Wanhoja kirjeitä 44. P. O. Grape 4.4.1897 Erkki Antille

 

Carl Johan Grapen kuolinilmoitus Haaparannanlehdessä 19.1.1897

Haparannalta huhtikuun 4 p:n 1897

Rakkaudella muisteltu opettajamme, uskollinen työmies Herran viinamäessä Erik Anders Andersson Juhonpieti.

Kosk’ en ole moneen viikkoon sanaakaan kuullut teistä, ettekä ole itsekään kirjaintakaan moneen aikaan kirjoittanut minulle, tuli rakkauden halu jonkunkaan sanan priimustaa teille, koska tiedän, että kirje täältä ilahuttaa teitä.

olisimme mielellämme ottaneet vastaan teitä tänne, vieläpä toivoimmeki, mutta saimma sitte kuulla, että olitte Matarengissä tulleet vähävoipaiseksi. Kyllä saatte,vanhin rakas, vapaasti uskoa, että minä ynnä muut kristityt olemme juuri puhtaalla, vieläpä kaipaavaisella rakkaudella muistamassa teitä.

Kristityt ovat täällä syntisenä uskomassa synnit anteeksi ja rauha ja sovinto hallitsee sekä täällä että Torniossa. Paksuniemi on, niin kuin tiedätte, ollut Torniossa jouluna. Paljon oli väkeä koossa ja kävin hän meitäki tervehtimässä. Stocki[1] on aina siitä saakka, kuin hän tuli Yli-Torniolta, ollut saarnareisulla maakylissä, vasta tällä viikiolla tullut tänne. Pelastusarmeija tekee täällä väkevästi työtä, mutta ei uullu vielä mnia voittaneen, eivätkä kristityt käy heidän seuroissansa.

Carl Johan Grapen muistorkirjoitus.
Haaparannanlehti 19.1.1897

Toissa sunnuntaina haudattiin Lapinjärven-Grape[2] tämän kirkon hautausmaahan uuri oli saattojoukko. Hautauspuheen tekstinä oli minulla Paavalin sanat: Minä olen sen hyvän kilvoituksen kilvoitellut j.n.ep. Minä muistutin siitä juoksusta, joka hänelläki oli ollut synnissä, sekä kuinka Jumala johdatti hänen tiensä Lappiin, jossa hänen silmänsä aukenit ja hän käsitti elämän ja kuinka hän sitte yhdistyi provasti Lastadiuksen ja työkumppaniensa kanssa Herran työhön saarnaamaan parannusta. Sitten huomautin, kuinka Jumala ihmeellisellä tavalla johdatti näitä ensimmäisiä työmiehiä evankeliumin valkeuteen niin että he saatoit alkaa saarnaamaan syntein anteeksi saamista Jeesuksen veressä. Muistutin vielä, mitä Jumala valittuin palvelioinsa kautta on vaikuttanut, kuinka heräys on laajalle levinny, kuinka suuri paljous on jo kunniaan päässyt. Ja niin on nyt ensimmäisiä tien esiraivaajia päässyt lepoon ja vanhurskauden kruunun voittanut. Levätköön hän rauhassa!

Viimeisen selityksen piti Grape Kukanjärvessä, ja se, joka hänen rinnallansa silloin istui, hautasi hänen. Voimalliset oli hänen puheensa, vaikka ääni oli heikko.

Krapi oli monessa suhteessa ristinkantaja, mutta ristin alla hän sai oppia paljon. – Siunatussa muistossa olette vanhukset, sittekin kuin makaatte haudoissannekin.

Viikon päästä lähden Gellivaaraan ja mahdollisesti kuin olen mukan käynyt Kurravaarassa ja Kaaresuvannossa, tulen Juhonpietin kautta alas.

Olkaat vanhin rakas ynnä muut kristiveljet ja sisaret meiltä tervehtetyt sydämellä ja suulla. Teidän heikkoin  matkakumppaninne elämän tiellä
P. O. Grape

---

[1] Saarnaaja Erik Stock (1849 – 1913).

[2] Carl Johan Grape (1816-1897), joka oli Laestadiuksen tunnetumpia koulumiehiä, joka sai Pekka Raattamaan (Juhani Raattamaan veli)  ensimmäisen  Jukkasjärven matkan aikana 1847 heräyksen.  Asui vuodesta 1861 lähtien Ruotsin Karungin Lapinjärvellä.

Wanhoja kirjeitä 42. P. O. Grape 12.7.1898 Erkki Antille

 Haaparannalta heinäkuun 12 p:nä 1898

Rakas ja kallis opettaja Erik Anders Andersson Juhonpieti. Jumalan armo ja rauha olkoon kanssanne!

Monta monituista kertaa on haluni ja aikomukseni ollut kirjoittaa teille, mutta osittain joudattomuus osittain semmoinen tunto, että olen peräti kehno kirjoittaja on estänyt.

Kristillisyyden alalla on asiat entisellänsä. Paksuniemen Feetu on myös käynyt tällä, mutta ei tullut uutosta. Huhtasaari on nyt olemassa täällä ja on käynyt Simossa Feetua kohtaamassa. Feetu on ollut yksimielinen meidän kanssamme ja kovasti nuhdellut vanhoitten opettajain sortamisesta.[1] Pyörre ja Antti Rantala ovat myös käyneet Torniossa, meidän puolelle heitä ei tahdottu, eikä ole täältä käyty heitä kuulemassa. Kyllä ne ovat täyteen eriseuraiset.[2]

Viimi viikolla on täällä pidetty piispanluku. Vastaansanojilla, erittäinki tuomarilla ja Nymannilla olit kovat yritykset minua vastaan. Tahdottiin tehdä minusta lästadiolaisen lahkon päämies ja sen nojalla päästä tietenki vinkaan koskemaan. Tähän asti on kuitenki heidän yrityksensä hukkaan menneet – ja Jumala on antanut heidän joutua häpiään.

Olisin vieläki kirjoittanut laviammalta, mutta kiire on. Sen vain vielä muistutan, että Nymannilla oli päällekanteen tarkoitus vieläpä teitäki vastaan, mutta hyvä yritys raukesi tyhjään.

Lopuksi sanon sydämellisiä rakkauden terveisiä teille ja koko siellä olevalle Herran laumalle minulta ja minun perheeltäni ja muilta kristityiltä. Jääkää Herran haltuun! Muistakaa rukouksissanne meitäki. P. O. Grape.

Vanha Pietin Heikki Kuivakankaasta on täällä, hän käskee myös sanoa t

---

[1] Tämäkin kirje vahvistaa käsitystä Fredrik Paksuniemen maltillisuudesta ja hän kriittisyydestään kiivaimpia uusheränneitä kohtaan.

[2] Molemmat saarnaajat nousivat merkittäviin asemiin uusheräyksessä. Saarnaaja Juho Pyörret (1853 – 1918) Alavieskasta oli oleskellut Amerikassa 1890-luvulla. Hän teki kaksi saarnamatkaa Amerikkaan uusheränneiden lähettinä (1910 – 1911 ja 1912 – 1913). Hänellä oli merkittävä rooli sille, että uusheräys sai jalansijaa 1910-luvulla Itä-Ruijassa ja Muurmannin rannikolla. Pyörret liikkui alueella saarnamatkalla 1913 – 1914. Hän osallistui lestadiolaisryhmien sovintokokoukseen Oulussa 1911 uusheränneiden edustajana. Pyhäjokelainen Antti Rantala (1849 – 1925) kävi Pyörretin tavoin saarnamatkoilla Itä-Ruijassa ja osallistui 1911 sovintokokoukseen uusheränneiden edustajana. Amerikassa Rantala kävi vuonna 1921.

Wanhoja kirjeitä 41. P. O. Grape 7.9.1900 Erkki Antille

Haparanda syyskuun 7 p:nä 1900.

Kallis ja rakastettu vanhin!

Jumala teille antakoon voimia sekä sielun ett ruumiin puolesta pitkittämään sitä työtä Herran viinamäessä, mikä teille uskottu on ja jota siunauksella tähän saakka olette toimittanut, mutta jos Herran tahto on kutsua teitä täältä seastamme, niin evätkää siunattuna muistossamme vahvassa rauhassa ylösnousemisen kirkkaaseen aamuun asti!

Kiitän teitä rakkaan kirjeenne edestä sekä terveisten, joita olen täällä levittänyt veljille ja sisarille.[1] Eilen saatoimme Tornion Kajanteria[2] hänen viimeiseen lepokammioonsa, siis hän ei elävänä saanut vastaanottaa terveisiänne, mutta kumminki kirjeenne luettiin hänen hautajaisissansa kokoontuneille kristityille, jotka siis siinä sait terveisenne. Iloisen autuuden vakuutuksesta oli Kajanteri veli jättänyt tämän elämän, vieläpä erittänki kiitollisena siitä, että hän oli vapaaksi päässyt hänen hourauksistansa.[3] Kajanterin rouva on tietenki murheellinen, että hän jäi mutta on kuitenki iloinen myös Jumalan armosta ja hyvyydestä. Paatalalta[4], Pettersonskalta y,m. paljon rakkaita terveisiä. Kristityt ovat toivomassa, että he taas ensi-talvena saavat nähdä teitä täällä. Mitä te itse sanotte siihen?

Minun terveyteni tänä kuluneena kesänä ei ole ollut oikein hyvä. Kyllä taitaa niin käydä että minä pääsen täältä ennen teitä. Tapahtukoon hyvän Isän hyvä tahto. Syntisenä olen uskomassa monet syntini anteeksi Jesuksen pyhässä ja kalliissa veressä. Enpä tiedä muuta ja parempaa perustusta vanhurskaudelleni ja autuudelleni, kuin Jesus Kristus.

Lupasin teille, että jos olen elämässä kun te jätätte tämän maallisen majan, kirjoittaa teidän elämäkertani  ja lupaukseni haluan täyttää. Pyydän kuitenki, että koska vielä olette siihen kykeneväinen, kirjoittaisitte minulle sitä varten elämänne pääpiirteet sekä ulkonaisen elämän suhteen että myöskin sisällisiä kokemuksia, jotka voisivat olla muilleki opetukseksi, varoitukseksi että lohdutukseksi.

Ja nyt lopuksi sydämellisiä rakkauden terveisiä Haparannan ja Tornion sekä maakylien kristityiltä, vielä erittäinki minun perheeltäni teille ja muille siellä oleville kristityille. Angelika sisar ei ole enää olemassa Haaparannalla, hän on poikansa kanssa, joka käypi koulua, siirtynyt Hernåsantaan[5] ja taitaa siellä viipyä kukatiesi useamman vuoden. Paljon häntä kaivataan.

Hyvästi nyt, rakas vanhin, Jumalan haltuun! Eroitettunaki olemme kuitenki yhdessä ja uskon, että kyllä muistatte minun armoistuimen edessä esirukouksissa!
Veljellisesti P. O. Grape

---

[1] Erkki Antti 18.8.1900 P. O. Grapelle. Juhonpieti 1979, n:o 113.

[2] Kyseessä ilmeisesti maalarimestari Isak Vilhelm Kajander (1843 – 1900). Kajander oli Tornion kaupunginvaltuuston jäsen. Grape on kirjoittanut kirjeensä heti Kajanderin hautajaisten jälkeisenä päivänä, sillä hautajaispäivä oli 6.9.1900. Tornio 69/5.9.1900.

[3] Viitanneeko uusheräyksen vaikutuksiin?

[4] Nimi esiintyy Erkki Antin kirjeessä 18.8.1900 muodossa Patala.

[5] Härnosand