Wanhoja kirjeitä 43. Juho Kieri 5.6.1900 Erkki Antille

 

Calumet 5/6 k 1900

Kallis vanhin Sijonin murilla Erkki Antti Juhon Pieti, Jumalan armo vahvstakon teitä veren priiskoittamisen kautta.

Minulla tuli halu kysy onko vanhiin saanut lähettämääni kirjaa, joita olen painattanut täällä Amerikassa[1], minä olen aja tellut että olisko teillä vanhoja kirjoia Parka Heikki vainajan, Laestatiuksen preiviä, teidän Raattamaan, Takkisen y.m.m, merkillisiä[2], antakaa mulle rakas vanhin tieto jos se olis mahtollista saata niitä /  jos se on mahtollista niin lähettää voisi postissa 4. paunan eli naulan painosen knipun minulle valikoimia kirjeitänne, kyllä tet kallis vanhiin ymmärätte valita paremin kuin minä ja monta muuta mikä oli meille ja tulevallekki kansalle tervelinen, että saisit kuula ja lukea mitä hyvää Jumala on etuksemme valmistanut. Myös jos on mahtollista että tet kirjoittaisitte utta heräystä selvittäin[3] mistä se on alkunsa saanut, ja mitä hetelmää se nyt kantaa Suomen maalla y.m.m. / nämät olisit kukaa tiesi tikkana tulevaisille ja meille myös, Laitisen lehti kyllä on mutta se on yliopiston hallusa ja osaksi sen orja ja kaikkein nuorukaisten hourauksia täynä[4] / taitan mie nyt kyllä puhua liika suuria rakas vanhin, mutta uskon että teillä on Jumalalta annettu viisaus, joka näkee etten mie puhuis kuitengaan rakastamattomasta sytämestä, Jumala rakas taivaalinen Jsä varjelkoon minua siittä ja muista eksytyksen tieltä, Herra Jesus / kallis vanhin elkä väsykö  vielä huutamasta turmeluksen kaupungille mitä aika kulluu.

En tietä nyt muuta vain jäkäät Herran Jesuksen lämpimiin verhaavoin siheen asti että same rakkautesta palavat rinnat yhten paina / voiJesus sitä hetkeä että se kohta ja piiain tulis, tätä merkitse heiko velien elämän kaitalla tiellä John Kieri

Ylämarginaalöissa: Minä rukkoilen rakas vanhin että vastaatte varsin niin jos on pyntöni teille mahtollista niin lähetän posti rahaa teille / eli jos sielä on kirjain haluavia niin voin lähettä niitä myös, minä olen niitä painattanut tuhannen viisi sattaa kappaletta nitä on tahottu Gellivaaraan ja Norjaan ym.m.

KA. OMA. Laestadiana 10.

---

[1] Aikakautemme Wanhinten Kirjoituksia, Calumet, Michigan 1898.

[2] merkillisiä= merkittäviä.

[3] Uusheräyksen voimakas leviäminen Suomessa kosketti lestadiolaisyhteisöjä kaikkialla sen leviämisalueilla. Amerikassa sen vaikutus oli vielä vuonna 1900 lähes olematonta, mutta uudelle mantereelle olivat jo kiirineet kuvaukset sen vaikutuksesta lestadiolaisyhteisöihin. Mielenkiintoista on, että Kieri vetoaa Erkki Anttiin, vaikka hänet oli 1890-luvulla alettu yhä enemmän mieltää vastavoimana Ruotsin läntisen Lapin saarnaajille ja juuri muodostumassa olevalle länsilestadiolaisuudelle.

[4] Tyytymättömyys Laitisen julkaisemaa Sanomia Siionista-lehteä kohtaan oli kasvanut 1890-luvulla. Lehdessä oli uusheräyksen murroksen aikana sitä ymmärtäviä kirjoituksia, joihin Kieri mahdollisesti viittaa. Lehti ei ollut ”yliopiston hallusa” kuten Kieri toteaa. Hän tarkoittanee, sitä, että lehdessä oli liian paljon yliopistollisen koulutuksen saaneiden (Laitinen oli tietysti yksi heistä) kirjoituksia.

Wanhoja kirjeitä 40. P. O. Grape 4.10.1899 Erkki Antille

Erkki Antti Juhonpietin hautakivi kesällä 1997

Tämä kirje valaisee osaltaan tilannetta, jossa lestadiolainen herätysliike oli 1800-luvun lopussa. Vanhat, liikkeessä arvostetut saarnaajat olivat yksi toisensa jälkeen siirtyneet tai siirtymässä ajan rajan toiselle puolelle. Samaan aikaan liike oli historinsa pahimmassa kriisissä.

Haaparannalta loka kuun 4 pv:nä 1899

Rakas ja kallis vanhin ja opettajamme! Sovintoveren armo lohduttakoon ja vahvistakoon matkanne lopulla ijäiseen lepoon!

Eilen illalla kävi Johanssonin Kalle meillä ja lahjoitti minulle Raattamaan kuvan ja tänä päivänä sain kirjeen teiltä, kalliita lahjoja ne olivat.. Kiitoksia, sydämellisiä, teidän tervetulleesta lahjastanne” Kyllä teitä usein muistamme ja teistä keskenämme puhumme – ja juuri rakkaudella. Näinä päivinä on Wikmanni Vittangista käynyt täällä ja sillä oli halu saada teitä käymään Vittangissa ja Haaparannan kristityt haluaisit, että te myös tänäkin talvena tulisitte tänne. Jumalan erinäinen ja erinomainen varjelus oli, ettette  suurempaa vahinkoa kärsineet, kun te niin pahoin lankesitte; yllä siinä olisi saattanut surmaki tapahtua, mutta teidän aikanne ei vielä tullut.

Soisimme kyllä teille lepoa, ijäistä lepoa ja iloa, mutta hyvä n, että vielä jaksatte olla kanssamme lohduttamassa ja neuvomassa meitä. Kylläpä vanhat alkavat yksi toisen perästä siirtymään pois, eikäpä ole nuorten seassa semmoisia, jotka olisit niin vakaiset että heihin olisi yleisemää luottamusta. Ja sitä ikävämpi on, koska alkaa ilmestymään eriäviä käsityksiä opin suhteen.[1] Ruotsin puolella on rauha ja rakkaus, mutta Torniossa on samaan, kuin on ollut, vaikka ei ne kyllä enää ole niin väkevät kuin yhden aikaa oltiin. Starkka veli sanotaan nyt olevan yksin.[2] Oulusta kuullu aivan ikävää, kuitenkin on useita palannut takasin entisestä kiivaudesta. Tämä uusi heräys saattoi kukatiesi joissaki vaikuttaa parempaa valvovaisuutta, mutta luullakseni on se tuottanut suurta vahinkoa, ensiksi kristityissä arkamielisyyttä, sitte uskottomissa, mikä se nyt on oikea kristillisyys, kun eivät kristityt sovi keskenänsä. Jumala parantakoon kaikki haavat, ja kyllä hän sen tekeeki, sillä Herra on paimenemme.

Mitään erityistä ei ole minulla kirjoittamista, haluan kuitenki jonku rivin lähettää teille, sillä tiedän, että ne ovat tervetulleet.

Huhtasaaresta olen kuullut, että hänen terveytensä on niin kehno, että tuskin enää pääsee saarnareisuihin  ja Knuuti on myös niinkuin hän on ollut viimeaikoina.[3]

Fr. Paksuniemi[4] on mennyt Suomeen ja Puljulan[5] sanotaan tulevan Tornioon. Molemmista nykyjään todistetaan hyvää.

Hyvästi nyt, vanhin rakas, Jumalan haltuun! Onnellinen olette, koska kaikki syntinne Jeesuksen kalliissa veressä ovat anteeksi annettu ja kun olette niin lähellä kruunaamisen hetkeä. Se sama kilvoitus on meilläki, ehä suurimmassa heikkoudessa. Uskomme kuitenkin, ettei Herra Jesus tahdo suuttuu, vaikka meiltä paljon puuttuu.  Sovintovereen on meidän turvamme elämässä ja kuolemassa.

Sanokaa rakkaita terveisiä Pajalan kristityille ja kaikille teidän talon kristityille! Muistakaa esirukouksissanne heikkoa matkakumppanianne P. O. Grape.


KA. OMA. Laestadian 10.

---

[1] Uusheräyksen murros oli alkanut 1897-1898.

[2] Torniossa asunut saarnaaja Petter Abraham Starkk(a) (1827 – 1909). Hän kävi vuonna 1900 saarnamatkalla Piearissa ja kerrotaan hänen ihastuneen siellä voimissa olleeseen narvalaisuuteen. Tämän  ovat tutkijat olettaneet syyksi hänen yksinäistymiseen 1900-luvun alussa. Oheinen kirje kuitenkin kertoo, että yksinäistyminen oli alkanut jo tätä ennen.

[3] Sekä Isak Huhtasaari  (1826- 1903) että Karl Petter Knuuti (1816-1902) olivat ”alkuherätyksen” työmiehiä ja kuuluivat Raattamaan, Erkki Antin, Heikki Parkajoen, Aapo Tapani, Mathilda Fogmanin ja Joonas Purnun kanssa keskeisiin ”Lapin vanhimpiin” Heihin vedottiin herätysliikkeen linjanvedoissa ja riitakysymyksissä.

[4] Vaikka myös Fredrik Paksuniemi hyväksyi uuden heräyksen, on hänet mielletty sovittelevammaksi  ja ”evankelisemmaksi” kuin veljensä Hanhi-Pieti.

[5] Saarnaaja Olli Puljula ((1824 – 1911) kuului yhdessä Hanhi-veljesten kanssa johtaviin Kittilän saarnaajiin. Hänestä tuli jonkinasteinen vastavoima tiukalle uusheräykselle. Lopullista puolenvalintaa hajaannuksessa hän ei kuitenkaan ilmeisesti tehnyt.

Wanhoja kirjeitä 14. Olli Puljulan kirje Pekka Raattamaalle ja Juho Mursulle 13.7.1899

Saarnaaja Peter (Petteri) Raattamaan (1849 - 1921) isä oli Juhani Raattamaa.  Peter toimi nuoruudessaan isänsä tekstinlukijana ja myöhemmin myös saarnaajana jo ennen Amerikkaan muuttoaan vuonna huhtikuussa 1883. Peter Raattamaa valittiin New York Millsin apostolisluterilaisen seurakunnan papiksi.

Elämä saatu evankeliumin uskomisesta[1]

Kiitoksia kirjeesi edestä, jonka sain ilolla vastaan ottaa. Kuulin, että olette vielä Herran palvelijoina ynnä Mursu-veljen kanssa.[2] Herra siunatkoon teidän työnne; rakkaat veljeni, P. Raattamaa, Mursu[3], ynnä muut työtä tekeväiset lapset.[4]
                Jumalan armo ja Herramme Jeesuksen Kristuksen rakkaus täyttäköön sielunne Pyhän Hengen lohdutuksella elämän ehtoohetkeen asti! Tällä toivotuksella lähestyn teitä, sinne vieraalle länsimaalle; sillä aikaa kuin pääsemme kaikin täältä vieraalta ijankaikkiselle kotimaalle. Kaikilla, jotka ovat syntyneet turmelemattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy, on perintömme pantti Pyhä Henki. Kaikilla uudenmaan perillisillä on tämä Henki elävänä kuolemaan asti.
                Mutta ne raukat, jotka ei totisen katumuksen, parannuksen ja elävän uskon synny siitä turmelemattomasta siemenestä, he hukkuvat ijankaikkisesti. Sen tähden pitäisi heidän huoata: O! ijäisyys pelkään pituuttas, alku sulla on, vain loppua ei kuulu kustaan.
                Tosi syystä pitäisi niiden harvain valittuin ahkeroita kilvoitella siinä opissa, josta elämän ja hengen olemme saaneet, ettemme kadottaisi kruunuamme täällä vieraalla maalla. Sillä kuolevainen ruumis vaivaa kuolematointa henkeä. Sillä tässä ruumiissa asuu synti, ja nämä maalliset asuinsijat rasittavat mieltä, ja hajoittavat ajatuksia pois oikeasta valvoma paikasta, mistä elämän ja hengen olemme saaneet. Evankeliumin saarnan kuulemisen ja uskomisen kautta, on elämä ja henki saatu. Siinä on synnin tähden kuolemaan tuomitut elämän ja hengen saaneet, kuin on verisellä vaivalla ansaittu: nimittäin syntein anteeksi saamisen. Että saatamme Taavetin kanssa sanoa: Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä. Älä unhota mitä hyvää Hän sinulle tehnyt on, joka sinulle kaikki syntisi antaa anteeksi ja parantaa kaikki sinun rikokses; joka sinun henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupeudella. Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä, sillä Hän tietää minkäkaltainen teko me olemme, Hän muistaa meitä tomuksi. Sen tähden muinaisten matkustajain kanssa laulamme matkalauluja: ”O! Jeesus anna viisautta, että välttää pirun kavaluutta, täällä murheen laaksossa voisin!” j.n.e.
                Minä olen Feetu Hanhivaaralle (=Fredrik Paksuniemi) selittänyt sen uuden heräyksen alun. J. Raattamaa vainajan ikävä on raskauttanut minua.[5] Herra antakoon hänen levätä töistänsä. Pian saatamme yhteen tulla kotomaan ihanalla rannalla, ja olla ijankaikkisesti yhdessä, ynnä kaikkien valittuin kanssa. Ei siellä enään raskauta eron ajatukset henkeämme.
                Asetumme vieläkin verisen armo-istuimen eteen katsomaan Sydämen uskossa Herraa Jeesusta Golgatalla alasti riisuttuna orjantappura kruunussa, selkä luihin asti ruoskittuna. Kädet ja jalat lävistettyinä juopi Jumalan vihan maljan pohjaan asti ja huutaa: Se on täytetty! Laki on edestämme täytetty, synnin rangaistus on edestämme kärsitty. Velka on maksettu. Isän armo on ansaittu. Se suuri sovintouhri on alttarilla, sovinto veri vuotaa katuvaisille ja uskovaisille syntein anteeksi antamiseksi. Uskokaa te katuvaiset syntinne anteeksi tässä veressä. Ei ole pitkä matka veriseltä ristiltä Paratiisin kunniaan.
                Sanokaa sydämen rakkaita terveisiä kaikille uskon siskoille ja veljille. Täältä Alakylästä tervehtivät teitä uskon sisaret ja veljet. Muistakaa rukouksissanne minuaki. Olkaa minulta ennen kaikkia tervehdetyt.
Kittilä 13.7.1899
Olli Ala eli Puljula

---

[1] Kirjeen otsikko on ilmeisesti toimituksen laatima. Se julkaistiin heidemanilaisten Rauhan Tervehdys-lehdessä (10/1927, 146-147. Sama kirje julkaistiin uudestaan Rauhan Tervehdys-lehdessä syyskuussa 1929. Se oli otsikoitu: ”Wanhinten kirjeitä”. Siitä oli kahdessa kohdassa poistettu kirjeen saajien nimet. Muuten versio oli pieniä oikeinkirjoitukseen, virkejakoihin ja kappalejakoihin tehtyjä muutoksia lukuun ottamatta identtinen aikaisempaan verrattuna.

[2] Alleviivattu osuus puuttuu vuonna 1929 julkaistuista versiosta.

[3] Kyseessä New York Millssin saarnaajat Pekka Raattamaa ja Juho Mursu Minnesotasta. Ilmeisesti Pekka Raattamaa ja Juho Mursu olivat tiedustelleet Puljulalta uusheräyksen murroksesta ja sen aiheuttamasta hämmingistä Kittilässä ja muualla Suomessa. Kittilän saarnaajat olivat aikaisemmin antaneet tukeaan Takkisen vastaiselle oppositiolle Amerikassa. Takkisen kuoleman jälkeen Kittilän saarnaajat tukivat niitä tahoja Amerikan lestadiolaisuudessa, jotka vastustuvat voimakasta ”Lapin wanhinten” ja ”esikoisseurakunnan” arvovallan korostamista. Tähän joukkoon kuuluivat sekä Raattamaa että Mursu. Oletettavasti viestit uuden heräämisen vaatimuksista ja entisen kristillisyyden hylkäämisestä nukuttavana, saivat sekä Raattamaan että Mursun hämmennyksiin.

[4] Alleviivattu osuus puuttuu vuonna 1929 julkaistuista versiosta.

[5] Juhani Raattamaa kuoli 7.3.1899.