Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pyhän Hengen vaikutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pyhän Hengen vaikutus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Wanhoja kirjeitä 18. Lotta Laestadiuksen kirje saarnaaja Aapo Koivurannalle 24.5.1875


Alla oleva kirje käsittelee samoja asioita kuin aikaisemmin postaamani Augusta Heikelin kirje sisarelleen 7.1.1876. Lars Levi Laestadiuksen tyttären Lotta Laestadiuksen lähettämässä kirjeessä hän kertoo erimielisyyksistä Kittilän lestadiolaisyhteisössä sekä Laestadiuksen saarnojen painattamishankkeen etenemisestä. Erimielisyydet koskivat Pyhän Hengen vaikutusta lestadiolaisseurakunnan ulkopuolella.
------

OMA. Laestadiana 14. Aapo Koivurannan kokoelma. B:23. Lotta Laestadiuksen kirje 24.5.1875

Kittilässä 24. p. Toukokuussa 1875

Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekijälle herran wiinamäessä Abrahami Koivuranta!
Jumalan armo ja rauha lissäintykköön teille ja teidän huonneelle Herramme Kristuksen kautta. Tämän kautta saan rakkaalle veljelle tietää antaa että olen hyvin kehno ruummiin terveyyden puolesta ajon siittä asti kuin teistä erkanin, mutta sielun puolesta olen voinu hyvin, uskomassa  olen että kaikki syntini ovat anteeksi annettu Herran Jesuksen nimessä ja veressä, joka vuotanu on yrttitarhassa ja pääkalloin paikalla katuvaisten syntein anteeksi saammiseksi ja joka vielä Sionin vuorella puhuvaisena uskovaisten sydämmiin ja vaikuttaa voiman voittamaan synnin, mailman joukon ja kuoleman kuin katsome sen vertavuotavaisen sankarin päälle, joka ylettynnä maasta on vetäny meitä tykönsä, niin kuin Matleena kirjoittaa Takkiselle että: ”kuin katsome sen maasta yletyn vaskikäärmeen päälle, niin ei saa jäänös siittä vanhan käärmeen pitämmisestä paisuttaa sydäntä!

Olkaa hyvässä turvassa te tottuuden miehet Pirtti ja Patokoskella, jotka työtä teette Kristukselle, sillä hän on se, joka eppäillemättä vastaa puolestanne, eipä hän kuolut van ellää ja Pyhä henki seurakunnassa on rukouksen ja lohdutuksen ja rauhan henki, hän rukkoilee rakasta Isäämme nyt ja aina meidän ja kaikkein niitten edestä, joitten sydämissä hän on saanu asuin sian. Ja Kristus rukkoillee vielä niitten edestä, jotka kristittyin saarnan kautta uskovat hänen päällensä. – Ei Kittilän kristityt sitä ihmettele että Pirttikoskella kaivattaan parhan kristityn nimeä kuin se pois otettaan, sillä niitä on täälläkin semmoisia. Täällä on hyvin paljon taistelua kristittyin välillä ja Jokelan Mariaa[1] sanoo joku eriseuran pääksi. Minusta tuntuu ettei kaikki tykkää siittä että muutamat n Jukka[2] saarnaa parannusta seurakunnassa, he tahtoisit ottaa häneltä papin virkaa, mutta minä en ymmärrä millä oikeudella se saataisiin, koska Kristus on käskeny mennä saarnaammaan ja apostoli sannoo: te ole kuninkaallinen pappeus ja Pyhän hengen saanneet ihmiset ovat puhuneet uusilla kielillä. Alatalon väelle se Jukka kyllä kelpaa papiksi ja jollekki muulekki; minä olen kuullu jonku kuttuvan häntä Alatalon papiksi. – Takkinen on niitten puolella, jotka P. Hengen vetävät ulos seurakunnasta, eikä se ole ihme koska pappavainaa sanoo huutavan äänessä[3] ettei ole paljon yhtään, joka ei joskus ole tuntenu Jumalan henken vaikutuksia, mutta ei hän anna saarnoissans P. henkeä ulos saarnatusta sanasta, koska hän nimittäin puhuu niistä vaikutuksista, joita Jumalan henki vaikuttaa niin kuin esimerkiksi omantunnon vaivasta, silmäin ja korvain aukenemisesta j.n.e. niin hän sannoo sen tapahtunneen kuin Jumalan sana oikiassa järjestyksessä sarnattaan niin kuin esimerkiksi tämän heräyksen kautta.[4]

Jokelan veljeksiä ja sisaruksia en ole vielä nähny van toivmme on että Feetu[5] ja Matleena[6] tulevat tänne ensi pyhäksi. Kirkkoherra lähtee viikkoin jälkiin Johanneksen Hettaan ja Saivonmuotkaan. Olis minullakin halu seurata häntä sinne jos vain jaksan. Ei meillä ole tullu paljon mittään saarnain kirjoitusta / sentähden pyydän että teidän kirjat saisit olla täällä siks että saamme niistä kirjoittaa. Kirkoherralla on paljon muuta työtä ja Hannalla on vielä koulu / sentähden ei taida täällä tulla niin hopusti valmista kuin minä olen toivonu.[7]

Minä olen ollu kiusattu siittä kuin en muistanu maksaa Jaako veljelle kyytti palkkaa, mutta minä uskon kohtaavani häntä joskus, jolloin suoritan tämän asian.

Eikä nu muuta kuin sydämellisiä terveisiä kristityille teidän seutuvilla erittäinki Jaakolle, Tarkiaiselle[8] ja halvarille[9] jos niitä kohtaatte / Ja olkaa itse vaimone kansa tervehtetty minulta ja muilta Kittilän kristityiltä! Rukkoilkaa edestänni ja kirjoittakkaa joku rati jos soppii.
Sisarenna Lotta Laestadius


[1] Maria Jokela (1829 – 1902) oli Kittilän johtavien saarnaajien Fredrik Paksuniemen ja Pietari Hanhivaaran sisko.
[2] Henkilöllisyys ei selvillä.
[3] Lotta Laestadiuksen isä Lars Levi aikakauslehdessään Huutavan Ääni.
[4] Erimielisyydet liittyvät riitaan Pyhän Hengen vaikutuksesta, josta kekusteltiin  myös vuodenvaihteessa 1975 – 1876, Kun Kittilään oli kokoontunut lestadiolaissaarnaajia Juhani Raattamaan johdolla.
[5] Saarnaaja Fredrik Paksuniemi (1840 – 1921).
[6] Matleena Jokela (1830 – 1893), Fredrik Paksuniemen ja Pietari Hanhivaaran sisko.
[7] Lotta Laestadiuksella oli kirjeen perusteella lainassa saarnaaja Aapo Koivurannan (1841 – 1909) hallussa olleita Laestadiuksen saarnoja. Saarnojen kokoaminen postillaksi näyttää olleen Lotan ja Karl Abiel Heikelin yhteishanke. Mukana oli lisäksi Karl Abielin sisko, kansakouluopettaja Johanna (Hanna) Elisabeth Heikel (1851 – 1892).
[8] Saarnaaja Juho Erkki Tarkiainen (1836 – 1909) Rovaniemen Patokoskelta.
[9] Saarnaaja Olli Halvari (1848 – 1892) Rovaniemen Saarenkylästä.

Wanhoja kirjeitä 17. Augusta Heikelin kirje sisarelleen Maria Heikelille 7.1.1876

Ohessa vanha kirje, joka hieman tuo lisävaloa niihin ristiriitoihin, joita oli lestadiolaisuuden sisällä siitä, vaikuttaako Pyhä Henki lestadiolaisseurakunnan ulkopuolella. Augusta Heikel kertoo kirjeessään myös siitä, että Kittilään kokoontuneiden lestadiolaissaarnaajien välillä oli erimielisyyttä seurakunnan hallitsemisesta sekä uskottomien puhuttelemisesta. Raattamaa korosti Heikelin mukaan sitä, että huolimatta erilaisista näkemyksistä, kaikki arvostaisivat toisiansa. Kirjeessä on maininta myös Laestadiuksen saarnojen painattamishankkeesta. Saarnojen painattamista suunnitellut Laestadiuksen tytär Lotta oli pari viikkoa aikasemmin (17.12.1875) avioitunut kittiläläisen Mikko Jokelan kanssa. Mielenkiintoista, ettei tuosta seutua kohauttaneesta avioliitosta ole kirjeessä mainintaa.

Augusta Heikel käyttää kirjeissään sekä ruotsia että suomea. Hän vaihtaa kieltä usein jopa lauseiden sisällä.

Kittilästä 7.1.1876 (OMA. Heikeliana 1)

Kära syster Maikki!
Tack så mycket för ditt bref nu i helgen. Jag började också längta efter att få utbyta tankar också med dig, och har derför i tankaren redan några gånger skrifvit till dig. I dina bref till Hanna har jag sett att du också varita ahdistettu hengessä. Med Gudi vare lof! – man börjar ju nu få så glada underrättelser från eder.
Kyllä Jumala omistansa murheen piitää, ja Jumala on pyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä täällä ajassa jo monta kertaa ja pian tulee se aika koska se täydellinen ilo alkaa. Nog får vi hvar en se det ordet besannas både hos oss sjelfva och andra, att genom mycken bedröfvelse måste man ingå i Guds Rike.

– Ja, nog har vi haft här guldene tider – ej under om du också velat vara här. Men nog blir du och i alla äfven delaktiga af de lärdomar vi fått höra här af våra äldsta. Stenius m. fl. är väl nu redan kanske bland eder. Roligt var det att se dom här. Det är bra litet hvad jag fick tala med dem, utom kort före afresan deltog jag i ett samtala med Stenius[1] sulalla sydämellä se oli silloin. Nikka[2] såg så vapa ut men Nikkaskan kan jag ej att bli närmare bekant med. Hvad todistar du om henne? I allmänhet rådde här yksimielisyys och rakkaus. Raattamaa talade och förmanade och andra hörde täydellä uskalluksella. Nog vill frågan om Pyhä hengen vaikutus vara litet kinkig ännu fast Raattamaa ständigt nämnde om att luettu sana vaikuttaa myös pimeimmässäkin maailmassa, men en del tyck ej vilja förstå detta. Seurakunnan hallituksessa ja uskottomien puhuttelemisessa tyck det också äfven bland många allt vara litet olika åsigter. Den ena är lagist (=lagisk), den andra evangelisk. Felet är detta att den ene klandrar den andre. Raattamaa skulle önska atta hvardera borde värdera hvarandra. Då de arbeta yksimielisesti, så blir arbetet helt – Guds ord i sin helhet predikadt.
Mitä yhdessä puuttuu, sen toinen täyttää. Kyllä täällä kaikki Jumalaa halaavaiset sydämet saivat kuulla suloista evankeliumin saarnaa. Jumala lisätköön meille uskoa kaikki suloiset sanomat itsellemme omistamaan virvoitukseksi ja vahvistukseksi kuolemattomalle sielullemme!

Skinnari[3] är här som bäst. Sammankomst på Pietula. Pieti[4] väntar stundligen. Jag skalla läsa honom ditt och af Perttunen skrifna brefvet.[5] Så roligt att höra om edra anteeksi rukouksia. Måtte ni nu, kära, kunna vara rigtigt anteeksi-antavaisia också. Men ack, så roligt detta också då farbror Carl också sluppit vihollisen pauloista irti! Och jag kan ej tro annat än att han blir bestämdnade – fast nog kan man gissa att många svårigheter möter den? stackare föran han sluppit alla sina gamla vänner och vanor. Med Gud är mäktig i de svaga! Jag skulle skrifva nu till honom, men lär ej hinna. Emmas bref medföljer öppet. Var snäll och kovärtera och frankera samt debitera för post. Tillägger också en lapp. Något borde man gifva, men hvad. Man vill ej med godt samvete kunna ge sådant man sjelf aflagt. tyg skona skulle väl ej rymmas

Emmy H. är ju nu här, som du vet. I allmänhet beundrad för sin yksinkertaisuus. Madlena, som Emmy tycker mycket sluta sig till, är, som jag hoppas, till mycken nytta för Emmi. Emmi reser hem med Pieti. Nog behöfver Emmi i en del fakta? bli opetettu.

Låt se huru det går med L[aestadiu]s’ postilla tryckning. Raattamaa tycktes anse ett det vore nog om man valde ut en 30 predikningar till trycket. Om Abiel (Karl Abiel Heikel) skulle ha mera tid ledig så skulle han åtaga sig hela bestyret.

Feetu (Fredrik Paksuniemi)[6] var rigtigt kärsimätön för Lottas (Lotta Jokela?) kärleksförklaring till dig. Han fruktade att pappa och mamma ej mera vågar låta dig resa hit heller troende att det är något allvare i saken.

Helsa nu så innerligen Mikko med gumma, Stenius[7] och andra kära vänner der, Hackzells fru, Åström, Kleimi, Maria R. m. fl., m. fl. Guds frid som öfvergår allt föstånd förvara edert hjerta och finna vid Kristo Jesu! Amen. Skinnari helsar hjertligen eder allesamman. Hendrika och Brita be helsa till dig. Glöm ej i din bön din syster Atta
Takkinen som nu varit allt med Raattamaa borde följa med Pieti till U:borg och sedan fram till H:fors.



[1] Nimi epäselvä

[2] Työmies, kirjanpitäjä ja talonomistaja Frans Heikki Nikka (1845-1892) oli Juho Takkisen kumppanina Amerikassa  1877-1878. Nikka ei ollut saarnaaja, mutta ilmeisesti hallitsi ainakin hieman englantia. Pekka Raittila nimeää hänet yhdeksi Oulun lestadiolaisten johtohenkilöistä, mutta esimerkiksi Oulun Rauhanyhdistyksen satavuotishistoriassa (Jari Kupsala: Tähän asti. Oulun Rauhanyhdistys 100 vuotta. Jyväskylä 1995) häntä ei mainita lainkaan. Ks. Raittila 1967, no 625; Kaiku 7.9.1892.

[3] Oululainen lohikauppias ja saarnaaja Gustaf Skinnari (1835-1916). Ks Raittila 1967, no 476.

[4] Saarnaaja Pietari Hanhivaara ( Hanhi-Pieti, 1822 – 1926) Kittilästä.

[5] Kyseessä joko talonomistaja Antti Perttunen, joka oli vuonna 1895 perustamassa Oulun Rauhanyhdistystä, tai suutari Sakari Perttunen, joka toimi yhdistyksen alkuvuosina sen johtokunnassa (1895-1907) taloudenhoitajana. Ks. Kupsala 1995, 46-47, 248.

[6] Kittiläläinen saarnaaja Fredrik Paksuniemi (1840-1921), joka valittiin kirkolliskokousedustajaksi vuonna 1876. Ks. Raittila 1967, no 335.


[7] Nimi epäselvä

Ett typiskt laestadianskt brev

  Jag har under de senaste veckorna gått igenom brevväxling mellan olika laestadianska predikanter. Tills vidare har skrivit upp cirka 200 g...