Wanhoja kirjeitä 2. Pudasjäven saarnaajien yhteiskirje 19.3.1874

Alla Pudasjärven saarnaajien yhteiskirje, joka laadittiin Heikki Parkajoen ja Juho Takkisen Kemijärven-Koillismaan saarnamatkan yhteydessä talvella 1874. Parkajoki ja Takkinen olivat selvittelemässä paikallisia erimielisyyksiä ja opillisia ”harhoja”. Mitä nuo erimielisyydet ja harhat olivat olleet, ei selviä yksiselitteisesti kirjeestä. Keskustelut olivat koskeneet rippiä, kastetta ja ”majan isännän” asiaa. Olisiko viimeisellä tarkoitettu seurakuntaoppia? Joka tapauksessa keskustelujen tuloksena Pudasjärven saarnaajat tekivät parannusta. Mielenkiintoinen on myös kirjeessä esiintyvä viittaus pohjoisesta loistavaan valoon, joka on parempi kuin etelästä tuleva. Herää kysymys, mitä vaikutteita oli Pudasjärvelle saapunut etelästä päin?

---

KA. SKHSA. D 49. Heikel-suvun kirjeet.Paavali Ervasti 19.3.1874 Henrik Heikelille

Minä annan täsä kopian velille putasjärven ristyin ja saarnajan Erwastin[1] kirjallisesta tunnustuksesta joka on sanasta sanaan näin.

Putasjäven seurakunnasta Annettu Sarajärveltä 19 p Maalis. kuuta 1874

Tämän kautta saama ilmoittaaa että olemma ottaneet Henrikki Parkajoven[2] ja Johan Takkisen ilolla vastaan emmekä saata mitään vastaan sanoa/ olema monesa asiasa tulleet näkemään sokeutta ittessämme erinomattain ripin ja kasten opin kappaleisa ja majan isännän asiasa/ suuresti olemma valistuneet että yksi Maja on päämies israelisa ja rukoilemma anteeksi sokeuttamme kaikisa – niin täytyy tunnustaa että kaikisa seurakunnan Hallituksisa on ollu paljo väärää pehmeyttä – raamatun selitykset on ollu enämmän osan puolesta pimiät että tarvittee saaha valkeutta ja taitua että tulis enemmän raamatun kuin koettelemisen vala omantunnon vakaaksi perustukseksi/ suurella ikävällä olemma nostaneet kattomaan silmämme sen koiton päälle kuin pohjosesta loittaa/ sillä parempi on pohjan puolen valo kuin etelän/ sen nyt avoimilla silmillä näemmä – saame myös täsä ilmoittaa että Heräys usko ja uusi syntyminen josa järjestyksesä vanhurskaaksi tekeminen täällä on tapahtunut/ siitä ei ole Henrikki Parkajoki ja Johan Takkinen liikuttanut/ se on ollu heille kallis asia josta yhteytestä tällä kohtalla olemma saaneet suuren ilon ja vakuutuksen sen kaiki alla nimitettyin veljien kansa vakuutamme. kalle sarajärvi ja olli sarajärvi olli ollinpoika ervasti ja monta muuta kasittäneempiä veliä ja sisaria

ja saarnaaja Paavali Ervasti eli ojala

---

[1] Kirje on merkitty Heikel-suvun kokoelmassa Paavali Ervastin kirjeeksi Henrik Heikelille. Mikään ei kirjeen saatesanoissa viittaa kuitenkaan siihen, että se olisi nimenomaan Paavali Ervastin lähettämä, vaan kyseessä on Pudasjärven saarnaajien yhteiskirje. Paavali Ervasti on toki yhtenä – viimeisenä – ollut hyväksymässä sitä.

[2] Henrik Parkajoki teki talvella 1874 yhdessä Juho Takkisen kanssa matkan mm. Kemijärvelle ja Koillismaalle. Matkan keskeinen syy oli Pudasjärven lestadiolaiskristittyjen erimielisyyksien sovittaminen ja opillisten ”harhojen” selvittäminen. Aatu Laitinen on muistellut Parkajoen toimintaa Pudasjärvellä näin: ”Kun Pudasjärven ylipäässä oli tullut erimielisyyttä kristittyjen kesken, kutsuttiin Parkajoki sinne sovintoa aikaansaamaan. Ei hän ruvennut riidasta eikä sovinnonteosta mitään puhumaan, sillä ei rautakaan kylmänä yhteenliity, vaan hän pani heidät ahjoon; saarnasi kolme päivää perätysten Jeesuksen kärsimisestä ja lunastustyöstä. Ei sitten tarvinnut käskeä eikä pakottaa yksimielisyyteen, sillä sydämet juottuivat yhteen Jumalan sanan omalla voimalla.”  Vaikka Paavali Ervasti tuli tunnetuksi myöhemmin Takkisen arvostelijana, näyttää myös hän tässä yhteydessä antaneen tukensa Takkiselle. Perimätiedon mukaan Ervasti olisi ollut aluksi Takkisen kannattaja, mutta luopunut hänen tukemisestaan Haukiputaalla pidetyissä seuroissa. Laitinen 1926, 92; Raittila 1967, n:o 340, Vahtola 1981, 326, Lohi 1997, 194 – 195, 197.