Wanhoja kirjeitä 30. August Lundbergin kirje Pauli Rantalalle 2.9.1913

Skibotnin rukoushuone Lyngen-vuonon pohjukassa on ollut pitkään  niin sanotun lyngeniläisyyden keskeinen kokoontumispaikka

Olen tässä Wanhoja kirjeitä-sarjassa julkaissut useita kirjeitä, jotka ovat liittyneet Pohjoi-Norjan lestadiolaisuuteen ja siellä syntyneiseen erimielisyyksiin. Pohjois-Norjan lestadiolaisten keskinäiset ristiriidat eivät suinkaan kadonneet, vaikka 1900-luvun ensimmäisinä vuosina ajan rajan toiselle puolelle siirtyivät riitojen keskeiset osapuolet, saarnaajat Paulus Palovaara ja Kalle Neljäskunta. Pohjois-Ruotsin lestadiolaisten jakautuminen "itäläisiin" ja "länsiläisiin" heijastui Norjassa aluksi niin, että Norjan läntiset lestadiolaisyhteisöt valitsivat pääosin länsiläisyyden ja Tromsan seutu sekä Ruija itäläisyyden. Jakolinjat kuitenkin häilyivät pitkään ja melko pian Jyykeän (Lyngen) lestadiolaisuus erkaantui omaksi ryhmäkseen. Yhtenä syynä opillisten painotuserojen lisäksi olivat kasvavat jännitteet  saarnaajien Erik Johnsen ja Olli Koskamo välillä. Tilannetta kuvaa hyvin tämä August Lundbergin kirje Pauli Rantalalle 2.9.1913.

------

Lannavaara 2.p. syysk 1913

Rakkaalle veljelle Pauli Rantala emäntänsä kanssa.

Olemme hyvin tyytyväiset Sionin Lähetyslehden kanssa (alkoi ilmestyä vuonna 1912). Kohta olisi halu itselleki sinne lähättää jonkun vähäsen preevin, mutta ei taideta otta sisälle kuin olen tuntematoin. Tilasin menhenä vuonna lehtiä, että lähättää postietu antia vasten, mutta ei ne lähättäneet. Hauska oli nähdä veljen kertomus Alation kokouksesta. Olin Tjellbottenin seurahuonessa saarnaamassa, kuin Sandberg emäntinensä meni sivu sinne Alatioon. Minulla oli mieli lähteä sinne, mutta ei laskeneet Ofodilaiset kristityt, kuin he vuoden olivat odottaneet tuloani ja kokoukset olivat etua kuulutetut. Olisi suurille joukoille suuret petokset tulleet kokoontumisen suhteen. Paljon oli, jotka sanoivat, jos nyt ei Lundberg olisi sattunut täällä olemaan, niin olisimme mennet Alatioon. Yksi asia oli kuitenkin, joka pani heitä vähän ihmettelemään, se oli, että heillä oli tietoa, että Koskamo oli kutsuttu kokoukseen, mutta ei Jonsan Erkin, vaan kaikki oli kutsuttu aviisi-ilmoituksella, joka oli Norgan ilmoitus byråå toimittanut. Minulla on ollut täällä se tapa, että olen aina saman verran kunnioittanut molemmat Koskamo ja Jonsan Erkki. Koska nyt valitsitte Koskamon jäseneksi johtokuntaan, vaikka hän oli poissaolevaisena, niin se olisi ollut soma antaa sama kunnia Jonsan Erkille ja jos kokous nyt tulee Vesisaareen, niin se voisi sopia Sandstarndiin vuosi jälkeen, sillä siellä on hyvä kokoushuone ja paljon kortelisijoja huoneen vieressä.

Minulla oli tänä vuonna kokous siellä juurin kuin te olitte Alatiossa. Minulla oli silloin puolitoistatuhatta ihmistä koossa, joista 1000 paikoin oli kristityitä ja ei kuitenkaan ollut hätä kortelista. Mutta nyt tuli niille ihmisille ajatus, että Koskamo seisoo Alatian kokouksen takana vaikka salassa, ja tämä on vahingollinen. On heillä myös kuulunut sanomia, että Alation kokous Suomen avulla aikoo toimittaa saarnaajia Jyykiaan sitä vasten, että kääntää ihmiset pois Jönsan Erkistä, joka tekee, että ihmettelevät toimeen, koska he uskovat itsensä autuaaksi Kristuksen lunastuksen tähden ja 70 vuoden paikoin ovat pitäneet laestadialaista kristillisyyttä ja kutsuneet saarnaajia ja lähättäneet saarnaajia ja nyt toimitetaan heille saarnaajia  niin kuin pakana paikkaa, vaikka uskova monta mustempaa paikkaa löytyvän Norgassa. Näin puhuvat preevit sieltä. Siitä kyllä on vähän ajatella meillä, jotka haluaisimme pittää seurakunnan koossa, että olisi yksi Sionin tytär.

Tämän olen kirjoittanut teille sydämen rakkaudessa ja en halua, että te sen muille annatte tiedoksi, vaan itse pidätte punnituksen alla asioitten hallitessa. sillä jos ahneuden perkele on ruma NIIN EI SUINKAAN VALLANHIMO JA KUNNIAN PERKELE OLE PIENEMMÄT VAHINGOT TEHNEET KRISTIKUNNASSA. Ajatukseni On, että Koskamo ja Jönsan erkki molemmat saarnavat autuaaksitekeväistä oppia ja että sanankuuliat, jotka sille saarnalle ovat kuuliaiset tulevat autuaaksi ja että ne viat, mitä molemmin puolin tuodaan toista vastaan, ovat rakkauden puutteesta. Jos rakkaus tulisi, ei puhuttais mitään vioista. Ajattelen, että Koskamolla on suuremmat lahjat uskon vanhurskaudesta saarnaamaan ja Jönsan Erkki on valvomisen saarnaja, mutta molemmat lahjat olisivat kalliit ja tarpeelliset Herran seurakunnassa, jos niitä oikein käytetään ja seurakunta voisi hallita saarnaajiansa, ettei ne pääse herraksi lauman päälle, vaan pysyisi, kuten Kristus opetti viimeisen yön ollessa opetuslasten kanssa yhdessä palvelijoina ja pieninä, jotka tuntevat, että se on armo, jos lahjallamme saamme palvella Herraa tällä lyhykäisellä viipymisen ajalla. Toivoni on nyt, että veli vastaa minulle mielipidettänsä avonaisesti. Lupaan, että se pysyy minun takana, se,  joka ei sovi ulos laskea

Rakkauden terveisiä on lähetetty Norgan kristityiltä, tulin sinne kesäkuun alkupäivinä ja tulin kotia 3 p. elokuuta Sillä ajalla uskon tervehtelleeni 6000 kristittyä. rakkauden tervesiä sanovat kristityt täällä ja minun vaimoni ja lapset. Rukoilkaat edestäni ja anteeksiantakaat viat ja puutteet. Taivaan Isän armo ja siunaus olkoon kanssanne, rakas veli herrassa, Toivottaa heiko matka toverinne

Aug. Lundberg

Paulus Mikkeli Rantalan kirjoitus "Nykyajan henki ja sen hedelmä". Siionin Lähetyslehti 12/1927

Saarnaaja Paulus Mikkeli Rantala

Kovin sykin äänenpainoin kirjoitti saarnaaja Paulus Mikkeli Rantala Siionin Lähetyslehdessä joulukuussa 1927. Kuva, jonka hän maalailee testissään on lohduton, Hänen mielestään jumalattomuus ja paheet leviävät yhä laajemmalle ja suurin osa eri kansankerroksista oli jo turmeltunut. Rantalan tuomion ja arvostelun kohteina olivat muun muassa uusi uskonnonvapauslaki, jota hän nimitti uskottomuudenvapauslaiksi, kevytmieliset romaanit, elokuvat ja teatteri. Myös koululaitos ja opettajat saivat arvostelua, koska kouluissa oppilaat pakotetaan lukemaan valheoppia sisältäviä oppikirjoja sekä heidät viedään teattereihin vastoin vanhempienkin tahtoa. Rantalan mukaan juoppouden pahe on turmellut niin oppineet kuin oppimattomatkin kieltolaista huolimatta. Syntyvyyden säännöstelyn yhä laajempaa hyväksymistä hän kauhistuu näin: "Ranskan perkeleellinen oppi lapsiluvusta on levinnyt tulvaveden tavalla.

Nykyajan henki ja sen hedelmä

(mietteitä vuodenvaihteessa)

SL 12, 1927.

Aika, jossa elämme, on mitä ikävin, sentähden että Jumalan hylkäämisoppi kasvaa ja leviää niinkuin kulovalkea. Ei ihmekään, kun on jo pienokaisilla oppikirjojakin, joissa opetetaan valheoppia, niin että kaikki esitetään itsestään kehittyneiksi, ettei mitään ole yliluonnollista, yksin uskolla käsitettävää. Kun ei mitään jätetä Luojan teoksi, niin Luoja tulee olemattomaksi. Koko tällaisen sivistyksen pääsuunta on, ettei ihminen ole tilivelvollinen mistään teoistaan. Näiden oppikirjain lukeminen on pakollinen. Niiden kirjoittajille annetaan valtion palkintoja heidän jalosta työstään. Haureellisuuden himoa elätetään kevytmielisillä romaaneilla, joita on joka paikka täynnä, elävät kuvat, joita on kaupungeissa ja isommissa kyläryhmissä, samoin myös teatterit, joista useat saavat valtion kannatuksen. Niillä petkutetaan rahat haureuden hurmaamalta kansalta. Elävillä kuvilla turmellaan lasten mielikuvitus ja tahrataan nuorten sydämet alastomia naisten kuvia näyttelemällä. Voi, voi, miksi on kansa mennyt näin surkeaan tilaan? Maailmaa parannetaan, eikä siitä tule valmista. Opettajat jo paikoittain pakottavat lapsia menemään teatteriin vastoin vanhempain tahtoa. Nyt täytyy vanhurskasten vanhintenkin panna pienokaisensa tuonlaiseen kouluun. Sen vaikuttaa koulupakko. Sitten on myös uskonnonvapauslaki, joka paremmin on uskottomuudenvapauslaki.

Olen katsellut murheella syrjästä, odottanut ikävään asti, eikö tuota henkeä vastaan nouse kukaan oppineista, joittenka ääni kuuluisi enempi ja joilla olisi jalommat lahjat. Vaan ei kuulu. Kysyn, missä on vika, ovatko kaikki tyytyväiset? Nyt ihmetellään, että paheet kasvavat kansassa, mutta ei ajatella, että kaikella voi maila sitä edesautetaan. Niillekin, jotka eivät haluaisi olla osallisia tämänlaisessa työssä, pannaan siihen pakko. Kaikki totuus tallataan jalkain alle. Ei havaita eikä surra sitä, että ijankaikkisen Jumalan totuudet poljetaan jalkain alle ja häväistään Hänen pyhä nimensä. Tästä seuraa, että ryöväys, murha ja kaikenlainen vääryys ovat päiväjärjestykseen kuuluvia. Itsemurhat ovat monen mielestä kunniallisia tekoja. On tapahtunut, että isät surmaavat lapsensa ja rangaistuksen pelosta sitten itsensä. Petollisuus on tullut yleiseksi. Se on monella elinkeinona, kun nuoruuden aikana ei ole työhön tottunut. Aika käytetään huonon kirjallisuuden lukemiseen ja huvitteluihin. Ne, jotka eivät tahdo tehdä, elävät petkutuksella. Joka sitä voi niin harjoittaa, ettei laki syytä - lakikin on niinkuin se tulkitaan - se menestyy. Ja tuo huoruuden vimma on niin suuressa määrässä, että se turmelee ihmisten elinvoimat. Se tekee hulluksi. Ensinnäkin se ei anna pitää vaatetta ja tavallista suojaa ja niin turmelee ihmisen. Ei ennätetä niin paljon mielisairaaloita rakentaa kuin niitä tarvittaisiin. Ei Jumalan säätämä avioliitto ole enää mitään, niinkuin ei muutkaan Jumalan säätämät lait. Ne on poljettu. Millä sitten hillitään hurmaantunut kansa? Sitten juoppouden pahe on niin vallalla, että se on turmellut oppineet ja oppimattomat. Eikä tuo kieltolakikaan ylety kaikkiin, kun hotellit ja matkustajakodit ovat juopottelupaikkoina. Suurin osa kaikista kansankerroksista on turmeltunut. Ranskan perkeleellinen oppi lapsiluvusta on levinnyt tulvaveden tavalla. Nämä kaikki ovat nykyajan hengen hedelmiä. Kysytään, mistä nousee kommunisteja ja anarkisteja, eikä huomata, että kaikki pannaan pakollisesti niitä kasvattamaan jumalankielteisen opin kautta. Siis tulee toteen heidän virtensä, jossa huutavat: Ei muuta johtajaa, ei luojaa, kuin kansa kaikkivaltias. Vaan nyt on kysymys, kuka on tehnyt aineen? Jos sanotaan tuolle kaikkivaltiaan kansan huutajalle: tee ensin pieni kukka ilman mitään ainetta, ei hän siihen kykene. Jos ihminen on kaikkivaltias, niin miksi annat kuolemaan itsesi, jos olet kaikkivoipa? Vielä kysymme kehitysopin professoreilta: onko ihmisymmärrys niin pimennyt, ettei näe Jumalan tekoja? Jos on täysi taito, niin ei voi mihinkään kääntää silmiään näkemättä todistuksia Luojan suuruudesta.

 Voi aikaa, jota elämme! Voi murheitten päiviä, jotka edessä ovat, sillä kansalla, joka ei tarvitse Jumalaa, on perikato lähellä. Me olemme sen ajan veräjällä, josta Daniel on sanonut: "Senkaltainen aika on tuleva, jonka kaltaista ei ole ollut sittenkuin ihmisiä rupesi olemaan." Toivoisin, että ne, joilla on lahjoja ja joittenka ääni kuuluu, yksimielisesti korottaisivat äänensä tätä nykyajan henkeä vastaan.

Toivon Jumalan rauhaa ja siunausta alkavalle uudelle vuodelle,  että rakas Isä varjelisi pahasta.

P. R.

Vuoden 1923 uskonnonvapauslakia vastustettiin vanhoillislestadiolaisuudessa

Siionin Lähetyslehden toimittaja Oskari Heikki Jussila vastusti vuonna 1923 säädettyä uutta uskonnonvapauslakia. Tämän hän toi ilmi kirjoituksessaan lehden kesäkuun numerossa vuonna 1922. Hän julkaisi tämän lisäksi lehden tammikuun 1923 numerossa (ks. alla) kolmen vanhoillislestadiolaisen saarnaajan kielteiset arviot uudesta laista ja sen seurauksista. Tähän vastauksena Oskari Heikki Jussilan ohella eduskunnassa työskennelleet muut vanhoillislestadiolaiset kansanedustajat julkaisivat vastineen, jolle myös Siionin Lähetyslehti antoi palstatilaa.

                        Uskonnonvapauslaista

Siionin Lähetyslehti 1/1923, 7.

lausui veli August Back: ”Uskonnonvapauslaki, joka äsken hyväksyttiin, katkaisee poikki ensimmäisen renkaan siitä kahleesta, jolla lohikäärme on ollut sidottu.”
Veli Pauli Rantala kirjoittaa siitä; ”Pidän kovin ihmeenä, kun laaditaan laki, joka ajaa pakanuuden vapautta.”
Veli Juuso Runtti: ”Kansamme sai eduskunnalta pakanuuden uudenvuodenlahjaksi. Paitsi kristinuskonvastaista mieltä, tulee ahneus olemaan useimmissa tapauksissa syynä eroon kirkosta."