Tornionjokilaakson lestadiolaisuuden keskellä, lähinä Ruotsin puolella, syntyi 1920-luvun lopulla ja 1930-luvulla äärimmäisyyksiin mennyt hurmosliike. Sen käynnistäjänä oli suomalainen, Ähtäristä tullut saarnaaja Toivo Korpela. Hän pitämissään seuroissa syntyi valtavasti liikutuksia ja toiminta sai aikaa riitoja liikkeen keskuudessa. Herätysliikkeen johtavat saarnaajat asettivat Korpelan saarnakieltoon, mutta hänen kannattajansa eivät tätä hyväksyneet. Korpela jatkoi kiellosta huolimtta saarnatoimintaansa, joka alkoi saada yhä enemmän lestadiolaisesta perinteestä poikeavia muotoja. Lopulta Korpela poistui Pohjois-Ruotsista takaisin kotiseudulleen Ähtäriin, mutta yhä erikoisemmaksi muuttunut hormoksellinen liike jatkoi toimintaansa paikallisten johtomiesten toimesta. Lopulta viranomaiset puuttuivat liikkeen toimintaan ja kielsivät sen. Päivämies-lehdessä oli huhtikuussa vuonna 1957 oheinen artikkeli, jossa Tyyne Vaattovaara muisteli korpelalaisuutta ja hieman myös heiskaslaisuutta.
-----------
Mitä korpelaisuus oli? Eräs raivoisa pimeyden henkivalta entisillä elävän kristillisyyden valtamailla.
Päivämies 30.4.1957
Toivo Korpela,
kotoisin Ähtäristä, tuli saarnamiehenä Tornionjokilaaksoon ennen toista
maailmansotaa. Tuli ensin Sieppijärvelle ja oli nuori ja lahjakas puhelahjoiltaan.
Entinen pontikankeittäjä. Tyyne Vaattovaara kertoo seuraavassa korpelalaisuudesta.
Korpela piti oma-aloittesesti seuroja vuosina 1929—30 Männistön Arvidin, hän oli kristitty mies, talossa, myös Kuneliuksen Kaisa Marian ja Victorin palkassa. Seuroissa oli väkeä kovasti. Hän tekeytyi laestadiolaiseksi puhuen Laestadiuksesta ja Lutherista. Kävi täällä parina vuotena ennenkuin tuli ilmi voimakkaana eksyttäjänä.
Seuroissa olivat kovat liikutukset, sillä saarnaaja puheellaan pyrki juuri niiden tavoitteluun etsien niistä tukea eksytykselleen. Alkoi kai saarnata leivän takia saadakseen helpommat päivät. Saarnaajasta ei otettu selvää kauempaa, uskottiin häneen hänen lahjakkaan puheensa tähden. Rahoja ja poroja tuntui mies himoitsevan.
Seuroissa tuli paljon uusia "uskovaisia". Kun Korpelalaisia tuli taloon, repivät he ja särkivät taulut ja kuvat seiniltä. Kävipä Korpela myös muissa Kolarin järvikylissä, mutta ei saanut niissä jalansijaa ja hän tapasikin sanoa: "Pitää lähteä Sieppijärvelle lämmittelemään". Siellä se sai mukaansa mm. vanhoja kristityltä.
Korpelalaiset olivat täällä lähdössä Jerusalemiin. Laajemmalti liike levisi Aarea[vaara]ssa ja Kaunisvaarassa, missä se Sigurd Siikavaaran tultua toiseksi johtajaksi sai suuren sivettömyyden muodon.
Siellä Tornionjärven jäälle kokoonnuttiin odottamaan arkkia, joka oli tuleva Korpelan tilauksesta noutamaan uskovaisiaan taivaaseen. Arkkia odotettiin koko kevät. Sieppijärveltäkin Manne Satta ja Mauno Käkivaara matkustivat kevään ajaksi sinne päästäkseen Jumalan lähettämään arkkiin.
Sen jälkeen, kun
arkki oli tullut, oli tuleva maailman loppu ja muita ei taivaaseen päässyt kuin
ne, jotka olivat Korpelan uskossa ja ehtivät arkkiin. Arkkia ei tullut!
Sieppijärvella olivat liikutukset monta tuntia yhteen mittaan. Ne, joilla oli omaisuutta, hävittivät kaiken. Sigurd Siikavaara jätti kaupan ovet auki, ja sieltä sai noutaa tavaraa, kuka vain tahtoi. Kahvia kylvettiin pitkin tienvarsia.
Vaattojärvelle Korpela tuli myös seuroja pitämään Ranta-Mikon taloon. Kävi tosin vain kerran. Seuroihin tuli m.m. Pasmajärveltä vieraita, jotka tulivat heti liikutuksiin, kun Korpela alkoi saarnata.
Täällä oli eräs
vanha kristitty nainen Mikon-Briita eli Britta Kylmämaa jolla oli lahja eroittaa
henget. Briitta, joka epäili saarnaajaa vääräksi profeetaksi, meni kuuntelemaan
aivan pöydän ääreen kuullakseen joka sanan ja komensi Pasmajärven naiset
pysymään penkissä. Hän sai puheesta selville, että saarnaaja ei ole oikea ja
varoitti toisia kristityltä liittymästä häneen.
Täällä oli opettajana opettaja Ojamaa, jolla oli sukulaisia Ähtärissä. Hän otti heti heiltä selvää tästä miehestä. Ja vastaus oli "Senkö se nyt on ottanut, että on keksinyt alkaa saarnaajaksi, kun on ensin täällä aikansa pontikkaa keittänyt." Tämä tuli kaikkien tietoon, mutta korpelalaiset eivät tätä uskoneet. He uskoivat järkkymättä Korpelaan.
Vasta sitten heräsivät täällä kaikkien silmät, kun hirveät uutiset siveettömistä "'uskonkoetuksista" kuuluivat Ruotsista. Uskonkoetuksia oli mm: Uskottiin, ettei heistä kuole kukaan. Eräs 17-vuotias tytär vedettiin tikapuihin nuora kaulassa, jolla tahdottiin näyttää, ettei heidän uskossa oleva voi kuolla. Tyttö hirttyi kuoliaaksi!
Sitten kaikkien uskovien tuli olla alasti ja tällä tavalla oltiin viikkokausia. Naiset alasti lattialla laitturiin ja miehet alasti siitä yli konttaamaan. Se, joka pääsi koetuksen yli ”luonnon” liikkumatta, oli uskovainen, mutta jos tunto liikkui, lyötiin piiskalla selkään. Sellaisen usko oli heikko. Aron Heikulle pantiin kerran päitset päähän ja näin häntä pidettiin hevosena, oli alasti, piti hirnua kuin oriin. Toiset ajoivat ja "oriin piti käydä alastomien naisten kimppuun."
Kun Annu Kangas meni kerran Ruotsissa liikkeen alkuvaiheessa Korpelan seuroihin ja palatessa sieltä tervehti tien päällä erästä uskovaista "Jumalan terveellä", minkä korpelalaiset ikkunasta näkivät, niin kun ns. vaimo tuli toisena päivänä seuroihin, ottivat korpelalaiset hänet kiinni ja paiskasivat rajusti portaiden päähän seurauksella, että häneltä meni käsi poikki.
Korpela pakeni Ruotsista, kun esivalta puuttui asiaan. Sai paljon rahoja Ruotsista ja rakensi niillä Ähtäriin komean talon, seuroissa kirottiin hirveästi. Pitkä komea mies. Korpela on nykyäänkin ollut linnassa pontikankeitosta. Sigurd Siiikavaara joutui Ruotsissa linnaan.
Liike tyrehtyi esivallan toimesta äkkiä. Kokoontumaan ei heitä päästetty. Siikavaara on nyt Aareassa kotiseudullaan. Hänet taattiin linnasta vapaaksi ja määrättiin holhouksen alle, on vielä nykyäänkin. Sanotaan, että jäljellä-olevilla korpelalaisllla on vieläkin jonkinlaista liikettä Siikavaaran johdolla.
Männistön
Arvidissa Korpela saarnasi, että tulee aika 2½ vuotta, jolloin ei saa saarnata
syntejä anteeksi. Huonot uskovaiset, jotka eivät ole jaksaneet uskoa ilman
evankeliumia näin pitkää aikaa.
Heiskasen kastehomma[1]
Kastoi avannossa
ja kesällä joessa. Kun hän kastoi Mokon Tuomasta kääri hän sen lakanoihin ja
käytti ensikerran avannossa kysyen: "Näkyikö Jeesusta?" Tämä toistui
vielä toisen ja kolmannen kerran. Kun Heiskanen kysyi kolmannen kerran Tuomaan
noustua avannosta: "Näkyikö Jeesusta." vastasi Tuomas: "Kyllä
sinä saat uskoa, ettei Jeesus ollut mikään vesieläin".
[1] Kyseessä uusheränneiden lähetysmiehenä
Suomessa, Inkerissä ja Norjassa laajasti liikkunut saarnaaja Aatu Heiskanen (1886 -1941),
joka siirtyi 1922 skuttnabbilaisten ja myöhemmin Vapaakirkon saarnaajaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti