Esimerkki televisionvastaisesta artikkelista Päivämies-lehdessä vuonna 1972

Vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestö Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys otti television torjunnan yhdeksi keskeiseksi vastustuksen kohteekseen vuoden 1963 vuosikokouksessaan. Liikkeen julkaisemassa Päivämies-lehdessä oli tämän jälkeen jatkuvasti sekä pääkirjoituksissa että lukuisissa artikkeleissa television hankkimisen tuomitsevia kirjoituksia. Televisiokielto johti äärimmillään vuonna 1978 jopa koulutelevision käytön täydelliseen kieltoon. Myös liikkeeseen kuuluvien kansanihmisten televisiovastaset kirjeet saivat palstatilaa. Tässä esimerkki Päivämies -lehdestä heinäkuussa 1972. Kirjoituksessa televisiokieltoa perustellaan viidennen Mooseksen kirjan kuvakielloilla ja television väitetään olevan Johanneksen ilmestyskirjassa kuvattu merestä nouseva peto, jota kaikki kumartavat. Ja niiden nimet, jotka tätä (televisiota) kumartavat, eivät ole "Karitsan elämän kirjassa".

-----------

ÄLÄ ANNA PEDOLLE VALTAA

Päivämies no 30/19.7.1972

Tie on kaita ja portti on ahdas ja harvat on jotka sen löytävät. Kristuksen kasvojen paiste ei paista kuvien eikä television kautta. Ne ovat kauhistuksia Jumalan kasvojen edessä. Lihamme ja veremme sotivat aina taivaallisia vastaan. Sillä Siionin vuori on salattu ja sillä vuorella oleva pyhä kaupunki on salattu. Sitä eivät Jumalan mukaan voi syntiset kädet valmistaa. Jumalan sanan on mentävä korvaporttien kautta ihmisen sielun sydämeen. Pyhässä Raamatussa kirjoitetaan: "Ja Herra puhui teille keskeltä tulta: puheen äänen te kuulitte, mutta ette yhtään kuvaa nähneet, vaan äänen kuulitte. Varjelkaat siis sielujanne sangen visusti: sillä ette ole yhtäkään kuvaa nähneet sinä päivänä, jona Herra puhui teille, keskellä tulta, Horebissa, ettette turmelisi tietänne ja tekisi teillenne kuvaa, jonkun muotoista, miehen eli vaimon kaltaista. Jonkun eläimen kaltaista, joka on maan päällä, jonkun linnun kaltaista, joka lentää taivaan alla: Eli jonkun muodon muotoista maan päällä, eli jonkun kalan muotoa, joka on vedessä maan alla ja ettet sinä myös nostaisi silmiäs taivaaseen päin ja katselisi aurinkoa ja kuuta ja tähtiä ja kaikkea taivaan sotajoukkoa ja tulisi kehoitetuksi kumartamaan ja palvelemaan heitä, jotka Herra sinun Jumalas jakanut on kaikille kansoille koko taivaan alla. Mutta teidät on Herra ottanut ja johdattanut ulos rautapäisistä Egyptistä, että olisitte hänelle perintökansa, niinkuin se myös on tänäpänä. Niin kavahtakaat ettette Herran teidän Jumalanne liittoa unhottaisi, jonka hän teidän kanssanne on tehnyt: ja älkäät tehkö kuvaa jonkun muotoista niinkuin Herra sinun Jumalas sinulta kieltänyt on. Sillä Herra sinun Jumalas on kuluttavainen, tuli ja kiivas Jumala." (5. Moos. 4:12, 15—20, 23—24)

Hyvät maalarit osaavat kyllä maalata kuvia ja taide on Jumalan antama lahja ihmiselle, mutta Jumala ei lupaa kuvien välityksellä lähestyä itseään, vaan Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on välimies Isänsä ja ihmisen välillä. Jeesuksen nimessä ja veressä on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi.

Televisio on monelle lihoneelle lampaalle niin makea uhrialttari, että Jumalan antama ymmärrys pitää siihen niin uhrata, ettei siitä tahtoisi luopua mistään hinnasta. Televisio on sielunvihollisen verkko, jolla se pyydystää Jumalan lapsia itselleen. Raamatussa kirjoitetaan merestä nousevasta pedosta. Meri tarkoittaa maailman lapsia ja vääräoppisia ja niiden seasta nousee televisiokin. Peto oli Johanneksen mukaan pardin muotoinen ja hänen jalkansa olivat niinkuin karhun käpälät ja hänen suunsa oli niinkuin jalopeuran suu ja lohikäärme antoi sille voimansa ja istuimensa ja suuren vallan. Ja se saattoi kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja palvelijat, ottamaan merkin oikiaan käteensä taikka otsiinsa. Ja kaikki, jotka maassa, asuivat, kumarsivat häntä, joiden nimet ei ole kirjoitetut Karitsan elämän kirjassa.

Rakas taivaan tien kulkija, älä kumarra tuota petoa. Se peto tappaa henkesi, jonka olet elävässä armoevankeliumissa saanut Jumalalta. Sitä kuvaa kumartavien sielut joutuvat varmasti helvettiin. Ole kuuliainen Jumalan valtakunnan äänelle. "Mutta sinä meidän Jumalamme olet armollinen, vakaa ja kärsivällinen, ja hallitset kaikki laupeudella. Ja jos me syntiä teemme olemme me kuitenkin sinun ja tunnemme sinun voimas: mutta että me sen tiedämme, niin emme tahdo syntiä tehdä: silla me pidetään sinun omanas. Mutta tuta sinua, on täydellinen vanhurskaus, ja tietää sinun voimas on ijankaikkinen elämän juuri. Sillä ei ihmisen pahat aivoitukset meitä niin viettele, eikä maalarin turha työ, kirjava ja monenkarvainen kuva, jonka muoto pahentaa ymmärtämättömät, ja jotka pahaa mielellänsä tekevät, rakastavat hengettömiä ja kuolleita kuvia." (Viis. 15:1—5)

Evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi. Elävässä evankeliumissa, Jeesuksen nimessä ja veressä, on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi. "Ja minä näin toisen enkelin lentävän taivaan keskitse", sanoo Johannes, jolla oli iankaikkinen evankeliumi. Tätä evankeliumia hän ilmoitti kaikille kansoille jotka maan päällä asuivat.
 

Jumalan rauhan terveisin, vähin sisarenne Maria Tissari

Päivämies-lehden pääkirjoitus 24.11.1976. Lehti puolustautuu herätysliikkeelle kielteistä uutisointia vastaan

Vanhoillislestadiolaisuus oli 1970-luvulla runsaan kielteisen julkisuuden kohteena. Herätysliikkeelle toivat negatiivista palstatilaa mm. kielteinen asenne televisioon ja sen käyttöön opetuksessa, seurakuntakurin käyttö hoitokouksineen, torjuva asenne useiden puolueiden toimintaan /(vasemmistopuolueet, SMP ja Kristillinen Liitto), sekä tulehtuneet kirkkosuhteet. Herätysliike valitsi aluksi kritiikkiä vastaan linjakseen uhriutumisen ja umpioitumisen. Oheinen pääkirjoitus on tarkoitettu lähinnä varmistamaan liikkeen kannattajien pysymisen tehtyjen toimien takana. Se moittii tiedotusvälineitä sensaationnälästä ja luo kuvaa toimittajien hämäristä, jopa sairaista tarkoitusperistä artikkeleidensa ja uutistensa takana. Hurjin väite pääkirjoituksessa on, että joidenkin lehtikirjoittajien motiivina on seksuaalinen sairaus. Voimakasta arvostelua saa myös Yleisradio. Vuoden 1979 lopulla umpioitumisstrategia purettiin nopeasti ja lähdettiin avoimuuden tielle. Uusi toimintalinja ohjeistettiin myös herätyslikkeen kentälle kiertokirjeellä, joka löytyy täältä.

-------

Ajan ilmiöitä

Oulu, 24.11.1976

Elävän kristillisyyden tiimoilta ovat eräät lehdet ja kirjailijat olleet ahkerasti kynän käytössä. Usein saattaa olla kirjoittajan persoonallisuuskin houkut­telemassa kristittyjä ostamaan sellaista törkyä, jonka huomaa sitten vasta lukiessaan. Toiseksi on hyvin suuri vaara, että jotkut ottavat näitä tällaisia tekeleitä täydestä ja kuitenkin ne pääasiassa ovat pelkkää mielikuvitusta. On luonnollista, että kristit­tynä emme tällaiseen uhraa pennejämme, jossa ni­menomaan oikein väellä ja voimalla kaivetaan maata elävän kristillisyyden alta.

Mitkä lienevät sitten vaikutteet tällaisiin. Tieten­kin toisaalta lehtien palstoilla nämä ovat esiintyneet lähinnä materialistisen maailmankatsomuksen omaavien taholta. Sillä on selvä tendenssimäinen pyrkimyksensä kumota kaikki ja kadottaa kaikki, mitä Jumalaksi ja jumalanpalvelukseksi kutsutaan tämän maan päällä. Se jo liittyy heidän yhteisiin oh­jelmallisiin tavoitteisiinsa.

Mutta eri asia on sitten, että on muita kynänkäyttäjiä, joiden syyt saattavat olla mitkä tahansa. Toi­saalta synnissä elämisen luvallisuuden hakeminen ja kun ei ole siihen saanut lupaa, on syntynyt katke­ruuden karvas juuri jo lapsena, joka sitten kasvaa satoa tavalla taikka toisella. Toisaalta saattaa mo­nella tällaisella rienaajalla ja rietastelijalla olla seksuaalinen sairaus, joka panee näissä asioissa as­kartelemaan ja tällä tavalla aivan kuin tyydyttä­mään omia tunteitaan. Olkoot syyt mitkä tahansa, joka tapauksessa ne ovat sellaista tekstiä, joihin ei yhdenkään kannata sen enempää huomiota kiinnittää, mutta ei missään tapauksessa uhrata siihen ra­hojaan.

Toiseksi on jollakin tavalla järkyttävää se, että yleiset tiedotusvälineet niin kuin radiot ja muut pyr­kivät aina lisäämään näiden sensaatiota nimeno­maan siinä tapauksessa, jos siellä parjataan kristil­lisyyttä. Kyllä kaikki maailman kirjailijat saavat muuten puhua ja rietastella miten tahansa, siihen eivät nämäkään puutu. Mutta silloin, kun on kysy­mys elävästä kristillisyydestä, niin silloin pitäisi saada lisää sensaatiota ja vain mainosta tällaisille tuotteille. Olisi hyvä, että kukaan ei sanallakaan lähtisi näihin kysymyksiin vastailemaan, sellainen törky saa jäädä omaan arvoonsa. Ellei yleisradiolla ole parempaa ohjelmaa haettavana ja tehtävänä, niin se on parempi, että sulkee koko lähetyksen siksi aikaa, sillä se ei rakenna tätä yhteiskuntaa ja tätä isänmaata, eikä se ole terveesti ajatteleville ihmi­sille minkäänlaiseksi iloksi.

Kaiken kaikkiaan näemme, että nämä ovat sellai­sia sairaalloisia ilmiöttä, joihin ei millään tavalla tarvitsisi kiinnittää huomiota. Kaikki, jotka ovat Ju­malaa ja hänen voideltuaan vastaan nousseet ja pil­kanneet, ne saavat vielä kerran palkkansa. Rukoi­lemme vain, että heidänkin kohdallaan armo tapah­tuisi, ennen kuin se on myöhäistä. Niin ovat entiset­kin pyhät valittamatta kärsineet ja ovat voittaneet. He ovat vihollistensa ja pilkka a jiensakin puolesta rukoilleet. Pyydämme Jumalalta voimaa, että näin voisimme mekin tehdä.

SRK:n johtokunnan saatekirje 14.5.1975 rauhanyhdistyksille koulutelevisiosta

SRK:n johtokunta valmisteli vuosina 1974 ja 1975 herätysliikkeen kannanottoa koulutelevision käytöstä. Valmistelun pohjalta vanhoillislestadiolaisten vuosikokous teki Sievissä 3.7.1976 päätöksen, joossa otettiin täysin kielteinen kanta television opetuskäyttöön. Toukokuussa 1975 SRK:n johtokunta lähetti rauhanyhdistyksille oheisen saatekirjeen, jossa esiteltiin edellisenä vuonna asetetun toimikunnan selontekoa. Selonteko ilmestyy tänne pian erillisenä postauksena.

SRK:n vuosikokous Sievissä 3.7.1976 vastusti koulutelevisiota. Kannanilmaisu julkaistiin uudestaan tammikuussa 1979

Vanhoillislestadiolaisten opettajien ja puhujien kokouksessa 28.12.1978 otettiin ehdottoman kielteinen kanta television käyttöön opetuksessa. Siinä velvoitettiin liikkeeseen kuuluvien opettajien luopuvan koulutelevision käytöstä ja edellytettiin, että vanhemmat vaativat lapsilleen vapautuksen television avulla tapahtuvasta opetuksesta. Viestin perille menoa kentälle vahvistaakseen, Päivämies-lehti julkaisi tammikuussa uudestaan (ks. alla) Sievissä 3.7.1976 pidetyn SRK:n vuosikokouksen kannanvanhilmaisun. Siinä myös asetuttiin kielteiselle kannalle koulutelevision käytöstä opetuksessa.

----------

SRK:n 3. 7.1976 Sievissä pidetyn vuosikokouksen kannanilmaisu koulutelevisioasiasta

Päivämies 2/10.1.1979

TELEVISION KÄYTTÖ on voimakkaasti lisääntynyt opetusvälineenä koululaitoksessamme. Ei ole ollut turha elävän kristillisyyden huoli television kautta tapahtuvasta sielujen turmelemisesta. Opetusohjelmien nimellä kulkevat ohjelmat ovat tuomassa murhetta monen koululaisen omalletunnolle Jumalan lapselle sopimattomana ohjelmana. Sen tähden tämä kysymys asettaa ensisijaisesti uskovaiset opettajat, mutta myös vanhemmat vakavan asian eteen, ettemme olisi niitä pahentajia, joille kuuluu Jeesuksen sana: "JOKA PAHENTAA YHDEN NÄISTÄ PIENIMMISTÄ, JOTKA USKOVAT MINUN PÄÄLLENI, PAREMPI HÄNEN OLIS, ETTÄ MYLLYNKIVI RIPUSTETTAISIIN HÄNEN KAULAANSA JA HÄN UPOTETTAISIIN MEREN SYVYYTEEN" (Matt. 18: 6).

JA KUN VIELÄ TIEDÄMME, että jumalankielteisyys on yhdessä materialistisen hengen kanssa opetustelevision kautta repimässä alas kaikkea pyhää ja arvokasta ja tilalle tuo uskosta pois vieroittavaa ainesta, niin ei ole ihme, että hätähuuto lasten puolesta on suuri.

SEURAKUNNAN RAKKAUDESSA oleva uskovainen opettaja vastustaa lakien ja asetusten suomilla mahdollisuuksilla television käyttämistä uskonelämää ja lasten mieliä turmelevaan opetukseen. Näin menetellen hän osoittaa kuuliaisuutta seurakuntaäidille, joka hoitaa vikoihin joutuneet, niin lapset kuin opettajatkin armolla ja totuudella.

OPETUSTELEVISION VAARAT lapsen uskonelämälle ovat vielä suuremmat, kun televisiota opetusvälineenä käyttää epäuskoinen opettaja. Moni pieni sydän on itkenyt joutuessaan katsomaan sitä, mikä sotii   Jumalan sanalla hoidettua omaatuntoa vastaan. Tämän lisäksi on lapsi saanut monesti kokea uskonsa tähden vieläpä pilkkaa opettajien ja tovereitten taholta. Älkäämme asettako tässä lapselle enempää taakkaa, kuin hän jaksaa kantaa. Olisi hyvä kehottaa kristittyjä vanhempia yhteistoimin luottamuksellisesti   ottamaan   yhteyttä   lastensa opettajiin ja neuvottelemaan heidän kanssaan yrittäen, mikäli mahdollista, saada vapautus joko kokonaan tai ainakin niistä ohjelmista, joista ennakolta voisi päätellä niiden olevan uskovalle lapselle sopimattomia.

Neuvottelukosketuksessa vanhemmat voivat vedota peruskouluasetukseen, jonka 108 §:ssä sanotaan: "Peruskoulun opettajan tulee huolehtia oppilaiden kasvatuksesta pyrkien hyvään yhteistyöhön kotien kanssa . . . käsitellä luottamuksellisesti ja tahdikkaasti oppilaan syntyperää, perhettä, uskontoa ja muitakin sellaisia seikkoja koskevat asiat, joiden saattaminen asiaankuulumattomien tietoon voi vaikeuttaa oppilaan asemaa toveripiirissä" (108§ 1. ja5. mom.). Tähän yhteistyöhön kotien kanssa velvoittava muutkin peruskoulua koskevat asetukset.

AVOIN JA LUOTTAMUKSELLINEN SUHDE sekä rakentava ja rakkauden hengessä käyty keskustelu on omiaan luomaan paremman lopputuloksen ja näin taataan lapselle suotuisa mahdollisuus käydä koulua. Näissä yhteisissä keskusteluissa tuodaan esille myös ne muut lasten uskonelämää pahentavat asiat, kuten tanssinopetus, konsertit, elokuvat, teatteri, ehkäisyvalistus yms. kysymykset, joiden kohdalla kristityt kodit tuntevat lastensa puolesta hätää.

"MINÄ ANNOIN HEILLE SINUN SANAS, JA MAAILMA VIHASI HEITÄ SILLÄ EI HE OLE MAAILMASTA, NIINKUIN EN MINÄKÄÄN MAAILMASTA OLE. EN MINÄ RUKOILE, ETTÄS HEITÄ OTTAISIT POIS MAAILMASTA, VAAN ETTÄS HEITÄ PAHASTA VARJELISIT" (Joh. 17: 14—15).