Wanhoja kirjeitä 35. Juho Lumijärven ja Joonas Purnun nuhtelukirje Erkki Antille 10.7.1893

 

Klickitat, Wash. 10/7 1893
 

Rakkaalle wanhimmalle, Erkki Antti Andersson, Juhonpieti.
Jumalan armoa rauhaa ja rakkautta toiwotan teille Jesuksen priiskoitusweren woimassa ja todistuksen sanassa, Esikoisten Seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä.

 Halu ja rakkaus tuli teille kirjoittaa muutamalla sanalla, että olen elämässä sielun ja ruumiin puolesta. Annan tietää, että olen saanut suurella ilolla yhtyä Esikoisten seurakunnan lähetysmiesten kansa, wanhimman Joonas Purnun ja Jöns E.Mäntywaaran kanssa, ja Olof Matoniemen kanssa Pendletonissa, Oregonin waltiossa 30. päiwä Kesäkuuta, ja nyt kuljemme yhdessä siihen asti, kuin tulemme Calumetiin, Michiganin saarelle, läpi Oregonin, Washingtonin, Dakotan ja Minnesootan Waltioita, joissa he jo kulkeneet ovat.                       

Sydämestäni olen tyytywäinen muitten saarnaajain ja seurakuntain kansa siihen oppiin ja opin hedelmään, jonka olemme kuulleet ja nähneet näitten Esikois seurakunnan lähetys miesten työhön wanhimman Joonas Purnun ja hänen kumppalinsa, jotka ovat kutsumme päälle lähetettyt amerikaan.
                     
Woimallisesti on saarnattu sovinto saarnaa kahta puolta, ja sovinto weren hinta on sulattanut yhteen suuret paljoudet. saman opin saarnaajaksi olette te, rakas wanhin Raattamaa-wanhimman kansa minuaki siunanneett, jota olen yhdistettynä tehnyt entisten lähetys jäsenten kansa, ja nyt taas näitten lähetysjäsenten kanssa olen saanut armon yhdistyä. Minä kirjoitin teille mennä talvena eli w.1892, josta en ole saanut teiltä wastausta, ja nyt saimme kuulla Johan Kaarakalta[1] sala kirjan, teidän kirjan kopioittuna, jonka olette kirjoittanneet Abram Hietaselle[2] / se waikutti minussa murheen, rakas wanhin, koska ette sanallakaan ääntäneet, että kahta puolta tehdä sovinto Amerikassa. Mutta A.Hietanen ei ole joukkonsa kansa wielä yhdistynyt, jonka kuulin hänen hajoittavaisesta kirjastansa Johan Kaarakalle. Murheelliseksi tuli Joonas wanhin, kuin ei Erkki Antti wanhin muistanu auttaa Joonas-wanhinta amerikaan, tässä raskaassa työssä. Mutta Abram Hietasen kädet wain wahvistettiin, waikka pitäsitte tuta Liljebladin[3] opin jäljet hänessä. Auttakaat meitä tänne, rakas wanhin, että saadaan yleinen sovinto Amerikassa Herran Jesuksen sovinto weren armossa, joka on sielun sowinto / on teille ja meille synnit ja heikkoudet, ja wiimeisetki epäilykset anteeksi annetut, ijankaikkisesti. Teitä terwehtää Joonas-wanhin ja Jöns mäntyvaara auttajainsa kansa, ja koko ostettu lauma / waan olkaat wiimein minulta sydämellisesti terwehdetty / kantakaa, rakas wanhin anteeksi antawaista sydäntä minullekki, teitä rakastawa weljenne waiwassa.
Johan Lumijärwi

Me myös tervehtämme teitä, rakasta wanhinta, Eerik A. Juhonpieti / Mitä rakas weli J.H.Lumijärvi on tässä yllä olevassa kirjassa tullu kirjoittamaan monesta asiasta, niin se on muuttumatoin totuus, että minä Joonas wanhus tulen kyllä niin murheelliseksi kumppanitten kans että tuntui että on nyt yhtä tehdä työtä eli ei, kuin kuljetaan kahta tietä Lapissaki, ja kahdella äänellä liikutaan / kyllä tiedätte, että Ruotsin Lapista kuljetaan yhtä tietä, ja yhdellä äänellä saarnataan niinkuin alusta, Raamattun jälkeen,  Mutta toinen tie, ja toinen ääni, näkyy ja kuulu Tornion Lapista Kittilästä ja mutos lompolosta[4] / ei saarnata parannusta kahta puolta Amerikaan asti, niinkuin Ruotsin lapista kirjoilla ja lähetys jäsenillä / onkos ihme ettei amerikassa riiteliät lakkaa riitelemästä ja ylon katsetta osottawat Esikoisten kirjalliselle neuvolle, ja Esikoisten seura kunnan lähetys jäsenille, kuin kirjallisesti ja personallisesti heitä siunataan ilman paranusta kahta puolta, ei tarvitse Kittilän saarnaajat eikä Tornion saarnaajat käydä Ruotsin lapissa wanhimpia oppimassa, niin kuin apostolein aikana wanhinten tykönä Jerusalemissa, Waikka Takkis-wainaja ja Olof Matoniemi tahtoi Erkki A Wanhusta saiwoon ja minä Joonas tiedän myös O.Matoniemen kans, että A.Lundberg on kirjallisesti teitä tahtonu Lannanwaaran kokoukseen, jossa tiesitte wanhin Johan Raattaman olevan / Jossa myös teitä kaivattiin jossa oli tutkinto lähetys saarnaaista Amerikaan. Miksi wanhin näytti Takkis-wainajan jalat kirjassanne niille, jotka eivät ole wielä tarvinneet sovinnoita tehdä waikka Takkis wainaja on anteeksi anonu sydämestään riitaveljiltään, ja teiltä myös niin todistaa O.Matoniemi ja anteeksi antanu riita riitavelillensä sydämestään Jesuksen nimessä ja weressä, Miksi te ette ole anteeksi antaneet. Me tiedämme, rakas wanhin että olette kristillisyydemme aamuna päipästä olleet L. L. Lestadiuksen lähetytoimen jäsen, Johan Raattamaa Parka vanhin Heikin ynnä muita joihin met nuoremmat olemme kaiken turvamme panneet luottamuksella.

Niin tämän äänen erinkaltaisuus saatta monta horjuvaista sielua epäilykseen ja monimielisyyteen / kuitenki täydymme työtä tehdä kanssanne monessa murheessa ja waivassa. Mutta olemme saaneet iloaki nauttia koska Herran Sebaotin Jumalan woiman kautta on sowinnoita tehty kahta puolta, sovinto weren kautta suuret joukot Calumetin saaresta lapi matkaa tähän asti, mutta wanhan kirkon puolella Calumetissä waltavimmat jäsenet seisovat wielä hurskaana ja pidättävät kansaa. Mutta on kuitenki maailman waltakunnasta paljon tullu kristityksi iloksi Jumalalle, enkeleille ja Jumalan seurakunnalle. Kalliissa kukoistuksessa on Takkis vainan työ ala mitä hän on tehnyt amerikanki maalla Rakkaan weljemme J.H.Lumijärwen ja monen hänen auttajansa kans.

Mutta erimielisyys on saattanu paljon pahaa matkaan kristillisyyteen täälläki amerikan maalla että on wieläki työtä työlästä / sentähden sanomme Joonas J.Purnu Jöns E.Mäntyvaaran kansa ymmärryksemme että älkäät rakas wanhin hajoittawaista työtä edesauttako ja olkaamme Herran laumalIe esikuvana parannuksen tekemisessä, Amerikassa ja Euroopassa että kristillisyys pääse nousemaan wihtoinki wiimen ameriikanki maalla, ja uskokaamme rakas wanhin Evangeliumi, se on synnit anteeksi Jesuksen nimessä ja weressä todistamme minä Joonas Purnu rakkaalla sydämellä, rakkaan saarnakumppanin Jöns E.Mäntywaaran, O.Matoniemen, ja koko Herran lauman kanssa, täältä ameriikan maalta. Rakkaita terveisiä sanomme Herran lauman kanssa täältä sille Herran laumalIe joka ympärillänne on muistakaa meirtäkin anteeksi antavaisella sydämellä wanha weljenne waiwassa ja waltakunnassa Joonas J. Purnu, Jöns E. Mäntywaara, O. Matoniemi

Tämän kirjeen saapi lukia kaikkein kuulten, ja lähettäkä tästä osa wanhimmalle Johan Raattamaalle, että saavat nähdä mitä met olemme teille kirjoittanne. Joonas, Jöns ja Matoniemi
Wastatkaa tähän kirjaan joku neuvon sana, saarnaajain kokoukseen Calumetiin osoitteella

Joonas Purnu

- - -

Käsinkirjoitettu jäljennös.

---

[1] Washingtonin Centervillen  (Klickitat County) suomalaissiirtokunnassa asunut Johan Kaarakka (1832 – 1906).

[2] Saarnaaja Aapo Hietanen (1833 – 1896) oli muuttanut vuonna 1888 Sodankylästä Kuparisaarelle ja kuului Juho Takkisen vastustajiin.

[3] Muonion kirkkoherra  Jakob Fredrik Liljeblad  (1809 – 1862) liittyi aluksi mukaan Laestadiuksen aikaansaamiin herätyksiin, mutta loittoni varsin pian.  Hän jäi lestadiolaisperinteeseen eriseuraisena, puhuttiin Liljebladin eriseurasta. Erimielisyydet koskivat seurakunta- ja rippioppia. Länsilestadiolaiseen perinteeseen on jäänyt myös kästys, että Liljeblad olisi pitänyt liikutuksia ”hourauksina”.

[4] Saanaaja Aapo Tapani (1834 – 1910)  Muodoslopmpolosta kävi yhdessä Heikki Parkajoen kanssa syksyllä 1876 ”Euroopan seurakunnan ” valtuuttamalla lähetysmatkalla Amerikassa. Takkisen asemasta ja toiminnasta myöhemmin syntyneissä erimielisyyksissä hän kuunteli ja ajoittain myös tuki Takkisen vastaista oppositiota.

 

Wanhoja kirjeitä 8. Juho Kierin kirje Joonas Purnulle 3.8.1901

Joonas Purnun kotikylässä Jellivaaran Purnussa seisoo vielä esikoislestadiolaisten rukoushuone

Pohjois-Ruotsin lestadiolaisuuden jakautuminen esikois- ja vanhoillislestadiolaisuuteen Raattamaan kuoleman jälkeen heijastui nopeasti myös siinä kirjeenvaihdossa, jota käytiin Euroopan ja Amerikan lestadiolaisten välillä. Syytöksiä ja vastasyytöksiä sinkoili puolin ja toisin. Erimielisyydet Ruotsin Lapissa kiristivät asenteita Amerikan lestadiolaisuuden keskellä. Jännitteitä ja ristiriitoja Amerikan lestadiolaisyhtisöjen sisällä oli tosin ollut jo 1870-luvun lopulta lähtien. Ne huipentuivat Juho Takkisen syrjäyttämiseen Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan papinvirasta. Tämä puolestaan johti kahden rinnakkaisen, kilpailevan lestadiolaisseurakunnan syntymiseen Calumetissa. Amerikan erimielisyydet heijastuivat nopeasti myös Eurooppaan, ja olivat osaltaan Euroopassa syntyneiden riitojen polttoaineena. Alla saarnaaja Juho Kierin kirje Joonas Purnulle 3.8.1901. Kirje kertoo niistä tunnelmista ja aseista, joissa taistelua lestadiolaisten sieluista käytiin tuolloin uudella mantereella.

Ps. Olen hieman muokannut tekstiä luettavammaksi, eli korjannut joitakin ilmeisiä kirjoitusvirheitä, jakanut pitkiä, ilman välimerkkejä kirjoitettuja tekstinpätkiä virkkeiksi ja korjannut isojen ja pienten kirjaitten käytön sekä jakanut tekstiä useampaan kappaleeseen.

Calumet 3.8.1901

Kallis vanhin Herran Jesuksen seurakunnan raskaassa työssä Jonas J. Purnu rakkaan emäntäne Anna Lisan ja lastene ynnä veren korjaja lauma Ruotsin Lapissa, jotka kansame yhtä armon raitista ilma hengittävät esikoisten seurakunnan helmassa / Jumalan armo vahvistakoon teitä.

Tänne on Sirkanmaan, Pääkkölän, Nikkari Tuomaan, Palohuornasen, Jänkänpään lapset[1] syöttäneet sydämensä kirjoilla[2] ja Haaparannan lehdillä, että oikein ilosta riemuitsevat toisin ajatteliat.  Vieläpä on lainattu palstoja Amerikan sanomalehdetki. Sirkanmaa on kirjottanu Norjaan yhdenki kirjan, josta on A. Ollila lähättänyt kopion J.H.Lumijärvi-veljelle[3], ja J.H.Lumijärvi lähettänyt tänne Kalle Ojalalle[4] ja Isaki Kankkaalle[5], jonka Ojala anto lukea minulle / siinä mainitsi Sirkanmaan muun muassa että Purnu hallitsee valta  kirjoilla niinkuin paavi y.m..m. törkeätä lausetta / mikäs se on se Sirkanmaa Ja Nikkari Tuomas, josta ei näy vanhiman Raattaman kirjoissa eikä esikois seurakunnan vanhinden kirjoissa mittään,  paitsi yksi Norjassa käynti Sirkanmaalla vähän ennen Raattaman kuolemaa / Nikkari Tuomaan nimeä ei missään / se veli on tainnut olla enämpi kuin kahdeksan päivän reisulla bojes opetuslasten joukosta, vai onko se nyt nostanut päänsä ylös siittä vanhasta himo haudasta, joka oli ennen jo sen suuren herran profetan Laestadiuksen aikana voimassa. Josta vanhaa Johanes on kirjoittanut Nattavaarasta ja Ullatista.

Jos vain niin on asiat, niin ajattele perrän ja anna laskea Herran Jesuksen kuumat kyyneleet sydämenne päälle Tuomas rakas ja Sirkanmaa, Pääkkölä, Purnon Antti ja Palohuornainen ja Jänkänpää, Ja kaikki, jotka olette nosseet napisemaan taivaallista tottuutta vastaan ja lakatkaa riitelemästä kallista vanhinta Purnua ja kaikkia, jotka hänen kansa hengittävät rauhan ilmaa esikoisten seurakunnan helmassa. Kallis veljene Olof Matoniemi[6] sanoi viime talvenakin monta kertaa lausuneen Raattaman vainajan hänelle Saivossa, että ei ole Ruotsin Lapissakaan muita, joita soppii lähettää Amerikkaan kuin Jonas Purnu / Sillä Amerikassa on väkevä eri seura ja moni färinen ja vanha. Voi Herra Jesus, älkää tehkö niin raskasta syntiä, joka huutaa taivaaseen asti, että kaivatta Jumalan silmä terää, Kristuksen ruumista / monta tuhatta vanhurskasta Amerikan maallakin vuotattaa Jesuksen kuumia kyyneleitä tähdemme, kuin ovat  nähneet sanoma lehdistäki viime talven Gellivaarassa tapahtuneen ryntäyksen uskottomain pappein kansa, niin saapi huutahtaa kuin muinoin se suuri Herran profeta Laestadius, että voi aikaa, voi tapoja / Herra Jesus taivallinen Isä  anna kuitenki heile armoa, että tulisivat tuntemaan Isän ja äitin ennenkö ovi kiini suljetaan.

Meille on lähätetty monta kopiota Nikkari Tuomaan lasten kirjoista, joista olema nähneet heidän ikävän työn tekonsa. Emme ole saaneet Burnon rakastajain kirjoista muuta, mutta sen olema nähneet, että murheella ja kyyneleillä tekevät työtä sieluime ijankaikkisen onnen ja autuden ylös rakennukseksi, niin kuin Mäntyvaaran Junti[7], Viktori Appelkvisti ja Vettäsjärven, I.Niku Masunista / net on kirjottaneet kalliita kirjoja ja Sarvisvaara viimeksi / Herra Jesus vahvistakoon teitä kaikkia pitämään Joonaan käsiä ylhäällä, että hengen yhteys pysyis ettei kuolemattomuus ja luopumus tapahtuis ja velka vähettäis, että elävä synnin tunto pysyis, sillä niitä saattaa pyhä henki hallita, jotka karitsan veren korjaajana pysyvät.

Olen kyllä yksi heiko veljenne elämän kaitalla tiellä kaikeen hyvään, mutta kuitenki rukkoilen Herraa Jesusta, että hän antaisi voimaa ja väkevyttä sotimaan laumansa puolesta, että ei viholisen metsästäjät saisi valloittaa rauhan lapsia lihavuudensa voimaasa / monta tuhatta rukoilevat edestänne taivalista isää Herran Jesuksen nimmeen, jonka viattoman veren kautta on synnit ja kiusaukset andeeksi annettu / Olkaat hyvässä turvassa kallis veljeme Purnu ja koko verellä pesty lauma Ruotsin Lapissa / tältä tervehtävät teitä Olof Madoniemi, Antti Törmänen, Matti Uskoski,  Johan Kinnunen, Johan Taipaleensuu.

Ja koko herran lauma Amerikan maalta ei lakkaa muistamasta sen kalliin työn edestä, jota teitte Mäntyvaaran Juntin kansa. Josta herralle Jesukselle olkoon kiitos kunnia ja ylistys.  On ollut täälläkin monia vihollisen verkoja, aina tyynen meren rannalta asti, oista on suuri vaiva niillä harvoilla lamma[s ] koirilla / kirja tulva on auvennut Suomen Lapistakin Raattamaan kuoleman jälkeen / on ihme kuin nuorukaiset nousevat niin suuriin puuhiin kuin Sirkanmaakin, kutsu itseänsä vanhimaksi kirjoissans / en tietä muuta sanoa mutta pyytän rukoila edestänin Herra Jesusta elämän kaitalla tiellä, kaikkein Jumalan valittuin kansane tahdon kilvotella /ehkä olen heiko kaikken hyvään, mutta väkevä pahaan. Karitsan veren kautta olen pysynyt voiton päällä / Tässä myötä seuraa muutampi kirjoja, josta näette kirjotukseni Kalle Ojalalle. On se Sirkanmaan törkeä kirja jonka Lumijärvi on lähättänyt. Lumijärvi on lähättänyt valtakirjan Ojalle (Ojalalle?), että ottaa minulta kirjat pois, joita kallis sisar Karolina Raattamaa on minulle  lähättänyt / se on lailinen valtakirja, voi tyhmyttä luulee että se on persian (sanan päällä kysymysmerkki, olisiko tekstin kuulunut olla  kuninkaan päällä) hänen toivonsa / Tostelle (saarnaaja Torsten Estensenille?) rakkoili taivas viime talvena, mutta on taas kääritty – heiltämä ? raskaat olit jäljet /nyt on ilo heillä siitä / Alexi Pauli[8] on ensimmäisessä Taavetin haudassa ja toisessa myös mutta vain kulkee uutta juutalaista tekemässä Niku Lassin[9] kansa / nyt lähdevät Oregoniin Lumijärveä vahvistamaan / Paulilla on Polseppä? täällä / kutsu oli ensin tänne mutta ei Ojala tullut y.m.m.
Tätä merkitsee heiko veljenne J.Kieri

---

[1] Lapsilla tarkoitetaan edellä lueteltujenitälestadiolaisten saarnaajien Juhani Sirkanmaan, Mikko Pääkkölän, Tuomas Yliantin (Nikkari-Tuomas), Johan Isak Palohuornaisen sekä Johan Petter Jänkänpää tukijoita.

[2] Sana kirja tarkoittaa, kuten hyvin usein tuon ajan kirjeenvaihdossa, kirjettä.

[3][3] Saarnaaja Juho Lumijärvi (1854-1923), jonka Raattamaa lähetti Hammerfestista Amerikkaan Takkisen työkumppaniksi vuonna 1882. Lumijärvi muutti vuonna 1884 Astoriaan, Oregoniin.

[4] Saarnaaja Kalle Ojala (1858-1941) oli Calumetin ns. takkislaisen seurakunnan papinviran toimittaja. Hän muutti vuonna 1917 Länsirannikolle Astoriaan.

[5] Pajalasta kotoisin ollut saarnaaja Isak Kangas, joka muutti Amerikkaan 1890-luvun alussa.

[6] Norjalaissyntyinen saarnaaja Oluf (Olli) Matoniemi (1848 – 1925) oli saarnaaja Juho Takkisen matkakumppanina tämä viimeiskesi jääneellä matkalla Suomessa talvella 1891-1892. Hän nousi Takkisen kuoleman jälkeen yhdeksi keskeisimmistä esikoissaarnaajista uudella mantereella.

[7] Saarnaaja Jöns Eriksson Mäntyvaara (1845-1920).

[8] Norjalaissyntyinen saarnaaja Aleksander Johansson (Paulin Aleksi, syntynyt 1856).

[9] Saarnaaja Herman Nikulas (1862-1924) Michiganista.