Aapo Hietasen kirje Erkki Antille 16.6.1895

 

Calumet, 16 päivä kesäkuuta 1895

 

Rakkaalle vanhimalle ja uskoliselle Herran viinimäen työmiehelle E. Ant.

Armo laupius ja rauha Jsältä Jumalalta ja Herralta Jesukselta Khristukselta nyt ja aina viimeiseen ehtoon asti amen.

Kirian olen saanu teiltä toissa tänäpäivänä joka oli minulle rakas ja kallis, en ole unhottannu, sitä autuvalis hetkiä, jona olen uskonu synteinanteks saamisen, teitän saarnane kautta, ja sinä hetkenä olen saanu valituin lasten hengen, ja siinä uskosa olen vielä kilvoitelmasa ja nautitemasa rauha, ja , jlova pyhäsähengesä joka päiväisen syntein anteksi saamisen armosa / eikä ole vara liikuva oikialle ja vasemalle puolen mut sanon Daavitin kansa joka korkeimman varieluksesa js[t]u ja kaikkivaltiaan varoisa oleskelle / hään sanoo minun toivoni ja linnani minun Jumalanni johon minä uskalan vaikka tuhanen langeisi sivulas ja kymenen tuhata sinun oikiallas niin ei se sinun satu / Herra on kallioni ja linani johon minä turvaan, en minä ole, vanhin rakas sekaintunu Amriikan riitaisuutteen sanalakaan sillä minä tarviten Herran armon voimala säilytä hyvän omantunon eikä minula ole aika riitellä / minula on kllin riitakumpania omasa lihasa, muta kuin vanhin kysy minulta Amerikkan kirkoista niin minä vastaan / jokapyhä on molemat kirkot auki ja miksinet ole auki / on hään meilä totistukset siihen miksi net auki on, Raatama vanhin on kirkon luvanu niitten pitä seurahuonena jotka sen on rakentannet eikä kirkot kirkot riitele / minä olen aivan varma siitä että riita loppu kuin sytämen paise lasketu / onpa net sielut yhtistyne rakauten meitän kansa jotka on tehne paranuksia Jesuksen veren voimasta ja omista synneistänsä mutta net pitävä eri kirko jojla on muiten synnit omantunnon päällä / niistä jhmisistäen tietä mitä het uskovat / Pastori Heidemanin het pitävät suurinpanna viholisena syystä kuin se on iralinen pappi ja totapa sen syyn tähten että hään on saanu suuren kansan kansan suosion ja suurelta laumalta voitan rakauten / Jumala on lahioitannu hänen suurilla lahioila ja nöyryten esikuvala ( vaelta ei herrana vaan lapsenana Jumalan valtakunnasa / täälä on vanhin rakas vaeltaminen pilkan panetuksen ja kiitoksen läpi sillä täälä liiku pyhän lihan oppiki suomalaisten seiasa jotka on eroneet meistä sakramentilisestikin ja tuomiteva meitä[1] / en nyt tietä muuta sanova / kesä on ollu 3 kuukautta lämmin ja sateinen / terveys on hyvä / sanon nyt sytämen rakaita tervisiä Hetemanilta vaimonen Rovanäältä nä suurelta herran laumalta / eilen sanoin teitän tervisiä kirkosa suurele laumala joka sano tervisiä teile ja sielä olevalle herran laumalle / minä ja minun vaimoni sanoma sytämen rakaita tervisiä teille ynä ympärilläne olevalle Herran laumale / rukoilka etestäme muistain meitä paliola anteksi antamisella ( lupama Herran armon voimasta kilvoitella ynä teitn kansane että saama kerran yhtistyvä suuresa seura huonesa paratiisin kuniasa yhteen / minäki heiko veliene totistan teile Jesuksen veresä syntine anteksi / näitä merkitse veliene uskosa ja rakautesa Abram Hietanen.

---

[1] Tarkoittanee niin sanottuja haalilaisia, joiden keskeisinä vaikuttajina olivat Juho Mullo (käytti myös sukunimeä Mulberg, 1842-1913) ja Petter Strolberg. Ruotsin Alatorniolla syntynyt Petter Strolberg (1847-1913) vaiheet ovat identtiset monen muun Kuparisaaren lestadiolaisyhteisön vaikuttajan kanssa. Hän muutti lapsena Norjaan, josta 1870-71 (Ilmosen mukaan 1872) Kuparisaarelle. Strolberg valittiin 1879 Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan varaesimieheksi vuonna 1879. Hän oli Takkisen vastaisen opposition keskeisiä toimijoita Michiganissa. Strolberg kävi Euroopassa yhdessä Isak Koskenmukan kanssa talvella 1884, mutta nämä eivät saaneet tukea näkemyksilleen Johan Raattamaalta ja muilta keskeisiltä lestadiolaissaarnaajilta. Sen sijaan heiltä vaadittiin parannusta riitelystä, johon he silloin taipuivatkin. Vuonna 1896 Strolberg oli yhteydessä baptistisaarnaaja F. E. Berglundin kanssa, otti vastaan upotuskasteen ja esiintyi baptistien tilaisuuksissa saarnaajana.  Strolberg lähetti yhden kirjoituksen Vaasan baptistien julkaisemaan Totuuden Kaiku-lehteen, jossa hän muun muassa totesi: ”Laestaadilaiselle samoin kuin muille pakanallisen taikauskon orjille pyydän sanoa, että lapsen pään kastaminen vesitilkalla on mitä suurinta Jumalan pilkkaa.”. Tämän jälkeen Strolberg ilmeisesti siirtyi takaisin lestadiolaisuuteen. Hän julkaisi vuonna 1906 Hancockissa kirjasen ”Selityksiä P. Hengen virasta ennen ja näinä aikoina ja sen uskollisesta hoitamisesta syntein anteeksi antajana". Kirjan tarkoitus käy selville sisällysluettelosta: 1) Johdanto ymmärtämään pyhityksen tarpeellisuus; 2) Miten pyhitys vaikutetaan ja levitetään; 3) Pyhityksen lähde ja sen voima; 4) Miten Jeesus seurakuntansa valmisti hedelmää tekeväiseksi; 5) Milloin uusi laki voitiin antaa; 6) Kirjoitettu sana saarnatun sanan johtajana ja siinä korkeampi; 7) Saarnaajat oikeassa asemassa; 8) Katsahdus vanhaan liittoon ja siinä luvattuun siunaukseen; 9) Vanhan liiton puhdistusmuoto ja johdatus uuteen. Kirja oli n. s. ”uuden heräyksen" kannalla ja Kolkuttaja-lehti julkaisi siitä otteita. Strolbergin hautauksen suoritti kuitenkin Suomi Synodin pastori M. Pesonen. Ks. Totuuden Kaiku 6/1896, 3; 4/1897, 3; Kolkuttaja 8/1906, 125-128; The Calumet Times 3.1.1913, 6.1.1913; Ilmonen 1923, 39, 123; Raattamaa 1976, no:t 163, 164, 166; Raittila 1967, no 486.

 

 

Wanhoja kirjeitä 32. Salomo Kortetniemen kirje Heikki Parkajoelle ja Aapo Tapanille 27.8.1877[

Calumetin apostoliluterilainen kirkko 1873

Salomo Kortetniemi Heikki Parkajoelle ja Aapo Tapanille 27.8.1877[1]

 

Calumet se 27 p. August  1877.

Rakkaalle vanhimalle ja opetus jsälle esikoisten seurakunnasa jtäisellä maalla Henderik Parkajoki ja Abram Tapani.

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta Kristukselta koko tällä lyhykäisellä vaeluksen ajalla elämänne ehtoon asti amen.

Minun sydämelinen rakkaus ja halu teidän tygöne, on palion sairastanut odottaisanin teiltä jkuiseen muistoon painetuilta veliltä preiviä. Joko se olis mingäkaltainen, olisko se nuhdeeksi neuvoksi eli lohdutukseksi. Sillä minä tahdon kaikkein estetten läpi kilvoitella kunnian maa[han], vaikka pitäis olla ensimmäinen marttyyri. Minä uskon että Herra vahvistaa minua suuressa heikkoudesannin, koska minä vaelan rakkaudessa lapsen tavalla, ja jmen Jesuksen rakkauden rinnoista lasten kansa, joka on jtse meidän keskellämme,[2] ja on jtse luvanut tuomita lihavain ja laihain lammasten välillä. Minä uskon ynä muitten jmeväisten lasten kanssa, ja koriaan Jesuksen veren pisaroita synteini ja kaiken pahan tuntemisen andeeksi saamiseksi, jota jlman en saattais toivoa ijankaikkista kunniata, sen pahan tuntemisen tähden, jota tunnen tykönännin kovettelemuksen aikoina. Mutta kuin saan maistaa kuinka suloinen on Herra, niin unhotan kaikki kuin taka perin on, ja kilvottelen etteen pannun määrän jälkeen sen kalliin tavaran. Vaikka on ollut näinä aikoina palion kovettelemuksia uskolle, mutta en kuidengaan löydä tygönännin sitä syntiä, joka olis andeeksi saamatta[3] — niin uskon että olen autuas, ja toivon myös että pijain vajaa lakkaa, kuin sota päätyy.

Minä olen käynyt Minnesodasa ollut muutamaa päivää vailla kuukauden, tämä tapahtui seurakunnan suostumuksesta, ja yksimielisestä rakkautesta, että käydä veliä tervehtimäsä. Siellä jaksavat veliet hyvin — rakkaus ja hengen yhteys on veliein ja sisarten välillä — ja Jesuksen rakkaus loistaa pääletkin. Mutta Rovainen on kokonaansa erkaintunut, Prännari Antin, ja Knuutin Jsakin kansa. Ja niilä on Saha Jskon[4] hengi, ne saattavat kyllä kirota sitä hengiä, jolla on Jumalalle lapset evangeliumin kautta koottu, ja syntyneet — ja he ottavat esikoisten seurakunnalta siihen luvan; vaikka met sen näeme ettei esikoiset heille kyllä sitä luppaa anna. Me näemme myös esikoisten preivistä että ne pyytävät valheitten kautta turmella esikoisten vanhinten sydämet, meitä kohtaan; niin kuin me näemme täällä Calumetissä, Nils Petter Tarkalle Jsak Viipalle ja Ruonavaaralle tänne tulleista preivistä. Palkikkoon Herra heidän vaivansa että ajalla havattisit hulluuden.

Älkäät te rakkaat vanhiimat aiatelko että met olemme teitä ylönkatsomasa, meitä on tuhansin jotka teitä koriaame Jumalan abulaisina. Emmäkä me siittä ole pahentunneet, että te olette heigoksi siellä tulleet. Olkaat turvatut, kaikki kristityt täällä vakuttavat kaiken puuttuvaisuuden andeeksi, Jesuksen veren kautta. Olkaat hyväsä tusvasa — ehkä teitä vale preivin kautta ahdistettaan Rovaisen ja Prännari Antin ja muitten senkaltaisten kanssa. Älkäät te tottuutta antako ylön ehkä he teitä soortaa. Jumala on meitän Jsämme, joka tahtoo tuomita lihavain, ja laihain lammasten välin; olkaat te vanhin turvatut ijankaikkisen kunnian koto on teille valmistettu suuressa Sionin avaruudesa, josa kaikki Jesuksen seuraiat saavat ijankaikkisessa jlosa ja kunniasa olla, jlman lakkaamatta, ijan — ta ijan — seen.[5]

Mutta vasta olemme nyt kuulleet Erik Nulus järveltä[6] että teitä on pidetty kovin ahtaalla, koska te oletta toduuden puhuneet. Ja että teidän olis pitänyt tekemän paranuksen tästä reisusta monista paikoin. Mutta en minä saattanut häneltä koriata kaikkia, kuin hän on uskotoin. Älkäät kuitengan niin oriana olko, että ette meilekkin kirioita joitaki paikkoia teidän kilvotustane. Meidän uskomme on, että pikkuisen ajan perästä saamme täydellisyyden majasa, palavat rintamme yhdeen painaa, kiitos veisulla Jsälle ja Karitsalle kunniaksi, jonka veren voimalla olemme tulleet liitetyksi taivaallisiin menoihin, Jesuksessa, ja olemme pysyneet kaikkivaltian käden kautta verisessä armon nautinossa, koska toduudessa pysyime, kiitos Karitsalle amen.

Meidän vaeluksemme on täällä ruumiin puolesta joltisesti hyvä. Mutta sielun viholisia on monta; ensin omasta lihasta, jotka tahtovat hittaaksi tehdä — sitte omasta seurakunnasta — ne jotka silloin olit riettaan apulaisena niin kuin erinomattain Nils Petter Tarkka joka saattoi silloin teidänkin aikana kavalalla vale preivillänsä opettaa, Jsak Knuutiakin valehtelemaan.

Ei nämät ole kuidengaan Jumalan erinomaisen varjeluksen tähden tehdä suurta vahingoa. Vaikka se näkkyy ettei jtämaan vanhimat pidä kalliina täällä ostelua ja Jesuksen verellä puhdistettua laumaa joita on taivaalinen rakastaja omalla vaivallansa ja verensä voimalla korianut rakkauden valtakuntaan. Kovetelkaat sentään mitä sieltä te valheitten päälle vastaatte. On veliet taas sanoneet että Nils Petter Tarkka ja Ruonavaara vanha väärä oppinen, niin myös Jsak Viippa[7] ovat kirioittaneet armolisen seurakunnan preivin kaikkeen heidän vilppinsä ja vaiheittensa kansa — ei heila ole seurakuntaa — niin kuin he kiriottavat. Ja älkäät te uskoko niitä valheita kuin he sanovat meidän kattovan ylön esikoisten vanhemat — tämä on heidän oma hengensä. Me pidämme kalliina kaikki jotka on meille evangeliumin saarnaneet.

Mutta nyt jätän minä teidän Jumalan armon haltuun. En minä murhetta teile kirioita, kuin koulu mestari joutu puolustamaan — Kinnuisen ja Hutun oppilaisia. Sillä nämät nyt kiroavat Jumalan H gen vaikutukset.[8] Josta olen kaikkein surkeamalla mielellä. Kuin te täältä lähitte oli rakkaus ja rauha, ja Jumalan seurakunta oli hedelmälinen kaikessa köyhäin auttamisesa. Nyt se on Suomen preiviin kautta seisonut katsomaan, että mitä maksaa rakkaus, koska Suomesta niitä vahvistettaan jotka ei tarvitse yttään hyyvää hedelmää eikä rakkauden työtä tehdä ja kehuvat paremin autuudesta kuin ne jotka tahtovat koko sydämellä vaeltaa valkeudesa, ja Jumalalle hedelmän kantamisesa niin kuin on Herrame Jesus saarnanut viimeisen tuomion evangeliumisa.

Viellä sanon sydämelisiä rakkauden terveisiä Juhannalta Eriks Isakin vaimolta[9] hän jaksaa hyvin jloitsee Jumalasa ja odottaa pääsin päivää. Ja Juhanna sanno että Raattamaa sopis pytää häitä andeeksi andeeksi antamattomasta sydämestä kuin hän vielä piti tallella vaikka hän oli andeeksi pyytänyt. Olis tästäkin kirioiltamista / en tahdo kuidengaan kirioittaa — ei jhminen ole täysi Jumala tässä vaiavaisuudessa. Raattamaan vaimolle sano palion sydämen rakkaita terveisiä Juhannalta. Ja minä, Salmon Korteniemi sanon sydämelisiä rakkauden terveisiä minun sydämeenin painetut jotka olette kehoitukseksi antamaan meille vanhempia veliä että saima heitä puhutella ja tervehtää niin kuin yhtä Sionin tydärtä. PH gl saapi tästä selvän mitä minä kirjoitan / ei kuolleet pokstavit ole sydän.

Abram Tapani tule sinä sieltä pois, seurakunta on yksimielinen antamaan sinulle pilietin, niin suuren kuin sinä tahdot.[10] Ja ole sinä Eva sisar tytyväinen, ja usko että Herra valittunsa kokoa, pikkuisen ajan perästä. Ja olen vakuutettu ettei teiltä liepää puutu, niin kauvan kuin on kristilisyys mailmasa. Antakaat hopusta meille tietoa sekä lapset että vanhemat / älkää epäilkö että Herra teitä ylön antaa.

Ei muuta kuin sydämen rakaita terveesiä yleinensä kaikille kristityille jotka vaeltavat toduudesa. Jesuksen veren priiskoittamisen armo olkoon joka päivä sydämiäne kastelemasa koko tämän turmeluksen matkan läpi — kyllä veren koriaitten[11] ääni piiain soipi ylimäisen engelin pasunan äänen kansa yhteen, Jumalalle ja Karitsalle kunniaksi amen.

Reunakirjoitus:

Antakaat tämä lukea kuka halua vaikka on teidän mielestäne [?] kiskoinen hyvästi.

 

.

---

[1]  August Lundbergin kokoelma. D:1:1/83, Kortetniemen omakätinen. Kirje koostuu kolmesta arkista. Näiden kuulumisen samaan kirjeeseen vahvistaa Aapo Tapanin vastaus Kortetniemelle 22.12.1877 (August Lundbergin kokoelma. D:1:3/231). Tapani ilmoittaa lokakuun lopulla saaneensa sekä Kortetniemen että Samuel Saarikosken kirjeen. Viimeksi mainittu on päivätty 29.8.1877 (Aug. Lundbergin kokoelma. D:1:3/212); Saarikoski kuvaa Calumetin tilannetta samalta kannalta kuin Kortetniemi.

[2] Kortetniemi käyttää alkulestadiolaista perinnettä seuraten Jeesuksesta äidin kuvaa.

[3] Vuoden 1877 aikana nousivat keskeiseksi kysymykseksi Kortetniemen kotiseudulta lähtiessä korjaamatta jääneet synnit.

[4] Saha-Iisko = Iisakki Karlström (1822-1888) Pajalasta. Ks. Juhonpieti 1979 n:o 45, 60.

[5] Kortetniemen alleviivaama lyhenne: ijankaikkisesta ijankaikkiseen

[6] Erkki Nulusjärvi eli Mella (s. 1835) Ylimuoniosta näyttää viimeistään 1860-luvulta lähtien oleskelleen Norjassa ja siirtyneen sieltä Amerikkaan. Kortetniemen kirjeestä pääteltynä hän oli saapunut Calumetiin kesällä 1877 ja tuonut tuoreita terveisiä kotiseudultaan. Muonio KA; Aug. Lundbergin kokoelma. D:1:3/142 -144: E. Mella A. Tapanille 26.11.1877, 12.2.1878, 1.1.1882.

[7] Juho Ruonavaaran saarnaajaksi tulo Calumetissa näyttää herättäneen ihmettelyä Vesisaaressa, missä hän oleskeli ennen Amerikkaan siirtymistään. VA SKHSA Aunon kok. J. Ruonavaara O.E. Hansenille 2.1.1875. Kirjeessä Ruonavaara käsittelee mm. kärsimäänsä maallista rangaistusta ja esittää tällöin omaperäistä esivallan kritiikkiä. — Iisakki Viippa (1845—1895) oli kotoisin Ruotsin Ylitorniolta, muutti Amerikkaan 1873.

[8] Sana "murhetta" lienee luettava: murheetta. Koulumestari = Juhani Raattamaa. "Jumalan Hengen vaikutukset" tarkoittaa epäilemättä liikutuksia. S. Saarikoski kirjoitti 29.8.1877 samasta asiasta: "Aina kuin Herran Jeesugsen piened lapsed tulevad ruokitugsi Jumalan huonen runsaista tavaroista ja alga taivaan voimad liikkumaan niin sanovad se on vanhan aatamin työtä." Simolaisen Jaakko Huttulan ryhmän suhdetta liikutuksiin kuvaa lestadiolaisten antama nimitys "hengen sammuttajat", Raittila 1976, 52s, 176s, Kortetniemen viittaus lienee ymmärrettävä niin, että Raattamaa hänen mielestään puolusti miehiä, jotka liikutuksia vastustaessaan käyttäytyivät kuin tuo lestadiolaisvastainen ryhmä. Tosin Ruonavaara ja Stark olivat kotoisin juuri siltä alueelta, missä Huttulan kannatus tuohon aikaan oli voimakasta, mutta heidän liittymisestään Huttulan edustamaan perinteeseen ei ole mitään tietoa.

[9] Johanna Alatalo Muoniosta solmi Kuparisaarella avioliiton Iisakki Raattamaan kanssa, joka oli Juhani Raattamaan veljen Erkin poika. Johanna ja Iisakki Raattamaa muuttivat 1877 Duluthin lähelle Thomsoniin. Raittila 1967 n:o 397. Johanna oli todennäköisesti Eeva Raattamaan veljen tytär, s. 1846 Muonion Kätkäsuvannossa.

[10] August Lundbergin kokoelmassa (D:1:1/87) on Kortetniemen kirjeen irrallinen loppuarkki, jossa samoin kutsutaan Tapania Amerikkaan: "Minä olen vellille puhunut yhelle osalle ja ne myös  toivottavat että Abo tulis tänne". Katkelma lienee n. v:lta 1878-1879

[11]Sana "koriaitten" = korjaajitten — korjaajien.