Millainen mies oli Juho Takkinen?

Minulta on moni kysellyt, löytyykö esikoislestadiolaisuuden perinteessä todella korkealle nostetusta  saarnaajasta Juho Takkisesta valokuvaa. Olen joutunut vastaamaan, etten ole sellaista nähnyt enkä missään yhteydessä kuullut sellaisen olemassaolosta. Jonkinlaisen käsityksen hänen ulkoisesta olemuksestaan saa kyllä Yhdysvaltain passiviraston arkistosta. Takkinen jätti 21.11.1887 yllä kuvassa olevan anomuksen Yhdysvaltain passin saamiseksi Euroopan matkaansa varten. Hän oli siis ottanut Yhdysvaltain kansalaisuuden ja vannonut uskollisuudenvalansa uudelle kotimaalleen. Passianomuksen mukaan Takkinen oli korkeaotsainen, sinisilmäinen ja ruskeatukkainen. Takkisen nenä ja suu olivat keskikokoiset. Hän oli pienileukainen, pyöreäkasvoinen ja ihonväriltään punakka. Takkinen oli varsin pienikokoinen, sillä pituutta hänellä oli viisi jalkaa ja kaksi tuumaa eli 157,5 senttiä.

Siis varsin vaatimaton oli tämän herätysliikejohtajan ja Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan papin ulkoinen olemus.

Wanhoja kirjeitä 9. Aatu Laitisen kirje Erkki Antti Juhonpietille 21.6.1898

Erkki Antti Juhonpieti

Kun uuden heräämisen vaatimus levisi 1890-luvun viimeisinä vuosina lestadiolaisyhteisöissä, asettui Sanomia Siionista-lehden toimittaja Aatu Laitinen sitä tukemaan . Hän antoi lehdessään palstatilaa uutta heräämistä vaatineiden saarnaajien kirjoituksille sekä myös omilla kirjoituksillaan tuki heitä. Monien tunnettujenkin saarnaajien lankeemukset laukaisivat syytöksiä, joiden mukaan niiden syynä oli liian löysä evankeliumi. Aatu Laitinen kävi lehtensä maaliskuun numerossa (Sanomia Siionista 3A/1898, 47-48) hyökkäykseen "saastaisuudessa" vaeltaneita saarnaajia vastaan ja vaati, että heidän olisi lopetettava saarnaaminen kokonaan, vaikka nämä olisivat tehneet parannusta synneistään. Lisäksi hän totesi, että kaksi suurta mätähaavaa on tahtonut lopettaa kristillisyytemme: lihallisuus ja paisuminen.  Lehtensä seuraavassa numerossa Laitinen julisti vahvaa tukeaan uudelle heräämiselle (Sanomia Siionista 3B/1898, 55-57). Samassa lehdessä oli lisäksi Laitisen artikkeli Kuuluuko laki kristitylle, jossa hän toteaa: Laki on se koira, joka aina haukkuu jälkeemme niin kauvan kun ruumiissa olemme.
Erkki Antti Juhonpieti ei lainkaan hyväksynyt Aatu Laitisen kirjoituksia eikä uuden heräämisen vaatimusta. Kuten alla olevasta Laitisen kirjeestä ilmenee, hän kritisoi Laitisen opetusta. Valitettavasti Erkki Antin lähettämä kirje ei ole säilynyt. Erkki Antin uusheräyksen torjunta ilmenee muun muassa kirjeessä kesällä 1898 Matti W. Pekkalalle. Siinä hän nimeää uusheräyksen Kittilästä tulleeksi Suomen  surviaisparveksi. Nämä eivät olleet kyenneet uskomaan vapauteen asti ja siksi luulevat Torniolla olevan kristityt nukkumassa (Juhonpieti 1979, n:o 104).

-------

Rakkaalle veljelle ja vanhimmalle Herrassa Erkki Antille Juhonpiedissä.
 

Jumalan varjeleva armo tallettakoon meitä Kristuksessa.

Ensin kiitän rakkaudella veljen kirjeestä, josta selvään näkyy rakastavainen hellä mieli, jolla ennenkin minua kohtelitte. Olettepa rakas vanhin kuitenkin loukkaantunut laillisiin opetuksiini Siionin Sanomissa. Vaan kun ne on kirjoitetut kuollutta uskoa vastaan, jota pahaa on luultavasti myös pujahtanut rajan yli Suomesta Ruotsiin, kun te vanhimmat ette jaksa pislaakivahtia[1] niin tarkoin pitää tuolla pitkällä rajalla, niin ei se paljon pilanne kallista asiaamme, sillä elävät kristityt suostuvat Jumalan lakiin, että se hyvä on. Onhan apostolikin muutamille seurakunnassa sanonut: laittakaa pelvolla ja vapistuksella, että te autuaaksi tulisitte ja kuolettakaa se vanha ihminen tekoinensa, himoin ja haluin kanssa, ja niin edelleen.  Kovin ikäviä muisteli Hietaniemessä kauppias Ero kristityn vaimonsa[2] kanssa opettajistakin, niinpä Pajalan papista Zeidlitz[3] veljestäkin ja appifaaristaan, josta Zeidlitzille myös veljellisesti kirjoitin vastausta saamatta. Jos siitä kymmeneskään osa on totta, niin huonosti ovat asiat. Apostoli käskee niin opettamaan: rankaise, neuvo, nuhtele kaikella siveydellä; Kyllä on lihallisia ihmisiä aina paljon joka paikassa, joille Herran raskaat tuomiot Hänen sanassaan kuuluvat, eikä ole meillä lupa keveästi opettaa, koska emme voi lukea yhtään lukua Raamatusta.
                Te ymmärrätte rakastettu veljeni ja vanhin, etten tarkoita olla opettajanne, olette enemmän Raamatussa oppinut kuin minä, sanon vain omantuntoni sisällisen vakuutuksen. Olen myös pelännyt, jos Jeesus ei meitä tunne tullessaan, vaikka olemme jotakin Hänen nimensä kautta toimittaneet.
                Vaimoni ja muiden kristittyin kanssa täällä sanon teille veljeni sydämelliset terveiset, ja olen aina iloinen, jos jaksatte vielä minua muistaa kirjeellä. Saivon rakkaalle papalle kun kirjotatte, niin sanoka meidän rakkaat terveiset; haluaisin teitä käydä kohtaamassa, jos Jumala suo, muistakaa meitä rukouksissa, veljellisesti Aatu Laitinen.

Tulevana talvena Lannavaaran seurain aikaan olisi haluni, jos Jumala suo ja elämme, teitä veljeni rakkaudella kohdata vielä, että enemmän voisimme puhella veljellisessä lohdutuksessa niin kuin ennenkin.

On näet aikomukseni tulla talvella Lannavaaran seuroihin / vielä kerran kohdata rakkaita vanhoja, jos on niin Jumalan tahto.

Kovin huonosti toimitti Grönroos täällä L:n  Uuden postilla asian.[4]

On ollut käskyni Hellmanille Ouluun, että lähettää lahjaksi teille Sanomia Siionista, vaan hän näkyy sen unhottaneen. Kyllä minä siitä vielä Ouluun kirjoitan, että teille rakas vanhin ja veljeni lehdet tulevat. A. L.

---

[1] Pislaaki = takavarikko.

[2] Kauppias Karl Ludvig Ero (s. 1858)  ja hänen vaimonsa Katarina Wilhemina Hynylä (s. 1857). Ks.  Ruotsin väestönlaskenta 1900. Hietaniemen seurakunta, Vitsaniemi, sivu 35, rivit 7-8.

[3] Pajalan kirkkoherra Otto William Zeidlitz (1860 – 1943) toimi katekeettana ja saarnaaja, lähetysjohtaja August Lundbergin apulaisena pari vuotta (1886 – 1888)  Lannavaarassa. Hänet vihittiin papiksi, ilman minkäänlaista akateemista koulutusta, vuonna 1888. Zeitlitz toimi kappelisaarnaajana Muonionalustan seurakunnassa vuodesta 1892, Korpilompolossa vuodesta 1895 ja vuonna 1899 hänet valittiin Pajalan kirkkoherraksi. Tässä tehtävässä hän oli vuoteen 1941 saakka.

[4] Frans Oskar Grönroos (myöhemmin Vihantola, 1876 – 1936) kustansi Porissa Laestadiuksen Uuden postillan vuonna 1897. Sen olivat toimittaneet Henrik Mäkitalo ja Yrjö Halonen. Grönroos liittyi lestadiolaisuuden hajaannuksessa uusheräykseen, mutta irtaantui vuosina 1920 -1906 kokonaan lestadiolaisuudesta. Hänestä tuli vuosiksi 1906–1907 Kristillisen työväenliiton sihteeri ja puolueen Tähti-lehden toimittaja (1906–1908). Lisäksi hän oli toimittajana Länsi-Suomen kristilliset sanomat-ehdessä (1909) ja Herättäjä-lehdessä (1910–1911). Grönroos siirtyi vuonna 1913 Herättäjä-Yhdistyksen matkasaarnaajaksi (1913–1936). Vuoden 1909 eduskuntavaaleissa hänet valittiin Kristillinen työväenliiton listoilta kansanedustajaksi.

Paulus Mikkeli Rantalan kirjoitus "Nykyajan henki ja sen hedelmä". Siionin Lähetyslehti 12/1927

Saarnaaja Paulus Mikkeli Rantala

Kovin sykin äänenpainoin kirjoitti saarnaaja Paulus Mikkeli Rantala Siionin Lähetyslehdessä joulukuussa 1927. Kuva, jonka hän maalailee testissään on lohduton, Hänen mielestään jumalattomuus ja paheet leviävät yhä laajemmalle ja suurin osa eri kansankerroksista oli jo turmeltunut. Rantalan tuomion ja arvostelun kohteina olivat muun muassa uusi uskonnonvapauslaki, jota hän nimitti uskottomuudenvapauslaiksi, kevytmieliset romaanit, elokuvat ja teatteri. Myös koululaitos ja opettajat saivat arvostelua, koska kouluissa oppilaat pakotetaan lukemaan valheoppia sisältäviä oppikirjoja sekä heidät viedään teattereihin vastoin vanhempienkin tahtoa. Rantalan mukaan juoppouden pahe on turmellut niin oppineet kuin oppimattomatkin kieltolaista huolimatta. Syntyvyyden säännöstelyn yhä laajempaa hyväksymistä hän kauhistuu näin: "Ranskan perkeleellinen oppi lapsiluvusta on levinnyt tulvaveden tavalla.

Nykyajan henki ja sen hedelmä

(mietteitä vuodenvaihteessa)

SL 12, 1927.

Aika, jossa elämme, on mitä ikävin, sentähden että Jumalan hylkäämisoppi kasvaa ja leviää niinkuin kulovalkea. Ei ihmekään, kun on jo pienokaisilla oppikirjojakin, joissa opetetaan valheoppia, niin että kaikki esitetään itsestään kehittyneiksi, ettei mitään ole yliluonnollista, yksin uskolla käsitettävää. Kun ei mitään jätetä Luojan teoksi, niin Luoja tulee olemattomaksi. Koko tällaisen sivistyksen pääsuunta on, ettei ihminen ole tilivelvollinen mistään teoistaan. Näiden oppikirjain lukeminen on pakollinen. Niiden kirjoittajille annetaan valtion palkintoja heidän jalosta työstään. Haureellisuuden himoa elätetään kevytmielisillä romaaneilla, joita on joka paikka täynnä, elävät kuvat, joita on kaupungeissa ja isommissa kyläryhmissä, samoin myös teatterit, joista useat saavat valtion kannatuksen. Niillä petkutetaan rahat haureuden hurmaamalta kansalta. Elävillä kuvilla turmellaan lasten mielikuvitus ja tahrataan nuorten sydämet alastomia naisten kuvia näyttelemällä. Voi, voi, miksi on kansa mennyt näin surkeaan tilaan? Maailmaa parannetaan, eikä siitä tule valmista. Opettajat jo paikoittain pakottavat lapsia menemään teatteriin vastoin vanhempain tahtoa. Nyt täytyy vanhurskasten vanhintenkin panna pienokaisensa tuonlaiseen kouluun. Sen vaikuttaa koulupakko. Sitten on myös uskonnonvapauslaki, joka paremmin on uskottomuudenvapauslaki.

Olen katsellut murheella syrjästä, odottanut ikävään asti, eikö tuota henkeä vastaan nouse kukaan oppineista, joittenka ääni kuuluisi enempi ja joilla olisi jalommat lahjat. Vaan ei kuulu. Kysyn, missä on vika, ovatko kaikki tyytyväiset? Nyt ihmetellään, että paheet kasvavat kansassa, mutta ei ajatella, että kaikella voi maila sitä edesautetaan. Niillekin, jotka eivät haluaisi olla osallisia tämänlaisessa työssä, pannaan siihen pakko. Kaikki totuus tallataan jalkain alle. Ei havaita eikä surra sitä, että ijankaikkisen Jumalan totuudet poljetaan jalkain alle ja häväistään Hänen pyhä nimensä. Tästä seuraa, että ryöväys, murha ja kaikenlainen vääryys ovat päiväjärjestykseen kuuluvia. Itsemurhat ovat monen mielestä kunniallisia tekoja. On tapahtunut, että isät surmaavat lapsensa ja rangaistuksen pelosta sitten itsensä. Petollisuus on tullut yleiseksi. Se on monella elinkeinona, kun nuoruuden aikana ei ole työhön tottunut. Aika käytetään huonon kirjallisuuden lukemiseen ja huvitteluihin. Ne, jotka eivät tahdo tehdä, elävät petkutuksella. Joka sitä voi niin harjoittaa, ettei laki syytä - lakikin on niinkuin se tulkitaan - se menestyy. Ja tuo huoruuden vimma on niin suuressa määrässä, että se turmelee ihmisten elinvoimat. Se tekee hulluksi. Ensinnäkin se ei anna pitää vaatetta ja tavallista suojaa ja niin turmelee ihmisen. Ei ennätetä niin paljon mielisairaaloita rakentaa kuin niitä tarvittaisiin. Ei Jumalan säätämä avioliitto ole enää mitään, niinkuin ei muutkaan Jumalan säätämät lait. Ne on poljettu. Millä sitten hillitään hurmaantunut kansa? Sitten juoppouden pahe on niin vallalla, että se on turmellut oppineet ja oppimattomat. Eikä tuo kieltolakikaan ylety kaikkiin, kun hotellit ja matkustajakodit ovat juopottelupaikkoina. Suurin osa kaikista kansankerroksista on turmeltunut. Ranskan perkeleellinen oppi lapsiluvusta on levinnyt tulvaveden tavalla. Nämä kaikki ovat nykyajan hengen hedelmiä. Kysytään, mistä nousee kommunisteja ja anarkisteja, eikä huomata, että kaikki pannaan pakollisesti niitä kasvattamaan jumalankielteisen opin kautta. Siis tulee toteen heidän virtensä, jossa huutavat: Ei muuta johtajaa, ei luojaa, kuin kansa kaikkivaltias. Vaan nyt on kysymys, kuka on tehnyt aineen? Jos sanotaan tuolle kaikkivaltiaan kansan huutajalle: tee ensin pieni kukka ilman mitään ainetta, ei hän siihen kykene. Jos ihminen on kaikkivaltias, niin miksi annat kuolemaan itsesi, jos olet kaikkivoipa? Vielä kysymme kehitysopin professoreilta: onko ihmisymmärrys niin pimennyt, ettei näe Jumalan tekoja? Jos on täysi taito, niin ei voi mihinkään kääntää silmiään näkemättä todistuksia Luojan suuruudesta.

 Voi aikaa, jota elämme! Voi murheitten päiviä, jotka edessä ovat, sillä kansalla, joka ei tarvitse Jumalaa, on perikato lähellä. Me olemme sen ajan veräjällä, josta Daniel on sanonut: "Senkaltainen aika on tuleva, jonka kaltaista ei ole ollut sittenkuin ihmisiä rupesi olemaan." Toivoisin, että ne, joilla on lahjoja ja joittenka ääni kuuluu, yksimielisesti korottaisivat äänensä tätä nykyajan henkeä vastaan.

Toivon Jumalan rauhaa ja siunausta alkavalle uudelle vuodelle,  että rakas Isä varjelisi pahasta.

P. R.

"Television paikka ei ole kristityssä kodissa"

Saarnaaja Lauri Hakso (1928-2006) oli kotoisin Kolarista. Hän muutti vuonna 1963 Yhdysvaltoihin, jossa hän toimi Longview:n apostolisluterilaisen/lestadiolaisluterilaisen seurakunnan pappina Washingtonissa.

Päivämies-lehdessä julkaistiin vuodesta 1962 alkaen runsaasti artikkeleita, joissa todettiin television ja sen ohjelmien olevan sopimattomia "kristityille". Ensimmäinen artikkeli, jossa televiso todettiin ykskantaan sopimattomaksi, oli Amerikassa saarnamatkalla olleen Lauri Hakson vuoden 1962 alussa kirjoittama. Siinä han sanoo, etti televion paikka ole kritityssä kodissa. Hakso perustelee kielteistä kantaansa pitkälti Amerikassa näkemäänsä ja kuulemaansa. Pohjois-Amerikan vanhoillislestadiolaiset käsittelivät televisioasiaa saarnaajien ja seurakuntavanhinten kokouksessa kesällä 1962. Siellä otettiin myös kielteinen kanta televisioon, mutta astetta lievempänä kuin myöhemmin Suomessa. Amerikassa kantaa määriteltiin seuraavasti:

Se  [televiso] saisi olla meidän kristittyjen kodeista pois, ja etenkin sieltä missä on lapsia, mutta samalla myöskin tarkennettiin sitä, ettei senkään vuoksi käytäisi toistemme armottomasti tuomitsemiseen, vaan rakkautta osoittaen koetettaisiin olla niillekin apuna, jotka ovat televisioninkin kotiinsa laittamisen kiusauksessa heikoiksi tulleet, kotiinsa sen laittaneet, tai ovat kiusauksessa laittaa sitä, että hekin tulisivat autetuiksi sen kiusauksen voittamiseen.

Sota syntiä vastaan kiihtyy lopun edellä

Television paikka ei ole kristityssä kodissa

 "JA KUIN VANHURSKAS LUOPUU VANHURSKAUDESTAAN JA TEKEE PAHAA, NIIN MINÄ SALLIN HÄNEN LOUKATA ITSENSÄ, JA HÄNEN PITÄÄ KUOLEMAN; SEN TÄHDEN, ETTES OLE HÄNTÄ VARANNUT, PITÄÄ HÄNEN SYNTEINSÄ TÄHDEN KUOLEMAN, JA HÄNEN ENTISTÄ VANHURSKAUTTANSA, JONKA HÄN TEHNYT ON, EI PIDÄ MUISTETTAMAN; MUTTA HÄNEN VERENSÄ TAHDON MINÄ VAATIA SINUN KÄDESTÄS. MUTTA JOS SINÄ VARAAT VANHURSKASTA, ETTEI HÄN TEKISI, JA EI HÄN MYÖS SYNTIÄ TEE, NIIN PITÄÄ HÄNEN TOTISESTI ELÄMÄN, ETTÄ HÄN ON NEUVON OTTANUT; OLET SINÄ MYÖS SIELUS VAPAHTANUT." (Hes. 3:20—21).

Tämä Raamatun kohta erikoisesti osoittaa meidän sananpalvelijoiden vastuun seurakunnasta, niin kuin kaikkien muidenkin uskovien vastuun toisista.

Siksi aijonkin tässä käsitellä aihetta kristitty ja televisio, sillä näen tässä Jumalaa lasten sieluja vaanivan suuren vaaran.

Ensiksi sanoisin, jos joku ajattelee, että tämä on liian ahdasmielistä ja tarpeetonta, sanoisin: Kävin itsessäni sisäistä tutkiskelua, mikä asenne ottaa tähän, etten aiheettomasti sitoisi kristittyjen vapautta. Varsinkin tämä tuli ajankohtaiseksi joutuessani saarnamatkalle Amerikkaan. Siellä sain tutustua tv-ohjelmaan mm. lehtisien ja ihmisten kertomusten kautta, ja siitä hedelmästä, mitä se oli vaikuttanut katsojissaan. Nämä asiat ja myös Amerikan Siionin ja puhujaveljien yleinen ymmärrys sen vaarallisuudesta Jumalan lasten uskonelämälle sai minut tähän vakaumukseen. Mutta eivät ainoastaan nämä, vaan Jumalan Hengen ilmoitus vahvisti tämän.

Siellä Amerikassa olivat monet uskovaiset joutuneet tässä heikoksi, joten en saattanut tuntoni vaatimana olla varaamatta. Muistan eräänkin kerran, kun tästä varasin uskovaisia, sillä minulle kirkastui varsinkin lasten ja nuorten sieluille sellainen vaara, etten sillä kertaa voinut paljon puhua, kun jouduin Jumalan hengen vaikuttamana vain hetken valittamaan: Voi rakkaat! Armahtakaa lastenne sieluja!

Voisihan joku puolustella, että onhan siinä sellaista, jota voi kristittykin katsoa, kuten julkisten henkilöiden esiintymiset mm. puhujina tai asialliset keskustelutilaisuudet ja jumalanpalvelusten seuraaminen. Näiden katseleminen tuntuisi aluksi viehättävän, mutta pian ne menettäisivät sen mieltymyksen, kun niihin tottuisi. Ja saammehan nähdä julkisten henkilöiden kuvia sanomalehdissä jo tarpeeksi.

Mitä kehittävään puoleen tulee, jos siinä jotakin olisi se vie opiskelevalta nuorisoltakin ajan, että koulusta kotiin annettujen tehtävien suorittaminen siitä kärsii, kun aika menee tv:n ääressä. Eräs sisar kertoi Helsingissä erään korkeasti oppineen epäuskoisenkin miehen sanoneen, että heille sitä ei laiteta, sillä se saa aikaan vain henkistä laiskistumista.

Jos seuraamme tv-myyjien mainostusta, niin huomaamme, etteivät ne mainosta opetus- vaan huviohjelmalla, puolialastomien naisten tanssikuvilla. Tästä voi jo saada käsityksen sen muustakin ohjelmasta.

USA:ssa kertoivat, että yhtenäkin viikkona saatetaan näyttää kymmeniä murhia näissä kuvissa ja vaikutus on se; kuten eräs veli kertoi. Lapset olivat lattialla istuneet ja katselleet, niin tappelukohtausten tullessa he hyppäsivät nyrkit pystyssä aivan kuin hysteerisinä seisomaan, koska ohjelma tempaisi heidät niin mukaansa. Tällaisesta voi jo maallikkokin päättää, että sen vaikutus lapsen sisäiselle ja hermostolliselle kehitykselle ei ole hyvä. Tv:ssä esitetään mm. sellaisia elokuvia, joista on maininta "kielletty lapsilta". Mutta onko vanhemmilla aina tilaisuus valvoa lapsia?

Koska monet epäuskoisetkin vanhemmat ovat huolissaan television pahentavasta vaikutuksesta lasten elämään, niin meille kristityille tämän tulisi olla selvä asia, ettemme laita sitä koteihimme.

Kun Länsi- ja Pohjois-Suomessa voidaan katsella Ruotsin asemien kautta lähetettyä ohjelmaa, on se sitäkin valitettavampaa. Voimme nimittäin ajatella, että Ruotsin tv-ohjelma on vielä enemmän himoja herättävää ja ruokkivaa, sillä ilmeistä on, että se seuraa Ruotsin kirjallisuuden tasoa, josta USA:n lehdetkin kirjoittavat sensaatiomaisia uutisia sen moraalittomuuden tähden.

Herran rukouksessa rukoilemme: "Älä johdata meitä kiusaukseen". Luther selittää: Ei Jumala kiusaa ketään, mutta me rukoilemme, tässä rukouksessa, että Jumala varjelisi meitä joutumasta kiusaukseen, s. o. sellaisiin tilaisuuksiin, joissa viettelys on suuri. Onko siis Jumalan syy, jos me tuomme kiusauksen kotiin ja turrutamme sen kautta omantuntomme?

Hyvän ja pahan eroittamisessa voi käydä niin kuin Amerikassa eräillä uskovaisilla tytöillä. He vuokrasivat työpaikkansa tähden huoneen, jossa oli talon puolesta tv. Tytöt olivat yrittäneet tätä rajaa pitää, mutta huomasivat, että se huonosti onnistuu ja tunto sairastuu. He tekivät sen ratkaisun, että katkaisivat saksilla johdot poikki

Jos lapsettomissa kodeissa luullaan voitavan pitää oikea raja, niin tässäkin tapauksessa ollaan antamassa pahentavaa esimerkkiä heikommille veljille ja sisarille. Tähän sopii apostolin neuvo: "Jos lihan syönti pahentaa veljen, niin parempi on olla syömättä." Meille Jumalan lapsille kyllä tulee siitä tarpeeksi kiusauksia, vaikka emme sitä kotiin laitakkaan, sillä niitä laittavat uskottomat naapurit ja joudummehan muodossa tai toisessa heidän kanssaan kosketukseen ajallisten asioiden vuoksi. Silloin kysytään usein rohkeutta kieltäytyä katsomasta jumalattomia näytöksiä. Kyllä kunnian piru on sanomassa, ethän voi heille näyttää niin ahdasmieliseltä, vaan katsele seuran vuoksi, että sinun kunniasi säilyy. Näin kunnian piru panisi istumaan, missä pilkkaajat istuvat. (Ps.1) Jumalan sanan mukaan maailman jumalattomuus kasvaa kasvamistaan ennen Kristuksen toista tulemista. Niin selvää on, että myös television ja radion ohjelmat tulevat yhä jumalattomammiksi.

Olen joutunut ajattelemaan, ovatko nämäkin yksiä synnin verkkoja, jotka ovat saattamassa kristittyjä siihen, mitä Jeesus puhuu tyhmistä neitseistä, etteivät lamput sytykään palamaan, kun oli vain tunnustus jäljellä maailman rakkauden vieteltyä öljyn uskon lampuista.

Eräs lehti teki kysymyksen eräälle papille ja yhdelle säveltäjälle sekä kolmelle koululaiselle. Kysymys oli: Jouluvirsi vai jouluiskelmä? Nämä kaikki, valitettavasti pappia lukuunottamatta, paheksuivat jouluiskelmiä. Mm. säveltäjä sanoi: "Vastustan myös jyrkästi sitä, että radio- ja televisio-ohjelmissa soittaa rynkytetään iskelmiä. Kaiken huippuna on se, että lapset, 3—5 vuotiaat, pistetään tanssimaan foxstrottia aikuisten iloksi." Tällaisiksi ovat menossa radio ja television ohjelmat.

Lainaan tähän vielä Muurasjärvellä pidetyn lähes 300 henkeä käsittäneen seurakuntavanhinten ja puhujain kokouksen Päivämiehessä olleen varoituksen: "Televisiota katsellessa menee asia näkö- ja kuuloaistien kautta ihmisen mieleen ja sydämeen joten sen synnillinen viettelys on suuri. Siinä ovat oman kodin kurkihirren alla elokuvat ja oopperat ja kaikki muu synnillinen elämän meno. Sanottiin, että on siinä silloin elävä helvetti kodin hyllyllä, joten älköön yksikään kristitty sitä kotiinsa hankkiko."

Meiltä nuoretkin uskovaiset kysytään jo uskon voimia sotia huonon kirjallisuuden ja radion kautta tarjottua jumalattomuutta vastaan ilman televisiota. — Kyllä tuntui ikävältä viime joulunakin, että osa joululauluista soitetaan tanssin tahdissa, joista e.m. lehti oli pyytänyt arvosteluja. Näin halutaan ulkonainenkin joulu rauha ja pyhyyden tunne hukuttaa jumalattomain remuavaan menoon. Sielujen murhaaja tahtoo sillä tavalla rauhoittaa rauhattomia sieluja. Samaa täytyy myös sanoa radion kuunnelmista, joita joskus joutuu olosuhteiden pakosta kuulemaan. Osassa niitä on suoranaista Jumalan pilkkaa ja pyhien asioiden rienaamista muun jumalattomuuden rinnalla. Jos Jumalan lapsen omatunto alkaa sallia radio-ohjelmankin järjestään kuuntelemisen, niin sieltä on oltu kovakorvaisia Pyhän Hengen neuvoille ja joko tämän tai muun synnin vaikutuksesta on alkanut hiljaista omantunnon paatumusta tapahtua. Siksi olisi tällaisestakin maailman rakkaudesta kiirehdittävä parannukseen ja on lakattava synnistä, etteivät taivasvalot pääsisi kokonaan sielulta sammumaan.

Sanoisin teille, rakkaat veljet ja sisaret, ja omalle sielulleni, joka tarvitsen paljon teidän rakkauttanne ja neuvojanne, että valvokaamme vielä pieni hetki, ei nyt jouda nukkumaan. Kohta alkaa rauhan torvi heleästi kaikumaan. Kohta pääsemme ikuisen suven maahan, kun vähän aikaa uskossa sodimme syntiä vastaan.

Lauri H a k so

Päivämies 4/25.1.1962