Lestadiolaisten rukoushuone Haaparannalla

Haaparannan Rauhanyhdistys/ Fridsförbundet i Haparanda

Lestadiolaisen herätysliikkeen levitessä Lapin perukoilta etelään, kaupunkeihin ja muihin asutuskeskuksiin, käynnistyi liikkeen omien seurahuoneiden rakentaminen. Maaseudulla seuroja Rauhanyhdistys Seura, Kristittyjen Rauhanyhdistys ja lopullisena Rauhanyhdistys Torniossa. Yhdistyksen anomus sen rekisteröinnistä hyväksyttiin 31.12.1888 ja oli ensimmäinen koko Suomessa. Tämä jälkeen perustetut lestadiolaisten yhdistykset Suomessa kantoivat nimeä Rauhanyhdistys. Ruotsin puolella lestadiolaisten perustamien yhdistysten nimikäytäntö on ollut paljon kirjavampi.

Haaparannan Rauhanyhdistys/Fridsförbundet
i Haparanda 2009/Aimo Palovaara

pidettiin lähes yksinomaan pirteissä, mutta kaupungeissa seuraväki ei niihin millään mahtunut. Omien rukoushuoneiden hankkiminen tuli tarpeeseen, sillä lahkona pidetty liike ei saanut kokouksiinsa tiloja myöskään seurakunnilta. Herätysliikkeen omien rukoushuoneiden hankkiminen näyttäisi alkaneen aikaisemmin Suomessa kuin Ruotsissa. Kun Suomessa rukoushuoneiden rakentaminen ajoittuu 1880-luvun lopulle ja 1890-luvulle, Ruotsissa toimiin ryhdyttiin noin kymmenen vuotta myöhemmin. Tornionjokilaakson suulla Torniossa lestadiolaiset saivat omat kokoontumistilat vuonna 1886 saarnaaja Pietari Alaviuhkolan kuoleman (1886) jälkeen. Alaviuhkola oli luovuttanut kotitalonsa, joka oli pitkään ollut vakituinen seurapaikka, omistusoikeuden "uskovaisille".  Talo myytiin ja saaduilla rahoilla ostettiin uusi tontti, jonne valmistui uusi rukoushuone vuonna 1890. Kiinteistön omistaminen edellytti toimikunnan perustamista sen käytännön asioiden hoitamiseen. Tämä johti yhdistyksen perustamiseen. Sen nimestä oli ehdolla monta versiota, muun muassa

Haaparannanlehti 28.7.1903

Tornion sisarkaupungissa Haaparannalla lestadiolaiset rakensivat oman rukoushuoneen vuosina 1902 - 1903. Tontin sille lahjoitti  Lars Levi Laestadiuksen miniä Angelica Laestadius. Rakennus on edelleen pystyssä ja seurakäytössä. Rakentaminen alkoi lokakuussa 1902 ja vihkiäisiä vietettiin 26.7.1903. Vihkiäistilaisuudessa juhlavieraita olin niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet valmistuneeseen rakennukseen. Tornion ja Haaparannan vanhoillislestadiolaiset järjestivät vuonna 1909 ruotsalaisten ja suomalaisten yhteiset suuret seurat, joiden aikana seuravieraita oli noin 8000 henkeä. Seuroja pidettiin molemmissa kaupungeissa.

Lähetyskoulun johtaja, saarnaaja August Lundbergin muistokirjoitus Siionin Lähetyslehdessä

August Lundberg

Marraskuussa 1930 menehtyi Ruotsin itälestadiolaisuuden keskeinen vaikuttaja, entinen lähetyskoulun johtaja, saarnaaja August Lundberg. Ohessa hänen muistokirjoituksensa Siionin Lähetyslehdestä. Lundbergin kuollessa sekä Suomen että Ruotsin vanhoillislestadiolaisuus olivat vielä yhdessä joukossa, mutta erimielisyys suhtautumisessa Amerikan riitaisiin lestadiolaisryhmiin kupli pinnan alla. Ristiriidat johtivatkin hajaannukseen vuosina 1932 - 1934.

Kuka oli August Lundberg?

August Lundberg syntyi 11.4.1863 Aspebodassa Taalainmaalla Ruotsissa. Käytyään Fjellstedtin koulun Uppsalassa hän saapui elokuussa 1885 Lappska Missionens Vänner-yhdistyksen  palvelukseen tehtävänä toimia kyseisen yhdistyksen ylläpitämän Lannavaaran lähetyskoulun johtajana ja opettajana. Koulu ja sen yhteydessä ollut lastenkoti oli tarkoitettu  lappalaislapsille. Tässä tehtävässä hän olikin runsaat kolmekymmentä vuotta. 

Maaliskuussa 1889 Lundberg avioitui Vilhelmina Laestadiuksen kanssa. Tämä avioliitto sitoi hänet vahvasti Pajalan kirkkoherra, rovasti Lars Levi Laestadiuksen sukuun sekä paikkakunnalla vallitsevaan lestadiolaiseen herätysliikkeeseen. August Lundberg liittyi 1880-luvun lopulla itse tiiviisti herätysliikkeeseen ja vaikutti sen kehitykseen ja leviämiseen lehtikirjoituksin, kirjeenvaihdon kautta sekä laajoilla saarnamatkoillaan. Tämä tapahtui pääosin suomen kielellä, jota hän puhui sekä kirjoitti melko pian yhtä hyvin kuin paikalliset asukkaat. Lundberg teki kesäaikaan säännöllisesti pitkiä saarnamatkoja Ruotsin saamelaisten ja norjalaisten keskuuteen. Norjassa hänen matkansa ulottuivat Varangin vuonon rannalta idässä aina Lofooteille saakka lännessä. Etelässä saarnamatkat  suuntautuivat Tukholman seudulle sekä Sommeniin Itä-Götanmaalla. Lestadiolaisuuden hajaannuksen jälkeen Lundbergistä tuli itälestadiolaisuuden keskeinen hahmo. Hänen johdollaan koontui Lannavaaraan vuosittain pappeja, saarnaajia ja sadoittain sanankuulijoita Ruotsista, Suomesta ja Norjasta suuriin seuroihin

August Lundberg osallistui 16.11.1930 Vittangissa jumalanpalvelukseen ja seuroihin. Seuraavana päivänä hän sairastui ja kuoli Vittangissa 20.11.1930. Hautaustilaisuus pidettiin 12.12.1930 Jukkasjärven kirkossa ja hautausmaalla. Tilaisuus kokosi satoja osallistujia, pappeja, saarnaajia ja sanankuulijoita Ruotsista, Suomesta ja Norjasta.
----------
Tässä kyseinen muistokirjoitus (Siionin Lähetyslehti 12/1930, 274 - 276)