Wanhoja kirjeitä 40. P. O. Grape 4.10.1899 Erkki Antille

Erkki Antti Juhonpietin hautakivi kesällä 1997

Tämä kirje valaisee osaltaan tilannetta, jossa lestadiolainen herätysliike oli 1800-luvun lopussa. Vanhat, liikkeessä arvostetut saarnaajat olivat yksi toisensa jälkeen siirtyneet tai siirtymässä ajan rajan toiselle puolelle. Samaan aikaan liike oli historinsa pahimmassa kriisissä.

Haaparannalta loka kuun 4 pv:nä 1899

Rakas ja kallis vanhin ja opettajamme! Sovintoveren armo lohduttakoon ja vahvistakoon matkanne lopulla ijäiseen lepoon!

Eilen illalla kävi Johanssonin Kalle meillä ja lahjoitti minulle Raattamaan kuvan ja tänä päivänä sain kirjeen teiltä, kalliita lahjoja ne olivat.. Kiitoksia, sydämellisiä, teidän tervetulleesta lahjastanne” Kyllä teitä usein muistamme ja teistä keskenämme puhumme – ja juuri rakkaudella. Näinä päivinä on Wikmanni Vittangista käynyt täällä ja sillä oli halu saada teitä käymään Vittangissa ja Haaparannan kristityt haluaisit, että te myös tänäkin talvena tulisitte tänne. Jumalan erinäinen ja erinomainen varjelus oli, ettette  suurempaa vahinkoa kärsineet, kun te niin pahoin lankesitte; yllä siinä olisi saattanut surmaki tapahtua, mutta teidän aikanne ei vielä tullut.

Soisimme kyllä teille lepoa, ijäistä lepoa ja iloa, mutta hyvä n, että vielä jaksatte olla kanssamme lohduttamassa ja neuvomassa meitä. Kylläpä vanhat alkavat yksi toisen perästä siirtymään pois, eikäpä ole nuorten seassa semmoisia, jotka olisit niin vakaiset että heihin olisi yleisemää luottamusta. Ja sitä ikävämpi on, koska alkaa ilmestymään eriäviä käsityksiä opin suhteen.[1] Ruotsin puolella on rauha ja rakkaus, mutta Torniossa on samaan, kuin on ollut, vaikka ei ne kyllä enää ole niin väkevät kuin yhden aikaa oltiin. Starkka veli sanotaan nyt olevan yksin.[2] Oulusta kuullu aivan ikävää, kuitenkin on useita palannut takasin entisestä kiivaudesta. Tämä uusi heräys saattoi kukatiesi joissaki vaikuttaa parempaa valvovaisuutta, mutta luullakseni on se tuottanut suurta vahinkoa, ensiksi kristityissä arkamielisyyttä, sitte uskottomissa, mikä se nyt on oikea kristillisyys, kun eivät kristityt sovi keskenänsä. Jumala parantakoon kaikki haavat, ja kyllä hän sen tekeeki, sillä Herra on paimenemme.

Mitään erityistä ei ole minulla kirjoittamista, haluan kuitenki jonku rivin lähettää teille, sillä tiedän, että ne ovat tervetulleet.

Huhtasaaresta olen kuullut, että hänen terveytensä on niin kehno, että tuskin enää pääsee saarnareisuihin  ja Knuuti on myös niinkuin hän on ollut viimeaikoina.[3]

Fr. Paksuniemi[4] on mennyt Suomeen ja Puljulan[5] sanotaan tulevan Tornioon. Molemmista nykyjään todistetaan hyvää.

Hyvästi nyt, vanhin rakas, Jumalan haltuun! Onnellinen olette, koska kaikki syntinne Jeesuksen kalliissa veressä ovat anteeksi annettu ja kun olette niin lähellä kruunaamisen hetkeä. Se sama kilvoitus on meilläki, ehä suurimmassa heikkoudessa. Uskomme kuitenkin, ettei Herra Jesus tahdo suuttuu, vaikka meiltä paljon puuttuu.  Sovintovereen on meidän turvamme elämässä ja kuolemassa.

Sanokaa rakkaita terveisiä Pajalan kristityille ja kaikille teidän talon kristityille! Muistakaa esirukouksissanne heikkoa matkakumppanianne P. O. Grape.


KA. OMA. Laestadian 10.

---

[1] Uusheräyksen murros oli alkanut 1897-1898.

[2] Torniossa asunut saarnaaja Petter Abraham Starkk(a) (1827 – 1909). Hän kävi vuonna 1900 saarnamatkalla Piearissa ja kerrotaan hänen ihastuneen siellä voimissa olleeseen narvalaisuuteen. Tämän  ovat tutkijat olettaneet syyksi hänen yksinäistymiseen 1900-luvun alussa. Oheinen kirje kuitenkin kertoo, että yksinäistyminen oli alkanut jo tätä ennen.

[3] Sekä Isak Huhtasaari  (1826- 1903) että Karl Petter Knuuti (1816-1902) olivat ”alkuherätyksen” työmiehiä ja kuuluivat Raattamaan, Erkki Antin, Heikki Parkajoen, Aapo Tapani, Mathilda Fogmanin ja Joonas Purnun kanssa keskeisiin ”Lapin vanhimpiin” Heihin vedottiin herätysliikkeen linjanvedoissa ja riitakysymyksissä.

[4] Vaikka myös Fredrik Paksuniemi hyväksyi uuden heräyksen, on hänet mielletty sovittelevammaksi  ja ”evankelisemmaksi” kuin veljensä Hanhi-Pieti.

[5] Saarnaaja Olli Puljula ((1824 – 1911) kuului yhdessä Hanhi-veljesten kanssa johtaviin Kittilän saarnaajiin. Hänestä tuli jonkinasteinen vastavoima tiukalle uusheräykselle. Lopullista puolenvalintaa hajaannuksessa hän ei kuitenkaan ilmeisesti tehnyt.

Ruotsin Lapin saarnaajien kokous Vittangissa 11.3.1897

 

Vittangin kirkko

Mielenkiintoinen pöytäkirja, jonka löysin USA:ssa ilmestyneestä Kristillisestä Kuukauslehdestä. Maaliskuussa 1897 kokoontuivat Ruotsin Lapin saarnaajat kokoukseeen Vittankiin. Paikalla olivat myös liikkeen patriarkat Juhani Raattamaa, Erkki Antti Juhonpieti sekä Joonas Purnu. Kokouksessa käsiteltiin niitä syytöksiä, joita sekä pastori Aatu Laitista että rovasti P. O. Grapea vastaan oli nostettu Pohjois-Amerikassa ja jotka olivat ottaneet tulta myös Euroopassa. Samalla keskusteltiin lestadiolaisuuden suhteesta kirkkoon. Sama asia oli ollut esillä kokoontumisessa kaksi vuotta aikaisemmin. Tässä kokouksessa  länsi- ja itälestadiolaisuuden ero ei vielä toteutunut, mutta joitakin vuosia myöhemmin ero oli tosiasia.

Pöytäkirja[1]

Tehty 11 p. maalisk. 1897 Nikukan talossa Vittangissa, jossa olivat seuraavat maallikkosaarnaajat koossa pitämässä jumalan sanan selityksiä: Johan Raattamaa, Erik Andersson [Juhonpieti], Isak Poromaa, Per Persson Nutti (Antin Pieti) ja Joonas Purnu, jotka kaikki olivat valitut saarnaajiksi jo provasti L. L. Laestadiuksen aikana. Oli siihen kokoontunut muutampia vasta alkavaisia saarnaajia, n[iin] k[uin]Samuel Erikson Vettasjärvi ja Isak Kuoksu y,m.[2]

Koska Johan Raattamaa oli pitänyt ensimmäisen saarnan, alkoi koulunjohtaja Aug. Lundberg, joka oli seurakunnasta siihen valittu, että esitellä seuraavat kysymykset sopivan johdatuksen perästä, koska kummallisia sanomia tänne kuuluu. Niin on tämä seurakunta pyytänyt minua, että julkisesti kysyä Raattamaa vanhimmalta: Onko teidän käsityksenne jälkeen pastori Laitinen ja provasti Grape oikiat kristityt?[3]

Johan Raattamaan vastus: On ainakin Laitinen ja Grape kalliit kristityt, jotka ovat oikian oven läpi tulleet, ja ovat kalliit työntekijät Jumalan viinamäessä.

Kysymys: Mitä Erik Anders Andersson käsittää siihen?

Vastaus: Minä olen ollut siinä kokouksessa, jossa provasti Grape on lähtenyt Jeesusta seuraamaan. Ja minä tiedän, etä hän senjälkeen on totuudessa pysynyt kalliilla kilvoituksella.

Kysymys: Mitä käsittää Isak Poromaa?

Vastaus: Ainakin minä olen samasta mielestä kuin edelliset veljet.

Kysymys: Antin Pieti on alusta asti ollut provasti Laestadiuksen kanssa, ja on siitä asti ollut uskollinen työntekijä. Mitä hän käsittää tästä?

Vastaus: Minä tunnen Laitisen alusta asti, ja tiedän, että hän totisesti on oikeen matkaan lähtenyt; ja että hän on kallis veli Kristuksessa, joka kelpaa totisesti Jumalan sanan saarnaajaksi.

Kysymys: Mitä käsittää Joonas Purnu vanhin tästä)

Vastaus: Ainakin minä olen aina pitänyt Laitisen kalliina veljenä ja joka paikassa häntä puolustanut, että semmoinen mies, joka niin totuudessa on matkaan lähtenyt, myös totisesti autuaaksi tulee.

Kysymys: Onko veli Laitinen siitä asti muuttunut, kuin hän on tullut esikoisten seurakuntaan?

Vastaus: Antin Pieti: Että Laitinen kovan vainon aikana ei rohjennut niin rohkiasti nuhdella maailmaa kuin ennen, mutta että hän on siitä parannuksen tehnyt ja että hän on nyt yhtä totuudessa kuin ennenkin. Siihen myönnettiin kaikki. Mutta Joonas Purnu lisäsi, että hän on pitänyt sitä sopimattomana, että Laitinen anoi anteeksi Lannavaaran vihkimäaikana (hurmausta). Niin kalliilla miehellä ei saattanut olla hurmaus. Kysymysten tekijä siihen, että Raattamaa vanhin on rakkaudessa nuhdellut Laitista muutamasta ajattelemattomasta kirjoituksesta ja koska hän itse käsitti asian oikeaksi, niin hän anteeksi anoi sitä sekä siellä että jälkeen ”Siionin Sanomissa”, joka ei ole vika, vaan sangen kiitettävä asia, sillä se osoittaa, että hän tahtoo Raamatun opissa pysyä kiinni ja on alle antavainen vanhemmille kristityille. Ei hän, niin kuin muutamat muut, salannut erehdyksiään, vaan oli kuin Luther Wormsissa halullinen luopumaan kaikesta, mitä vois olla pyhää Raamattua vastaan, ja tahtoi sitä anteeksi pyytää. Sitä vahvisti oikeaksi Raattamaa.

Isak Kuoksu esitteli: että se oli vikaa, että Laitinen on kirjoittanut, ”ettei ole luvallista saarnata syntiä anteeksi seiniä myöten”.

Siihen huomautti kysymysten tekijä, että Kuoksu veli on huono kalanpyytäjä, jos hän suolaa yhteen puolikkoon[4] hyviä ja mädänneitä kaloja. Ei Pietari todistanut Simon noidalle anteeksi, vaan sanoi: ”Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä sanassa, sillä sinun sydämes ei ole oikea Jumalan edessä.” Meidän pitää oikein jakaa Jumalan sanaa, katuvaisille armoa ja syntein anteeksi saamista, mutta katumattomille Jumalan tuomio ja rangaistus siihen asti, että he parannuksen tekevät. Ei Raamatusta löydy se sana ”syntiä anteeksi seiniä myöden”. Eikä Laestadiuksen postillasta, eikä hänen kirjoitetuista saarnoista löydy se sana. Korneliuksen huoneessa ei ollut kuin katuvaisia.

Koska ei kukaan siihen enään mitään virkkanut, niin teki kysyjä vielä kysymyksen. Tämä seurakunta on käsittänyt niin, että vanhin Joonas Purnu on eilen illallisessa saarnassaan tarkoittanut Laitista puhuessansa ”Suomen pojasta”, joka muka ei perusta mitään esikoisten seurakunnasta. Oliko se niin tarkoitus?

Vastaus: En ole minä ainakaan saattanut niin kallista miestä tarkoittaa, koska minä sydämestä rakastan Laitista, ja joka paikassa kehotan pitämään häntä kalliina miehenä.

Kysymys: Provasti Laestadius on kehottanut ihmisiä käymään kirkossa; hän on kyllä kovasti haukkunut suruttomia pappeja, mutta aina kehottanut ihmisiä käymään kirkossa, ja siellä rikoilla. Jos ei saarna olisi kelvollinen, niin lukee pappi kuitenkin Jumalan sanaa. Ja Raattamaa vanhin on aina kehottanut käymään kirkossa kuin tilaisuus on olut. Onko se niin?

Kaikki sen vahvisti totuudeksi, ja sanoivat myös yksimielisesti niin opettavansa ja kehottavansa sanan kuulijoitaan. Kaikki pitivät kalliina, että Jumalan palvelus yllä pidetään, ja että ihmiset asetuksen mukaan saavat Jumalan huoneeseen kokoontua rukoilemaan. Sillä päättyivät kysymykset ja kysymysten tekijä muistutti, että täällä on puhuttu Jumalan ja Hänen seurakuntansa edessä Ja Ananiaksesta Apost. tek. 5. luvusta nähdään kuinka vaarallinen se on että valehdella Pyhää Henkeä vastaan. Jonkatähden se olisi paras, jos veljet jossakin näissä puutteelliset olisivat, että täällä julkisesti vikansa tuntea, tunnustaa ja anteeksi anoa. Koska Joonas Purnu siihen vastasi, että ”Ei ole mitään senlaista; niin päättyi keskustelu, ja Erik Anders Andersson selitti suurella kykeneväisyydellä Ef. 6. lukua.

Vittangi, päivä kuten ylempänä
Aug. Lundberg
Justeerataan
F. Isakson
Is. Isakson

Tämä 27 vuotta käsikirjoituksena säilynyt pöytäkirja annetaan ulos nyt kuin ovat sekä Grape että Laitinen kuolleet vanhurskaan kuolemalla.
Toim. muist.

---

[1] Kristillinen Kuukauslehti 3/1924, 74-76.

[2] Virke vaikuttaa varsin leimaavalta, joten lieneekö kuulunut alkuperäiseen pöytäkirjaan?

[3] Kevättalvella 1897 oli Haaparannanlehdessä kolme kirjoitusta, joissa kuvattiin liikkeen keskuudessa syntyneitä erimielisyyksiä ja alkanutta hajaannusta. Evankelisluterilaisen kirkon, Aatu Laitisen ja P. O. Grapen vastaista mielialaa loi kirjoituksillaan Henrik Koller Michiganin Kuparisaarelta Siionin Sanomat-lehdessään.  Nimimerkki ”syrjästä seuraaja” totesikin:  ”Laestadiolaisuus täällä Pohjan perällä näyttää alkavan jakautumaan kahteen puolueeseen. Haaparannanlehti  23.2.1897; 2.3.1897, 30.3.1897.

[4] Puinen puolikkaan tynnyrin kokoinen astia. Puolikko on myös vanha astiamitta, = 15
kappaa.