Saarnaaja Juho Kierin muistokirjoitus Walvoja-lehdessä 3.1.1929

 

Juho Kierin passianomus

Amerikan esikoislestadiolaisten johtaviin vaikuttajiin kuului 1890-luvulta alkaen Johannes/Juho/John Kieri. Herätysliikkeen historiankirjoitukselle hän on ollut huomattavasti merkittävämpi henkilö, kuin hänen roolinsa saarnaajana ja yhtenä Pohjois-Amerikan esikoislestadiolaisten johtavista henkilöistä. Nimittäin hänen kustantamanaan ja julkaisemanaan ilmestyi Calumetissa Michiganissa "Aikakautemme Wanhinten Kirjoituksia"-nminen kirja, johon Kieri oli koonnut lestadiolaissaarnaajien ja -vaikuttajien kirjeenvaihtoa. Kieri otti kirjasta 1500 kappaleen painoksen ja kirjaa levitettiin Pohjois-Amerikan lisäksi myös Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan. Kirjan julkaisemisella  oli arvattavasti vaikutusta myös herätysliikkeen sisällä parhaillaan vaikuttaneisiin kuohuntoihin ja riitoihin. Pystyttiinhän nyt vetoamaan, kun oli "mustaa valkoisella", siihen mitä Raattamaa, Erkki Antti ja muut vanhimmat olivat aikoinaan kirjoittaneet.

Edellä kerrotun lisäksi Kieri säilytti kirjaansa varten saamiaan kirjeitä, omaa kirjeenvaihtoaan, sekä hankki ja sai haltuunsa kirjansa julkaisemisen jälkeistä kirjeenvaihtoa. Kaikki tuo, erittäin laaja kirjeenvaihto on nyt arkistoituna Kansallisarkistossa ja tutkijoiden käytössä niin sanotussa Kierin kokoelmassa. Mikäli Juho Kieri ei olisi ryhtynyt kirjeenvaihdon keräämiseen,  julkaisemiin ja säilyttämiseen, olisiko siihen ryhtynyt kukaan muukaan? Alla Kierin muistokirjoitus Calumetissa ilmestyneessä Walvoja-lehdessä 3.1.1929.

Vanha saarnamies Johan Kieri kuollut

Uutinen Kierin kuolemasta oululaisessa Liitto-
lehdessä 19.1.1929.

Viime lauantaiaamuna löydettiin saarnaajavanhus John Kieri asunnostaan kuolleena. Sydänhalvaus oli vanhusta kohdannut aamuyöstä ja niin oli maalinen vaellus päättynyt rauhallisesti ketään häiritsemättä. Edesmennyt vanhus on ollut verrattain hyvissä voimissa muute, mutta hengenahdistus on häntä vaivannut jo pitemmän aikaa, siitä huolimatta on hän liikuskellut kaupungillakin, käyden myöskin Walwojassa lehden noutamassa aina ilmestymispäivänä. Hän oli vielä pirteä ja hyvässä toivossa, että tautinsakin antaisi perään. Niimpä odottamaton olikin hänen kuolinsanomansa viime lauantaina kaikille täällä jotka hänen tunsivat, naapureilleenkin.

Johan Kieri on syntynyt Kukkolan kylässä, Karungissa, Suomen Ylitorniolla ja oli kuollessaan 81 w. 3 kuuk. ja 17 p:n vanha.[1] Hän oli tullut tähän maahana 1878, siis 50 vuotta sitten[2], asuen ensimmäiset 3 vuotta Delawaren kaivannolla ja sen jälkeen Calumetissa, työskennellen kaivannossa. Hän oli ollut uskomassa nuoruutensa päiviltä asti, kuuluen laestadiolaisen esikoissuunnan täkäläisiin johtomiehiin ja esiintyen aikanansa myöskin sen suunnan saarnaajana, tehden pidempiäkin saarnamatkoja, Suomeen ja Lappiin saakka. Viimeiset vuodet on hän asustellut kaikessa hiljaisuudessa täällä Calumetissa ollen vaan sanakuulijana seurakunnassaan.

Lähinnä jäivät poismennyttä kaipaamaan tytär mrs Fred R. Rice Chicagosta, Ill. ja pojat John A., Page, Idaho, Frank Oscar, Chicagossa, Ill. ja lakimies Louis A. Keary[3], Calumetissa, Mich. ynnä suuri paljous ystäviä ja tuttavia eri suunnilla Yhdysvaltain.

Vainajan maallinen osuus siunattiin haudan lepoon uudenvuodenpäivänä, viime tiistaina. Ruumissaarnan piti past. P. A. Heideman Pine-kadun pienemmässä  ap.lut. kirkossa[4] ja hautauksesta huolehti Petersonin hautaustoimisto.

Näin yksi toisensa perästä siirtyvät ajasta ijankaikkisuuteen [kuten] nämä täällä keskuudessamme kauan vaikuttaneet uranuurtajat. Ei ole hyvinkään monta enään niistä miehistä elossa, jotka niihin aikoihin kuin tämä edesmennyt asettuivat tänne Kuparisaarelle asumaan ja ovat siitä saakka täällä olleet.

Keveät mullat peittäköön tämänkin vanhuksen hautakummun

---

[1] Sekä tässä muistokirjoituksessa että Kierin kuolintodistuksessa on hänen syntymäaikansa (12.9.1847) väärin. ks. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ylitornio/syntyneet_1845-1859_ik189/116.htm
Myös Kierin passihakemuksessa vuodelta 1906 on väärä syntymäaika (25.11.1854). Kieri avioitui Emilia Lovisa Pellonpojan kanssa 27.2.1876. Emilia Kieri oli syntynyt 30.6.1848. Hän kuoli Calumetissa 10.11.1918. Myös hänen kuolintodistuksessaan on väärä synymäaika (9.7.1849).

[2] Tässäkin on ilmeisen virheellinen tieto, sillä passihakemuksessaan Kieri ilmoittaa saapuneensa maahan SS Umbrialla , joka lähti Liverpoolista 18.6.1880 ja asuneensa Calumetissa Michiganissa 6/71880 lähtien.

[3] John Kierin poika Louis (alkuaan Lars Levi Kieri) Keary oli Kuparisaarella sekä tunnettu lakimies että yhteiskunnallinen vaikuttaja.

[4] Mielenkiintoista, että hautauksen toimitti pastori Paul Heideman kilpailevasta apostolisluterilaisesta seurakunnasta eikä paikalliset esikoislestadiolaiset maallikkopapit. Kertooko se Heidemanin myös esikoislestadiolaisten keskuudessa nauttimasta arvostuksesta vai Kierin ja hänen sukunsa lämpimistä suhteista Heidemaniin? Hautaustilaisuus pidettiin kuitenkin esikoislestadiolaisten kirkossa.

Wanhoja kirjeitä 43. Juho Kieri 5.6.1900 Erkki Antille

 

Calumet 5/6 k 1900

Kallis vanhin Sijonin murilla Erkki Antti Juhon Pieti, Jumalan armo vahvstakon teitä veren priiskoittamisen kautta.

Minulla tuli halu kysy onko vanhiin saanut lähettämääni kirjaa, joita olen painattanut täällä Amerikassa[1], minä olen aja tellut että olisko teillä vanhoja kirjoia Parka Heikki vainajan, Laestatiuksen preiviä, teidän Raattamaan, Takkisen y.m.m, merkillisiä[2], antakaa mulle rakas vanhin tieto jos se olis mahtollista saata niitä /  jos se on mahtollista niin lähettää voisi postissa 4. paunan eli naulan painosen knipun minulle valikoimia kirjeitänne, kyllä tet kallis vanhiin ymmärätte valita paremin kuin minä ja monta muuta mikä oli meille ja tulevallekki kansalle tervelinen, että saisit kuula ja lukea mitä hyvää Jumala on etuksemme valmistanut. Myös jos on mahtollista että tet kirjoittaisitte utta heräystä selvittäin[3] mistä se on alkunsa saanut, ja mitä hetelmää se nyt kantaa Suomen maalla y.m.m. / nämät olisit kukaa tiesi tikkana tulevaisille ja meille myös, Laitisen lehti kyllä on mutta se on yliopiston hallusa ja osaksi sen orja ja kaikkein nuorukaisten hourauksia täynä[4] / taitan mie nyt kyllä puhua liika suuria rakas vanhin, mutta uskon että teillä on Jumalalta annettu viisaus, joka näkee etten mie puhuis kuitengaan rakastamattomasta sytämestä, Jumala rakas taivaalinen Jsä varjelkoon minua siittä ja muista eksytyksen tieltä, Herra Jesus / kallis vanhin elkä väsykö  vielä huutamasta turmeluksen kaupungille mitä aika kulluu.

En tietä nyt muuta vain jäkäät Herran Jesuksen lämpimiin verhaavoin siheen asti että same rakkautesta palavat rinnat yhten paina / voiJesus sitä hetkeä että se kohta ja piiain tulis, tätä merkitse heiko velien elämän kaitalla tiellä John Kieri

Ylämarginaalöissa: Minä rukkoilen rakas vanhin että vastaatte varsin niin jos on pyntöni teille mahtollista niin lähetän posti rahaa teille / eli jos sielä on kirjain haluavia niin voin lähettä niitä myös, minä olen niitä painattanut tuhannen viisi sattaa kappaletta nitä on tahottu Gellivaaraan ja Norjaan ym.m.

KA. OMA. Laestadiana 10.

---

[1] Aikakautemme Wanhinten Kirjoituksia, Calumet, Michigan 1898.

[2] merkillisiä= merkittäviä.

[3] Uusheräyksen voimakas leviäminen Suomessa kosketti lestadiolaisyhteisöjä kaikkialla sen leviämisalueilla. Amerikassa sen vaikutus oli vielä vuonna 1900 lähes olematonta, mutta uudelle mantereelle olivat jo kiirineet kuvaukset sen vaikutuksesta lestadiolaisyhteisöihin. Mielenkiintoista on, että Kieri vetoaa Erkki Anttiin, vaikka hänet oli 1890-luvulla alettu yhä enemmän mieltää vastavoimana Ruotsin läntisen Lapin saarnaajille ja juuri muodostumassa olevalle länsilestadiolaisuudelle.

[4] Tyytymättömyys Laitisen julkaisemaa Sanomia Siionista-lehteä kohtaan oli kasvanut 1890-luvulla. Lehdessä oli uusheräyksen murroksen aikana sitä ymmärtäviä kirjoituksia, joihin Kieri mahdollisesti viittaa. Lehti ei ollut ”yliopiston hallusa” kuten Kieri toteaa. Hän tarkoittanee, sitä, että lehdessä oli liian paljon yliopistollisen koulutuksen saaneiden (Laitinen oli tietysti yksi heistä) kirjoituksia.