Wanhoja kirjeitä 6. Saarnaaja Paavali Ervastin kirje Amerikkaan 21.2.1892

Myös tämä kirje on julkaistu alkuaan (1907) Leonard Typön kirjassa "Kirjeitä wirwoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä".
---------

Helmikuun 21 p:nä 1892

Armo olkoon sinulle rakas weljeni, Isältä Jumalalta ja herralta Jesukselta Kristukselta elämään ehtooseen asti!

Kirjeesi sain wastaan ottaa muutama päiwä sitten, jonka edestä sydämestäni kiitän. Se wirwoitti minun heikkoa henkeäni paljon, kun näin, että Amerikassa asti on Jumalan lapset minuakin muistamassa.[1] Ja se suuri lammasten paimen kokoo laumaansa Amerikassakin. Rauhan Jumala täyttäköön teitä rauhalla ja riemulla uskossa, että teillä pyhän hengen woiman kautta yltäkylläinen toiwo olisi. Minä olen wakaa siitä, että aika on Herralle tullut armahtaa Amerikan Siionia; eikä Hän siihen kysy lupaa ihmisiltä. Liki on wanhimman sydäntä ne pienet karitsat ja lampaat, joitten edestä Hän on henkensä pannut. Kirkastakoon eläwä Herra Jesus aina weri haawojaan köyhille lapsilleen ja antakoon sen kalliin ja sydäntä sulawan werikasteen langeta kuiwan sydänmaan päälle, jotta lapset, jotka owat synnittömällä werellä pestyt, saattaisiwat laulaa siinä uudessa armon ilmassa, jota saamme Siinain wuorella koossa ollessamme hengittää. Ole weli rakas turwattu siellä wieraalla maalla kaikkein Jumalan lasten kanssa. Jesus on sen heikoimmankin Jumalan lapsen matkakumppani. Synnit on wisusti anteeksi annettu teille ja meille Jesuksen kalliissa weressä. Pian yhteen tulemme paratiisin kirkkaudessa. Kyllä silloin meidänkin ahtaat sydämet owat sulaneet Jesuksen rakkaudesta ja saatamme laulaa täydellisesti uutta wirttä. Hänelle ainoalle olkoon kiitos ja kunnia.

Sano minulta rakkauden terweisiä Heidemanille, Hietaselle, Roanpäälle, Niemelän Sakarille[2] vaimonsa kanssa ja yhteisesti Jumalan lapsille, jotka ovat jääneet rakkaaseen muistoon, joita en woi tässä luetella, ja ole itse waimosi ja lastesi kanssa ensin ja wiimein terwehditty. Wanha weljesi

Paawali Erwasti

---

[1] Paavali Ervasti oli ollut saarnamatkalla Amerikassa vuosina 1890 – 1891.

[2] Tervveisten vastaanottajina olivat Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan pastori Arthur Leopold Heideman sekä seudulla asuneet saarnaajat Aapo Hietanen ja Juho Roanpää. Sakari Niemelä oli Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan johtokunnan pitkäaikainen jäsen.

Wanhoja kirjeitä 5. Saarnaaja Paavali Ervastin kirje 5.8.1896

Ohessa saarnaaja Paavali Ervastin kirje Calumetista Amerikasta, jonka hän lähetti kotiseudulleen vähän ennen paluutaan toiselta saarnamatkaltaan Amerikaan. Ervasti saapui kotiseudulleen lokakuussa, arkussa, sillä hän menehtyi paluumatkalla Oulussa. Myös tämä kirje on julkaistu alkuaan (1907) Leonard Typön kirjassa "Kirjeitä wirwoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä".

-----------

5 päiwä elokuuta 1896

Tämän kautta terwehdän sinua rakas weli[1] ja tietää annan, että hywin olen woinut sielun ja ruumiin puolesta.

Nyt olen kuleskellut tätä Ameriikan maata kahdessa waltiossa ja Jumalan sanalla on täälläkin eläwä ja waikuttawa woima sulaamaan ihmisten sydämiä, jotka sen uskossa wastaan ottawat. Paljon on tullut uusia Jumalan lapsia, erittäinkin Minnesotan waltiossa, ja rauha ja rakkaus kaswaa ja lisääntyy Jumalan lasten wälillä. Jumala rakas Isä on kuullut täälläkin wangittuin huokaukset ja wirwottaa kuoleman lapset, niin että he saarnaawat Herra nimeä Siionissa. Antakoon Jumala rakas Isä wielä werisen kasteen kastella peltowainiotaan siellä ja täällä ja antakoon woiton auringon lämpimästi paistaa ja sulattaa ylmältä tuulelta jäätyneet rinnat, että kaikki matkan waiwoissa waipuneet lapset tulisiwat ylös nostetuksi. Kirkastakoon rakas Isä ainoan poikansa werihaawat sydämissämme uskon kautta ja puhaltakoon kaikki suitsewat kynttilän sydämet palamaan siitä rakkaudentulesta, joka on Jesuksen sydämessä sammummattomana tulena palanut helwetin waiwain keskellä yrttitarhassa ja Golgatan wuorella, wielä silloinkin kun kuoleman tuskassa kuiwettuwa kieli kastettiin sapella sekoitetulla etikalla.

Ole weli rakas siellä  hywässä turwassa kaikkein Jumalan lasten kanssa. Jumalalla Isällä on hywä tahto antaa pikkuiselle laumalle waltakunta. Synnin wiat on teille ja meille anteeksi annettu Jesuksen kalliin weren wuotamisen tähden, sillä Hän on yhdellä uhrilla ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt kaikki ne, jotka uskon kautta pyhitetään. Walwokaamme weljeni wielä wähän aikaa katsellen uskossa Jesuksen weristä kirkkautta punaisissa woiton waatteissa ja kunniaansa orjantappurakruunussa. Peskäämme aina waatteemme Karitsan kalliissa weressä. Pianhan meidänkin waiwalloinen matkamme päättyy, ja pian saamme woitonkruunun wastaanottaa tapetun Karitsan ijankaikkisissa häissä, jossa nelstä tuulesta yhteen tulleet weisaawat amenta ja hallelujaa.  Ei yhtään kaiwattawaa silloin ole kateesta, waan kaikki on jo näkywissä. 

Jää nyt weli rakas hywästi hywän paimenen haltuun ja sano minulta rakkaita terweisiä kaikille Jumalan lapsille, joita satut kohtaamaan, erittäinkin waimolleni ja lapsilleni, jos heitä näet. Ole minulta rakkaasti terwehditty ja muista rukouksissasi armoistuimen tykönä.

           
Heideman[2] perheensä kanssa ja muut walitut täällä terwehtäwät teitä. Jos Jumala on minulle wielä elämänpäiwiä uskonut, niin Kekrin aikoina minä olen Pudasjärwellä. Weljesi ja matkakumppanisi elämän tiellä.

Paawali Erwasti

---

[1] Kirjeen saajan henkilöllisyys jää avoimeksi, mutta se on ilmeisesti lähetetty Pudasjärvelle.

[2] Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan pastori Arhur Leopold Heideman.

Wanhoja kirjeitä 4. Saarnaaja Paavali Ervastin kirje Kalle Wilkmanille 11.4.1896

Kirje on lähetetty Virginiasta Minnesotasta. Se on julkaistu alkuaan (1907) Leonard Typön kirjassa "Kirjeitä wirwoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä".

------------------

11 päiwä huhtikuuta 1896

Kallis ja rakkaaseen muistoon jäänyt weljeni Kalle Wilkman[1]. Jumalan rauha sydämessäsi hallitkoon, johon kutsuttu olet. Tämän kautta lähestyn sinua täältä kaukaiselta maalta[2] ja tietää annan, että hywin olen woinut sekä sielun että ruumiin puolesta. Kyllä on hauska täälläkin nähdä Jumalan suuri töitä. Nyt olen kulkenut täällä Minnesotan waltiossa 3 kuukautta ja rauhan ewankeliumilla on ollut erittäin sydämiä sulaawa ja woittawa woima. Nuorta kansaa on paljon tullut maailman waltakunnasta Jumalan rakkaan Pojan waltakuntaan ja eläwän Herran Jesuksen tuntemiseen. Kyllä täällä rauha kaswaa ja lisääntyy kuin wesi wuorella sulaneesta lumesta. Aika on tullut Herralla armahtaa Ameriikan Siionia. Ole sinäkin rakas weli hywässä turwassa Kaikkiwaltiaan warjeluksessa. Jumala rakas Isämme antakoon werisen taiwaan kasteen kastella kallista peltowainiota siellä ja täällä ja antakoon woiton auringon lämmittää kylmiä rintojamme, että kaikki matalat matkamiehet woisiwat nostaa päätään ylös iloisessa toiwossa, että taiwaan kellot pian soiwat ja monissa murheissa rasiettu morsian kutsutaan ijankaikkiseen hääsaliin ja woitonkruunulla kruunataan, jolloin hän on jo unhottanut kaikki matkan waiwat. Jää nyt hywästi sen suuren Israelin paimenen haltuun, jonka Jumala on kuolleista jälleen tuottanut Ijankaikkisen testamentin weren kautta. Sano minulta rakkaita terweisiä Helsingin kristityille, joita satut kohtaamaan. Hellä muisto on minulle jäänyt Helsingin Jumalan lapsista, joita en woi tässä nimeltään luetella. Ole itse perheesi kanssa minulta rakkaasti terwehditty. Sano erittäin minun tyerweiseni sen talon isännälle ja emännälle, jotka hoitiwat minua kuin rakasta lastaan. Jumala rakas isä palkitsee heidän ja teidän rakkautenne loppumattomalla autuudella.

Paawali Erwasti

---

[1] Kyseessä on helsinkiläinen saarnaaja, muurari ja rakennusmestari Kalle Wilkman (1844 – 1914), jolla oli merkittävä rooli lestadiolaisuuden leviämisessä mm. Päijät-Hämeeseen. Hänellä oli tiiviit yhteydet Kittilän lestadiolaissaarnaajiin ja hän vieraili siellä usein. Hajaannuksessa hän liittyi uusheräykseen. Raittila 1967, no 548.

[2] Ervasti oli toisella Amerikan matkallaan, joka alkoi joulukuussa 1895 ja päättyi lokakuussa 1896.