Juhani Raattamaan viime hetkistä

Saivosta 15/5 1899

Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekijälle herran viinimäessä Aatu Laitinen. Jumalan armo lisääntyköön teille perheenne kanssa.

Kiitän kirjeestä, jonka olemme jo saaneet joulukuussa, jossa pyysitte teille jonkun rivin kirjoittamaan eikä meillä ole tullut kirjoitetuksi. Sillä hänkin oli aina väliin huonovoipainen. Kyllä hänkin puhui, että pitäisimme kirjottaa, mutta se on ollut minullakin aina raskaampi kuin muu työ, että aina on tullut lykätyksi, jota minä nyt saan katua; mutta antakaa minulle sekin anteeksi; paljon tarvitsen aina anteeksi saada; puhuimme kyllä vävy Kallen kanssa ja Eevan kanssa1, että pitäisi teillekin kirjottaa kuolleen sanoma. Tässä lähetän teille kaksi vainajan viimeisistä kirjeistä. Vielä annan teille tiedon hänen lähdöstänsä pois maailmasta, että hänellä ei ollut erityistä kipua, täydellä ymmärryksellä oli läpi koko ajan, vaan voimat vähenivät; toista viikkoa oli hän vuoteessa. Viimeisenä yönä kysyin häneltä, missä sinulla on kipeä, johon hän vastasi: ei minulla ole missään kipeää, minulla on juuri hyvä olla. Viime tunnilla luin hänelle kristittyin kirjeitä ja terveisiä, jotka sanoi kuulevansa ja vastasi niihin: Herra siunatkoon heitä kaikkia! Ja niin hän nukkui kuin makeaan uneen. Ja nyt hän on kruunattu vanhurskauden kruunulla, sillä hän on hyvän kilvoituksen kilvoitellut, uskon pitänyt ja juoksunsa päättänyt, vieläpä jättänyt meille hyvä esikuvan, että oli vireä rukoilemaan yksinäisyydessäkin ja anteeksianomaan ja anteeksiantamaan viimeiseen asti. Mutta nyt hän on saanut jättää vaellussauvansa haudan partaalle ja saanut astua sisälle paratiisiin, jossa ei enää syntiturmelus rasita niin kuin täällä; vieläpä saanut täydellisellä rakkaudella tervehdellä kaikkia edesmenneitä veljiä ja sisaria sekä opettajia ja opetuslapsiansa, jota hän täällä usein on ikävöinyt, jossa ei enää tarvitse murheen ja kaipauksen kyyneleitä vuodattaa. Siinä uskossa ja toivossa mekin olemme vaikka monessa heikkoudessa ja puuttuvaisuudessa, mutta syntein anteeksisaamisen armossa uskomme mekin, että yhteen tulemme Herran kunniassa.

Vielä saan ilmottaa iloisiakin sanomia veljelle, joka täällä on paljon saarnannut, että näissä kylissä on tullut useita kristityksi ja ovat totuudessa matkaan lähteneet. Olkaa rouvanne ja perheenne kanssa rakkaudella tervehdityt ja muistakaa minuakin rukouksissanne anteeksiantavaisella sydämellä, ja pyydän veljeltä jonkun rivin lohdutukseksi.
Karuliina Raattamaa

 

Armonsanoma 12, lisälehti/1911, s. 233-234.

Kirje on julkaistu aikaisemmin typistetympänä Sanomia Siionista-lehdessä  (7/1899, 2. 139-140). Laitinen on muokannut kirjeen kieliasua julkaisemista varten.

---

1 Karl ja Eeva Aidantausta.

---

Karoliina Raattamaa's story about Juhani Raattamaa's last moments

Haaparannanlehti 21.3.1899

 

About the last moments of Juhani Raattamaa writes the deceased's beloved spouse as follows:

I hereby give you a brother in the Lord Jesus, thus knowing from the departure of my husband Juhani Raattamaa out of the world that he had no particular pain, but his strength diminished, and he was sane through the very last time; over a week he was in bed mostly sleeping and almost on his own got up on when I was helping a little. I asked on the last night where you have the pain to which he replied: I have no pain anywhere, I just have a good time. On the last hour, I read him letters from Christians and asked if he would hear, then said he would. And when I had spoken unto him of the greetings of the Christians, he responded: should LORD bless them all; and so, he slept like a sweet sleep. Now he is crowned with the crown of righteousness, for he has fought for good wrestling, kept faith, and finished his run, even having left us a good example of being vigorous to pray to God in solitude, asking forgiveness and forgiving to the last; but now he has been allowed to leave his wand on the brink of the grave and, by the great grace of God, to enter into a paradise where the corruption of sin no longer strains as here. He has been able to greet with perfect love by all his late brothers and sisters, both his teachers and followers, which he has often longed for here, and there is no need to shed tears of sorrow and longing there. In that faith and hope we are in many weaknesses and deficiencies, but in the grace of the forgiving of sins we believe in the one we face, together with all the most chosen. - Many have become Christians here in the villages of Kuttanen, Palojoki, etc. With greetings of love with your family, I ask you to remember in your prayers with a forgiving heart.
Karoliina Raattamaa.
-----

So blessed has the servant of the Lord left, and died in the death of the righteous: and let the Father of his grace grant it even unto us. Thank and honor God alone! A [atu] L [aitinen].

Source: Sanomia Siionista