SRK:n vuosikokous Sievissä 3.7.1976 vastusti koulutelevisiota. Kannanilmaisu julkaistiin uudestaan tammikuussa 1979

Vanhoillislestadiolaisten opettajien ja puhujien kokouksessa 28.12.1978 otettiin ehdottoman kielteinen kanta television käyttöön opetuksessa. Siinä velvoitettiin liikkeeseen kuuluvien opettajien luopuvan koulutelevision käytöstä ja edellytettiin, että vanhemmat vaativat lapsilleen vapautuksen television avulla tapahtuvasta opetuksesta. Viestin perille menoa kentälle vahvistaakseen, Päivämies-lehti julkaisi tammikuussa uudestaan (ks. alla) Sievissä 3.7.1976 pidetyn SRK:n vuosikokouksen kannanvanhilmaisun. Siinä myös asetuttiin kielteiselle kannalle koulutelevision käytöstä opetuksessa.

----------

SRK:n 3. 7.1976 Sievissä pidetyn vuosikokouksen kannanilmaisu koulutelevisioasiasta

Päivämies 2/10.1.1979

TELEVISION KÄYTTÖ on voimakkaasti lisääntynyt opetusvälineenä koululaitoksessamme. Ei ole ollut turha elävän kristillisyyden huoli television kautta tapahtuvasta sielujen turmelemisesta. Opetusohjelmien nimellä kulkevat ohjelmat ovat tuomassa murhetta monen koululaisen omalletunnolle Jumalan lapselle sopimattomana ohjelmana. Sen tähden tämä kysymys asettaa ensisijaisesti uskovaiset opettajat, mutta myös vanhemmat vakavan asian eteen, ettemme olisi niitä pahentajia, joille kuuluu Jeesuksen sana: "JOKA PAHENTAA YHDEN NÄISTÄ PIENIMMISTÄ, JOTKA USKOVAT MINUN PÄÄLLENI, PAREMPI HÄNEN OLIS, ETTÄ MYLLYNKIVI RIPUSTETTAISIIN HÄNEN KAULAANSA JA HÄN UPOTETTAISIIN MEREN SYVYYTEEN" (Matt. 18: 6).

JA KUN VIELÄ TIEDÄMME, että jumalankielteisyys on yhdessä materialistisen hengen kanssa opetustelevision kautta repimässä alas kaikkea pyhää ja arvokasta ja tilalle tuo uskosta pois vieroittavaa ainesta, niin ei ole ihme, että hätähuuto lasten puolesta on suuri.

SEURAKUNNAN RAKKAUDESSA oleva uskovainen opettaja vastustaa lakien ja asetusten suomilla mahdollisuuksilla television käyttämistä uskonelämää ja lasten mieliä turmelevaan opetukseen. Näin menetellen hän osoittaa kuuliaisuutta seurakuntaäidille, joka hoitaa vikoihin joutuneet, niin lapset kuin opettajatkin armolla ja totuudella.

OPETUSTELEVISION VAARAT lapsen uskonelämälle ovat vielä suuremmat, kun televisiota opetusvälineenä käyttää epäuskoinen opettaja. Moni pieni sydän on itkenyt joutuessaan katsomaan sitä, mikä sotii   Jumalan sanalla hoidettua omaatuntoa vastaan. Tämän lisäksi on lapsi saanut monesti kokea uskonsa tähden vieläpä pilkkaa opettajien ja tovereitten taholta. Älkäämme asettako tässä lapselle enempää taakkaa, kuin hän jaksaa kantaa. Olisi hyvä kehottaa kristittyjä vanhempia yhteistoimin luottamuksellisesti   ottamaan   yhteyttä   lastensa opettajiin ja neuvottelemaan heidän kanssaan yrittäen, mikäli mahdollista, saada vapautus joko kokonaan tai ainakin niistä ohjelmista, joista ennakolta voisi päätellä niiden olevan uskovalle lapselle sopimattomia.

Neuvottelukosketuksessa vanhemmat voivat vedota peruskouluasetukseen, jonka 108 §:ssä sanotaan: "Peruskoulun opettajan tulee huolehtia oppilaiden kasvatuksesta pyrkien hyvään yhteistyöhön kotien kanssa . . . käsitellä luottamuksellisesti ja tahdikkaasti oppilaan syntyperää, perhettä, uskontoa ja muitakin sellaisia seikkoja koskevat asiat, joiden saattaminen asiaankuulumattomien tietoon voi vaikeuttaa oppilaan asemaa toveripiirissä" (108§ 1. ja5. mom.). Tähän yhteistyöhön kotien kanssa velvoittava muutkin peruskoulua koskevat asetukset.

AVOIN JA LUOTTAMUKSELLINEN SUHDE sekä rakentava ja rakkauden hengessä käyty keskustelu on omiaan luomaan paremman lopputuloksen ja näin taataan lapselle suotuisa mahdollisuus käydä koulua. Näissä yhteisissä keskusteluissa tuodaan esille myös ne muut lasten uskonelämää pahentavat asiat, kuten tanssinopetus, konsertit, elokuvat, teatteri, ehkäisyvalistus yms. kysymykset, joiden kohdalla kristityt kodit tuntevat lastensa puolesta hätää.

"MINÄ ANNOIN HEILLE SINUN SANAS, JA MAAILMA VIHASI HEITÄ SILLÄ EI HE OLE MAAILMASTA, NIINKUIN EN MINÄKÄÄN MAAILMASTA OLE. EN MINÄ RUKOILE, ETTÄS HEITÄ OTTAISIT POIS MAAILMASTA, VAAN ETTÄS HEITÄ PAHASTA VARJELISIT" (Joh. 17: 14—15).