Wanhoja kirjeitä 20. Maria Välimaan kirje Kreeta Sundelinille 27.2.1892

Näkymä Franklinin suomalaiselle hautausmaalle Minnesotassa. Tällä hautausmaalla lepää Lotta Laestadius Jokela ja hänen tyttärensä

Oheisen kirjeen merkittävin tieto lienee vahvistus sille, että saarnaaja Juho Takkisen ruumis haettiin uudelleenhautausta varten Posiolle jo helmikuun lopulla 1892.
------

Kansallisarkisto. E. A. Aunon kokoelma. Maria Välimaan kirje Kreeta Sundelinille  27.2.1892

Kittilästä se 27 päivä Helmikuuta vuonna 189?[1]

Rakas sisareni Herrassa Kreeta Sundeliini[2].
Rauhan ja rakkauden Jumala olkoon kansanne. Nyt minä lähestyn teitä koska kuulin Heikki Sattasen?[3] kirjeestä että te oletta vielä elämässä ja kuulin että Lotta sisarki on ollu teillä kylässä yhtenä sunnuntaina joka on pyhitetty Jumalalta lepopäiväksi / se vastas niin kovin ikävällä että minä en juuri ihmettäni lopettanut kun Heikki sano että Lotta istu ja kuto kudelmaa toisena joulupäivänä / mitenkä te oletta niin sokeutuneet siellä Ameriikassa. Waeltakaa te valkeudessa niinku te oletta valkeuden lapset ettei pimeys teitä käsittäisi ja kokekaat ja koetelkaat teitänne jos Jeesus Kristus asuu teissä, mutta jos me valkeudessa vaellamme niin kuin hänkin vaelsi valkeudessa, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, hänen poikansa veri puhdistaa meitä kaikista synneistä, ja kyllä se Kreeta sisar tarvitsee vielä muistaa niitäki jotka suuresta vaivasta on tulleet ja on vaatteensa Karitsan veressä valasseet, joita Johannes katseli / joidenka kanssa Kreeta sisarki on matkaliittoja tehny täällä kylmällä Pohjanmaalla että kuinka murheelliseksi niiden sydän menee  että te niin kiinni oletta tämän maailman asioissa [ettette] jouda pyhittämään lepopäivää jonka Jumala on antanut. [4]

Ja tänne ei kuulu erityistä /kuollu täällä on muutampia tuttuja /Puttaan isäntä ja Wälitalon vanhempi Olli[5] ja ? Levoska / ja Takkisveljen ruumista on tultu eilen noutamaan Kuusamon / se on pantu täällä hautaan mutta se otetaan ylös ja vietään Kuusamoon[6] / Uulan[7] on Alatalon isäntä saattanu Saivonmuotkaan ja me täälä terveä olemma ruumiin ja sielun puolesta ja rakkaudessa keskenämme ja Hengen ystävyydessä / Sileeni Fosmestari[8] meille kulkee saarnaamassa evankeliumia sunnuntaina seuroissa ja äitillä ja minulla huone olla Kittilässä Anttilan ja Uudensalmen välissä ja sen on Kristittyin rakkaus enimmän osan rakentanut, ettei kaikki ole omilla voimilla rakennettu vanhurskasten ylös nousemisen muistoksi / ja muistakaa teki meitä rukouksissa entisiä rakkaitanne ja kylämiehiänne ja matkakumppaniamme elämän tiellä ja terveisiä Jokelan Mikolle ja Lotalle ja Kallon Aleksille hänen vaimonsa kanssa[9] ja Kariniemen Aatelle ja Kaisille ja kaikille lapsille ym.
Jo äiti on hyvin vanha / se on kahdeksalla kymmenellä ja käskee sanova terveisiä teille kaikille ja olkaa minulta enin tervehtetty
Maria Wälimaa
minä jään odottamaan vastausta tästä kirjeestä ja sitte minä pyytäsin nöyrimmästi että kokoaisitta meille vähäisen varoja että me saisimma oven huonhessen jossa me asumma, meillä on lainaovi huoneessa.

---

[1] Kirjeen yläkulmasta on pala poissa. Sisällön perusteella kirje on vuodelta 1892.

[2] Talollinen Juho Aappo Sundelin eli Pietala (s. 6.9.1842 Rovaniemellä) ja hänen vaimonsa Priita Kreeta Erkintytär (s. 13.12.1844 Kittilässä) hakivat Kittilässä muuttokirjan Amerikkaan siirtymistä varten 10.6.1880. Perheen muuttaessa siihen kuului neljä lasta. Ks. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kittila/muuttaneet_1880-1883_mko5/1.htm

[3] Sukunimi epäselvä. Kirjepaperin reunosta on paloja pois ja lisäksi paperi on paikoin rispaunut.

[4] Lepopäivän viettämisen ehdottomuus koski siis myös käsitöiden tekemistä.

[5] Pekka Raittilan mukaan sekä Juho Pudas (1819 – 1891) että Olli Välitalo (1826 – 1891) kuolivat samana päivänä eli 31.12.1891. Raittila 1967, n:o 647.

[6] Takkinen oli kuollut 13.2.1892. Kirjeen päiväyksen perusteella hänen ruumiinsa oli väliaikaisessa haudassa vain vajaat kaksi viikkoa. Lopullisen leposijansa hän sai Posion Sarvisaaren hautausmaalla.

[7] Saamelaissaarnaaja Ole Baggjegiedde (Ylikentän Uula) Tenojokivarresta? Raittila 1967, n:o 19.

[8] Metsänhoitaja Frans Silén (1839 – 1912), josta tuli myöhemmin narvalaisuuden johtohahmoja. Raittila 1967, n:0 470.

[9] Talollinen Aleksanteri Kallo (s. 16.3.1840 Kittilässä) ja hänen vaimonsa Stiina Henriikka Rikinä (s. 16.5.1842 Muonionniskassa) hakivat muuttokirjan 4.5.1881 Kemiin. He siirtyivät S. Ilmosen mukaan kuitenkin jo samana vuonna uuudiasukkaiksi Frankliniin Minnesotaan. Perheeseen kuului viisi lasta. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kittila/muuttaneet_1880-1883_mko5/3.htm

Wanhoja kirjeitä 13. Olli Puljulan kirje Fredrick Hanhivaaralle 8. huhtikuuta 1899

Saarnaaja Olli Puljula Kittilästä

Kirjoitussarjassani "Wanhoja kirjeitä" on vuorossa numero 13. Sen lähetti kittiläläinen saarnaaja Olli Puljula huhtikuussa 1899 Fredrick Hanhivaaralle. Tämä oli uusheräyksen johtavan saarnaajan Pietari Hanhivaaran poika, joka oli muuttanut Kuparisaaren alueelle Michiganiin. Kuvaus on perusteellisin esitys tapahtumien kulusta Kittilässä uusheräyksen murrosvaiheessa, jonka olen nähnyt aikalaiskirjeissä. Mielestäni merkittävä dokumentti.

Olli Puljulan [1] kirje Fredrick Hanhivaaralle[2] 8. huhtikuuta 1899

Kittilän Alakylästä s. 8. p. huhtik. v. 1899

Rak[a]s velieni Fretrikki Hanhivaara. Kiitoksia kiriiesi edestä, jonka sain ilola vastaan ottaa 4.p. huhtikuta, jossa teit kysymyksen, kuinka täälä on kristilisyten asiat. Koska että Suomesta semmoisia kirioitetaan utesta heräyksesta. Se on kyllä tosi. Kittilästä se kyllä on alkunsa saanu forsmestari Sileenistä.[3] Se rupesi tekemään työtä semoisten niin kuin Sirkka Ollin ja Rauhalan Erkin vanhemman ja nuoremman ja Kourilan poikain ja heitän vaimoinsa päälle, ja muutamia muita saman laisia. Jotka ovat uskoa tunnustaneet, eikä ole entisiäkään syntiä kaikkia tunnustaneet, ja vielä lissää tehneet tunnustuksen aikana. Net kyllä heräsit ja tulit syntisiksi, ja otit synin päästön Sileeniltä, joka kielsi heitä menemästä mätä joukkoon, sillä hään pitää kaikki mätänä, jotka ei samala laila ole utesta heräneet. Se luulee, että ne on kaikki nukkuneet takasin.

            Ja ne heränet rupesit työtä tekemään vanhempain kristityin päälle niin kuin kuollu uskoisten päälle, mutta ei ne elävät sielut antaneet uskoaan. Mutta nuoret sanoit vanhoile, te tarvittetta uutesta herätä, että tulisitta autuaaksi. ja siihen liittoon tuli Etelä-Suomesta ja Pietarista, Keski-Suomesta ja Oulusta palion vieraita, ja ne sait olla Silleenissä päivän, kaksi. Ja se istutti niihin sen uuten heräyksen. Ja kuin ne menit takasin, niin ne veit Syväjärven[4] Suomeen. Se kyllä oli Sileenin kansa yhesä henkessä. Sitte kävi isästi[5] Suomessa ja hyväksy Sileenin työn Kittilässä semosten pälle, jotka tosi kuollessa uskossa olit. Net kyllä tarvittevat herätä siitä kuolleesta sielun tilasta elävään sielun tilaan. Mutta ei niitä kaikkia saa lyödä sillä samala kirvelä millä kuolleita hakataan. Särjettyä ruokoa en minä tahdo murentaa, ja suitsevaista kynttilän sydäntä, en minä tahdo samuttaa. Särietyt sydämet ne enimän vaivaa kärsivät tästä tevosta, mutta kuollu ei tunne mitään. Mutta mitä vielä kuin Jy[v]älä[6] ja Sileeni ovat nostaneet semmosen huhun, että koulumestari Raattamaa ja Erkki Antti ovat huora saarnaiat ja siinä samasa Huhta saari[7] ja Knuuti[8] Tornion joelta ja Feetu Paksuniemi[9] lavian evankeliumin saarnaiat, Puljula mätä saarnaia. Ei ole Lapissa muita kuin Syväjärvi ja Jyvälä kelvollista saarnaiaa ja isästi muutamanlainen, ei sekään oikia. Semmoisia istuttaa opetus lapsiinsa ja nauraa päälle vielä. Tämönen se nyt on täälä Kittilässä meidän kristillisyys olemassa siltä kohalta. Mutta Jumala on työtänsä jatkamassa. Freetri Paksuniemi kävi menheenä kevänä meidän kylässä. Mutaman päivän piti Raamatun selityksiä, niin alko herra vaikuttamaan nuorissa hyvää, ja tuli muutampia kristityksi ja isästi kävi kävi joulun aikana. Silloin tuli toista kymmentä yhtenä iltana. Ja jälkee[n] on vielä herra lisäny autuvaksi tulevaisia seurakunnale. Freetri Paksuniemi kävi ennen pääsiäisen pyhiä, pitkää periantaita meidän kyläsä tuorestain ja oli lauantaina, lähti kirkole. Näin herra vaikuttaa sanansa ja henkensä voimala ja vahvistaa sanansa, ihmetten ja merkkein kautta oman lupauksensa jälkeen.

            Herra vahvistakoon sanansa henkensä voimala ja armonsa tuntemisella meissä, että särietyt sydämet tulisit vahvistetuksi uskossa ja eläväksi sieluksi ja pysyisivät elävännä kuoleman asti, niin kuin Herran henki sannoo: Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä sinule elämän kruunun annan.

Minä kohaltani saatan sanoa Paavalin kansa: Pysykääme siinä opissa, mistä olema elämän ja henken saaneet. Olettako henken sannu lain töitten kautta eli uskon saarnaamisen kautta, sen minä ainoastansa tahon teiltä tietää. Jotka ei ole henkeä saaneet, ne jokaiselta opetuksen tuulelt[a] vietellään. Se on hyvä, että ne jotka ei ole henkeä saanneet, tulisit herätetyksi uteen hartauteen, että he rupiaisit anomaan, rukoilemaan ja kolkuttamaan taivaan oven päälle, että herra antais [v]uotaa Pyhän Henkensä, jonka kansa [v]uota Jumalan rakkauten tuli ja jesuksen veri. Ja jos me siltä henkeltä hallitaan, niin emme lihan himoia täytä. Se on totinen sana. Herra antakoon armonsa ja pitkämielisyyten ja kärsiväliisyten henkensä aina [v]uotaa sydämihime. En saata minä ennään muuta kuin anokaame uskon rukouksela taivaalista Isääme, että Hään suuresta armostansa antas aina veristä kasteta sieluilelemme uskon vahvistukseksi, että si[e]luma elävää voimaa nautita. Siihen meitä armolinen Isä auta, että em[m]e jä[i]s kuivaksi puuksi. Tämä on minun toivotuksenin teile sielä vieraala maalla. Ehkä tämä on vieras maa meile, jotka ototame uusia taivaita ja uutta maata, josa vanhurskaus asu[u]. Tähän lopetan tällä kerralla. Ei mu[u]ta kuin sydämen rakkaita terveisiä kaikile uskon sisarile ja velile.

Täältä sano[v]at teile sydämen rakaita terveisiä heetemanile emäntänsä ja lastensa kansa[10], Raianiemele[11] ja hänen huoneelensa ynnä muile y.m. Jumalan lapsile Alakylän kristityiltä.

Mutta ole minulta ennen kaikkea vaimoni ja koko huoneeni kansa terveytetty. Jääkää Jumalan ja meidän herran Jesuksen Kristuksen Isän ha[l]tun, joka väkevä on meitä holhomaan ja kaitsemaan. Ei Hään anna meidän sieluiamme kuolla nälkään tällä korven matkala. Olipa hauska sada vieläki sieltä sanomia, miten sielä voitta ruumiin ja sielun puolesta.

Tätä merkittee veljene uskosa

Olli Ala eli Puljula

Semonen se on kui[n] te tunnetta se saarnaaia Tornion joelta täälläki olu

Ei muuta. Sama.

Lähde: Paul Heidemanin kokoelma.

---

[1] Saarnaaja Olli Puljula (1824 – 1911) nousi Kittilässä vastustamaan uusheräyksen ääri-ilmiöitä, vaikka näyttää toisaalta jossakin määrin hyväksyneenkin sen. Puljulan samoihin aikoihin (13.7.1899) Amerikkaan Pekka Raattamaalle ja Juho Mursulle lähettämä kirje on julkaistu Rauhan Tervehdyksessä (no:t 10/1927 ja 9/1929) sekä  Leonard Typön yhdessä Pekka Raattamaan kanssa vuonna 1907 toimittamassa Kirjeitä wirwoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä.

[2] Fred(rick) (Hanhi)Waara(1867 – 1944)  oli  kittiläläisen saarnaajan Pietari Hanhivaaran (Hanhi-Pietin) poika, joka on haudattu Oskarin hautausmaalle Michiganissa.

[3] Metsänhoitaja Frans Silén (1839 – 1912) toimi saarnaajana 1890-luvun lopulta alkaen. Hän asui Kittilässä vuosina 1878 – 1901. Silén edusti jyrkintä uusheräyksen tulkintaa ja esiintyi kohta narvaailsuuden  keskeisenä saarnaajana.

[4] Sodankyläläinen saarnaaja Heikki Syväjärvi (1839 – 1909) oli uusheräyksen alkuvaiheen suuntaa-antavia saarnaajia ja sen levittämisessä keskeisiä henkilöitä.

[5] Fredrick Hanhivaaran isä, saarnaaja  Pietari Hanhivaara (1833 – 1926)

[6] Kittiläläinen saarnaaja Iisakki Jyvälä (1842 – 1919).

[7] Ruotsin Ylitorniolla asunut saarnaaja Iisakki Huhtasaari (1826 – 1903)  oli 1800-luvun lopulla alisen Tornionjokilaakson tunnetuin saarnaaja.

[8] Saarnaaja Kaarle Petter Knuuti (1816 – 1902) asui Iisakki Huhtasaaren tavoin Ruotsin Ylitorniolla ja oli Tornionjokilaakson tunnetuimpia saarnaajia.

[9] Fredrik Paksuniemi (1840 – 1921) oli (eri sukunimestä huolimatta) Fredrick Hanhivaaran setä. Hän edusti uusheräyksessa Siléniä ja Hanhi-Pietiä sovittelevampaa linjaa.

[10] Valumetis apostolisluterilaisen seurakunnan pastori Arthur Leopold Heideman.

[11] Saarnaaja Antti Rajaniemi (1853-1897) oli saapunut Calumetiin vuodenvaihteessa 1892/1893 ja toimi yhteistyössä Heidemanin kanssa.