Wanhoja kirjeitä 48. J. Fr. Thauvón Iistä syksyllä 1885

 

Kirkkoherra J. Fr. Thauvón (1828 - 1918)  Lestadiolaispappien Iin kokouksen isäntä syyskuussa 1885.

Kirje Iistä

Rakkaille veljilleni ja sisarilleni Kristuksessa toivotan armoa ja rauhaa. Herra jumala on aurinko ja kilpi: Herra antaa armon ja kunnian; ei Hän kiellä hurskailta mitään hyvää. Herra Seepaooth, autuas on se ihminen, joka sinuun uskaltaa.

Kuinka lohdullista eikö se ole, että Herra on meille aurinko ja kilpi. Hän lämmittää kylmät sydämemme palavalla rakkaudellansa, mutta Hän suojaa meitä niin kuin kilpi; ei ole yhtään hätää Hänen lapsillansa, sillä he saavat turvattuina olla Hänen armosiipeinsä alla.

Kokous erittäinki uskovaisten pappein kesken pidettiin täällä[1], johon saapuivat veljet Heikel, Grape, Castrén, Bäckman, Mandellöf, Veijola, Snellman ja Eemil Thauvón sekä useoita maallikoita.[2] Kaikessa yksimielisyydessä keskusteltiin Jumalan valtakunnan asioista ja joka ilta pidettiin Raamatun selityksiä seurahuoneessa.[3]

Tervehdän perheineni sydämen rakkaudella kaikki Jumalan lapsia. Herramme Jeesuksen haavoissa on meillä turva kaikkea myrskyä vastaan. Muistakaa meitäki rukouksissanne. Merkitsee veljenne Jeesuksessa
J. Fr. Thauvón

Aatu Laitinen. Valituita kirjeitä. Toinen osa. Oulu 1886

---

[1] Syyskuun alussa 1885 lestadiolaiseen herätysliikkeeseen liittyneitä pappaja sekä joitakin nimeämättömiä maallikkosaarnaajia kokoontui Ii:n pappilaan pohtimaan opillisten asioiden lisäksi herätysliikkeen asemaa evankelisluterilaisessa kirkossa. Tilaisuuden suunnittelusta ei ole säilynyt juurikaan tietoja. Tosin edellisenä syksynä olivat veljekset Karl Abiel ja Oskar Immanuel Heikel (1858–1941) pohtineet kokouksen järjestämistä

[2] Kokousajankohtana pappina toimineista lestadiolaisista kokoukseen ei osallistunut, Viktor Alfred Virkkula (1854 – 1932), jonka poissaolon selittänee hänen silloinen kaukainen asuinpaikkansa Inari. Toinen kokouksesta puuttunut oli Enontekiön kappalainen Aatu Laitinen, jonka poissaoloon löytyy selitystä tämän linkin takaa. On myös esitetty väitteitä, että teologian ylioppilas Arthur Leopold Heideman olisi osallistunut kokoukseen, mutta tälle väitteelle ei löydy tukea aikalaislähteistä, kuten näemme yllä olevasta kirjeestä. Siitä kuitenkin puuttuu jostakin syystä kokoukseen osallistuneen Oskar Immanuel Heikelin nimi. Kokouksen aikalaisarvioita löytyy täältä.

[3] Kokouksessa laadittiin kannanotto, jonka Aatu Laitinen julkaisi seuraavana vuonna Kristillisen Kuukauslehden helmikuun numerossa.

Wanhoja kirjeitä 26. Jaakko Veijolan kirje Oskar Heikelille 29.3.1885

 

Pielisjärven / Lieksan vuonna 1979 palanut kirkko, jossa Jaakko Veijolakin saarnasi.

Jaakko Veijolan kirje Oskar Heikelille 29.3.1885[1]

Pielisjärvi 29 päivä Maalisk 1885.

Rakas veljeni, Oskar!
J[uma]la, rakas isä virkistäköön meitä rauhansa tuntemisessa!
Monin kerroin kiitän tervetulleesta kirjeestäsi. Sain se marianpäivän aattona, kun tulin kotiin kinkereiltä. Jo päällekirjoituksesta arvasin, että se oli sinulta, sillä olenhan aina ollut uskomassa, ettet minuakaan unhota. Neuvosi, joita kirjeessäsi annoit, olivat sangen opettavaisia. Täällä on paljon heränneitä ihmisiä, jotka ovat sekaantuneet omanvanhurskauden harjoitukseen ja ovat ”armon kerjäläisiä”. Minä olen heille koettanut saarnata evankeliumia ja näyttää, ettei J[uma]lan valtakunnassa ole kerjäläisiä, vaan lapsia. Ja niin heidän täytyy myöntääkin ”ka, niinhän se on”. Muutamat ovat seuranneet minua kinkerimatkoilla monta päivää. Olen kahtena pyhänä pitänyt pitäjällä jumalanpalveluksenkin ja väkeä on ollut niin kuin voit arvata olevan semmoisessa pitäjässä, jossa on päälle yhdentoistatuhannen hengen. En ole joutanut valmistelemaan itsiäni toimituksiin, vaan on täytynyt uskoa J[uma]lasta hyvää ja hän onkin antanut sanomista. Ihmiset täällä kuuntelevat ”suu auki”, vaikkei minulla ole ollut mitään suuhun annettavaa. Sen näkee, että heiltä puuttuu jotakin – varmaakin rauhaa J[umala]ssa. Kun heitä vain sais selville omastavahurskaudesta. Kyllähän karjalainen osaa myöntää, vaan ei itse työssä toteuttaa, mitä myöntää. – Kolme viikkoa olen saanut järjestään olla kinkereillä, niin että nyt minun aikanani on pidetty 18 kinkerit, vaikka suurin osa oli jo pidetty, kun tänne tulin.[2] Wiime  perjantaina olivat viimeset, niin että nyt saa vähän huoahtaa. kyllä täällä tuntuu työtä olevan: Tänään pidin j.p.p. raamatunselityksen pitäjäntuvalla ja oli niin paljon väkeä kuin itse tuvan ja sen porstuan seinät voivat kestääkin. Herrasväkeä on täällä paljon ja nekin olivat ”miehissä” kuulemassa ”hihhulipappia”. Kuinka kauan he jaksanevat kuunnella?! Wiime pyhänä, kun pidin j. palveluksen lähellä Nurmeksen rajaa, oli pari kuormaa kristityitäkin siellä Nurmeksesta. Myöskin Juuan pitäjästä on ollut kuulijoita. herra näkyy tekevän työtään ihmisten seassa.
                          Minulle oli loista kuulla, että k.herra Bäckman[3] on tarjonnut minulle apulaisen paikkaa luonaan. Mutta tässä postissa en voi antaa varmaa vastausta, sillä en ole vielä itse selvillä asiasta. Itse uolestani olisin valmis täältä ”juoksun kyytiä”, vaan Jlan tahto on ennen kaikkea selville saatava. Jos se on Jlan tahto, että minun tulee olla täällä, niin mielummin tahdon kärsiä ikävää y.m. kuin tehdä vastoin hänen tahtoaan, sillä tahdonhan hänelle uhrata henkeni, sieluni ja ruumiini. Eihän täällä juuri hupaisat päivät ole, sen kyllä arvaat, kun asuu ”jumalattomassa pappilassa”. Ensi postissa – siis viikon päästä – tahdon varmemmin kirjoittaa k.herra Bäckmannille, kun saan keskustella heränneitten kanssa sekä myöskin Nurmeksen kristittyjen kanssa, joita on taas aikonut tänne tulla pyhille. En luulisi k.herra B:n voivan maksaa minulle sitä palkkaa kuin minulla on täällä. Sillä minulla on hyvät ehdot Saan vapaan ylöspidon ja yhdeksänsataa markkaa sekä muut pikkutulot. Kyllähän alentaisinkin vaatimuksiani siellä ihmisten ilmoissa. Jos taas täällä pidän oman ylöspidon, niin kuin ehkä täytynee syyskesästä alkain, kun Grönholmin[4] herrasväki muuttaa täältä Helsinkiin, niin saan tuhatneljäsataa. Palkkaehdot eivät arvellakseni parane muuallakaan. Vaan niin kuin sanottu, ensi postissa annan lähempiä tietoja Ylivieskaan. – Muutoin pelkää, etteivät tuomiokapitulin herrat suostuisi muuttamaan minua täältä, koska he eivät suvainneet minua Iihinkään, vaikka minulla oli sinne kutsumus setä Thauvonille.[5] Ei ne herrat tuntuneet oikein tykkäävän meikäläisistä siellä tuomiokapitulissa. Luulen melkein, että Emil Th[auvon][6] ehkä sais marssia tänne, jos minut täältä siirrettäisiin. Ja Emil ehkä katselis minua sitten kovin karsailla silmillä. Tapahtukoon Herran tahto niin maassa kuin taivaassa!
                          J[uma]la, rakas Isä, kulettakoon meitä aina lähemmäs omaa sydäntänsä. Kyllähän matkalla joudumme usein taistelemaan pahan sydämemme kanssa, vaan eipä siitä tunnu elämää lähtevän. Sentähden on parempi, että käännämme valvomisemme yhteen parempaan sydämeen, joka on palava rakkaudesta. Siellä ristin juurella pehmenevät kovat sydämemme, siis ohjatkaamme matkaamme sinne.. Siellähän muistamme, että olemme armosta autuaat.
                          Weli rakas, muista rukouksissasi minuakin, että aina jaksaisin valvoa. Tervehdä J[uma]lan valituita siellä, erittäin omaa emäntääsi ja pientä poikaasi tuntemattomalta setältä. Ole itse tervehditty rauhan ja rakkauden terveisillä. Voi hyvin! Älä nyt jätä yhteen kertaan kirjoitustasi minulle.
Weljesi uskossa
Kauppilan Jaakko[7]

---

[1] OMA. Heikeliana 5. Albert Heikinheimon kokoelma. Aa:1/44.

[2] Jaakko Veijola oli vihitty papiksi 11.2.1885 Kuopiossa, jonka jälkeen hänet määrättiin ylimääräiseksi papiksi eli virka- ja armovuoden saarnaajaksi Pielisjärvelle.

[3] Ylivieskan kirkkoherrana vuosina 1875 – 1892 toiminut Johan Petter Bäckman (1826 – 1892), joka lestadiolaistui n. vuonna 1870 olleessaan Kemijärvellä kirkkoherrana.

[4] Pielisjärven kirkkoherrana oli Oskar Grönholm (1833 – 188%vuodesta 1878. Hän menehtyi 27.1.1885.

[5] Jaakko Veijola oli kotoisin Iistä, jonka kirkkoherrana oli lestadiolaispappi Johan Fredrik Thauvon (1828 – 1918).

[6] Johan Fredrik Thauvonin poika Emil Thauvon (1858 – 1926). Hänet oli vihitty papiksi 4.2.1884 ja oimi sen jälkeen lyhyitä aikoja ylimääräisen pappina Haapajärvellä, Iissä sekä Ylikiimingissä 1885 – 1887. Myöhemmin kirkkoherrana Pudasjärvellä ja Viitasaarella.

[7] Jaakko Veijola oli Iin Kauppilassa asuneen siltavouti Erkki Veijolan poika.

 

Aatu Laitisen kirje J. F. Thauvonille 5.10.1885

Enontekiöllä lokak. 5 p. 1885

Uskolliselle opettajalle ja rakkaalle veljelleni Kristuksessa J.F.Thauvon.

Armo ja rauha Jeesuksen tuntemisessa lisääntyköön meille.

Kiitän rakkaudella ystävällisesti veljen kirjeestä, ja puhuttelen niin kuin isiä, jotka olette kantaneet veljein kuormaa. Olipa kallis asia, että senlainen kokous saattoi aikaan tulla teillä.[1] Paljon tarvitsemme tutkia Raamatuita, onko sieltä löydetty oikea oppi ja käsitys autuaaksi tulemiseen. Ja aina siinä piisaa oppimista Pyhän Hengen koulussa, johon minäki peräti kankea ja hidas. Ei olisi minulla tullut tuloa ylen vaikean ja pitkän matkan tähden, ehkä siihen sydämen haluki on. Sentähden ei veli ole siinä ollut syyn alla, ettei minua kutsunut. Vaan koska veli ja opettaja sitä tuntonsa tähden pyytää anteeksi, todistan minäki sydämen rakkaudella sen ja kaiken epäileväisyyden sekä synnin kiusaukset anteeksi Jumalan puolesta Herramme Jeesuksen nimen ja veren kautta. Ja pyydän, että teki pidätte anteeksiantavaa sydäntä minua kohtaan, joka olen monella vialla heikkoudella ympärikääritty. Se oli hyvä, että maallikotki ottivat osaa kokoukseen.[2]

Olkaamme vapaat ja turvatut, koska olemme täydellisesti vapaiksi ostetut Jumalan poian verellä. Pankaamme aina pois pelko ja epäilys, sillä Herramme Jeesus tuntee omansa. Ja vanhurskauden hedelmä vanhassa kylvetään niille, jotka vanhan pitävät. Kohta pääsemme katselemaan armosta Jumalan kasvoja. Pyydän sanoa terveisiä kaikella rakkaudella teidän huoneellenne ja laumalle, joka kanssanne on ja pyydän, että muistatte meitä rukouksissanne. Kiireessä heikko veljenne Aatu Laitinen

---

[1] Iin pappilassa J.Fr.Thauvonilla järjestettiin lestadiolaispappien kokous, joka alkoi 2.9.1885. Kokouksessa olivat isännän lisäksi läsnä Pudasjärven kirkkoherra K.A.Heikel, Ruotsin Ylitornion kirkkoherra Pehr Olof Grape, Karungin kirkkoherra Johan Robert Castrén, Ylivieskan kirkkoherra Johan Peter Bäckman, Säkylän kirkkoherra Wilhelm Adrian Mandellöf, Pielisjärven armovuoden saarnaaja Jaakko Aadolf Veijola, Merijärven vt. kappalainen Oskar Immanuel Heikel ja Ylikiimingin vt kappalainen Emil Thauvon. Seppo Lohi on käsitellyt kirjassaan Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat runsaan kolmenkymmenen sivun verran Iiin kokousta ja sen seurauksia (Lohi 2007, 320 – 355).

[2] Maallikkosaarnaajien ja lestadiolaispappien välille oli alkanut 1870-lopulta alkaen kertyä ristiriitoja. Yhtenä riidan aiheena oli Amerikassa saarnaaja Juho Takkisen toimesta painettu Amerikan Suomalainen Aapinen ja siinä Takkisen lisäys apostoliseen uskontunnustukseen: astui Getsemanessa las helvettiin. Iin pappeinkokouksen keskeiset hahmot K.A.Heikel ja P.O.Grape olivat voimakkaasti nousseet vastustamaan Takkisen lisäystä ja samalla Juhani Raattamaan tukea Takkiselle.