Wanhoja kirjeitä 37. Petter Raattamaan kirje isälleen Juhani Raattamaalle 8.4.1893.

 

Uutinen saarnaaja Petter Raattamaan kuolemasta. Siionin Lähetyslehti 6/1921

 

Petter Raattamaan kertoo kirjeessää isällee  Juhani Raattamaalle 8.4.1893 kohdanneensa Amerikassa lähetys- ja sovinnotekomatkalla olleet Euroopan vanhinten lähettämät saarnaajat Joonas Purnun ja Jöns Mäntyvaaran. Lopussa on myös Matti W. Pekkalan jälkikirjoitus[1]

New York Mills Huhtikuun 8 p 1893
Rakas Isa ja uskollinen työntekiä Herran viinamäessä Johan Raattama. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille ynnä kaikkein valittuin kanssa priiskoitus veren kautta

Saamme nyt Ensin teitä kiittää Rakkaan ja kalliin kirjan edestä jonka aikoja Sitte oleme Saaneet. Terveenä oleme kaikin ja uskomassa Synnit anteeksi karitsan weren kautta Raamattuin jälkeen. Vieläpä pidäme sen kalliina Että muistatte aina meitäki kirjoituksilla / vieläpä kehoitatte Saarnaaman Sovinnosta – jonka pidäme kalliina ja tarpeellisena Että Särjetyt Sydämet tulisit Raketuksi korjatuksi ja kootuksi yhteen lammashuoneeseen Herran sanan jälkeen Jesuksen kautta joka edestämme kuollut ja ylösnoussut on Että me hänen kauttansa eläisimme.

Saamme wielä muistella Rakkaale wanhaalle Isälle Että oleme mursu weljen kanssa käyneet Michiganin saarella, Superiossa ja Thomsin kylässä[2] ja Suuri paljous veliä ja Sisaria otit kaikkiaalla vastaan ilolla ja Rakkaudella ja monta Epäuskostaki tuli tuhlaja pojan tavalla Isän Huoneesen jossa kuuluit Ilon ja Riemun äänet Herran Sanan jälkeen / ynnä kaikkein niitteen kanssa jotka Sovinto Saarnan uskoneet ja yhteen Rakkauteen Sulaneet ovat kristuksen opin jälkeen. Wielä Saame mainita Että Saime kohdata Rakkaita veljiä Joonas purnua ja mäntywaaraa[3] ja olime joitaki päiviä yksissä seuroissa Michiganin Saarella  - qwinsissä  ja oskarin[4] Farmilla – vaan Ei Joonas ja mäntyvaara ole tahtoneet tietää tähän asti muista kuin uudesta kirkosta Eli H. Kollerin puoluesta Eli kollerin joukosta[5] / Sen Se on ainoastansa löytäny ja tekee työtä vahvistain Sen oikiaksi – jota Ei kristittyin Enimistö woi oikinanna pitää ja hyväksyä Jumalan Sanan totuuden Rinnalla. Sillä ne liikkuu tuomiolla ja Ei tahdo tietää mitään kristittyin Enimistöstä Europassa Eikä Americassa. Eikä ole aina totuus kysymyksessä /Jumalan on asia ja kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvät niille jotka Jumalaa Rakastavat jotka aivotuksen jälkeen kutsutut on / Rauha olkoon teille ja meille ja Rakkaus ilon kanssa amen.

Talvi on ollu kylmä ja – ja kesän tulo näyttää hitaalta / maa alkaa olla vähäpälvistä, waan yö kylmät ovat kovat / terveys on ihmisillä!

Autuaat ovat ne jotkä hänen käskynsä pitävät ---

Erkki veljeltäs[6] Rakkaita terveisiä / Se voi hyvin / ynnä Mursulta,[7] vuolteen veliltä[8], Heidemannilta, Hietaselta, Rovanpäältä[9] ynnä suurelta valittuin joukolta ja Erittäin minulta perheni kanssa /lähettämäne Rahat ole viime Syyssä Saanu josta kiitän / ynnä kaikista vanhaa Rakasta Isää / ynnä myös tervehdän kaikia Siellä  olevia walituita / pyydän muistaa Esirukouksisane paljolla anteeksi antamisella
Poikane P. Raatamaa

Olkaa myös Rakkaalla Sydämellä minulta tervehdetty /pyydän muistaa Esirukouksisane paljolla anteeksi antamisella merki[t]see
M. W. Pekkala

---

[1] Kansallisarkisto. Kierin kokoelma.

[2] Michiganin saarella tarkoitetaan Kuparisaaren aluetta (Houghton ja Keweenaw kauntit)  Pohjois-Michiganissa, West Superiorissa Duluthin kaupungin eteläpuolella Wisconsinin osavaltion puolella oli myös lestadiolaisseurakunta, jota tässä tarkoitettaneen. Thomsin uudisasutusalue, jota myöhemmin alettiin kutsua Eskoksi, sijaItsee Duluthin kaupungin länsipuolella.

[3] Joonas Purnu ja Jöns Mäntyvaara olivat vuonna 1893 tammikuusta syyskun loppuun Euroopan vanhinten valtuuttamalla lähetysmatkalla Amerikassa. Matkan aika syntyi – jälleen – sovinto riitelevien lestadiolaisryhmien välille. Taas kerran siitä ei kuitenkaan tullut pitkäikäistä.

[4] Quincy oli kaivoskylä välittömäsi Hancockin kaupungin pohjoispuolella, Oskar on noin kuusi mailia Houghtonin kaupungin länsipuolella oleva kylä, jonka perusti kolme suomalaista siirtolaista, Jaakko Ojanperä, Oskar Eliasson ja Sakari Hendrickson. Kaiki nämä kolme mainittua olivat lestadiolaisia. Sekä Ojanperä että Eliasson nousivat merkittäviksi paikallisiksi liikemiehiksi, jotka pyörittivät laajoja hakkuutyömaita sekä puuhiilevalmistusta. Puutavara ja hiili toimitettiin Kuparisaaren kaivosyhtiöille. Kylä sai nimensä Oskar Eliassonista. ja on tänäkin päivänä lähes yksinomaan suomalaistaustaisten asuttama

[5] Norjalaissyntyinen kelloseppä Henrik Koller (1859 – 1935) oli Takkisen uskollisimpia tukijoita.

[6] Juhani Raattamaan veli, saarnaajanakin toiminut Erik (Erkki) Raattamaa (1817 – 1901) asui vuosina  1891 – 1894 Amerikassa.

[7] New York Millsin apostolisluterilaisen seurakunnan maallikkopappi ja saarnaaja Juho Mursu (1847 – 1911).

[8] Cokaton saarnaajat Jaakko ja Kaaleppi Vuollet.

[9] Norjassa syntynyt Juho Roanpää (1849 – 1896) oli lestadiolaistunut Calumetissa pääsiäisen 1870. Pian hän toimi myös saarnaajana ja oli muun muassa vuonna 1882 Calumetin ap. Luth. seurakunnnan papinviran toimittajana, kun Juho Takkinen oli matkallaan Euroopassa. Nousi Takkisen seuraajaksi tämän tultua syrjäytetyksi  joulukuussa 1888.

 

Wanhoja kirjeitä 35. Juho Lumijärven ja Joonas Purnun nuhtelukirje Erkki Antille 10.7.1893

 

Klickitat, Wash. 10/7 1893
 

Rakkaalle wanhimmalle, Erkki Antti Andersson, Juhonpieti.
Jumalan armoa rauhaa ja rakkautta toiwotan teille Jesuksen priiskoitusweren woimassa ja todistuksen sanassa, Esikoisten Seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä.

 Halu ja rakkaus tuli teille kirjoittaa muutamalla sanalla, että olen elämässä sielun ja ruumiin puolesta. Annan tietää, että olen saanut suurella ilolla yhtyä Esikoisten seurakunnan lähetysmiesten kansa, wanhimman Joonas Purnun ja Jöns E.Mäntywaaran kanssa, ja Olof Matoniemen kanssa Pendletonissa, Oregonin waltiossa 30. päiwä Kesäkuuta, ja nyt kuljemme yhdessä siihen asti, kuin tulemme Calumetiin, Michiganin saarelle, läpi Oregonin, Washingtonin, Dakotan ja Minnesootan Waltioita, joissa he jo kulkeneet ovat.                       

Sydämestäni olen tyytywäinen muitten saarnaajain ja seurakuntain kansa siihen oppiin ja opin hedelmään, jonka olemme kuulleet ja nähneet näitten Esikois seurakunnan lähetys miesten työhön wanhimman Joonas Purnun ja hänen kumppalinsa, jotka ovat kutsumme päälle lähetettyt amerikaan.
                     
Woimallisesti on saarnattu sovinto saarnaa kahta puolta, ja sovinto weren hinta on sulattanut yhteen suuret paljoudet. saman opin saarnaajaksi olette te, rakas wanhin Raattamaa-wanhimman kansa minuaki siunanneett, jota olen yhdistettynä tehnyt entisten lähetys jäsenten kansa, ja nyt taas näitten lähetysjäsenten kanssa olen saanut armon yhdistyä. Minä kirjoitin teille mennä talvena eli w.1892, josta en ole saanut teiltä wastausta, ja nyt saimme kuulla Johan Kaarakalta[1] sala kirjan, teidän kirjan kopioittuna, jonka olette kirjoittanneet Abram Hietaselle[2] / se waikutti minussa murheen, rakas wanhin, koska ette sanallakaan ääntäneet, että kahta puolta tehdä sovinto Amerikassa. Mutta A.Hietanen ei ole joukkonsa kansa wielä yhdistynyt, jonka kuulin hänen hajoittavaisesta kirjastansa Johan Kaarakalle. Murheelliseksi tuli Joonas wanhin, kuin ei Erkki Antti wanhin muistanu auttaa Joonas-wanhinta amerikaan, tässä raskaassa työssä. Mutta Abram Hietasen kädet wain wahvistettiin, waikka pitäsitte tuta Liljebladin[3] opin jäljet hänessä. Auttakaat meitä tänne, rakas wanhin, että saadaan yleinen sovinto Amerikassa Herran Jesuksen sovinto weren armossa, joka on sielun sowinto / on teille ja meille synnit ja heikkoudet, ja wiimeisetki epäilykset anteeksi annetut, ijankaikkisesti. Teitä terwehtää Joonas-wanhin ja Jöns mäntyvaara auttajainsa kansa, ja koko ostettu lauma / waan olkaat wiimein minulta sydämellisesti terwehdetty / kantakaa, rakas wanhin anteeksi antawaista sydäntä minullekki, teitä rakastawa weljenne waiwassa.
Johan Lumijärwi

Me myös tervehtämme teitä, rakasta wanhinta, Eerik A. Juhonpieti / Mitä rakas weli J.H.Lumijärvi on tässä yllä olevassa kirjassa tullu kirjoittamaan monesta asiasta, niin se on muuttumatoin totuus, että minä Joonas wanhus tulen kyllä niin murheelliseksi kumppanitten kans että tuntui että on nyt yhtä tehdä työtä eli ei, kuin kuljetaan kahta tietä Lapissaki, ja kahdella äänellä liikutaan / kyllä tiedätte, että Ruotsin Lapista kuljetaan yhtä tietä, ja yhdellä äänellä saarnataan niinkuin alusta, Raamattun jälkeen,  Mutta toinen tie, ja toinen ääni, näkyy ja kuulu Tornion Lapista Kittilästä ja mutos lompolosta[4] / ei saarnata parannusta kahta puolta Amerikaan asti, niinkuin Ruotsin lapista kirjoilla ja lähetys jäsenillä / onkos ihme ettei amerikassa riiteliät lakkaa riitelemästä ja ylon katsetta osottawat Esikoisten kirjalliselle neuvolle, ja Esikoisten seura kunnan lähetys jäsenille, kuin kirjallisesti ja personallisesti heitä siunataan ilman paranusta kahta puolta, ei tarvitse Kittilän saarnaajat eikä Tornion saarnaajat käydä Ruotsin lapissa wanhimpia oppimassa, niin kuin apostolein aikana wanhinten tykönä Jerusalemissa, Waikka Takkis-wainaja ja Olof Matoniemi tahtoi Erkki A Wanhusta saiwoon ja minä Joonas tiedän myös O.Matoniemen kans, että A.Lundberg on kirjallisesti teitä tahtonu Lannanwaaran kokoukseen, jossa tiesitte wanhin Johan Raattaman olevan / Jossa myös teitä kaivattiin jossa oli tutkinto lähetys saarnaaista Amerikaan. Miksi wanhin näytti Takkis-wainajan jalat kirjassanne niille, jotka eivät ole wielä tarvinneet sovinnoita tehdä waikka Takkis wainaja on anteeksi anonu sydämestään riitaveljiltään, ja teiltä myös niin todistaa O.Matoniemi ja anteeksi antanu riita riitavelillensä sydämestään Jesuksen nimessä ja weressä, Miksi te ette ole anteeksi antaneet. Me tiedämme, rakas wanhin että olette kristillisyydemme aamuna päipästä olleet L. L. Lestadiuksen lähetytoimen jäsen, Johan Raattamaa Parka vanhin Heikin ynnä muita joihin met nuoremmat olemme kaiken turvamme panneet luottamuksella.

Niin tämän äänen erinkaltaisuus saatta monta horjuvaista sielua epäilykseen ja monimielisyyteen / kuitenki täydymme työtä tehdä kanssanne monessa murheessa ja waivassa. Mutta olemme saaneet iloaki nauttia koska Herran Sebaotin Jumalan woiman kautta on sowinnoita tehty kahta puolta, sovinto weren kautta suuret joukot Calumetin saaresta lapi matkaa tähän asti, mutta wanhan kirkon puolella Calumetissä waltavimmat jäsenet seisovat wielä hurskaana ja pidättävät kansaa. Mutta on kuitenki maailman waltakunnasta paljon tullu kristityksi iloksi Jumalalle, enkeleille ja Jumalan seurakunnalle. Kalliissa kukoistuksessa on Takkis vainan työ ala mitä hän on tehnyt amerikanki maalla Rakkaan weljemme J.H.Lumijärwen ja monen hänen auttajansa kans.

Mutta erimielisyys on saattanu paljon pahaa matkaan kristillisyyteen täälläki amerikan maalla että on wieläki työtä työlästä / sentähden sanomme Joonas J.Purnu Jöns E.Mäntyvaaran kansa ymmärryksemme että älkäät rakas wanhin hajoittawaista työtä edesauttako ja olkaamme Herran laumalIe esikuvana parannuksen tekemisessä, Amerikassa ja Euroopassa että kristillisyys pääse nousemaan wihtoinki wiimen ameriikanki maalla, ja uskokaamme rakas wanhin Evangeliumi, se on synnit anteeksi Jesuksen nimessä ja weressä todistamme minä Joonas Purnu rakkaalla sydämellä, rakkaan saarnakumppanin Jöns E.Mäntywaaran, O.Matoniemen, ja koko Herran lauman kanssa, täältä ameriikan maalta. Rakkaita terveisiä sanomme Herran lauman kanssa täältä sille Herran laumalIe joka ympärillänne on muistakaa meirtäkin anteeksi antavaisella sydämellä wanha weljenne waiwassa ja waltakunnassa Joonas J. Purnu, Jöns E. Mäntywaara, O. Matoniemi

Tämän kirjeen saapi lukia kaikkein kuulten, ja lähettäkä tästä osa wanhimmalle Johan Raattamaalle, että saavat nähdä mitä met olemme teille kirjoittanne. Joonas, Jöns ja Matoniemi
Wastatkaa tähän kirjaan joku neuvon sana, saarnaajain kokoukseen Calumetiin osoitteella

Joonas Purnu

- - -

Käsinkirjoitettu jäljennös.

---

[1] Washingtonin Centervillen  (Klickitat County) suomalaissiirtokunnassa asunut Johan Kaarakka (1832 – 1906).

[2] Saarnaaja Aapo Hietanen (1833 – 1896) oli muuttanut vuonna 1888 Sodankylästä Kuparisaarelle ja kuului Juho Takkisen vastustajiin.

[3] Muonion kirkkoherra  Jakob Fredrik Liljeblad  (1809 – 1862) liittyi aluksi mukaan Laestadiuksen aikaansaamiin herätyksiin, mutta loittoni varsin pian.  Hän jäi lestadiolaisperinteeseen eriseuraisena, puhuttiin Liljebladin eriseurasta. Erimielisyydet koskivat seurakunta- ja rippioppia. Länsilestadiolaiseen perinteeseen on jäänyt myös kästys, että Liljeblad olisi pitänyt liikutuksia ”hourauksina”.

[4] Saanaaja Aapo Tapani (1834 – 1910)  Muodoslopmpolosta kävi yhdessä Heikki Parkajoen kanssa syksyllä 1876 ”Euroopan seurakunnan ” valtuuttamalla lähetysmatkalla Amerikassa. Takkisen asemasta ja toiminnasta myöhemmin syntyneissä erimielisyyksissä hän kuunteli ja ajoittain myös tuki Takkisen vastaista oppositiota.