KRISTUKSEN KIRKKOLAKI
Alustus SRK:n puhujainkokouksessa 28.4.1960 Oulussa. Alustuksen pitänyt Mauno Koivuneva, (alustus tiivistettynä):
Keskityn nyt vain muutamiin ajatuksiin tässä asiassa. Tästä asiasta on kirjallisen alustuksen laatinut Einari Lepistö, mutta hän ei ole päässyt tänne. Sitä on alustanut aikoinaan myöskin Luther ja minä joudun tässä siteeraamaan Martti Lutheria ja Einari Lepistöä rinnakkain. Niinkuin te kaikki tiedätte, tämä Kristuksen kirkkolaki Matteuksen 18. luvussa alkaa erikoisesti siitä kohdasta, jossa sanotaan, että "Jos veljesi rikkoo sinua vastaan. "- Nyt minä luulen, että moni teistä on, niinkuin minäkin, joutunut vähän ihmetyksiin tämän johdosta, että täytyykö tällaisen ruljanssin ja tällainen sanoisinko, koneisto panna käyntiin nyt veljien välisten rikkomusten tähden. Olen monta kertaa ajatellut, että jos nyt joku rikkoo minua vastaan, niin pitääkö minun sitten lähteä viemään nämä asiat tuollaiselle forumille - eikö sitä nyt veljien kesken saisi tapahtua tuotakin, että nielläkin jotakin.
Mutta nyt yhtyisin tässä Lutheriin ja Lepistöön siinä suhteessa, että tässä onkin kysymyksessä vähän vakavammat ja suuremmat asiat kuin vain jotkut veljien väliset kahnaukset ja se, että joku veli nyt minua loukkaa, nimittäin, sekä Luther että Lepistö viittaavat tässä, kun ne alkavat tästä puhua, siihen, mitä tässä luvussa edellä on kirjoitettu. Heillä on vain eri kohta, mihin he siinä kajoavat. Luther sanoo sen ajatuksen näin, että tässä ei lopulta ole kysymyksessä veljien välinen kahnaus, vaan tässä on synti Jumalaa ja hänen Sanaansa vastaan. Jos me rikomme toinen toisiamme vastaan, niin me rikomme Jumalaa vastaan. Ja jos me rikomme Jumalaa vastaan ja hänen Sanaansa vastaan, silloin me rikomme myöskin veljiä vastaan ja Jumalan seurakuntaa vastaan. Sillä synti on lopulta rikos Jumalaa vastaan ja se tekee synnin synniksi. Jos se ei olisi Jumalaa vastaan, se ei olisi myöskään synti veljiä vastaan. Näin Luther rohkeasti väittää ja yhtyisin häneen.
Nyt Luther tässä suhteessa viittaa siihen kohtaan siinä edellä olevassa tekstissä, jossa puhutaan, että jos eräällä on 100 lammasta ja yksi sitten eksyy, niin hän jättää ne 99 ja lähtee sitä yhtä etsimään, niin nyt Luther sanoo: Entäpä jos eksynyt ei annakaan itseään löytää eikä johdattaa eksymyksestään pois, niin miten sitten on tehtävä. Niin sen jälkeen tulee sitten tämä, että jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin nyt neuvotaan, mitä on tuolle eksyksiin ja harhaan joutuneelle veljelle, mitä sille on tehtävä. Lepistö menee taas vähän aikaisempaan kohtaan siinä tekstissä kun siinä puhutaan, että Jeesus asetti lapsen esikuvaksi ja sitten sanoo: ”totisesti minä sanon teille, ellette käänny ja tule niinkuin lapsi, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan ", Ja hän puhuu sitten siitä suuruuden tavoittelusta, kuinka Jumalan seurakunnassa joku saattaa paisua, ja sitten viittaa mm. siihen että jos esimerkiksi käsi tekee syntiä, niin käsi pitäisi leikata pois, tai jalka, tai silmä ottaa pois. Niin samalla tavalla myöskin Jumalan seurakunnasta pitäisi poistaa se pahennus ja leikatakin Jumalan seurakunnasta jotakin pois, kun seurakuntaruumiissa tapahtuu tällaista. Ja nyt tätä varten on sitten tämä? koneisto pantava käyntiin, mistä tässä Kristuksen kirkkolaissa puhutaan.
Nyt en muuten malta olla ottamatta tätä isoa kirjaa, jota en kyllä kokonaan lue - että se on teille lohdutuksena sanottava - vaan täällä kirjan lopulla tämän suomentaja, Lutherin kirkkopostillan suomentaja, on tehnyt hyvän palveluksen, kun hän on koonnut aakkosjärjestykseen ne asiat, mistä tässä kirkkopostillassa puhutaan. Mm. täällä on sellainen kohta: seurakunta, mitä siellä on, mitä asioita hän on käsitellyt. Niinkuin minä luettelen tämän asialuettelon tästä teille, niin huomaatte, miten Luther on tätä seurakunta-asiaa käsitellyt."- - - - Oikean seurakunnan ulkopuolella ei kukaan tule autuaaksi. Sen, jonka on löydettävä Kristus, sen on ensin löydettävä seurakunta. Seurakunnalta on kysyttävä, jos tahdotaan tietää jotakin Kristuksesta. Seurakunta säilyttää Jumalan Sanan. Seurakunta arvostelkoon opetusta ja langettakoon siitä tuomion. Seurakunnalle on annettu valta päästää synnistä."
Seurakunta, jossa ei ole vajavuuksia, on tässä elämässä mahdottomuus. Seurakunnan jäsenten joukkoon joutuu myös maailman lapsia. Kristillisessä seurakunnassa kauniiden ohdakkeiden täytyy olla sekaantuneina kalliin nisun joukkoon, kuitenkin niin, että saarnastuoli ja sakramentit pysyvät puhtaina. Seurakuntaa hallittaessa täytyy sietää pahoja, kunhan vain oppi säilytetään puhtaana. Seurakunta pysyy ehdottomasti, kunhan vain sana pysyy. Murhe sen säilymisestä annettakoon Jumalan haltuun. Jos sana katoaa seurakunnasta ja lörpöttelijät päästetään saarnastuoliin, seurakunta
on hukassa. Yksimielisyys pitää seurakunnan koossa. Jos yksimielisyys menee hajalle, molemmat joukot eivät voi olla seurakunta. Seurakunnan vaarallisin pahennus on erimielisyys opissa, kaikki harhaopit ovat yksimielisiä ainoaa seurakuntaa vastaan."
Tässä vain oli selostettu, millä tavalla Luther noissa saarnoissa seurakunta-asiaa käsittelee. Nyt tulee sitten eteen kysymys, että mitä se merkitsee, että seurakunta antaa sitten päätöksen, että pitää pakanana ja publikaanina. Niin Lepistö korostaa yhtä sanaa tuossa alustuksessa, jonka hän lähetti minulle. Nimittäin hän sanoo, että ei seurakunta pidäkään häntä pakanana ja publikaanina, vaan pidä sinä häntä pakanana ja publikaanina.
Miten Lepistö perustelee tämän ajatuksensa, niin hän tässä siitä asiasta näin: "Kaikkein ensin tämä tarkoittaa sitä, että viallista on korjattava siveyden hengessä, mutta jos rikkonut ei tunne eikä tunnusta vikaansa eikä taivu parannukseen Seurakunnankaan edessä, niin kuuluu päätös: "Pidä sinä häntä pakanana ja publikaanina." Tämä tarkoittanee sellaista asiaa, että rikos on aluksi vain yhden tiedossa. Tämä yrittää veljeään korjata ensin kahden kesken, sitten kertoo tämän asian kahdelle tai kolmelle. Taas mennään puhuttelemaan,, ja sitten ilmoitetaan seurakunnalle ja asiaa. yritetään hoitaa. Mutta, jos kantaja onkin erehtynyt. Ja nyt tämän yhden väärän ilmiantajan tähden veli heitetään seurakunnan laidan yli, niin Jeesus ei sanokaan: seurakunta pitäköön pakanana ja publikaanina, vaan: pidä sinä pakanana jne. Mooseksen lain mukaan kaikille kanteille pitää olla kaksi tai kolme todistajaa 5 Moos. 19: 15. Sitten se on vahva. Samassa yhteydessä puhutaan myös vääristä todistajista."
------------------------------------
Sittenhän tässä tulee lopuksi tässä Kirkkolaissa se anteeksiantamuksen määrä. Minä aina muistan, kun eräs koivistolainen uskovainen emäntä kerran minulle huusi, kun läksin seuramatkalle silloin evakkomatkoilla ollessani, niin hän huusi asemalaiturilta minulle vielä sinne junaan: "Muista, kun menet saarnaamaan evankeliumia, niin älä mittaa Jumalan armoa, sillä se on mittaamaton."
------------------------------------
Siinähän me olemmekin sitten sen käsittämättömän asian ääressä, johon ajatukseen sopii todellakin meidän tämänkinpäiväinen kokouksemme aivan kuin päättääkin. Siihen se lopultakin meidänkin elämämme jää, että tuohon uskomiseen, että on olemassa mittaamaton Jumalan armo. Ja näissä kokouksissa on aina niin kauniina tuo ajatus, että siihen lopulta me joudumme häätymään ja päättymään, lopultakin tämän Jumalan mittaamattoman armon eteen. Se on niin mukava aina Jumalan seurakunnassa ja tällaisissa kokouksissa, että kun joutuu vikaan ja virheeseen ja siellä sitten se kirkastuu, niin saapi tehdä viasta parannuksen ja saapi olla iloinen siitä, että armo ei lopu ja armo kyllä riittää. Tämä se on niin suuri ja kallis asia. Ja minäkin tahtoisin, veljet rakkaat, saarnata teille tätä armoa ja anteeksiantamusta. Kyllähän me tunnemme itsemme niin huonoiksi - Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä uskokaa, veljet rakkaat, aivan vapauteen ja rauhaan asti kaikki synnit anteeksi ja saarnatkaa minullekin. (Siunataan) Halu onkin uskoa ja onhan se hyvä mennä tänäkin iltana nukkumaan, kun saamme näin paljon Jumalasta uskoa hyvää, että on synnit anteeksi ja Jumalan seurakunnassa näin meitä hoidetaan täällä armolla»
------------------------------------------
Pöytäkirjassa, josta edellä oleva alustus on, on sen jälkeen sitä tukeva Heikki Koukkarin puheenvuoro. Sen jälkeen on puheenjohtajan sanat: "Puheenvuoroja ei ole. On kai alustus niin selvä, että kai yksimielisesti voimme hyväksyä sellaisena kuin se alustuksessa esitettiin, täydennettynä tällä, mitä veli Koukkari esitti. Ollaanko yksimielisiä? ( Ääniä: Ollaan )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti