Kun Päivämieskin ylisti YYA-sopimusta

YYA-sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa hymyilee "Isä Aurinkoinen" taustalla tyytyväisenä

Kun Suomi painostettiin kirjoittamaan vuonna 1948 Neuvostoliiton kanssa sopimus ystävyydesta, yhteistyöstä ja avunannosta, suurin osa kansastamme seurasi tapahtumaa enemmän tai vähemmän pelon tuntein. Suomi jäi sopimuksen takia tavallaan Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, vaikka pyrki koko ajan korostamaan puolueettomuutaan. Neuvostoliitto käytti seuraavilla vuosikymmenill vaikutusvaltaansa puuttuen Suomen sisä-, kauppa- ja ulkopolitiikkaan. Vähitellen lähes koko virallinen Suomi ja varsinkin poliittiset päätöksentekijät kehuivat kilvan tätä YYA-sopimusta. Tähän ylistyskuoroon liittyi myös vanhoillislestadiolaisten viikkolehti Päivämies - vähän ennen Neuvostoliiton lopullista luhistumista ja YYA-sopimuksen kuoppaamista - pääkirjoituksellaan 7.4.1988.
--------

YYA-sopimus 40 vuotta

Päivämies. Pääkirjoitus 7.4.1988

Huhtikuun 6. päivänä tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittiin ystävyys-, yhteistoiminta- ja keskinäinen avunantosopimus. Tämän YYA-sopimuksen syntyvaiheissa ja paljon sen jälkeenkin oli kansalaisten suhtautuminen siihen varauksellista ja jopa suorastaan osin kielteistä. Silloiselle Suomen hallitukselle ja erityisesti presidentti Paasikivelle on annettava tunnustus siitä, että he rohkenivat vastoin kansan yleistä mielipidettä käydä neuvotteluun kyseisestä sopimuksesta ja myös allekirjoittaa sen.

Sopimuksen sisällöstä on aika ajoin käyty julkistakin keskustelua. Spekulointi on useimmiten kohdistunut sopimuksen sotilaallisiin artikloihin ja niistä mahdollisesti johtuviin seurauksiin. Tällöin on saattanut jäädä vähemmälle huomiolle muut sopimuksen keskeiset asiat, kuten sisältökokonaisuus ja eritoten ne artiklat, joissa puhutaan suvereenisuuden ja riippumattomuuden molemminpuolisesta kunnioittamisesta ja toisen valtion sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteesta. Myös sopimuskohta, jossa puhutaan osallistumisesta toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen, on puolueettoman maamme kannalta tärkeä. Tällä alueella Suomi on saanut toiminnastaan kansainvälistä tunnustusta.

Maamme kehityksen kannalta YYA-sopimukseen pohjautuva ulkopolitiikka on ollut merkittävä. On luonnollista, että sodan jälkeen sitä kohtaan tunnettiin epäluuloisuutta ja pelkoakin. Tämän ystävällis-mielisen politiikan juurruttamisessa kansaamme presidentti Urho Kekkonen ponnisteli määrätietoisesti. Vähitellen uusi ulkopoliittinen linja sai taakseen yhä enemmän kansalaisia ja kansalaispiirejä. Tänä päivänä voidaan yleisesti todeta, että koko Suomen kansa on tämän virallisen ulkopolitiikan takana ja näkee sen olevan kansamme etujen mukaisen ja välttämättömän. Tämän linjan perustana on nyt 40 vuotta täyttävä YYA-sopimus.

Maidemme välillä saavutettu ystävyys ja luottamus on arvo, jota kannattaa vaalia. Se ei ole pelkkiä korupuheita ja hymistelyä, vaan keskinäistä, molemminpuolista kunnioitusta, erilaisuuksien tunnustamista ja huomioonottamista, sopimusten noudattamista ja keskinäistä vuorovaikutusta. Tälle pohjalle rakentuva monipuolinen yhteistyö on hyödyksi molemmille osapuolille. Avoimuus ja oikea tieto lisäävät edelleenkin keskinäistä luottamusta ja poistavat epäluuloja.

Jokainen suomalainen varmaan iloitsee siitä pitkästä rauhan kaudesta, joka meillä on ollut. Se on suonut maallemme mahdollisuuden kehittyä hyvinvointivaltioksi. Kristittynä näemme tässä kaikessa Jumalan johdatuksen ja siunauksen. Raamattu kehottaa meitä iloitsemaan kaikesta hyvyydestä, niin ajallisista kuin iankaikkisista, sekä kunnioittamaan ja rakastamaan kaikkia ihmisiä.