Taisteluun televisiota ja kommunismia vastaan. Keski-Suomen rauhanyhdistysten seurakuntapäivät Pihtiputaalla loppiaisena 1962

Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rauhanyhdistysten edustajia kokoontui seurakuntavanhinten ja puhujien kokoukseen Pihtiputaan Muurasjärvelle loppiaisena 1962. Kokoontuminen oli järjestyksessä kolmas. Edellisenä vuonna vastaava kokous oli pidetty Kinnulassa. Vuoden 1962 kokouksessa oli mukana noin 300 henkeä ja edustajia 29 rauhanyhdistyksestä. Paikalla oli myös keskusjärjestön eli SRK:n puheenjohtaja Eino Vaherjoki ja taloudenhoitaja Eino Kimpimäki. Kokouksen puheenjohtajina toimivat saarnaaja, kauppias Vilho Lampela Perhosta sekä kansanedustaja, myöhemmin sisäministerinä ja maaherrana toiminut Artturi Jämsén.

Kokous oli eräänlainen tiennäyttäjä vastaavantyyppisille seurakuntapäiville ja -kokouksille, joissa herätysliike otti kantaa yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja kirkkopoliittisiin ilmiöihin opillisten ja liikkeen sisäisten asioiden lisäksi. Aikaisemmin vanhoillislestadiolaisuuden kannanotot ja niihin liittyneet keskustelut oli yleensä käyty valtakunnallisissa puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksissa tai SRK:n vuosikokouksissa. Nyt nämä kannanmuodostukset ja niihin liittyneet keskustelut jalkautuivat maakuntien ja paikallisyhteisöjen tasolle.[1] 1960-luvun aikana ja varsinkin 1970-luvulla nämä maakuntatason seurakuntapäivät yleistyivät koko maahan ja niistä tuli jokavuotinen traditio. Pian myös lähes jokaisessa rauhanyhdistyksessä pidettiin ainakin kerran vuodessa seurakuntapäivät.

Muurasjärven kokouksesta ja sen päätöksistä kerrottiin laajasti Päivämies-lehdessä (nro 2/11.1.1962). Poimin uutisartikkelista kokouksen merkittävimmät keskustelunaiheet ja sen niistä tekemät linjaukset. Kaikki nämä aiheet nousivat jatkossa esille lukuisilla seurakuntapäivillä 60- ja 70-luvuilla ja myös 1970-luvun hoitokokouksissa. Lainaukset ovat suoraan lehdestä, otsikointi allekirjoittaneen.

---

[1] Pohtimisen arvoinen kysymys on, missä määrin tämän aktivoitumisen taustalla olivat varat, joita SRK ja sen johdossa toimivat henkilöt (Eino Kimpimäki, Olga ja Heikki Saari sekä Artturi Jämsén) saivat Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki ry:ltä (SYT) ns. kommunismin vastaiseen työhön. Useita vuosia sitten eräs haastattelemani henkilö kertoi minulle Artturi Jämsénin todenneen hänelle, että rahoja olisi tullut myös Amerikasta CIA:lta.

Synninpäästön ehdottomuus

Ensimmäisenä käsiteltiin veli Hakasalon, Saarijärvi, Kalmari lähettämä aloite, jonka Hakasalon poissaollessa   esitteli Mauno Linnanmäki. Keskusteltavana oli kysymys, onko evankeliumi aina ehdottomasti ilman kuulustelua saarnattava. Asiaa käsiteltiin monipuolisesti. Keskustelun aloitti saarnaajavanhus Antti Koskela ja asian käsittely kesti toista tuntia. Yhteisesti tultiin Jumalan sanan mukaan siihen tulokseen, että asia riippuu tapauksesta. Jos esimerkiksi eriseurainen pyytää siunausta ja hänet eriseuraiseksi tunnetaan, on paikallaan kysyä, luopuuko hän myöskin eriseuran synnistä, mutta kun synnin hätään tullut kokovikaisena palaa ja kolkuttaa vain Jumalan huoneen ovelle, ei minkäänlaista kuulustelua tarvita eikä saakaan suorittaa. Kun kaikessa on viallinen, niin kaikki annetaan ehdottomasti anteeksi.[1]

---

[1] 1970-luvun hoitokokousvuosina ehdottomasta synninpäästöstä luovuttiin lukuisissa tapauksissa ja synninpäästön edellyksena oli parannuksenteko erilaisista ”hengistä”. Näistä yleisin oli ”kososlainen henki”.

Kommunismi

Toisena keskusteluaiheena olivat SRK:n puheenjohtajan ja taloudenhoitajan alustukset. Puheenjohtaja alusti kysymyksen suhtautumisesta jumalankielteisyyteen ja sitä kannattaviin aatteisiin kuten kommunismiin. Tämäkin asia sai tavattoman suurta huomiota osakseen ja siitä käytettiin runsaasti puheen vuoroja. Kokouksen ehdoton, yksimielinen kanta oli, että kristitty ei voi olla yhtä aikaa Jumalan kieltäjä ja Jumalan palvelija. Kommunismi on uskonnon vastainen oppi, jonka pyrkimyksenä on uskonnon hävittäminen. Onhan monessa yhteydessä tehty tiettäväksi, että uskonto on kansalle oopiumia. Samalla tiedettiin, että kommunismi esiintyy monen peitenimen alla, joista ei aina ole kansalla edes tietoa. Yksi tällainen kommunismin peitenimi on SKDL (Suomen kansan demokraattinen Liitto). Kommunismin myötämielisyys näennäisesti on vain tosiasioiden salaamista. Samalla huomautettiin, että emme saa nähdä vaaraa vain kommunismissa, vaan myöskin muualla, missä ihmisihanteet asetetaan Jumalan sanan edelle. Jumalan teon tilalle asetetaan ihmisteko.

 

Televisio

Seuraavana alustuksena kuulimme  Haapajärven Ylipään Rauhanyhdistyksen edus­taja August Salmelan esityksen televisiosta.Televisiota katsellessa menee asia  näkö- ja kuulo-aistien kautta ihmisen mieleen ja sydämeen, joten sen syn­nillinen viettelys on suuri. Siinä ovat oman kodin kur­kihirren alla elokuvat ja oopperat ja kaikki muu synnil­linen elämän meno. Sanot­tiin, että on siinä silloin elä­vä helvetti kodin hyllyllä, jo­ten älköön yksikään kristitty sitä kotiinsa hankkiko. Ja vielä päätettiin vedota teihin uskottomat perheen jäsenet, älkää tuoko noita myllyjä sellaiseen kotien, jossa on uskovaisia jäseniä.