Juhani Raattamaan muistokirjoitus (August Lundberg?)

 Johan Raattamaa

Maamme pohjoisimmista seurakunnista saapui joku aika sitten tieto, että tuo ijäkäs saarnaaja, pienessä Suomen rajavirran partailla olevassa Saivomuotkan kylässä, oli kuollut. Syntynyt oli hän v. 1811 Karesuannon seurakunnan väkirikkaimmassa kylässä Kuttaisissa, jonka ensimmäiset asukkaat lienevät tulleet Ylitorniolta.

Poikana ja nuorukaisena tunsi hän jo Jumalan Hengen vaikutuksia sydämessään, niin, että hän usein katui syntiään, mutta kun ei häntä opastettu sydämen uskolla omistamaan Ristiinnaulitun sovintotyötä, niin ei hän saanut voimaa taistelussa syntiä vastaan. 15 vuoden vanhana tuli hän rengiksi sisarelleen. Siellä hän sairastui ankaraan kuumeeseen, jolloin hän tuli tuntemaan oman levottomuutensa ja viheliäisyytensä, mutta vielä ei hän voinut omistaa vapaata ja ansaitsematonta armoa Kristuksessa.

17 vuoden ikäisenä tuli hän rippikouluun, jossa hän sydämestään halusi tulla mahdolliseksi ehtoollisvieraaksi. Provasti Laestadius, joka silloin oli kirkkoherrana Karesuannossa, oli tosin ankara ”huutavan ääni korvessa”, mutta hän ei ollut vielä elävästi käsittänyt vapaata armoa Jesuksen sovinnosta, että hän olisi voinut johdattaa oppilaitaan vapaalle, avonaiselle kaivolle, jossa saisivat pestä itsensä puhtaaksi kaikesta saastaisuudesta.

Kun provasti Laestadius huomasi, että nuorella Johan Raattamaalla oli hyvä lukutaito, ja että hänellä oli halu opettaa toisia, valitsi hän hänet katekeetaksi. Tuo nuori katekeetta oli kovin ahkera virassaan ja peljätti lappalaisia vaatimuksellaan, että kaikkien tulisi oppia lukemaan. Raattamaalla oli kuitenkin suuri vika niin kuin suurella osalla hänen aikalaisistaankin, hän oli nimittäin juoppo. Vaikka se oli hyvinkin tavallinen vika siihen aikaan, niin syyttivät häntä lappalaiset, jotka vihasivat häntä siitä syystä, että hän vaati heitä lukemaan, mutta Laestadius ei voinut erottaa, koska hänellä ei ollut parempaa asettaa sijaan.

Sittenkun Laestadius oli palannut eräältä matkaltaan, rupesi hän saarnaamaan Kristuksen vapaata sovintoarmoa, ja Raattamaa oli ensimäisten joukossa, jotka uskossa omistivat sen omakseen, vaikka hän kaksi vuotta mietiskeli ja uskalsi vain suurella pelvolla ja vapistuksella uskoa. Nyt alkoi hänen varsinainen vaikutuksensa saarnaajana, mutta hänen saarnatapansa oli aina niin kuin lastenopetusta, se oli nimittäin esitetty kysymyksen muodossa. Nämä kysymykset vaativat kuulijoita tarkasti seuraamaan saarnaa ja monet kysymykset tarttuivat mieleen ja antoivat aihetta miettimiseen ja keskusteluun.

Raattamaa tuli nyt esimieheksi kiertävässä lappalaiskoulussa, ota ylläpidettiin vapaaehtoisilla lahjoilla ja kierteli kylästä kylään. Tästä ajasta alkain kutsutaan vieläkin kaikki seurat ja rukoushetket, joita pidetään näillä pohjoisilla seuduilla ”kouluksi”.

Merkillinen ”koulu”, jossa harmaahapsiset ukot Tornion Lapista usein puhelevat, jonka Raattamaa piti Jukkasjärven pitäjän Lainion pienessä kylässä, joka sijaitsee saman nimisen joen rannalla. Siellä ilmeni ensikerran heränneissä nuo omituiset ”liikutukset”, s. o. äänekäs itku, jota toisinaan seurasi enemmän elikkä (=tai) vähemmän tajutut liikkeet ja eleet. Kun Raattamaa huomasi, että ne olivat uskovaisia ihmisiä, jotka joutuivat liikutuksiin, niin rupesi hän epäilemään omaa armoitustaan, koska hän ei tullut liikutuksiin. Hän valvoi ja rukoili ja paastosi kolmen viikon ajan, mutta ei tullut sittenkään liikutuksiin, vaan hän täytyi tyytyä sanan todistukseen ja suloiseen sisällisen rauhan tuntemiseen Jeesuksen sovintokuoleman kautta.

Kun useimmat ihmiset, jotka kaikilta puolin seurakuntaa virtailivat Lainion ”kouluun”, heräsivät ja tulivat synteinsä tuntemiseen, niin tunnustivat he yksityisesti elikkä julkisesti, mitä heillä oli omallatunnollaan, ja Raattamaa, jonka tuli johtaa heitä, huomasi tarpeelliseksi ruveta käyttämän yksityistä ja yleistä päästöä Norborgin postillasta[1] löytyvän neuvon mukaan.

Kuinka korkeassa arvossa provasti Laestadius piti Raattamaan opetustapaa, näkyy hänen kirjeenvaihdossaan t:ri Fjellstedtin kanssa, jossa hän usein kuvailee hänet mallikelpoiseksi. Varma on, että Raattamaa suuressa määrin on edistänyt lappalaisten lukutaitoa.

Viisikymmentäneljä vuotta kestäneellä saarna-ajallaan teki Raattamaa pitkiä saarnamatkoja Ruotsin somalaisissa seuduissa ja suuressa osassa Suomea. Kaikissa on hän ollut sovinnon ja rakkauden mies. Kun eräs saarnaaja suomalaisseutujen länsiosasta sai sen mielijohteen, että laestadiolaisten tulisi erota valtiokirkosta sekä oli jo sitä varten hankkinut kalkin ehtoollisen yksityistä nauttimista varten, niin selitti Raattamaa rakkaudella ja vakuutuksella, että kristitty ei saa erota valtiokirkosta ennen kuin hän siitä karkoitetaan.[2] Kun siellä ja täällä on ilmestynyt kirkosta eriäviä suuntia, niin on Raattamaa hiljaisuudessa koettanut järjestää kaikki kohdalleen.

Eikä ollut hän vain hengellisissä asioissa viisas ja pitkälle näkevä, vaan onpa monella Tornion Lapissa syytä kiittää Raattamaata hyvistä käyt[änn]öllisistä neuvoista maallisissakin asioissa. Raattamaa oli erittäin yritteliäs maanviljelijä. Hänen talonsa on seudun olosuhteiden mukaan täysikelpoisessa kunnossa. Erittäinkin ansaitsee muuan niityn kasteleminen, jonka hän vävynsä kanssa on asettanut kuntoon, erityistä kiitosta.

 

Haaparannanlehti 16.5.1899.
Muistokirjoitus lienee August Lundbergin tekemä. Se ilmestyi ensin ruotsinkielisenä Luleposten-lehdessä 2.5.1899 nimimerkillä Tornensis. Haaparannanlehdessä julkaistu käännös ilmestyi ilman allekirjoitusta.

---

[1] Ruotsalaisen papin Anders Nohrborg (1725-1767) postilla, josta tuli Ruotsissa suuri myyntimenestys. Postillasta on otettu Ruotsissa 21 painosta.  Nohrborg toimi muun muassa Tukholman suomalaisen seurakunnan apulaispappina ja hovisaarnaaja. Suomessa Nohrborgin postillaa ovat lukeneet etenkin rukoilevaiset ja heränneet.

[2] Viittaa väitteisiin, joiden mukaan saarnaaja Jonas Purnu ja muutamat muuta Jellivaaran saarnaajat olisivat puuhanneet kirkosta eroamista ja ehtoollisen vieton ottamista herätysliikkeen omiin käsiin. Aikalaiskirjeistä ei tälle löydy muuta vahvistusta kuin vahvistamattomia huhuja ja todistamattomia väitteitä.

Ruotsin Lapin saarnaajien kokous Vittangissa 11.3.1897

 

Vittangin kirkko

Mielenkiintoinen pöytäkirja, jonka löysin USA:ssa ilmestyneestä Kristillisestä Kuukauslehdestä. Maaliskuussa 1897 kokoontuivat Ruotsin Lapin saarnaajat kokoukseeen Vittankiin. Paikalla olivat myös liikkeen patriarkat Juhani Raattamaa, Erkki Antti Juhonpieti sekä Joonas Purnu. Kokouksessa käsiteltiin niitä syytöksiä, joita sekä pastori Aatu Laitista että rovasti P. O. Grapea vastaan oli nostettu Pohjois-Amerikassa ja jotka olivat ottaneet tulta myös Euroopassa. Samalla keskusteltiin lestadiolaisuuden suhteesta kirkkoon. Sama asia oli ollut esillä kokoontumisessa kaksi vuotta aikaisemmin. Tässä kokouksessa  länsi- ja itälestadiolaisuuden ero ei vielä toteutunut, mutta joitakin vuosia myöhemmin ero oli tosiasia.

Pöytäkirja[1]

Tehty 11 p. maalisk. 1897 Nikukan talossa Vittangissa, jossa olivat seuraavat maallikkosaarnaajat koossa pitämässä jumalan sanan selityksiä: Johan Raattamaa, Erik Andersson [Juhonpieti], Isak Poromaa, Per Persson Nutti (Antin Pieti) ja Joonas Purnu, jotka kaikki olivat valitut saarnaajiksi jo provasti L. L. Laestadiuksen aikana. Oli siihen kokoontunut muutampia vasta alkavaisia saarnaajia, n[iin] k[uin]Samuel Erikson Vettasjärvi ja Isak Kuoksu y,m.[2]

Koska Johan Raattamaa oli pitänyt ensimmäisen saarnan, alkoi koulunjohtaja Aug. Lundberg, joka oli seurakunnasta siihen valittu, että esitellä seuraavat kysymykset sopivan johdatuksen perästä, koska kummallisia sanomia tänne kuuluu. Niin on tämä seurakunta pyytänyt minua, että julkisesti kysyä Raattamaa vanhimmalta: Onko teidän käsityksenne jälkeen pastori Laitinen ja provasti Grape oikiat kristityt?[3]

Johan Raattamaan vastus: On ainakin Laitinen ja Grape kalliit kristityt, jotka ovat oikian oven läpi tulleet, ja ovat kalliit työntekijät Jumalan viinamäessä.

Kysymys: Mitä Erik Anders Andersson käsittää siihen?

Vastaus: Minä olen ollut siinä kokouksessa, jossa provasti Grape on lähtenyt Jeesusta seuraamaan. Ja minä tiedän, etä hän senjälkeen on totuudessa pysynyt kalliilla kilvoituksella.

Kysymys: Mitä käsittää Isak Poromaa?

Vastaus: Ainakin minä olen samasta mielestä kuin edelliset veljet.

Kysymys: Antin Pieti on alusta asti ollut provasti Laestadiuksen kanssa, ja on siitä asti ollut uskollinen työntekijä. Mitä hän käsittää tästä?

Vastaus: Minä tunnen Laitisen alusta asti, ja tiedän, että hän totisesti on oikeen matkaan lähtenyt; ja että hän on kallis veli Kristuksessa, joka kelpaa totisesti Jumalan sanan saarnaajaksi.

Kysymys: Mitä käsittää Joonas Purnu vanhin tästä)

Vastaus: Ainakin minä olen aina pitänyt Laitisen kalliina veljenä ja joka paikassa häntä puolustanut, että semmoinen mies, joka niin totuudessa on matkaan lähtenyt, myös totisesti autuaaksi tulee.

Kysymys: Onko veli Laitinen siitä asti muuttunut, kuin hän on tullut esikoisten seurakuntaan?

Vastaus: Antin Pieti: Että Laitinen kovan vainon aikana ei rohjennut niin rohkiasti nuhdella maailmaa kuin ennen, mutta että hän on siitä parannuksen tehnyt ja että hän on nyt yhtä totuudessa kuin ennenkin. Siihen myönnettiin kaikki. Mutta Joonas Purnu lisäsi, että hän on pitänyt sitä sopimattomana, että Laitinen anoi anteeksi Lannavaaran vihkimäaikana (hurmausta). Niin kalliilla miehellä ei saattanut olla hurmaus. Kysymysten tekijä siihen, että Raattamaa vanhin on rakkaudessa nuhdellut Laitista muutamasta ajattelemattomasta kirjoituksesta ja koska hän itse käsitti asian oikeaksi, niin hän anteeksi anoi sitä sekä siellä että jälkeen ”Siionin Sanomissa”, joka ei ole vika, vaan sangen kiitettävä asia, sillä se osoittaa, että hän tahtoo Raamatun opissa pysyä kiinni ja on alle antavainen vanhemmille kristityille. Ei hän, niin kuin muutamat muut, salannut erehdyksiään, vaan oli kuin Luther Wormsissa halullinen luopumaan kaikesta, mitä vois olla pyhää Raamattua vastaan, ja tahtoi sitä anteeksi pyytää. Sitä vahvisti oikeaksi Raattamaa.

Isak Kuoksu esitteli: että se oli vikaa, että Laitinen on kirjoittanut, ”ettei ole luvallista saarnata syntiä anteeksi seiniä myöten”.

Siihen huomautti kysymysten tekijä, että Kuoksu veli on huono kalanpyytäjä, jos hän suolaa yhteen puolikkoon[4] hyviä ja mädänneitä kaloja. Ei Pietari todistanut Simon noidalle anteeksi, vaan sanoi: ”Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä sanassa, sillä sinun sydämes ei ole oikea Jumalan edessä.” Meidän pitää oikein jakaa Jumalan sanaa, katuvaisille armoa ja syntein anteeksi saamista, mutta katumattomille Jumalan tuomio ja rangaistus siihen asti, että he parannuksen tekevät. Ei Raamatusta löydy se sana ”syntiä anteeksi seiniä myöden”. Eikä Laestadiuksen postillasta, eikä hänen kirjoitetuista saarnoista löydy se sana. Korneliuksen huoneessa ei ollut kuin katuvaisia.

Koska ei kukaan siihen enään mitään virkkanut, niin teki kysyjä vielä kysymyksen. Tämä seurakunta on käsittänyt niin, että vanhin Joonas Purnu on eilen illallisessa saarnassaan tarkoittanut Laitista puhuessansa ”Suomen pojasta”, joka muka ei perusta mitään esikoisten seurakunnasta. Oliko se niin tarkoitus?

Vastaus: En ole minä ainakaan saattanut niin kallista miestä tarkoittaa, koska minä sydämestä rakastan Laitista, ja joka paikassa kehotan pitämään häntä kalliina miehenä.

Kysymys: Provasti Laestadius on kehottanut ihmisiä käymään kirkossa; hän on kyllä kovasti haukkunut suruttomia pappeja, mutta aina kehottanut ihmisiä käymään kirkossa, ja siellä rikoilla. Jos ei saarna olisi kelvollinen, niin lukee pappi kuitenkin Jumalan sanaa. Ja Raattamaa vanhin on aina kehottanut käymään kirkossa kuin tilaisuus on olut. Onko se niin?

Kaikki sen vahvisti totuudeksi, ja sanoivat myös yksimielisesti niin opettavansa ja kehottavansa sanan kuulijoitaan. Kaikki pitivät kalliina, että Jumalan palvelus yllä pidetään, ja että ihmiset asetuksen mukaan saavat Jumalan huoneeseen kokoontua rukoilemaan. Sillä päättyivät kysymykset ja kysymysten tekijä muistutti, että täällä on puhuttu Jumalan ja Hänen seurakuntansa edessä Ja Ananiaksesta Apost. tek. 5. luvusta nähdään kuinka vaarallinen se on että valehdella Pyhää Henkeä vastaan. Jonkatähden se olisi paras, jos veljet jossakin näissä puutteelliset olisivat, että täällä julkisesti vikansa tuntea, tunnustaa ja anteeksi anoa. Koska Joonas Purnu siihen vastasi, että ”Ei ole mitään senlaista; niin päättyi keskustelu, ja Erik Anders Andersson selitti suurella kykeneväisyydellä Ef. 6. lukua.

Vittangi, päivä kuten ylempänä
Aug. Lundberg
Justeerataan
F. Isakson
Is. Isakson

Tämä 27 vuotta käsikirjoituksena säilynyt pöytäkirja annetaan ulos nyt kuin ovat sekä Grape että Laitinen kuolleet vanhurskaan kuolemalla.
Toim. muist.

---

[1] Kristillinen Kuukauslehti 3/1924, 74-76.

[2] Virke vaikuttaa varsin leimaavalta, joten lieneekö kuulunut alkuperäiseen pöytäkirjaan?

[3] Kevättalvella 1897 oli Haaparannanlehdessä kolme kirjoitusta, joissa kuvattiin liikkeen keskuudessa syntyneitä erimielisyyksiä ja alkanutta hajaannusta. Evankelisluterilaisen kirkon, Aatu Laitisen ja P. O. Grapen vastaista mielialaa loi kirjoituksillaan Henrik Koller Michiganin Kuparisaarelta Siionin Sanomat-lehdessään.  Nimimerkki ”syrjästä seuraaja” totesikin:  ”Laestadiolaisuus täällä Pohjan perällä näyttää alkavan jakautumaan kahteen puolueeseen. Haaparannanlehti  23.2.1897; 2.3.1897, 30.3.1897.

[4] Puinen puolikkaan tynnyrin kokoinen astia. Puolikko on myös vanha astiamitta, = 15
kappaa.

Wanhoja kirjeitä 30. August Lundbergin kirje Pauli Rantalalle 2.9.1913

Skibotnin rukoushuone Lyngen-vuonon pohjukassa on ollut pitkään  niin sanotun lyngeniläisyyden keskeinen kokoontumispaikka

Olen tässä Wanhoja kirjeitä-sarjassa julkaissut useita kirjeitä, jotka ovat liittyneet Pohjoi-Norjan lestadiolaisuuteen ja siellä syntyneiseen erimielisyyksiin. Pohjois-Norjan lestadiolaisten keskinäiset ristiriidat eivät suinkaan kadonneet, vaikka 1900-luvun ensimmäisinä vuosina ajan rajan toiselle puolelle siirtyivät riitojen keskeiset osapuolet, saarnaajat Paulus Palovaara ja Kalle Neljäskunta. Pohjois-Ruotsin lestadiolaisten jakautuminen "itäläisiin" ja "länsiläisiin" heijastui Norjassa aluksi niin, että Norjan läntiset lestadiolaisyhteisöt valitsivat pääosin länsiläisyyden ja Tromsan seutu sekä Ruija itäläisyyden. Jakolinjat kuitenkin häilyivät pitkään ja melko pian Jyykeän (Lyngen) lestadiolaisuus erkaantui omaksi ryhmäkseen. Yhtenä syynä opillisten painotuserojen lisäksi olivat kasvavat jännitteet  saarnaajien Erik Johnsen ja Olli Koskamo välillä. Tilannetta kuvaa hyvin tämä August Lundbergin kirje Pauli Rantalalle 2.9.1913.

------

Lannavaara 2.p. syysk 1913

Rakkaalle veljelle Pauli Rantala emäntänsä kanssa.

Olemme hyvin tyytyväiset Sionin Lähetyslehden kanssa (alkoi ilmestyä vuonna 1912). Kohta olisi halu itselleki sinne lähättää jonkun vähäsen preevin, mutta ei taideta otta sisälle kuin olen tuntematoin. Tilasin menhenä vuonna lehtiä, että lähättää postietu antia vasten, mutta ei ne lähättäneet. Hauska oli nähdä veljen kertomus Alation kokouksesta. Olin Tjellbottenin seurahuonessa saarnaamassa, kuin Sandberg emäntinensä meni sivu sinne Alatioon. Minulla oli mieli lähteä sinne, mutta ei laskeneet Ofodilaiset kristityt, kuin he vuoden olivat odottaneet tuloani ja kokoukset olivat etua kuulutetut. Olisi suurille joukoille suuret petokset tulleet kokoontumisen suhteen. Paljon oli, jotka sanoivat, jos nyt ei Lundberg olisi sattunut täällä olemaan, niin olisimme mennet Alatioon. Yksi asia oli kuitenkin, joka pani heitä vähän ihmettelemään, se oli, että heillä oli tietoa, että Koskamo oli kutsuttu kokoukseen, mutta ei Jonsan Erkin, vaan kaikki oli kutsuttu aviisi-ilmoituksella, joka oli Norgan ilmoitus byråå toimittanut. Minulla on ollut täällä se tapa, että olen aina saman verran kunnioittanut molemmat Koskamo ja Jonsan Erkki. Koska nyt valitsitte Koskamon jäseneksi johtokuntaan, vaikka hän oli poissaolevaisena, niin se olisi ollut soma antaa sama kunnia Jonsan Erkille ja jos kokous nyt tulee Vesisaareen, niin se voisi sopia Sandstarndiin vuosi jälkeen, sillä siellä on hyvä kokoushuone ja paljon kortelisijoja huoneen vieressä.

Minulla oli tänä vuonna kokous siellä juurin kuin te olitte Alatiossa. Minulla oli silloin puolitoistatuhatta ihmistä koossa, joista 1000 paikoin oli kristityitä ja ei kuitenkaan ollut hätä kortelista. Mutta nyt tuli niille ihmisille ajatus, että Koskamo seisoo Alatian kokouksen takana vaikka salassa, ja tämä on vahingollinen. On heillä myös kuulunut sanomia, että Alation kokous Suomen avulla aikoo toimittaa saarnaajia Jyykiaan sitä vasten, että kääntää ihmiset pois Jönsan Erkistä, joka tekee, että ihmettelevät toimeen, koska he uskovat itsensä autuaaksi Kristuksen lunastuksen tähden ja 70 vuoden paikoin ovat pitäneet laestadialaista kristillisyyttä ja kutsuneet saarnaajia ja lähättäneet saarnaajia ja nyt toimitetaan heille saarnaajia  niin kuin pakana paikkaa, vaikka uskova monta mustempaa paikkaa löytyvän Norgassa. Näin puhuvat preevit sieltä. Siitä kyllä on vähän ajatella meillä, jotka haluaisimme pittää seurakunnan koossa, että olisi yksi Sionin tytär.

Tämän olen kirjoittanut teille sydämen rakkaudessa ja en halua, että te sen muille annatte tiedoksi, vaan itse pidätte punnituksen alla asioitten hallitessa. sillä jos ahneuden perkele on ruma NIIN EI SUINKAAN VALLANHIMO JA KUNNIAN PERKELE OLE PIENEMMÄT VAHINGOT TEHNEET KRISTIKUNNASSA. Ajatukseni On, että Koskamo ja Jönsan erkki molemmat saarnavat autuaaksitekeväistä oppia ja että sanankuuliat, jotka sille saarnalle ovat kuuliaiset tulevat autuaaksi ja että ne viat, mitä molemmin puolin tuodaan toista vastaan, ovat rakkauden puutteesta. Jos rakkaus tulisi, ei puhuttais mitään vioista. Ajattelen, että Koskamolla on suuremmat lahjat uskon vanhurskaudesta saarnaamaan ja Jönsan Erkki on valvomisen saarnaja, mutta molemmat lahjat olisivat kalliit ja tarpeelliset Herran seurakunnassa, jos niitä oikein käytetään ja seurakunta voisi hallita saarnaajiansa, ettei ne pääse herraksi lauman päälle, vaan pysyisi, kuten Kristus opetti viimeisen yön ollessa opetuslasten kanssa yhdessä palvelijoina ja pieninä, jotka tuntevat, että se on armo, jos lahjallamme saamme palvella Herraa tällä lyhykäisellä viipymisen ajalla. Toivoni on nyt, että veli vastaa minulle mielipidettänsä avonaisesti. Lupaan, että se pysyy minun takana, se,  joka ei sovi ulos laskea

Rakkauden terveisiä on lähetetty Norgan kristityiltä, tulin sinne kesäkuun alkupäivinä ja tulin kotia 3 p. elokuuta Sillä ajalla uskon tervehtelleeni 6000 kristittyä. rakkauden tervesiä sanovat kristityt täällä ja minun vaimoni ja lapset. Rukoilkaat edestäni ja anteeksiantakaat viat ja puutteet. Taivaan Isän armo ja siunaus olkoon kanssanne, rakas veli herrassa, Toivottaa heiko matka toverinne

Aug. Lundberg