SRK:n vuosikokous Sievissä 3.7.1976 vastusti koulutelevisiota. Kannanilmaisu julkaistiin uudestaan tammikuussa 1979

Vanhoillislestadiolaisten opettajien ja puhujien kokouksessa 28.12.1978 otettiin ehdottoman kielteinen kanta television käyttöön opetuksessa. Siinä velvoitettiin liikkeeseen kuuluvien opettajien luopuvan koulutelevision käytöstä ja edellytettiin, että vanhemmat vaativat lapsilleen vapautuksen television avulla tapahtuvasta opetuksesta. Viestin perille menoa kentälle vahvistaakseen, Päivämies-lehti julkaisi tammikuussa uudestaan (ks. alla) Sievissä 3.7.1976 pidetyn SRK:n vuosikokouksen kannanvanhilmaisun. Siinä myös asetuttiin kielteiselle kannalle koulutelevision käytöstä opetuksessa.

----------

SRK:n 3. 7.1976 Sievissä pidetyn vuosikokouksen kannanilmaisu koulutelevisioasiasta

Päivämies 2/10.1.1979

TELEVISION KÄYTTÖ on voimakkaasti lisääntynyt opetusvälineenä koululaitoksessamme. Ei ole ollut turha elävän kristillisyyden huoli television kautta tapahtuvasta sielujen turmelemisesta. Opetusohjelmien nimellä kulkevat ohjelmat ovat tuomassa murhetta monen koululaisen omalletunnolle Jumalan lapselle sopimattomana ohjelmana. Sen tähden tämä kysymys asettaa ensisijaisesti uskovaiset opettajat, mutta myös vanhemmat vakavan asian eteen, ettemme olisi niitä pahentajia, joille kuuluu Jeesuksen sana: "JOKA PAHENTAA YHDEN NÄISTÄ PIENIMMISTÄ, JOTKA USKOVAT MINUN PÄÄLLENI, PAREMPI HÄNEN OLIS, ETTÄ MYLLYNKIVI RIPUSTETTAISIIN HÄNEN KAULAANSA JA HÄN UPOTETTAISIIN MEREN SYVYYTEEN" (Matt. 18: 6).

JA KUN VIELÄ TIEDÄMME, että jumalankielteisyys on yhdessä materialistisen hengen kanssa opetustelevision kautta repimässä alas kaikkea pyhää ja arvokasta ja tilalle tuo uskosta pois vieroittavaa ainesta, niin ei ole ihme, että hätähuuto lasten puolesta on suuri.

SEURAKUNNAN RAKKAUDESSA oleva uskovainen opettaja vastustaa lakien ja asetusten suomilla mahdollisuuksilla television käyttämistä uskonelämää ja lasten mieliä turmelevaan opetukseen. Näin menetellen hän osoittaa kuuliaisuutta seurakuntaäidille, joka hoitaa vikoihin joutuneet, niin lapset kuin opettajatkin armolla ja totuudella.

OPETUSTELEVISION VAARAT lapsen uskonelämälle ovat vielä suuremmat, kun televisiota opetusvälineenä käyttää epäuskoinen opettaja. Moni pieni sydän on itkenyt joutuessaan katsomaan sitä, mikä sotii   Jumalan sanalla hoidettua omaatuntoa vastaan. Tämän lisäksi on lapsi saanut monesti kokea uskonsa tähden vieläpä pilkkaa opettajien ja tovereitten taholta. Älkäämme asettako tässä lapselle enempää taakkaa, kuin hän jaksaa kantaa. Olisi hyvä kehottaa kristittyjä vanhempia yhteistoimin luottamuksellisesti   ottamaan   yhteyttä   lastensa opettajiin ja neuvottelemaan heidän kanssaan yrittäen, mikäli mahdollista, saada vapautus joko kokonaan tai ainakin niistä ohjelmista, joista ennakolta voisi päätellä niiden olevan uskovalle lapselle sopimattomia.

Neuvottelukosketuksessa vanhemmat voivat vedota peruskouluasetukseen, jonka 108 §:ssä sanotaan: "Peruskoulun opettajan tulee huolehtia oppilaiden kasvatuksesta pyrkien hyvään yhteistyöhön kotien kanssa . . . käsitellä luottamuksellisesti ja tahdikkaasti oppilaan syntyperää, perhettä, uskontoa ja muitakin sellaisia seikkoja koskevat asiat, joiden saattaminen asiaankuulumattomien tietoon voi vaikeuttaa oppilaan asemaa toveripiirissä" (108§ 1. ja5. mom.). Tähän yhteistyöhön kotien kanssa velvoittava muutkin peruskoulua koskevat asetukset.

AVOIN JA LUOTTAMUKSELLINEN SUHDE sekä rakentava ja rakkauden hengessä käyty keskustelu on omiaan luomaan paremman lopputuloksen ja näin taataan lapselle suotuisa mahdollisuus käydä koulua. Näissä yhteisissä keskusteluissa tuodaan esille myös ne muut lasten uskonelämää pahentavat asiat, kuten tanssinopetus, konsertit, elokuvat, teatteri, ehkäisyvalistus yms. kysymykset, joiden kohdalla kristityt kodit tuntevat lastensa puolesta hätää.

"MINÄ ANNOIN HEILLE SINUN SANAS, JA MAAILMA VIHASI HEITÄ SILLÄ EI HE OLE MAAILMASTA, NIINKUIN EN MINÄKÄÄN MAAILMASTA OLE. EN MINÄ RUKOILE, ETTÄS HEITÄ OTTAISIT POIS MAAILMASTA, VAAN ETTÄS HEITÄ PAHASTA VARJELISIT" (Joh. 17: 14—15).

Vanhoillislestadiolaisten opettajien ja puhujien kokous Oulussa 28.12.1978. Kannanotto koulutelevisioon

Vanhoillislestadiolaisten keskusorganisaatio SRK oli kutsunut 28.12.1978 koolle liikkeeseen kuuluvien opettajien ja puhujien neuvottelukokouksen. Kokouksessa voitti linja, jossa koulutelevision käyttö kiellettiin vanhoillislestadiolaislta opettajilta. Alla on Päivämies-lehden (2/7.1.1979) artikkeli kokouksesta. Se sisältää sekä siellä pidetyn alustuksen että kokouksen päätöksen. Alustuksessa käydään läpi myös liikkeen kanta kouluopetuksen sisältöön laajemmnikin. Ongelmina nähtiin mm. teatteri- ja elokuvaesitykset, konsertit, musiikkiliikunta ja tanssinopetus. Kielteinen asenne edellä mainittuihin kulttuurimuotoihin sekä televisioon oli yhteistä lähes kaikille lestadiolaissuunnille. Samaa ilmiötä esiintyi myös muissa konservatiivisssa uskonsuunnissa.


----------

KOULUJEN OPETUSASIA

Alustus opettajien ja puhujien kokouksessa Oulussa 28.12.1978

Kouluissa on ainakin viimeisten vuosikymmenien aikana ollut toistuvasti tilanteita, jolloin uskovaiset opettajat ja oppilaat ovat joutuneet tapaus kerrallaan tekemään ratkaisunsa oikean ja väärän välillä Jumalan sanan ja siihen sidotun omantunnon mukaan. Näitä tilanteita ovat olleet elokuva-, teatteri-; konsertti-, ym. vastaavat tilaisuudet.

Tänään nämä, osa näistä tai niiden erilaiset sovellutukset ovat alituisena vaivana uskovaisille opettajille ja oppilaille kouluelämässä. Elämä ajassamme on kuten Lootin aikana, "joka riettaisilta ihmisiltä heidän haureutensa menolla vaivattiin, sillä hän oli hurskas ja asui heidän seassansa ja kuitenkin senkaltaisia piti näkemän ja kuuleman, he vaivasivat sitä hurskasta sielua joka päivä väärillä töillänsä" (2. Piet. 2: 7—8).

KOULUELÄMÄN TUOMIA VAIKEUKSIA

Television ja filmiesitysten johdosta on kristillisyydessä jouduttu keskustelemaan useampaan kertaan. Keskusteluihin ja kannanottoihin on ollut tarvetta mm. seuraavista syistä:

On esiintynyt murhetta herättäneitä mielipiteitä television luvallisuudesta tai sen ohjelmien seuraamisesta. Kun näin television kautta tulevia vaaroja on joko salaa tai julkisesti vähätelty, ovat kristillisyyden televisioasiaa koskevat kananotot tulleet epäilyksenalaisiksi sekä käytäntö muodostunut kirjavaksi suhtautumisessa televisiolla annettavaan kouluopetukseen.

Kristillisyyden päätöksiin on myös voitu nojata ylikireällä tavalla ja myös näin omakohtainen uskonelämä ja siinä valvominen on unohtunut. Vastuuta on myös väärällä tavalla ja oman mielen mukaisin tulkinnoin siirretty omakohtaisesta valvomisesta annettuihin päätöksiin ja vanhempien lasten avuksi oikealla tavalla tuleminen kouluelämän vaikeuksissa on jäänyt toisten vastuulle.

Kun näin ajaudutaan uskonelämän raittiilta pohjalta, ovat näiden asioiden hoitamisessa tulleet vielä erityiset vaikeudet koulun ja kodin välille. Uskovaiset opettajat, oppilaat ja lasten vanhemmat kokevat vaikeuksia myös silloin, kun eräät uskottomat opettajat ja heidän tukenaan tai pyynnöstä uskottomat vanhemmat yrittävät vetää asiat liian tiukalle.

FILMITUOKIOT

Kouluissa AV-välineillä annettava opetus on monipuolistunut mm. siten, että kesken entisentyylisen oppitunnin voidaan nykyaikaisilla opetusvälineillä havainnollistaa opetusta näyttämällä muutamasta minuutista muutamaan kymmenminuuttiseen kestävä ja opetettavaan aiheeseen liittyvä filmi joko projektorilla (elokuvakone) tai televisiolla videolaitetta käyttäen. Tällaiseen opetukseen tarkoitettuja filmejä voidaan tilata kouluvarustajilta oppikirjojen oheismateriaaliksi. Niitä myös valmistetaan omana työnä oppilaitosten sisällä.

MUSIIKKILIIKUNTA

Kouluissa on entisestään lisääntynyt myös musiikin osuus koululiikunnassa. Kouluhallitus on kirjelmällään antanut, oppilaan osittaisesta vapauttamisesta liikunnasta tai liikuntatunneilta mm. seuraavan ohjeen.

Musiikki liittyy läheisesti liikunnan opetukseen. Sen avulla tuetaan rytmistä suoritusta ja kehitetään oppilaiden rytmitajua. Viimeksi mainittu ominaisuus on yksi motorisen kunnon osa-alue. Eräissä tapauksissa oppilas voidaan vakaumuksensa vuoksi huoltajan niin halutessa vapauttaa osittain liikunnanopetuksesta. Lähinnä kysymykseen tulee nyky- ja vakiotanssien opetus. Vapautetuille oppilaille on pyrittävä järjestämään vastaavana aikana muuta opetusta. . ."

KRISTILLISYYDEN TOIMENPITEIKSI ANNETTUJA PÄÄTÖKSIÄ KOULUTELEVISIOASIASSA

Seurakunnan rakkaudessa oleva uskovainen opettaja vastustaa lakien ja asetusten suomilla mahdollisuuksilla television käyttämistä uskonelämää ja lasten mieliä turmelevaan opetukseen. Näin menetellen hän osoittaa kuuliaisuutta seurakuntaäidille, joka hoitaa vikoihin joutuneet, niin lapset kuin opettajatkin armolla ja totuudella. Olisi hyvä kehottaa kristittyjä vanhempia yhteistoimin luottamuksellisesti ottamaan yhteyttä lastensa opettajiin ja neuvottelemaan heidän kanssaan yrittäen,

— mikäli   mahdollista, saada vapautus joko kokonaan

— tai ainakin niistä ohjelmista, joista ennakolta voisi päätellä niiden olevan uskovalle lapselle sopimattomia.

Avoin ja luottamuksellinen suhde sekä rakentava ja rakkauden hengessä käyty keskustelu on omiaan luomaan paremman lopputuloksen ja näin taataan lapselle suotuisa mahdollisuus käydä koulua.

Yhteisissä keskusteluissa tuodaan esille myös tanssiopetus, konsertit, elokuvat, teatteri, ehkäisyvalistus yms. kysymykset, joista on huolta lasten puolesta.

MITEN   ON   NEUVOTTU

"Niin minä siis neuvon, että ennen kaikkea pidettäisiin rukoukset, anomiset, toivotukset ja kiitokset kaikkein ihmisten edestä: kuningasten ja kaiken esivallan edestä, että me rauhassa ja levossa eläisimme, kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa, sillä se on hyvä ja otollinen Jumalan meidän Vapahtajamme edessä" (1.Tim. 2: 1-3).

Taivaassa valvotaan. Uskovaisten opettajien ja oppilaiden vaikeudet tunnetaan Jumalan valtakunnassa. Heitä tuetaan, lohdutetaan ja korjataan elävällä evankeliumilla. Koulumaailmassa, niin kuin muuallakin, tulee myös haavoja. Lapsen ja opettajan uskonelämä ei säily oikeana, ellei Jumalan lasten yhteydessä ja rakkaudessa anteeksiantamus saa puhdistaa synnistä. Kiellot ja käskyt eivät ole voimanlähteitä, mutta sitä on elävä evankeliumi. Siksi oh lasten uskovaisia vanhempia neuvottu Kristuksen rakkaudella keskustelemaan kouluelämän vaikeuksista lastensa kanssa kodeissa, korjaamaan ja antamaan lapsille anteeksi.

Edelleen on haluttu neuvoa vanhempia opettamaan lapsilleen, että kristillisyyden päätökset ovat oikeat ja niihin kuuluu oikea kristillinen vapaus. Se ei ole vapautta synnille eikä sen luvallisuudelle, ei myös orjanmielistä, tuskaista ja näin päätösten ja annettujen ohjeiden lainomaista seuraamista, vaan Jumalan hengen synnyttämää oikeaa halua pitää usko ja hyvä omatunto. On ilmennyt, että kristillisyytemme edellä sanottujen ja Sievissä vuosikokouksessa 76 SRK:n kannanottona julkaistujen rakkauden neuvojen soveltaminen on muodostunut eri paikkakunnilla erilaiseksi. Edellä on jo näistä yleisesti mainittu väärä kireys tai hempeä välinpitämättömyys.

Kun näistä asioista on syntynyt keskustelua, on voitu todeta, että monet opettajat, lasten vanhemmat ja lapset, niin myös opiskelijat ovat tunteneet oikeaa murhetta kouluelämän vaaroista. Heitä on lohdutettu ja rohkaistu Jumalan voimalla, joka uskovaisissa on uskon kautta, sillä "Sinä olet minun turvani Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani. Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni" (Ps. 71: 5— 6). Mutta myös usein on näiden asioiden yhteydessä tarvinnut korjata väärää. kireyttä tai huolettomuuden väärää pehmeyttä.

Edelleen on lapsille ja aikuisille koulu- ja opiskelutilanteissa tulleiden haavojen hoidon yhteydessä opetettu, ettei aina ole kysymyksessä uskon ja hengen meno, vaikka vikaa onkin tullut.

Televisiota käytetään elokuvaprojektorin tavoin kesken opetettavan aiheen, havaintotuokioiden muodostamiseksi yhä enenevässä määrin, kuten edellä on jo tästä asiasta mainittu. Näissä tilanteissa ei lasta ole kehotettu poistumaan luokasta, vaan jos ohjelma on ollut huonoa, uskonelämää ja mieltä turmelevaa, on heitä neuvottu olemaan seuraamatta ohjelmaa. Näitä neuvoja annettaessa ei ole tahdottu unohtaa, miten väkevät voimat ovat saatanalla, mutta Jeesus sanoo: "Katso, minä annan teille vallan tallata karmeita ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa ja ei teitä mikään ole vahingoitseva" (Luuk. 10:19). "Ja jos he jotakin myrkkyä juovat, niin ei heille mitään vahingoita. . ." (Mark. 16:18). Televisio-opetuksesta ovat yleensä lapsemme ja uskovaiset opettajat saaneet vapauden. Erillisiin ryhmiin sijoitetut uskovaiset lapset ovat usein joutuneet työskentelytilanteeseen, jossa heidän opettajansa ei ole ollut läsnä. Tällöin helposti saattaa uskovaisten lastenkin kyseessä ollen syntyä levottomuutta jopa häiriöitäkin. Näissä asioissa on tahdottu antaa niitä rakkauden neuvoja, joita lapsemme aivan erityisesti televisio-opetuksesta vapautuksen saatuaan tarvitsevat. Tiedämme tämänkin asian kohdalla, että aina eivät lapsemme käyttäydy niin kuin heitä olemme neuvoneet tai mikä on evankeliumin arvolle soveliasta. Haavoja tulee. Niitä on tarvinnut ja tarvitsee hoitaa. Kristuksen rakkaus uskon kautta antaa myös rakkauden ja halun armon opettamana vaeltaa niin kuin on Jumalan lapselle soveliasta.

Kristuksen palvelijoina hänen valtakunnassaan tahdomme kaitsijan tehtävää hoitaa Herran sanan viitoittamalla tavalla. Hän kaitsee minua viheriäisessä niityssä, ja vie minua virvoittavan veden tykö. Minun sieluni hän virvoittaa: hän vie minua oikialle tielle, nimensä tähden" (Ps. 23: 2—3)

-------

Oulussa 28.12.1978 pidetyn opettajien ja puhujienkokouksen KANNANOTTO

Oulussa 28.12.1978 pidetyn opettajien ja puhujienkokouksen kannanotto ja puhujien yhteinen kokous, pitäytyen Ylivieskassa 1963 ja Sievissä 1976 ilmaistuihin kristillisyytemme vuosikokousten kannanottoihin ja yhtyen alustuksessa esitettyihin näkökohtiin, toteaa yhteenvetona seuraavaa:

l.              Peruskoulusäännösten antamaa suojaa käyttäen uskovainen opettaja ei opetustoimessaan peruskoulussa käytä opetuksessaan televisiota tai opetuselokuvaa missään muodossa. Tätä käytäntöä noudatetaan kristillisyyden hengen mukaisesti ohjeellisena myös muissa oppilaitoksissa.

2.            Uskovaiset lapset tarvitsevat raitista evankeliumin hoitoa, että he oikein suhtautuisivat kouluun ja sen opetukseen sekä kestäisivät koulumaailman vaikeudet.

3.            Näitä asioita vanhemmat oikeassa uskonhengessä hoitavat yhteisesti kotiSiionin kanssa. Elävän kristillisyyden henki on rakkauden ja raittiuden henki. Kasvatustyössä uskovainen ei turvaudu "lihan käsivarteen".

"Ei se pidä tapahtuman sotaväellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot" (Sak. 4:6).

Vanhoillislestadiolaiset 1978: Ehdoton ei koulutelevisiolle

Vanhoillislestadiolaisten keskusorganisaatio SRK oli kutsunut 28.12.1978 koolle liikkeeseen kuuluvien opettajien ja puhujien neuvottelukokouksen. Kokouksessa voitti koulutelevision käytön täydellisen kiellon linja. Tilaisuuden julkilausumassa todettiin muun muassa: "Uskovainen opettaja ei opetustoimessaan peruskoulussa käytä televisiota tai opetuselokuvaa missään muodossa.” Uutinen kokouksesta löytyy täältä.  Pari kuukautta myöhemmin herätysliikkeen lehdessä Päivämiehessä (7/14.2.1979) julkaistiin SRK:n johtokunnan jäsenen, teologin ja opettajan Jaakko Suomalan artikkeli vanhempien kasvatusvastuusta ja koulutelevisiosta. Suomalan teksti viestii täydellisestä ehdottomuudesta asiassa. Lestadiolaisperheiden lapsilta edellytettiin jopa kieltäytymistä yhteisiin paperi- ja lumppukeräyksiin osallistumisesta, koska keräyksellä saatettiin hankkia koululle väritelevisio. Televisiosta, edes koulutelevisiosta, ei löydy artikkelin mukaan mitään hyvää.

Olen poiminut Suomalan artikkelista vain koulutelevisioon liittyvät kohdat.

-----------

Vanhempien kasvatusvastuu — koulutelevisio

KOULUTELEVISIO

KRISTILLISYYDEN KANNANOTOT

Jumalan valtakunnassa on otettu kielteinen kanta televisioon. Se ei ole kristityn kodin huonekalu, eikä sen katselutottumuksia tule missään muodossa suosia. Uskovainen opettaja ei rakenna tuntejaan TV-ohjelmien varaan, eivätkä uskovaiset ole mukana TV-oppitunnilla, mikäli se on mahdollista. Parasta olisikin jo lasta ensiluokalle vietäessä tehdä tämä asia opettajille selväksi. Samoin on lapselle korostettava, että hänen tulee käyttäytyä kauniisti, kunnioittavasti ja koulun järjestyssääntöjen mukaisesti myös silloin, kun hän jää ilman valvontaa muihin tehtäviin luokan ollessa TV-tunnilla.

Pyhä Henki ei koskaan anna seurakunnassaan ajallisestikaan vahingollisia neuvoja. Näin ei ole käynyt TV:nkään suhteen. On aivan aiheeton sellainen huoli ja pelko, että me ja meidän lapsemme menetämme jotakin arvokasta ja jäämme kehityksestä jälkeen, kun emme katsele televisiosta murhia, muuta väkivaltaa pornoa, rikollisuutta tai vaikkapa vain viattomalta tuntuvia asiaohjelmia. Eri puolilla maailmaa on tehty lukuisia luotettavia tutkimuksia TV:n katselemisen haittavaikutuksista mm. aivotoimintaan, valheellisen ajan ja paikan tajun syntymiseen, puhumattakaan sopimattomien ohjelmien vaikuttamaa mallioppimista, jonka hedelmiä näkyvät tunnottoman raakuuden ja väkivallan, häiriintymisen ja levottomuuden lisääntyminen lasten ja nuorten käyttäytymisessä. Sen, joka TV:n suhteen on toista mieltä ajatuksissaan, sanoissaan tai toimissaan, on syytä vakavasti kuunnella itselleen Raamatun neuvoa: Jolla korvat on kuulla, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo.

TV OPPITUNTIEN HAVAINNOILLISTAJANA

On aivan ilmeistä, että TV:n käyttö saattaa entisestään lisääntyä opetustyössä. Tunteja ei enää rakenneta kokonaan TV: n varaan, mutta sitä näytetään pieni hetki opetuksen havainnollistamiseksi. Onko uskovan oppilaan lähdettävä siksi aikaa ulos luokasta tullakseen jälleen l—5 minuutin kuluttua takaisin, kun on palauduttu normaaliin oppituntiin? Yksi asia on ainakin varma: On parempi olla seuraamatta, jos ohjelma loukkaa uskoa ja hyvää omaatuntoa. Ongelma lienee siinä, että silloinkin, kun ohjelma on ns. asiaohjelma, väläytetään linnunkuvaa tms., se luo lapseen katselutottumuksia, joilta me rakkaamme haluaisimme välttää. Tästäkin asiasta on Pyhä Henki antava meille oikeaa ja viisasta valoa, kun sitä pyydämme.

Suomessa järjestetään koko maan koululaitoksessa Meidän koulu-niminen kampanja. Sen tarkoituksena on luoda yhteishenkeä. Kampanjaan kuuluu paperin ja lumpun keräystä. Saadut varat käytetään oman koulun hyväksi. Koulun Kerhokeskus suosittaa väritelevision hankkimista joka kouluun. Kouluhallitus pitää ideaa hyvänä. On selvää, että uskovat eivät voi osallistua tähän kampanjaan.