Oskari Heikki Jussila: Missä on Jumalan valtakunta?

Kirkkoherra Oskari Heikki Jussila

Vanhoillislestadiolainen Kuivaniemen kirkkoherra Oskari Heikki Jussila (1888 - 1955) julkaisi vuonna 1929 kirjan nimeltä Jeesuksen seurassa. Kirjassa sisältää artikkelin Missä on Jumalan valtakunta? (sivut 9-11). Jussila oli keskeinen vaikuttaja vanhoillislestadiolaisuudessa 1910-luvulta aina kuolemaansa saakka. Hän oli Siionin Lähetyslehden päätoimittaja vuodet 1919 - 1939 ja 1942 -1944. Lisäksi hän oli SRK:n johtokunnan jäsen hän vuosina 1942-1955. Oskari Heikki Jussila oli myös poliittisesti aktiivinen. Hänet valittiin eduskuntaa Kokoomuksen listoilta vuosina 1922-1929 ja 1930-1933. Jussilan artikkeli antaa kuvaa siitä, mitä vanhoillislestadiolaisuudessa opetettiin "Jumalan valatkunnan" olemuksesta ja rajoista 1920-luvulla

2 :sena Adventtisunnuntaina.

MISSÄ ON JUMALAN VALTAKUNTA?

Ei Jumalan valtakunta tule nähtävättä tavalla.    Luuk. 17: 20.

Valtakuntain rajat noudattavat usein vuorten harjanteita, jokia ja järviä. Missä niillä ei ole luonnon muodostamia selvästi eroittuvia rajoja, siellä on metsiin hakattu leveät linjat ja avoimille tasangoille on pystytetty selvästi havaittavat pyykit. Kansakoululapsetkin osaavat näyttää kartasta eri valtakuntien rajat: ,”Katso, tässä on rakas isänmaamme, Suomi" ja: ”Tuolla on Ruotsi." Valtakunnat ja niiden rajat ovat näet nähtäviä.

Jumalan valtakunnalla on vieläkin selvemmät rajat kuin maallisilla valtakunnilla, sillä sen rajat on Herra Jumala asettanut jo paratiisissa. Ihmissilmin niitä ei kuitenkaan, eikä Jumalan valtakuntaakaan, voida nähdä. Jeesus itse sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tulee nähtävällä tavalla." Vain Hengestä syntyneelle aukenee näkymätön todellisuudeksi.

Jeesus lausui tämän sen vuoksi, kun fariseuksilla oli Jumalan valtakunnasta maallismielinen käsitys. Heidän mielestäänhän se oli oleva Messias-kuninkaan hallitsema Israelin suuri, vapaa, kansallinen valtio, laajempi ja mahtavampi kuin milloinkaan Daavidin ja Salomonin suurvalta. He olisivat mielihyvin hyväksyneet Jeesuksen ja tunnustaneet hänet Jumalan lähettämäksi opettajaksi, jos Jeesus toiminnassaan olisi antautunut avustamaan heidän valtioajatuksensa toteuttamista. Mutta he eivät saaneet Jeesusta taivutetuksi politiikkaansa. Hänenkin työnsä tarkoitti valtakuntaa, mutta hän sanoi, ettei se kuningaskunta ollut tästä maailmasta. Se kuuluu aivan toiseen, nimittäin hengen, elämänpiiriin, jota tunteakseen ja nähdäkseen ihmisen tarvitsee uudestisyntyä. Tämä Jeesuksen ja hänen heimoveljiensä tarkoitusperien ja päämäärien vastakkaisuus se juutalaisissa synnytti niin sammumattoman vihan Jeesukseen.

Missä on Jumalan valtakunta? Lapset keskustelivat kerran keskenään Jumalasta, Jeesuksesta ja taivaasta, sillä lastenhan on Jumalan valtakunta. ,”Taivas on tuolla kaukana, kaukana", yksi sanoi. Mutta nuorin, pienokainen, pani käden sydämelleen ja lausui: ”Taivas on täällä." Niin, Jumalan valtakunta on sydämessä, ei tosin kaikkien sydämessä, ei fariseustenkaan.

Meidän ihmisluontomme on taipuvainen maallistamaan Jumalan valtakunnan ihanan ja ylhäisen käsitteen. Kultakoristeiseen purppuraan verhoutunut Rooman paavi rohkenee kerskata olevansa sen Kuninkaan valtakunnan sijaishallitsija, joka häväistyspukuun puettuna voitti itselleen valtakunnan. Jeesus ei ole kenellekään luovuttanut hallitusvaltaansa. Hän on sydänten Kuningas, niiden sydänten, jotka hän on kuolemaan asti uskollisella rakkaudellaan voittanut omikseen ja verellään puhdistanut Henkensä asumasijaksi.  Sen valtakunnan rajoja ei voi ihmiskädellä piirtää, vaikka maan päälläkin jo tunnemme sen onnellisia kansalaisia. Keitäkö ne ovat? Ne kaikki niitä ovat, joilla on sydämissään Jumalan valtakunnan Kuninkaan lahjat: vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä. Henki tuntee henget. Missä näitä Jumalan valtakunnan kansalaisia on, siellä Jumalan Pyhä Henki liittää niitä rakkauden siteellä yhteyteen keskenään. Maailma ei heitä tunne; niin kuin se ei ole sen valtakunnan Kuningastakaan tuntenut.  He ovat nyt hajalla maailmassa, pohjoisessa, etelässä, idässä ja lännessä. Mutta Ihmisen Pojan toisen kerran tullessa ilmestyvät Kuninkaan valkean valtaistuimen ympärille kaikki hänen alamaisensa. Silloin Jumalan valtakunta tulee näkyvällä tavalla, mutta ei ennen.     

Rukoilkaamme sen tähden sen tulemista: ”Tulkoon sinun valtakuntasi!"

Väinö Havaksen kirje Oskari Heikki Jussilalle 9.5.1939

Ohessa kansanedustajan ja Kivijärven kirkkoherran Väinö Havaksen kirje Alatornion kirkkoherralle Oskari Heikki Jussilalle. Molemmat papit olivat kokoomuslaisia vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen keskeisiä vaikuttajia. Kirjeestä ilmenee Havaksen varauksellinen suhtautuminen pastori Uuras Saarnivaaran siirtymiseen Yhdysvaltoihin Suomi-opiston opettajaksi. Saarnivaara ajautuikin melko pian hankauksiin Yhdysvalloissa ns. heidemanilaisten kanssa.

------

Väinö Havas  

Kivijärvi 9.5.1939      

Rakas veljeni Herrassa Oskari Jussila Alatornio

Armoa ja rauhaa!

Kun sinä olet aina auttanut auliisti minua ja Lasten Siionia, koetan taas maksaa hiukan pottuja pottuina. Olen lueskellut Brunnerin teosta Der Mittler. Sen ytimestä?[1] yhteenvetona ja lapsellistarhattuna?1 tämä ”porraspuu”.

Uuras Saarnivaara aikoo ennen Amerikkaan lähtöään elok. alussa ottaa veljeskokoukseen. Minä koetin parhaani mukaan estellä hänen menoaan, mutta ei auttanut. Jumala, rakas Isä, varjele miestä sillä vaarallisella taipaleella, kuin myös Kuivaniemen Paulusta.[2]

Minä olen nyt siis kuopiolainen – valitettavasti.[3]  En enää koskaan saa niin suopeata hiippakuntahallitusta kuin Tampereella oli. Mutta hyvä mahtanee olla Sormunenkin[4], ainakin tuotannostaan ja ylioppilaitten puhumisista päättäen. Lukuni ja suoritukseni vain tästä muutoksesta kärsivät. Tenttasin Lehtoselle[5] talvella pääaineeni kirkkohistorian ja menihän se. Väitöskirjani tarkastettiin ja hyväksyttiin, mutta muu jäi Kuopioon. Koville, veljeni, ottaa vanhan miehen koulupoikuus, mutta pinnistää pitänee, kun ei leipä näy muutenkaan levenevän, kapenee, kapenee vain sitä mukaa, kun koulukatras kasvaa.  Mulle on sattunut näitä Ruohtinmaan hopioita. Kun minulla on sinulle niistä laulukirjoista maksamista vähän, niin lyhennän näilläkin.

Jumalan rauhaan. Väinö

---

[1] epäselviä sanoja.

[2] Kuivaniemen kirkkoherra Paul Honkasalo oli saarnamatkalla Amerikassa

[3] Kivijärven seurakunta siirtyi vuonna 1939 Tampereen hiippakunnan alaisuudesta vasta perustettuun Kuopion hiippakuntaan

[4] Eino Sormunen (1893 - 1972) toimi Kuopion hiippakunnan piispana vuosina 1939 – 1962.

[5] Tampereen hiippakunnan piispa Aleksi Lehtonen (1891 – 1951). Lehtonen toimi Tampereen hiippakunnan piispana vuosina 1934 – 1945. Tämän jälkeen hän siirtyi Turkuun arkkipiispaksi.