Millainen mies oli Juho Takkinen?

Minulta on moni kysellyt, löytyykö esikoislestadiolaisuuden perinteessä todella korkealle nostetusta  saarnaajasta Juho Takkisesta valokuvaa. Olen joutunut vastaamaan, etten ole sellaista nähnyt enkä missään yhteydessä kuullut sellaisen olemassaolosta. Jonkinlaisen käsityksen hänen ulkoisesta olemuksestaan saa kyllä Yhdysvaltain passiviraston arkistosta. Takkinen jätti 21.11.1887 yllä kuvassa olevan anomuksen Yhdysvaltain passin saamiseksi Euroopan matkaansa varten. Hän oli siis ottanut Yhdysvaltain kansalaisuuden ja vannonut uskollisuudenvalansa uudelle kotimaalleen. Passianomuksen mukaan Takkinen oli korkeaotsainen, sinisilmäinen ja ruskeatukkainen. Takkisen nenä ja suu olivat keskikokoiset. Hän oli pienileukainen, pyöreäkasvoinen ja ihonväriltään punakka. Takkinen oli varsin pienikokoinen, sillä pituutta hänellä oli viisi jalkaa ja kaksi tuumaa eli 157,5 senttiä.

Siis varsin vaatimaton oli tämän herätysliikejohtajan ja Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan papin ulkoinen olemus.

Muistelu: August Lundbergin sairastuminen ja menehtyminen Vittangissa marraskuussa 1930

August ja Fredrika Vilhelmina Lundbergin (os. Laestadius) hautakivi Jukkasjärven hautausmaalla

Ruotsin itälestadiolaisuuden keskeisiä johtohahmoja oli opettaja, saarnaaja ja lähetysjohtaja August Lundberg (1863 - 1930) Lannavaarasta.

Vittankilainen Hilda Pettersson (Nikukka) on muistellut  August Lundbergin viimeisiä hetkiä professori Pekka Raittilalle 23.7.1960 seuraavasti:

Viimeisellä kirkkoreissullaan sairastui ja sitten asui entisen rovasti Johanssonin lesken luona. Nikukasta lähtiessään leikitteli, kun kysyin, koska hän palaa, vastasi: Kyllähän sisar tietää, että kun lehmät aamulla metsään lasketaan, ne illalla tulevat kotiin. Se oli kauhea leikkisä, iloinen mies.

Lundberg oli silloin käräjämatkalla, kävi ystävien luona ja meni sieltä illalla kirkkoon. Lundberg piti aina käydessään illalla kirkossa seurat. Mekin menimme kirkkoon. Näimme jo hänen saarnatuoliin mennessään, ettei hän voi hyvin. Lundberg piti kuitenkin puheen, mutta väliin puhui ruotsiakin. Tuli ja istui penkkin, mutta kaatui siihen ja alkoi oksentaa. Tohtori asui lähellä, noudettiin tohtori. Kun menin kysymään vointia, Lundberg vastasi: "En voi hyvin. Taisi olla viimeinen palvelus Herralle; jos kuolen, kuolen Herralle". Ne oli viimeiset puheet. Ruustinna Johanssonin luona, jonne Lannavaarasta omaiset tulivat, oli vielä avannut silmänsä ja sanonut ruotsiksi, että hän "katsoo ylös valkeuteen, kirkkaus loistaa".

Lisämateriaalia
Tässä artikkeli Lundbergin muistokirjoituksesta.
Saamenkielintutkija Eliel Lagercrantzin kriittinen arvio August Lundbergista.

Wanhoja kirjeitä 5. Saarnaaja Paavali Ervastin kirje 5.8.1896

Ohessa saarnaaja Paavali Ervastin kirje Calumetista Amerikasta, jonka hän lähetti kotiseudulleen vähän ennen paluutaan toiselta saarnamatkaltaan Amerikaan. Ervasti saapui kotiseudulleen lokakuussa, arkussa, sillä hän menehtyi paluumatkalla Oulussa. Myös tämä kirje on julkaistu alkuaan (1907) Leonard Typön kirjassa "Kirjeitä wirwoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä".

-----------

5 päiwä elokuuta 1896

Tämän kautta terwehdän sinua rakas weli[1] ja tietää annan, että hywin olen woinut sielun ja ruumiin puolesta.

Nyt olen kuleskellut tätä Ameriikan maata kahdessa waltiossa ja Jumalan sanalla on täälläkin eläwä ja waikuttawa woima sulaamaan ihmisten sydämiä, jotka sen uskossa wastaan ottawat. Paljon on tullut uusia Jumalan lapsia, erittäinkin Minnesotan waltiossa, ja rauha ja rakkaus kaswaa ja lisääntyy Jumalan lasten wälillä. Jumala rakas Isä on kuullut täälläkin wangittuin huokaukset ja wirwottaa kuoleman lapset, niin että he saarnaawat Herra nimeä Siionissa. Antakoon Jumala rakas Isä wielä werisen kasteen kastella peltowainiotaan siellä ja täällä ja antakoon woiton auringon lämpimästi paistaa ja sulattaa ylmältä tuulelta jäätyneet rinnat, että kaikki matkan waiwoissa waipuneet lapset tulisiwat ylös nostetuksi. Kirkastakoon rakas Isä ainoan poikansa werihaawat sydämissämme uskon kautta ja puhaltakoon kaikki suitsewat kynttilän sydämet palamaan siitä rakkaudentulesta, joka on Jesuksen sydämessä sammummattomana tulena palanut helwetin waiwain keskellä yrttitarhassa ja Golgatan wuorella, wielä silloinkin kun kuoleman tuskassa kuiwettuwa kieli kastettiin sapella sekoitetulla etikalla.

Ole weli rakas siellä  hywässä turwassa kaikkein Jumalan lasten kanssa. Jumalalla Isällä on hywä tahto antaa pikkuiselle laumalle waltakunta. Synnin wiat on teille ja meille anteeksi annettu Jesuksen kalliin weren wuotamisen tähden, sillä Hän on yhdellä uhrilla ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt kaikki ne, jotka uskon kautta pyhitetään. Walwokaamme weljeni wielä wähän aikaa katsellen uskossa Jesuksen weristä kirkkautta punaisissa woiton waatteissa ja kunniaansa orjantappurakruunussa. Peskäämme aina waatteemme Karitsan kalliissa weressä. Pianhan meidänkin waiwalloinen matkamme päättyy, ja pian saamme woitonkruunun wastaanottaa tapetun Karitsan ijankaikkisissa häissä, jossa nelstä tuulesta yhteen tulleet weisaawat amenta ja hallelujaa.  Ei yhtään kaiwattawaa silloin ole kateesta, waan kaikki on jo näkywissä. 

Jää nyt weli rakas hywästi hywän paimenen haltuun ja sano minulta rakkaita terweisiä kaikille Jumalan lapsille, joita satut kohtaamaan, erittäinkin waimolleni ja lapsilleni, jos heitä näet. Ole minulta rakkaasti terwehditty ja muista rukouksissasi armoistuimen tykönä.

           
Heideman[2] perheensä kanssa ja muut walitut täällä terwehtäwät teitä. Jos Jumala on minulle wielä elämänpäiwiä uskonut, niin Kekrin aikoina minä olen Pudasjärwellä. Weljesi ja matkakumppanisi elämän tiellä.

Paawali Erwasti

---

[1] Kirjeen saajan henkilöllisyys jää avoimeksi, mutta se on ilmeisesti lähetetty Pudasjärvelle.

[2] Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan pastori Arhur Leopold Heideman.

Wanhoja kirjeitä 4. Saarnaaja Paavali Ervastin kirje Kalle Wilkmanille 11.4.1896

Kirje on lähetetty Virginiasta Minnesotasta. Se on julkaistu alkuaan (1907) Leonard Typön kirjassa "Kirjeitä wirwoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä".

------------------

11 päiwä huhtikuuta 1896

Kallis ja rakkaaseen muistoon jäänyt weljeni Kalle Wilkman[1]. Jumalan rauha sydämessäsi hallitkoon, johon kutsuttu olet. Tämän kautta lähestyn sinua täältä kaukaiselta maalta[2] ja tietää annan, että hywin olen woinut sekä sielun että ruumiin puolesta. Kyllä on hauska täälläkin nähdä Jumalan suuri töitä. Nyt olen kulkenut täällä Minnesotan waltiossa 3 kuukautta ja rauhan ewankeliumilla on ollut erittäin sydämiä sulaawa ja woittawa woima. Nuorta kansaa on paljon tullut maailman waltakunnasta Jumalan rakkaan Pojan waltakuntaan ja eläwän Herran Jesuksen tuntemiseen. Kyllä täällä rauha kaswaa ja lisääntyy kuin wesi wuorella sulaneesta lumesta. Aika on tullut Herralla armahtaa Ameriikan Siionia. Ole sinäkin rakas weli hywässä turwassa Kaikkiwaltiaan warjeluksessa. Jumala rakas Isämme antakoon werisen taiwaan kasteen kastella kallista peltowainiota siellä ja täällä ja antakoon woiton auringon lämmittää kylmiä rintojamme, että kaikki matalat matkamiehet woisiwat nostaa päätään ylös iloisessa toiwossa, että taiwaan kellot pian soiwat ja monissa murheissa rasiettu morsian kutsutaan ijankaikkiseen hääsaliin ja woitonkruunulla kruunataan, jolloin hän on jo unhottanut kaikki matkan waiwat. Jää nyt hywästi sen suuren Israelin paimenen haltuun, jonka Jumala on kuolleista jälleen tuottanut Ijankaikkisen testamentin weren kautta. Sano minulta rakkaita terweisiä Helsingin kristityille, joita satut kohtaamaan. Hellä muisto on minulle jäänyt Helsingin Jumalan lapsista, joita en woi tässä nimeltään luetella. Ole itse perheesi kanssa minulta rakkaasti terwehditty. Sano erittäin minun tyerweiseni sen talon isännälle ja emännälle, jotka hoitiwat minua kuin rakasta lastaan. Jumala rakas isä palkitsee heidän ja teidän rakkautenne loppumattomalla autuudella.

Paawali Erwasti

---

[1] Kyseessä on helsinkiläinen saarnaaja, muurari ja rakennusmestari Kalle Wilkman (1844 – 1914), jolla oli merkittävä rooli lestadiolaisuuden leviämisessä mm. Päijät-Hämeeseen. Hänellä oli tiiviit yhteydet Kittilän lestadiolaissaarnaajiin ja hän vieraili siellä usein. Hajaannuksessa hän liittyi uusheräykseen. Raittila 1967, no 548.

[2] Ervasti oli toisella Amerikan matkallaan, joka alkoi joulukuussa 1895 ja päättyi lokakuussa 1896.

Wanhoja kirjeitä 3. Saarnaaja Paavali Ervastin kirje noin vuodelta 1893

Heidemanilaisten julkaisemassa Rauha Tervehdys-lehdessä oli oheinenen saarnaaja Paavali Ervastin kirje Arthur Leopld Heidemanille. Pudasjärvinen Paavali Ervasti teki kaksi saarnamatkaa Amerikkaan 1890-luvulla. Ollessaan palaamassa toiselta matkaltaan sinne hän menehtyi Oulussa 16.10.1896. Kirjeen yhteydessä julkaistiin myös Ervastin elämäkerta, jonka lienee laatinut saarnaaja Paul Lassila.

-------------

Rauhan Tervehdys USA, no 1, 1923, 3-4.

Paawali Erwasti-wainajan wanha kirje

(Kirjoitettu ehkä n. 30 vuotta sitten. Erwasti Paawali on tehnyt pari lähetysmatkaa Amerikaan ja tuhannet wanhemmista kristityistä kantawat hänen muistoaan rakkaana sydämissänsä. Erwasti kuoli n. 24 wuotta sitten)

Pudasjärvi 7 päiwä joulukuuta

Tämän kautta lähestyn sinua rakas weli Heideman. Jumalan rauha hallitkoon sydämessäsi, johon kutsuttu olet. Annan tietää, että uskossa olen kilwoittelemassa. Jesuksen kalliin sowinnon kautta olen nautitsemassa Jumalan rauhaa. On täällä ollut tämän syksyn aikana suuret wirwoittamisen ajat. Minä olen kulkenut Kuusamon ja Jokijärwen kirkkokunnassa. Nyt olemme pitäneet omassa kirkkokunnassa seuroja wiisi wiikkoa. On tullut satamäärin uusi Jumalan lapsia. Hauska on ollut katsella Jumalan suuria töitä ja Herran kunniaa Jumalan lapsilauman päällä.

            Olkaa weljet tekin turwatut siellä Amerikan maalla. Korkein suojelee Siionia. Kun Jeesus eläwällä armolla ja suloisella rauhallaan pääsee sisällisesti hallitsemaan, niin ei ole waiwa ulkonaista rauhaa raketa.

            Sehän se on weljet pääasia meidän kilwoituksessamme, että kaiken kuiwuuden ja kykenemättömyyden tuntemisessa ahkeroimme kostua liki weristä ristiä, jossa tuore ja sulaawa werinen kaste lankeaa kuiwan sydämeen maan päälle ja rakkauden pyhä tuli sytytetään Jumalan lasten rinnassa palamaan. Se walkia on sammmumattomana tulena Jesuksen sydämessä palanut helwetin aaltoin keskellä yrttitarhassa ja wielä Golgatalla. Siellä kuuluu: Isä, anna heille anteeksi, ei he tiedä, mitä he tekewät. Kyllä se on köyhät matkamiehet meille suloista katsella uskossa Jesuksen awatuita haawoja ja kuunnella woiton ääntä Sotasankarin suusta, jossa hän köyhät ja rasitetut matkamiehet julistaa welattomaksi Isän kaswojen edessä. Olkaa nyt weljeni priiskoitetut sydämistä synnittömällä werellä uskon kautta ja päästetyt pahasta omastatunnosta uskon kautta yhdistettynä eläwän Jesuksen kanssa. Olemme käyneet Siionin wuoren tykö, eläwän Jumalan kaupunkiin, jossa on ijankaikkisuuden aamurusko jo koittanut ja sydäntä sulaawa lämmin rauhan ilma rakkauden kanssa on jo rintaan wastannut katsellessa Jesusta punasessa woittopuwussa omistaen weren pisarat puhdistukseksi. Wielä on waatteemme walkiaksi walaistu. Pian köyhä morsian kruunataan ikuisella woiton kruunulla. Pian tulemme yhteen woiton maassa. Siellä ei raskas ilmaa enää wastaa henkeen waan pelastetut lapset Jesuksen tuntemisella täytettynä laulawat ijäistä woiton wirttä. Tätä sanoo weljes osallinen waiwassa ja waltakunnassa.

Paawali Erwasti

            Sano minun lapsilleni terweisiä ja yhteisesti kaikille, jotka minuakin weljenään kantawat. Ole sinä weli rakas minulta waimosi kanssa ensin ja wiimein terwehditty. – Et mahda saada tästä selkoa, waan halun tunsin sulle jotakin kirjoittaa, kun tiedän, ettei ole kaikki hetket sulla ilossa wietettäwät.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Paawali Erwasti

oli syntynyt Pudasjärwen pitäjän Sotkajärwen kylässä oulun läänissä 1840.

Jo nuoruutensa aikana sai heräyksen synnin unesta erään kirkkopapin saarnasta, joka usein saarnasi helwetin waiwoista pitkässä ijankaikkisuudessa, jossa ei heidän matonsa pidä kuoleman eikä tulensa sammuman. Hänessä alkoi Jumalan työ, joka hänen saattoi lewottomaksi sielullisesti. Wihdoin kuuli puhuttawan kysymyksellä, onko Jesus sydämessä, että pitää uskoa Jesus sydämeen. Puheen johdosta hän uskoi Jesuksen sydämeen. Sydämessä asuwa Jesus woimansa kautta taiwutti kuulijaisuuteen Jesuksen käskylle saarnata parannusta ja syntein anteeksi saamista Hänen nimessänsä. Siinä tilassa ollessaan hän kohtasi taiwaan waltakunnan lähetetyt miehet, jotka saarnasiwat julkisesti syntein anteeksi antamista Jesuksen nimen ja weren kautta. Sen hän oli walmis ottamaan wastaan ja saarnattiin ensikerran kätten päälle panemisella syntiä anteeksi Jesuksen weressä julkisesti Pudasjärwen pitäjässä. Siitä saarnasta sai Erwasti uskon rohkeutta Jeesukseen. Uskon kautta aukeni werinen lunastustyö sekä ylösnousemisen woitto niin korkeana, että tuli wakuutetuksi siitä, että sotiminen on täytetty, rikokset on anteeksi annettu ja on saatu kaksikertaisesti Herran kädestä kaikkein syntein tähden. Tästä wuoti rauha sieluun ja lepo. Hän alkoi puhumaan kaikille lakkaamatta, jonka tähden tuli woima häntä kohtaan. Alussa mainittu kirkkopappikin, jonka kauttta oli heräyksen saanut, alkoi wainota ja huutaa saarnoissaan, että on menty liian korkealle, istuttu Jumalan istuimelle, kun annetaan synnit anteeksi ja ilotaan, sillä wasta sitten taiwaassa ilotaan. Monta muuta wäärän opin tuulta tuli wastaan, jotka näyttiwät kyllä ihmisen luonnolle sopiwalta, mutta se rauha, jonka hän sai uskon kautta Jesuksen haawoista, waati ottamaan raamatullisen Jumalan sanan walkeudekseen. Hän luki Jumalan sanaa niin ahkerasti, että työtä tehdessään jätti työnsä monta kertaa katsoakseen Raamatusta, löytyykö mitään muuta autuuden syytä eli pohjaa kuin Jeesus. Koko raamatullinen Jumalan sana todisti sisällisen omantunnon rauhan kanssa, että Jeesus on A ja O, alku ja loppu, ensimmäinen ja wiimeinen. Jesuksesta hän lakkaamatta puhui kylässä ja kotona, kulkien ensin likikylissä, waikka eiwät ihmiset ymmärtäneet waatiakaan. Mutta sisällinen rakkaus waati sanomaan sitä pyhää sanomaa, että Jesus on syntisten ystäwä ja haluaa syntisen sydämen, että Hän syntistä rakasti weriseen kuolemaan asti, ja ylösnousemiseen aamuun asti, jossa Hän rauhan terwehdyksellä terwehti murheellisia opetuslapsia, osottain haawansa ja sanoo: ruwetkaa minuun. Tämä rauhan sanoma woitti kuulijain sydämet, jonka tähden aina oli hänen ympärillään kuulijoita, waikka hän puhui joskus päiwänkoittoon asti. Usein lauleli hän rakkaasta weriyljästä Jesuksesta. Hänen laulujaan on useita koottu meidän aikaisissa laulukirjoissa. Nuo laulut todistawat, että hänessä oli Kristus jonkun muodon saanut ja waikuttanut sen sisällisen rauhan, jonka hedelmänä oli myös se ulkonainen rauhallinen ja tyyni olento, josta tietää todistaa moni Suomen maassa, jossa hän kulki koko laajalti ja wielä täällä Amerikan maassa, jossa hän tuli erittäin tunnetuksi toisella käynnillään. Palattuaa toisen kerran Amerikasta hän nukkui ijankaikkisuuteen Oulun kaupungissa w. 1896, sen Jesuksen haawoihin, josta hän usein todisti, uskossa jättäen ystäwänsä Ylipaimenen helmaan toiwossa, että kerran yhteen tulemme siinä suuressa kokouksessa, johon Ylimmäisen pasuunan äänellä kootaan.

P[aul] L.[assila][1]

---

[1] Paawali Erwastin elämäkerran kirjoittaja lienee saarnaaja Paul Lassila (2.1.1866 Suomussalmi/Taivalkoski – 24.4.1938 Fulton, Michigan). Paul Lassila muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1900, asuen ensin pari vuotta Ishpemingin seudulla ja sen jälkeen Fultonissa. Lassila oli paikallisen apostolisluterilaisen seurakunnan johtokunnan puheenjohtaja, Rauha Publishingin johtokunnan jäsen sekä Rauhan Tervehdyksen toimituskunnan jäsen sen perustamisesta vuodesta 1922. Rauhan Tervehdyksessä julkaistussa muistokirjoituksessa mainitaan hänen tehneen parannuksen nuorena miehenä ja alkaneen kohta saarnata. Näin ollen hän lienee ollut saarnaaja jo ennen Amerikkaan muuttoaan. Siirtokansan Kalenterissa olevassa Paul Lassilan muistokirjoituksessa todetaan hänen syntymäpaikakseen edellisestä poikkeavasti Taivalkoski. Ks. Rauhan Tervehdys 5/1938, 78 (W.Törölä), Siirtokansa Kalenteri 1939, 197.