Ns. Porin marssi eli antinpäivän sovintoa vastustaneiden "kapinakokous" Porissa 16.2.1946

 Antinpäivän kokouksen sovinto ei tyydyttänyt kaikkia vanhoillislestadiolaisia. Porissa järjestettiin sovintoa vastustavien "kapinakokous" 16.2.1946. Kokous sai jälkikäteeen lempinimen "Porin marssi". Paikalla oli edustajia kuudesta rauhanyhdistyksesta Satakunnasta ja muutamia muita. Yhtenä keskeisenä vaikuttajana oli saarnaaja Heikki Saari. Kokouksessa laadittiin kirjelmä "Selvennystä seurakunnille", jota postettiin kaikkialle, missä vanhoillislestadiolaista herätysliikettä esiintyi. Ohessa kapinakokouksen pöytäkirja ja mainittu kirjelmä.

--------------

Pöytäkirjan jäljennös neuvottelukokouksesta, joka Porin Rauhanyhdistys r.y:n toimesta pidettiin Porissa helmikuun 16. p:nä 1946. Kokouksessa oli saapuvilla jäseniä Skaftungin, Parkanon, Merikarvian, Pomarkun, Ahlaisten ja Porin Rauhanyhdistyksistä, yhteensä 32 henkeä.

1§

Kokoukseen valittiin puheenjohtajaksi veli Heikki Saari ja sihteeriksi veli Viljo Ylinen sekä pöytäkirjan tarkastajiksi sisaret Helmi Laurinketo ja Salli Katila.

2§ Keskusteltiin Jumalan valtakuntaa koskevasta nykytärkeästä asiasta, n.s. pikkuesikoisten eriseurasta ja suhtautumisesta siihen sekä sen liittämisestä Jumalan seurakuntaan, josta asiasta Oulun sovintokokouksissa 30.11.1945 ja 22-23.1.1946 oli päätetty, mutta jota päätöstä kaikki Jumalan seurakunnat eivät ole hyväksyneet.

3§

Kokouksessa laadittiin Oulun sovintokokouksia käsittelevä kirjelmä. Sen sisältöä luettiin ja tutkittiin Jumalan sanan pohjalla sekä hyväksyttiin sellaisena. Kirjelmä päätettiin painattaa ja lähettää puhuvaisille veljille ja Jumalan seurakunnille asian valaisemiseksi sekä monen jumalanlapsen sielun pelastamiseksi tästä viimeisen ajan vaarallisesta eksytyksestä.

4§

Selvennyskirjan painattaminen ja perille toimittaminen annettiin tehtäväksi Helmi Laurinkedolle ja Salli Katilalle.

Kokouksen puolesta:

Heikki Saari                            Viljo Ylinen.

Puheenjohtaja.             Sihteeri.

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Helmi Laurinketo                    Salli Katila.»

Otteita liitteestä Porin Rauhanyhdistys r.y:n toimesta 16. pnä helmikuuta 1946 pidetyn neuvottelukokouksen pöytäkirjaan.

”Selvennystä seurakunnille”

Oulussa 30.11.1945 ja 22-23.1.1946 pidettyjen sovintokokousten johdosta.

Olemme syvästi huolestuneina seuranneet nykyistä käännettä kristillisyydessä, nimittäin sitä, että mitä ennen on rakennettu, nyt puretaan.

Vuoden 1934 kokouksessa tuomittiin tämä n.k. pikkuesikoisuuden henki vääräksi Pyhän Hengen kautta Raamatun sanalla. Mutta nyt samaa hengen saastaisuutta yritetään rakkauden korkeimmalla käskyllä ratsastaen liittää kristillisyyteen. Sovintokokouksissa käännettiin asiat siten, että ei koko asiassa ole muuta vikaa kuin rakastamattomuus. Kaikki se hengen saastaisuus ja väärä oppi haudattiin ja annettiin seurakunnille ohjeeksi tehdä parannukset rakastamattomuudesta, sillä puhdasta seurakuntaa ei olekaan maan päällä, joten on turhaa puhua opista ja eriseurasta, kunhan vain saadaan rakkaus, se kaiken korjaa. Tällainen ei ole raamatun mukaista. Onhan Jumala jo paratiisissa asettanut tämän opin. Langenneitten esivanhempiemmekin piti tulla valkeuteen tekojensa kaltaisena. Siellä, missä lain henki on, siellä laki kehoittaa vihaan ja tappaa elämän sydämestä sekä synnyttää eriseuran. Näin on käynyt tämänkin lain hengen kautta, jonka hedelmän ovat nähneet ja kokeneet tuhannet jumalanlapset. Siellä katkera viha ja kiivaus hallitsee sydämiä, joka on suorastaan pilkkana kohdistunut Jumalan valtakuntaa kohtaan. Siis aivan sama hedelmä kuin Ismaelissakin, jonka Saara näki pilkkaajaksi, ja käski Abrahamin ajaa hänet ulos perinnöstä. Tämä oli Abrahamille raskas tehtävä.

Saarahan on Jumalan seurakunta, joka tekee tuomiot tällaisissa asioissa. Mutta nyt on tapahtunut niin, että viime marraskuun puhujainkokouksen asettama neuvottelukunta purki vuoden 1934 kokouksessa tehdyt seurakunnan päätökset sellaisella käsityksellä, ettei kysymys ole väärästä opista eikä eriseurasta, vaan hajaannuksesta kristillisyydessä. Asiahan on kuitenkin niin, että julkinen eriseura on eronnut kokonaan erilleen, eri taloksi, jota se on erillään asunut jo yli kymmenen vuotta! Mikä sitten on eriseura ja kuoleman synti, jos ei tämä sitä ole? Nyt kuitenkin, sovintokokouksesta annettujen ohjeiden mukaan, pitäisi hengellisesti kuolleita alkaa rakastaa veljinä, vieläpä pyytää anteeksi, ettei ole rakastanut heitä uskonveljinään. - On tämä ihmeellinen käsitys ja ennen kuulumaton eksytys!

Jos Jumala olisi saanut siellä sovintokokouksessakin ensin herättää kuolleesta tilasta synnin tuntoon ja sitten olisi saanut synnyttää lapsekseen totuuden sanalla, niin ei olisi rakkaus tekemisessä.

Pysykäämme siis alkuperäisellä kannalla, joka vuoden 1934 kokouksessa hyväksyttiin: heidän on tehtävä parannus eksymyksestään. Kaikki neuvottelutiet ovat epäraamatullisia. Raamattu tuntee vain tämän tien: tehkää parannus! Ovet ovat tähän Jumalan kaupunkiin avoinna yöllä Ja päivällä ja Jeesuksen veri, joka on lunastusveri, puhdistaa kaikesta sekä lihan, että hengen saastaisuudesta.

Kehoitammekin jumalanlapsia muistamaan ja käytännössä toteuttamaan, mitä rakkauden apostoli Johannes kirjoittaa: ”Jos joku tulee teidän luoksenne, eikä tuo tätä oppia mukanaan, niin älkää ottako tätä huoneeseenne, älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi, sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.”

Kaikkeen edellä esitettyyn viitaten kehoitammekin jumalanlapsia karttamaan niitä veljiä, jotka ovat eriseuran puolelle horjahtaneet mainituissa Oulun sovintokokouksissa.

Samalla sydämellinen toivomuksemme on, että rakkaat, selvillä olevat saarnaajaveljet eivät enää lähtisi jatkuviin sovintokokouksiin, jotka tällä kertaa ovat Torniossa. Jumalan sanaan perustuva totuus on jättää tällaisten asiain ratkaisu Jumalan seurakunnalle ensi kesänä pidettävään vuosikokoukseen. Sillä Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus.

Raskaalla sydämen murheella, mutta Pyhän Hengen vaatimina, rohkenemme tämän uskon rukouksin seurakunnille lähettää toivossa, että väkevä Jumala taistelevaa Siionia auttaisi!

Porissa helmikuun 16 p:nä 1946.

Jalmari Vuorinen, O. S. Norrgård, Helmi Laurinketo, Karl J. Ekblom, Hilma Katila, Y. I. Leutonen, Olavi Rainti, Väinö Polvi, Viljo Ylinen, Eino Valli, Akseli Nummela, Uuno Kerola, Fanny Ranta, V. Santala, Heikki Saari, Salli Katila.

Muita kirjelmän allekirjoittajia oli vielä 13 henkeä.

-----------

 Kun osa kirjelmistä oli jo postitettu, muuttui suhtautuminen Tornion kokoukseen myönteisemmäksi. Sen takia vielä postittamatta olevista liitteistä vedettiin yli kappale, joka alkoi: ”Samalla sydämellinen toivomuksemme on….'' ja tilalle kirjoitettiin: ”Tornioon pyydetään ehdottomasti menemään”