Wanhoja kirjeitä 37. Petter Raattamaan kirje isälleen Juhani Raattamaalle 8.4.1893.

 

Uutinen saarnaaja Petter Raattamaan kuolemasta. Siionin Lähetyslehti 6/1921

 

Petter Raattamaan kertoo kirjeessää isällee  Juhani Raattamaalle 8.4.1893 kohdanneensa Amerikassa lähetys- ja sovinnotekomatkalla olleet Euroopan vanhinten lähettämät saarnaajat Joonas Purnun ja Jöns Mäntyvaaran. Lopussa on myös Matti W. Pekkalan jälkikirjoitus[1]

New York Mills Huhtikuun 8 p 1893
Rakas Isa ja uskollinen työntekiä Herran viinamäessä Johan Raattama. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille ynnä kaikkein valittuin kanssa priiskoitus veren kautta

Saamme nyt Ensin teitä kiittää Rakkaan ja kalliin kirjan edestä jonka aikoja Sitte oleme Saaneet. Terveenä oleme kaikin ja uskomassa Synnit anteeksi karitsan weren kautta Raamattuin jälkeen. Vieläpä pidäme sen kalliina Että muistatte aina meitäki kirjoituksilla / vieläpä kehoitatte Saarnaaman Sovinnosta – jonka pidäme kalliina ja tarpeellisena Että Särjetyt Sydämet tulisit Raketuksi korjatuksi ja kootuksi yhteen lammashuoneeseen Herran sanan jälkeen Jesuksen kautta joka edestämme kuollut ja ylösnoussut on Että me hänen kauttansa eläisimme.

Saamme wielä muistella Rakkaale wanhaalle Isälle Että oleme mursu weljen kanssa käyneet Michiganin saarella, Superiossa ja Thomsin kylässä[2] ja Suuri paljous veliä ja Sisaria otit kaikkiaalla vastaan ilolla ja Rakkaudella ja monta Epäuskostaki tuli tuhlaja pojan tavalla Isän Huoneesen jossa kuuluit Ilon ja Riemun äänet Herran Sanan jälkeen / ynnä kaikkein niitteen kanssa jotka Sovinto Saarnan uskoneet ja yhteen Rakkauteen Sulaneet ovat kristuksen opin jälkeen. Wielä Saame mainita Että Saime kohdata Rakkaita veljiä Joonas purnua ja mäntywaaraa[3] ja olime joitaki päiviä yksissä seuroissa Michiganin Saarella  - qwinsissä  ja oskarin[4] Farmilla – vaan Ei Joonas ja mäntyvaara ole tahtoneet tietää tähän asti muista kuin uudesta kirkosta Eli H. Kollerin puoluesta Eli kollerin joukosta[5] / Sen Se on ainoastansa löytäny ja tekee työtä vahvistain Sen oikiaksi – jota Ei kristittyin Enimistö woi oikinanna pitää ja hyväksyä Jumalan Sanan totuuden Rinnalla. Sillä ne liikkuu tuomiolla ja Ei tahdo tietää mitään kristittyin Enimistöstä Europassa Eikä Americassa. Eikä ole aina totuus kysymyksessä /Jumalan on asia ja kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvät niille jotka Jumalaa Rakastavat jotka aivotuksen jälkeen kutsutut on / Rauha olkoon teille ja meille ja Rakkaus ilon kanssa amen.

Talvi on ollu kylmä ja – ja kesän tulo näyttää hitaalta / maa alkaa olla vähäpälvistä, waan yö kylmät ovat kovat / terveys on ihmisillä!

Autuaat ovat ne jotkä hänen käskynsä pitävät ---

Erkki veljeltäs[6] Rakkaita terveisiä / Se voi hyvin / ynnä Mursulta,[7] vuolteen veliltä[8], Heidemannilta, Hietaselta, Rovanpäältä[9] ynnä suurelta valittuin joukolta ja Erittäin minulta perheni kanssa /lähettämäne Rahat ole viime Syyssä Saanu josta kiitän / ynnä kaikista vanhaa Rakasta Isää / ynnä myös tervehdän kaikia Siellä  olevia walituita / pyydän muistaa Esirukouksisane paljolla anteeksi antamisella
Poikane P. Raatamaa

Olkaa myös Rakkaalla Sydämellä minulta tervehdetty /pyydän muistaa Esirukouksisane paljolla anteeksi antamisella merki[t]see
M. W. Pekkala

---

[1] Kansallisarkisto. Kierin kokoelma.

[2] Michiganin saarella tarkoitetaan Kuparisaaren aluetta (Houghton ja Keweenaw kauntit)  Pohjois-Michiganissa, West Superiorissa Duluthin kaupungin eteläpuolella Wisconsinin osavaltion puolella oli myös lestadiolaisseurakunta, jota tässä tarkoitettaneen. Thomsin uudisasutusalue, jota myöhemmin alettiin kutsua Eskoksi, sijaItsee Duluthin kaupungin länsipuolella.

[3] Joonas Purnu ja Jöns Mäntyvaara olivat vuonna 1893 tammikuusta syyskun loppuun Euroopan vanhinten valtuuttamalla lähetysmatkalla Amerikassa. Matkan aika syntyi – jälleen – sovinto riitelevien lestadiolaisryhmien välille. Taas kerran siitä ei kuitenkaan tullut pitkäikäistä.

[4] Quincy oli kaivoskylä välittömäsi Hancockin kaupungin pohjoispuolella, Oskar on noin kuusi mailia Houghtonin kaupungin länsipuolella oleva kylä, jonka perusti kolme suomalaista siirtolaista, Jaakko Ojanperä, Oskar Eliasson ja Sakari Hendrickson. Kaiki nämä kolme mainittua olivat lestadiolaisia. Sekä Ojanperä että Eliasson nousivat merkittäviksi paikallisiksi liikemiehiksi, jotka pyörittivät laajoja hakkuutyömaita sekä puuhiilevalmistusta. Puutavara ja hiili toimitettiin Kuparisaaren kaivosyhtiöille. Kylä sai nimensä Oskar Eliassonista. ja on tänäkin päivänä lähes yksinomaan suomalaistaustaisten asuttama

[5] Norjalaissyntyinen kelloseppä Henrik Koller (1859 – 1935) oli Takkisen uskollisimpia tukijoita.

[6] Juhani Raattamaan veli, saarnaajanakin toiminut Erik (Erkki) Raattamaa (1817 – 1901) asui vuosina  1891 – 1894 Amerikassa.

[7] New York Millsin apostolisluterilaisen seurakunnan maallikkopappi ja saarnaaja Juho Mursu (1847 – 1911).

[8] Cokaton saarnaajat Jaakko ja Kaaleppi Vuollet.

[9] Norjassa syntynyt Juho Roanpää (1849 – 1896) oli lestadiolaistunut Calumetissa pääsiäisen 1870. Pian hän toimi myös saarnaajana ja oli muun muassa vuonna 1882 Calumetin ap. Luth. seurakunnnan papinviran toimittajana, kun Juho Takkinen oli matkallaan Euroopassa. Nousi Takkisen seuraajaksi tämän tultua syrjäytetyksi  joulukuussa 1888.

 

Wanhoja kirjeitä 14. Olli Puljulan kirje Pekka Raattamaalle ja Juho Mursulle 13.7.1899

Saarnaaja Peter (Petteri) Raattamaan (1849 - 1921) isä oli Juhani Raattamaa.  Peter toimi nuoruudessaan isänsä tekstinlukijana ja myöhemmin myös saarnaajana jo ennen Amerikkaan muuttoaan vuonna huhtikuussa 1883. Peter Raattamaa valittiin New York Millsin apostolisluterilaisen seurakunnan papiksi.

Elämä saatu evankeliumin uskomisesta[1]

Kiitoksia kirjeesi edestä, jonka sain ilolla vastaan ottaa. Kuulin, että olette vielä Herran palvelijoina ynnä Mursu-veljen kanssa.[2] Herra siunatkoon teidän työnne; rakkaat veljeni, P. Raattamaa, Mursu[3], ynnä muut työtä tekeväiset lapset.[4]
                Jumalan armo ja Herramme Jeesuksen Kristuksen rakkaus täyttäköön sielunne Pyhän Hengen lohdutuksella elämän ehtoohetkeen asti! Tällä toivotuksella lähestyn teitä, sinne vieraalle länsimaalle; sillä aikaa kuin pääsemme kaikin täältä vieraalta ijankaikkiselle kotimaalle. Kaikilla, jotka ovat syntyneet turmelemattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy, on perintömme pantti Pyhä Henki. Kaikilla uudenmaan perillisillä on tämä Henki elävänä kuolemaan asti.
                Mutta ne raukat, jotka ei totisen katumuksen, parannuksen ja elävän uskon synny siitä turmelemattomasta siemenestä, he hukkuvat ijankaikkisesti. Sen tähden pitäisi heidän huoata: O! ijäisyys pelkään pituuttas, alku sulla on, vain loppua ei kuulu kustaan.
                Tosi syystä pitäisi niiden harvain valittuin ahkeroita kilvoitella siinä opissa, josta elämän ja hengen olemme saaneet, ettemme kadottaisi kruunuamme täällä vieraalla maalla. Sillä kuolevainen ruumis vaivaa kuolematointa henkeä. Sillä tässä ruumiissa asuu synti, ja nämä maalliset asuinsijat rasittavat mieltä, ja hajoittavat ajatuksia pois oikeasta valvoma paikasta, mistä elämän ja hengen olemme saaneet. Evankeliumin saarnan kuulemisen ja uskomisen kautta, on elämä ja henki saatu. Siinä on synnin tähden kuolemaan tuomitut elämän ja hengen saaneet, kuin on verisellä vaivalla ansaittu: nimittäin syntein anteeksi saamisen. Että saatamme Taavetin kanssa sanoa: Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä. Älä unhota mitä hyvää Hän sinulle tehnyt on, joka sinulle kaikki syntisi antaa anteeksi ja parantaa kaikki sinun rikokses; joka sinun henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupeudella. Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä, sillä Hän tietää minkäkaltainen teko me olemme, Hän muistaa meitä tomuksi. Sen tähden muinaisten matkustajain kanssa laulamme matkalauluja: ”O! Jeesus anna viisautta, että välttää pirun kavaluutta, täällä murheen laaksossa voisin!” j.n.e.
                Minä olen Feetu Hanhivaaralle (=Fredrik Paksuniemi) selittänyt sen uuden heräyksen alun. J. Raattamaa vainajan ikävä on raskauttanut minua.[5] Herra antakoon hänen levätä töistänsä. Pian saatamme yhteen tulla kotomaan ihanalla rannalla, ja olla ijankaikkisesti yhdessä, ynnä kaikkien valittuin kanssa. Ei siellä enään raskauta eron ajatukset henkeämme.
                Asetumme vieläkin verisen armo-istuimen eteen katsomaan Sydämen uskossa Herraa Jeesusta Golgatalla alasti riisuttuna orjantappura kruunussa, selkä luihin asti ruoskittuna. Kädet ja jalat lävistettyinä juopi Jumalan vihan maljan pohjaan asti ja huutaa: Se on täytetty! Laki on edestämme täytetty, synnin rangaistus on edestämme kärsitty. Velka on maksettu. Isän armo on ansaittu. Se suuri sovintouhri on alttarilla, sovinto veri vuotaa katuvaisille ja uskovaisille syntein anteeksi antamiseksi. Uskokaa te katuvaiset syntinne anteeksi tässä veressä. Ei ole pitkä matka veriseltä ristiltä Paratiisin kunniaan.
                Sanokaa sydämen rakkaita terveisiä kaikille uskon siskoille ja veljille. Täältä Alakylästä tervehtivät teitä uskon sisaret ja veljet. Muistakaa rukouksissanne minuaki. Olkaa minulta ennen kaikkia tervehdetyt.
Kittilä 13.7.1899
Olli Ala eli Puljula

---

[1] Kirjeen otsikko on ilmeisesti toimituksen laatima. Se julkaistiin heidemanilaisten Rauhan Tervehdys-lehdessä (10/1927, 146-147. Sama kirje julkaistiin uudestaan Rauhan Tervehdys-lehdessä syyskuussa 1929. Se oli otsikoitu: ”Wanhinten kirjeitä”. Siitä oli kahdessa kohdassa poistettu kirjeen saajien nimet. Muuten versio oli pieniä oikeinkirjoitukseen, virkejakoihin ja kappalejakoihin tehtyjä muutoksia lukuun ottamatta identtinen aikaisempaan verrattuna.

[2] Alleviivattu osuus puuttuu vuonna 1929 julkaistuista versiosta.

[3] Kyseessä New York Millssin saarnaajat Pekka Raattamaa ja Juho Mursu Minnesotasta. Ilmeisesti Pekka Raattamaa ja Juho Mursu olivat tiedustelleet Puljulalta uusheräyksen murroksesta ja sen aiheuttamasta hämmingistä Kittilässä ja muualla Suomessa. Kittilän saarnaajat olivat aikaisemmin antaneet tukeaan Takkisen vastaiselle oppositiolle Amerikassa. Takkisen kuoleman jälkeen Kittilän saarnaajat tukivat niitä tahoja Amerikan lestadiolaisuudessa, jotka vastustuvat voimakasta ”Lapin wanhinten” ja ”esikoisseurakunnan” arvovallan korostamista. Tähän joukkoon kuuluivat sekä Raattamaa että Mursu. Oletettavasti viestit uuden heräämisen vaatimuksista ja entisen kristillisyyden hylkäämisestä nukuttavana, saivat sekä Raattamaan että Mursun hämmennyksiin.

[4] Alleviivattu osuus puuttuu vuonna 1929 julkaistuista versiosta.

[5] Juhani Raattamaa kuoli 7.3.1899.