeliumin saarna. Siinä joukossa meillä on syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus, ei niiden ihmisten tähden, jotka seurakunnan muodostavat, vaan evankeliumin tähden, joka on heidän suussansa ja sydämessänsä. Sillä evankeliumissa meitä puhuttelee itse Pyhä Henki, joka, koska se on yksi, liittää yhteen uskovaisten sydämet yhdessä Hengessä Isää lähestymään, vaikka lahjat ovat moninaiset.
Meidän on pidettävä järkähtämättä kiinni siitä, että seurakunnassa ei ole sallittava puolueita sentähden, että se on Kristuksen ruumis. Seurakunta ei voi olla jaettu, koska silloin Kristus olisi jaettu. Tällainen ajatus on istutus, jota ei taivaallinen Isä ole istuttanut, ja on sentähden juurineen reväistävä pois Jumalan seurakunnasta. Missä toisin opetetaan, siellä ei hallitse Kristus, vaikka siellä olisi oikeatakin Jumalan sanan saarnaa ja sakramenttien käyttöä.
Edelleen kiinnitämme huomion siihen, että seurakunta on Jumalan temppeli, johonka kuuluvat vain ne, jotka elävinä kivinä liittyvät toinen toiseensa ja sen kautta tähän yhteen kokonaisuuteen rakentuen pyhäksi huoneeksi Herrassa. Mutta joka Jumalan temppelin turmelee (l Kor. 3:17), sen Jumala turmelee, eikä se voi uhrata hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta otolliset. Kristuksen käskyn mukaan me saarnaamme evankeliumia kaikille luoduille,, mutta jos meidän saarnamme ei ole tässä sanotun ojennusnuoran mukaista, vaan hajaannuksen vahvistamista, niin saarna e ole enää evankeliumia, eivätkä siitä syntyneet lapset ole vapaita, vaan orjia. (Gal. 4:22—26).
Sentähden, koska hajaannuksia on tapahtunut näillä lopun ajoilla, niinkuin Jeesus on ennustanut, meidän silmäimme nähden, on meidän rukoiltava Isää Jeesuksen nimeen, että meidän omattuntomme pysyisivät sidottuina ennen kirjoitettuun Jumalan sanaan, jota ilman meillä ei ole kestävää pohjaa jalkaimme alla.
Oulussa, marraskuun 30 päivänä 1945.
Kokouksen valtuuttamina:
L. P. Tapaninen. Armas Leinonen.
Eemeli Salmi. Mauno Aho.
Pentti J. P. Seppänen. Antti A. Koukkari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti