Näytetään tekstit, joissa on tunniste erimielisyydet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste erimielisyydet. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. maaliskuuta 2021

Wanhoja kirjeitä 51. Isak Bränström 25.10.1863 Juhani Raattamaalle

 



Lars Levi Laestadiuksen koulumies, saarnaaja Isak  Bränström Ruotsin Ylitornion Kuivakankaalta teki syksyllä 1863 saarnamatkan Suomen puolelle Perämeren rantapitäjiin. Simossa hän piti ilmeisesti seuroja muun muassa paikallisen saarnamiehen Jaakko Huttulan kanssa. Huttula oli johtava henkilö alueelle syntyneissä lestadiolaissävytteisissä herätyksissä. Hän itsekin liittyi mukaan lestadiolaisuuteen, mutta lopulta erkani siitä. Bränströmin kirje kuvaa tilannetta, jossa Huttulan ja Bränströmin välille syntyi erimielisyyttä muun muassa liikutuksista.

---------

Isak Bränström 25.10.1863 Juhani Raattamaalle

Kuiva kangasa se 25 päivä loka kuuta 1863

Rakkaale opetus isälle ja uskolliselle yön valvojalle Sionisa Johan Raattamaa / armo rauha ja wiisaus uskon ja rakkautene kansa lisäintykön sinun ja koko huonees ja kaikkien Jumalan valittuin tykönä ja aina tämä lyhyen kilvoituksen ajan amen.

Saan muutamalla ratilla tietää antaa että olen terve sielun ja ruumiin puolesta, ja vaimo myös, ja toivotan sammaa teille a annan myös tietää, että minä olen käyny Suomen maasa Kuiva niemen kirkolla asti joka on Simosta ensimäinen kirko alaspäin, josa myös on kristillisyyten alku hyvän lainen, sillä yksi isäntä Charll Vakkuri[1] on sielä johtattajanna, jolla on oikia käsitys armon järjestyksestä, ja oikiat koettelemukset  Kristuksen kärsimisen osallisuutesta ja ylös nousemisen voimasta ja on myös yksin kertainen usko Herran Kristuksen päälle, mutta ei sillä ole paljon Raamatun oppia, mutta Jaakob Huttula Simosta[2] jolla on suuri raamatun oppi pääsä, se saarnaa sillä lailla että kristityt tulevat orjaksi erin omattain Simosa josa hän on, että myös muualla josa hän kulkee saarnamasa / ensin hän saarnaa lakia ja evangeljumia sekasin kristityilekki, evangeljumin omale tunnolle ja Moseksen lain lihalle mutta ei hään ossaa taluttaa syntinsä tuntevaisia ja uskovaisia Kristuksen kärsimisen paikoille kattelemaan ijankaikkista rakastajaa eikä myös ylös nousemisen ketolle kattelemaan voiton kuningasta suuresa kunniasa, josa sydämet tulevat särjetyksi ja sulaksi, palavaksi rakkautesa ja iloiseksi ja rohkiaksi ja väkeväksi syntiä kuolemaa ja perkelettä vastaan, niin kuin Pavali sanoo Kristuksen rakkauten katteleminen vaatii meitä kaiken jumalattoman menon hyljämään j.n.e.p.

Toiseksi hän jakkaa kristityisä liikutukset ja hyppäykset kahteen ossaan aina saarnasansa, ja ottaa raamatun rikistöstä[3] sen paikan hyppäys toisinansa hyvä ja toisinansa nuhteldapa ja ottaa myös tähän nuhteltavan hyppäykseen Pavaljn sanat ”kaiki tapahtukkon säätylisesti ja soveliasti”, ettei laittajat sijaa saa; nuhteldaviksi ymmärtää hään net jotka hyppävät silloin kuin sannaa selitetään eli rukkouksia pitetään sillä ei se tapahdu silloin säätyllisesti ja soveliasti, ja laittajat saavat tästä sian kaataa kristilisyttä, ja taas sanoo hän että hyppäys kuin se tullee uskosta ja rakkautesta on hyvä; hän käsittää sillä lailla että kristitty saattaa olla hyppämättä ja liikutuksitta koska hän tahdoo, ja taas olla liikutuksisa ja hypätä koska tahtoo, näin vähän antaa hällä koetttelemus käsitystä, mitä Jumalan sanan voima sydämisä vaikuttaa, kuin se uskolla sydämiin kätketään; minä selitin hälle Raamatusta kristittyin koettelemuksia sekä vanhasa että uutesa Testamentisa ja osotin uskon ja Pyhän Hengen voimaa että ei se katto sitä ongo se säätyllisesti ja soveliasti, sillä Kristuksen rakkauten tunteminen käypi yli kaiken ymmäryksen ja osotin myös mitä se jakaminen vaikuttaa kristittyin tykönä, joilla on liikutuxet ja arka omatunto, net ottavat aina sen saarnan ittellensä, koska järki ja Piru aina saarnaa ei sulla ole oikia, ja koska saarna mies vielä saarnaa sammaa, niin sitä enämin rietas saapi painaa orjaksi, ja Simosa olit kristityt orjana enin osa, ja minä selitin hälle asiat joka haaralda, mutta ei hään anna hius karvan vertaa myötiä toisen puheeseen, mutta mitä hän on itte käsittäny se on oikein, waikka ei hällä ole sanomista vastaan kuin oikein selitetään, mutta ei hän sentähten liiku paikastansa, ja se tullee siitä että sydän ej tule ittelä koettelemaan ja sentähten ei järkiään hällä liiku, minä olin Simossa 6 päivää ja selitin joka päivä evangeljumia ja talutin sydämiä Kristuksen rakkauten kattelemiseen ja suuri osa sytämiä pääsi irti orjuutesta hengittämän armon ilmaa, vaikka oli kyllä luja epä usko ja orjuus sytämisä ja rakkaus niilä jäi sytämiin minua kohtaan[4] j.n.e.p.



KA. SKHSA. Kierin kokoelma.



[1] Talollinen Kalle Vakkuri (1827 – 1910), joka ilmeisesti jo tuossa vaiheessa toimi saarnaajana. Lestadiolaisperinteen mukaan Kalle Vakkuri Kuivaniemeltä ja Erkki Posti olivat tehneet matkan Ylitorniolle ja näin syntyi Perämeren rantapitäjistä Tornionjoen lestadiolaisuuteen. Kontaktin syntymisen ajankohdasta on läheteissä ja perinteessä ristiriitaista tietoa, mutta Raittila ajoittaa sen vuoteen 1861. Raittila 1976, 54-55.

[2] Jaakko Huttula (1821 – 1871), joka vaikutti 1840-luvulta lähtien Perämeren rannikolla herätysjohtajan. Hän liittyi lyhyeksi aikaa lestadiolaisuuteen, mutta tuli myöhemmin tunnetuksi lestadiolaisuuden vastustajana. Herätysten alkamisesta seudulla on ensimmäisiä viittauksia helmikuulta 1859. Paikalliskirjeenvaihtaja kertoo, miten tanssien ja ryypiskelyn sijaan tutkitaan Raamattua. Saarnaaja Erkki Posti on muistelmissaan kertonut kulkeneensa Huttulan seuroissa kaksi vuotta ennen lestadiolaistumistaan vuonna 1861. Ulkopuolisten kuvaukset Huttulan seuroista ovat lähes identtisiä lestadiolaisseurojen kuvausten kanssa. Niihin sisältyivät liikutukset, sieluntilojen tutkiminen, tuomitseminen, syntien tunnustaminen ja anteeksiantaminen sekä jyrkkä eksklusiivisuus. Huttulan kerrottiin myös lukeneen Laestadiuksen saarnoja. Sekä perimätieto että useat kirjalliset aikalaislähteet kertovat, että Jaakko Huttula oli aluksi mukana lestadiolaisuudessa. Perimätiedon mukaan Huttula irtautui lestadiolaisuudesta vuonna 1862 lyhyen aikaa niin ikään herätysliikkeeseen kuuluneiden Jaakko Sikalan ja ennen kaikkea iiläisen sokean saarnaajan Juho Paakkolan (1821-1887) vaikutuksesta. Ratkaisu olisi tapahtunut Huttulan kotona väittelytilaisuudessa, jossa osapuolina olivat Isak Bränström ja Jaakko Sikala. Aikalaiskirjeenvaihto ajoittaa Huttulan erkaantumisen lestadiolaisuudesta myöhempään ajankohtaan eli loppuvuoteen 1863. Oheinen kirje tukee myöhäisempää erkaantumisajankohtaa. Sekä perimätieto että aikalaiskirjeenvaihto kertovat yksiselitteisesti, että keskeinen erimielisyys Huttulan ryhmän ja lestadiolaisten välillä koski liikutusten roolia herätyksessä. Tämä kirje paitsi vahvistaa perinteen kertoman oikeaksi, kertoo yksityiskohtaisesti, mistä tuo erimielisyys syntyi. Raittila 1976, 47-49, 51-53

[3] Rekisteristä.

[4] Myös aikalaislähteet ja perimätieto tukee Bränströmin arviota. Suurin osa herätykseen tulleista hylkäsi Huttulan ja tämän lestadiolaisuudesta erkaantunut ryhmä jäi pieneksi.

perjantai 3. toukokuuta 2019

Wanhoja kirjeitä 14. Olli Puljulan kirje Pekka Raattamaalle ja Juho Mursulle 13.7.1899

Saarnaaja Peter (Petteri) Raattamaan (1849 - 1921) isä oli Juhani Raattamaa.  Peter toimi nuoruudessaan isänsä tekstinlukijana ja myöhemmin myös saarnaajana jo ennen Amerikkaan muuttoaan vuonna huhtikuussa 1883. Peter Raattamaa valittiin New York Millsin apostolisluterilaisen seurakunnan papiksi.

Elämä saatu evankeliumin uskomisesta[1]

Kiitoksia kirjeesi edestä, jonka sain ilolla vastaan ottaa. Kuulin, että olette vielä Herran palvelijoina ynnä Mursu-veljen kanssa.[2] Herra siunatkoon teidän työnne; rakkaat veljeni, P. Raattamaa, Mursu[3], ynnä muut työtä tekeväiset lapset.[4]
                Jumalan armo ja Herramme Jeesuksen Kristuksen rakkaus täyttäköön sielunne Pyhän Hengen lohdutuksella elämän ehtoohetkeen asti! Tällä toivotuksella lähestyn teitä, sinne vieraalle länsimaalle; sillä aikaa kuin pääsemme kaikin täältä vieraalta ijankaikkiselle kotimaalle. Kaikilla, jotka ovat syntyneet turmelemattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy, on perintömme pantti Pyhä Henki. Kaikilla uudenmaan perillisillä on tämä Henki elävänä kuolemaan asti.
                Mutta ne raukat, jotka ei totisen katumuksen, parannuksen ja elävän uskon synny siitä turmelemattomasta siemenestä, he hukkuvat ijankaikkisesti. Sen tähden pitäisi heidän huoata: O! ijäisyys pelkään pituuttas, alku sulla on, vain loppua ei kuulu kustaan.
                Tosi syystä pitäisi niiden harvain valittuin ahkeroita kilvoitella siinä opissa, josta elämän ja hengen olemme saaneet, ettemme kadottaisi kruunuamme täällä vieraalla maalla. Sillä kuolevainen ruumis vaivaa kuolematointa henkeä. Sillä tässä ruumiissa asuu synti, ja nämä maalliset asuinsijat rasittavat mieltä, ja hajoittavat ajatuksia pois oikeasta valvoma paikasta, mistä elämän ja hengen olemme saaneet. Evankeliumin saarnan kuulemisen ja uskomisen kautta, on elämä ja henki saatu. Siinä on synnin tähden kuolemaan tuomitut elämän ja hengen saaneet, kuin on verisellä vaivalla ansaittu: nimittäin syntein anteeksi saamisen. Että saatamme Taavetin kanssa sanoa: Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä. Älä unhota mitä hyvää Hän sinulle tehnyt on, joka sinulle kaikki syntisi antaa anteeksi ja parantaa kaikki sinun rikokses; joka sinun henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupeudella. Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä, sillä Hän tietää minkäkaltainen teko me olemme, Hän muistaa meitä tomuksi. Sen tähden muinaisten matkustajain kanssa laulamme matkalauluja: ”O! Jeesus anna viisautta, että välttää pirun kavaluutta, täällä murheen laaksossa voisin!” j.n.e.
                Minä olen Feetu Hanhivaaralle (=Fredrik Paksuniemi) selittänyt sen uuden heräyksen alun. J. Raattamaa vainajan ikävä on raskauttanut minua.[5] Herra antakoon hänen levätä töistänsä. Pian saatamme yhteen tulla kotomaan ihanalla rannalla, ja olla ijankaikkisesti yhdessä, ynnä kaikkien valittuin kanssa. Ei siellä enään raskauta eron ajatukset henkeämme.
                Asetumme vieläkin verisen armo-istuimen eteen katsomaan Sydämen uskossa Herraa Jeesusta Golgatalla alasti riisuttuna orjantappura kruunussa, selkä luihin asti ruoskittuna. Kädet ja jalat lävistettyinä juopi Jumalan vihan maljan pohjaan asti ja huutaa: Se on täytetty! Laki on edestämme täytetty, synnin rangaistus on edestämme kärsitty. Velka on maksettu. Isän armo on ansaittu. Se suuri sovintouhri on alttarilla, sovinto veri vuotaa katuvaisille ja uskovaisille syntein anteeksi antamiseksi. Uskokaa te katuvaiset syntinne anteeksi tässä veressä. Ei ole pitkä matka veriseltä ristiltä Paratiisin kunniaan.
                Sanokaa sydämen rakkaita terveisiä kaikille uskon siskoille ja veljille. Täältä Alakylästä tervehtivät teitä uskon sisaret ja veljet. Muistakaa rukouksissanne minuaki. Olkaa minulta ennen kaikkia tervehdetyt.
Kittilä 13.7.1899
Olli Ala eli Puljula



[1] Kirjeen otsikko on ilmeisesti toimituksen laatima. Se julkaistiin heidemanilaisten Rauhan Tervehdys-lehdessä (10/1927, 146-147. Sama kirje julkaistiin uudestaan Rauhan Tervehdys-lehdessä syyskuussa 1929. Se oli otsikoitu: ”Wanhinten kirjeitä”. Siitä oli kahdessa kohdassa poistettu kirjeen saajien nimet. Muuten versio oli pieniä oikeinkirjoitukseen, virkejakoihin ja kappalejakoihin tehtyjä muutoksia lukuun ottamatta identtinen aikaisempaan verrattuna.
[2] Alleviivattu osuus puuttuu vuonna 1929 julkaistuista versiosta.
[3] Kyseessä New York Millssin saarnaajat Pekka Raattamaa ja Juho Mursu Minnesotasta. Ilmeisesti Pekka Raattamaa ja Juho Mursu olivat tiedustelleet Puljulalta uusheräyksen murroksesta ja sen aiheuttamasta hämmingistä Kittilässä ja muualla Suomessa. Kittilän saarnaajat olivat aikaisemmin antaneet tukeaan Takkisen vastaiselle oppositiolle Amerikassa. Takkisen kuoleman jälkeen Kittilän saarnaajat tukivat niitä tahoja Amerikan lestadiolaisuudessa, jotka vastustuvat voimakasta ”Lapin wanhinten” ja ”esikoisseurakunnan” arvovallan korostamista. Tähän joukkoon kuuluivat sekä Raattamaa että Mursu. Oletettavasti viestit uuden heräämisen vaatimuksista ja entisen kristillisyyden hylkäämisestä nukuttavana, saivat sekä Raattamaan että Mursun hämmennyksiin.
[4] Alleviivattu osuus puuttuu vuonna 1929 julkaistuista versiosta.
[5] Juhani Raattamaa kuoli 7.3.1899.

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Wanhoja kirjeitä 11. P. O. Grapen kirje Erkki Antti Juhonpietille

Rovasti Per Olof Grapen kuolinilmoitus. Haaparannanlehti 28.5.1901.

Haaparannalta heinäkuun 12 P:nä 1898.

Rakas ja kallis opettaja Erik Andersson Juhonpieti, Jumalan armo ja rauha olkoon kanssanne!
Monta monituista kewrtaa on haluni ja aikomukseni ollut kirjoittaa teille, mutta osittain joudattomuus, osittain semmoinen tunto, että olen peräti kehno kirjoittaja, on estänyt.
                Kristillisyyden alalla on asiat entisellänsä. Paksuniemen Feetu[1] on myös käynyt täällä, mutta ei tullut muutosta. Huhtasaari[2] on nyt olemassa täällä ja on käynyt Simossa Feetua kohtaamassa. Feetu on ollut yksimielinen meidän kanssamme ja kovasti nuhdellut wanhoitten opettajain sortamisesta. Pyörre[3] ja Antti Rantala[4] ovat myös käyneet Torniossa, meidän puolelle[5] heitä ei tahdottu, eikä ole täältä heitä kuulemassa. Kyllä ne ovat täyteen eriseuraiset.
                Wiimi wiikolla on täällä pidetty piispanluku. Wastaansanojilla, erittäinki tuomarilla ja Nymannilla olit kovat yritykset minua wastaan. Tahdottiin tehdä minusta lästadiolaisen lahkon päämies ja sen nojalla päästä tietenki wirkaan koskemaan. Tähän asti on kuitenki heidän yrityksensä hukkaan menneet – ja Jumala on antanut heidän joutua häpiään.
                Olisin vieläki kirjoittanut laviammalta, mutta kiire on. Sen vain vielä muistutan, että Nymanilla oli päällekanteen tarkoitus wieläpä teitäki wastaan, mutta hyvä yritys raukesi tyhjään.
                Lopuksi sanon sydämellisiä rakkauden terveisiä teille ja koko siellä olevalle Herran laumalle minulta  minun perheeltäni ja muilta kristityiltä. Jääkää Herran haltuun!
Muistakaa rukouksissanne meitäki
P. O. Grape
Wanha Pietin Heikki Kuivakankaasta on täällä, hän käskee myös sanoa terveisiä.


[1] Saarnaaja, kirkolliskokousedustaja ja valtiopäivämies Fredrik Paksuniemi (1840-1921) Kittilästä. Paksuniemeä on pidetty yhtenä uusheräyksen maltillisimmista johtajista.
[2] Se, että saarnaaja Isak Huhtasaari (1826 – 1903) vieraili tapaamassa Fredrik Paksuniemeä Simossa kesällä 1898 kertoo siitä, miten ymmällään monet vanhat saarnaajat olivat uusheräyksen murtautuessa voimakkaana esiin. Paksuniemen maltillinen asenne ja toiminta lienee vielä mahdollistanut yhteisen hengen löytymisen.
[3] Saarnaaja Juho Pyörret (1853- 1918) Alavieskasta oli myös uusheräyksen johtavia saarnaajia.
[4] Saarnaaja Antti Rantala (1849-1925) Pyhäjoelta.
[5] Tarkoittaa mitä ilmeisemmin Ruotsia ja Haaparantaa.

Ett typiskt laestadianskt brev

  Jag har under de senaste veckorna gått igenom brevväxling mellan olika laestadianska predikanter. Tills vidare har skrivit upp cirka 200 g...