SRK:n uusi tiedotuslinja 1980

Vanhoillislestadiolaisuus ja sen keskusjärjestö Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys oli koko 1970-luvun jatkuvan negatiivisen uutisoinnin kohteena. Kielteistä mainetta loivat ns. televisiokielto , seurakuntakurin käyttö hoitokouksineen, torjuva asenne useiden puolueiden toimintaan sekä tulehtuneet kirkkosuhteet. Herätysliikkeen johto valitsi aluksi puolustustaktiikaksi umpioitumisen ja uhriutumisen. Esimerkki kyseisestä linjasta löytyy muun muassa tästä Päivämies-lehden pääkirjoituksesta marraskuussa 1976. Tämä julkisuuspolitiikka loi liikkeestä kuitenkin entistä omituisemman kuvan. Vuoden 1979 lopulla linjaa päätettiin muuttaa. Nyt strategiaksi valittiin avoin tiedottaminen, jossa auliisti annettiin haastatteluja ja tiedotusvälineiden edustajiin kehotettiin suhtautumaan asiallisesti ja yhteistyöhaluisesti. Uusi linja markkinoitiin myös kentälle oheisessa rauhanyhdistyksille lähetetyssä kiertokirjeessä helmi-maaliskuussa 1980.

-----------

TIEDOTTAMINEN

Tiedottajat, erityisesti lehdistö on ollut viime aikoina kasvavan kiinnostunut kristillisyydestämme. Seurakunnissa saattaa liikkua tiedottajien edustajia hankkimassa tarvitsemaansa materiaalia. Haastattelutarjouksia varmasti on tullut ja tulee.

Näissäkin asioissa kristittyinä menettelemme evankeliumin arvolle soveliaan tahdikkaasti. Ärtyisyydellä ja väärällä kovuudella emme voita mitään. Jos joku haluaa saada asiallista tietoa esimerkiksi Rauhanyhdistyksenne toiminnasta, sitä toki voidaan antaa, mutta opillisista tai kansankirkkoamme koskevista väittelyistä pidättäydymme. Ne eivät ole lehtien palstoilla väiteltäviä asioita. Eikä kristittyä ole siihen asetettukaan. Mutta jos joku toivomme perustusta kysyy, siihen olemme valmiit vastaamaan.

Siionimme toiminnassa, opetuksessa tai elämässä sitä vastoin ei ole salattavaa. Sielunhoidolliset ja niistä aivan erikseen rippiasiat ovat sitä aluetta, jolloin Kristuksen rakkaus vaatii meitä vaikenemaan. Mutta vaietessammekin muistamme, että meillä on oikea rakkaus kaikkia ihmisiä, myös lehtien edustajia kohtaan.

SUVISEURAT JA TIEDOTTAMINEN

Ensi kesänä Keminmaassa pidettäviin suviseuroihin voidaan ennakoida saapuvan entistä enemmän mm. lehdistön edustusta. Seuroihin uskovaisten lisäksi saapuu myös uskottomia. Lehtimiehet ja -naiset tekevät virallisissa suviseurojen tiedotustilaisuuksissa saamansa aineiston lisäksi mahdollisesti "omia" juttujaan. Tällöin voidaan seura-alueella mm. haastatella seuravieraita.

Emme sielläkään "tyrmää" tiedottajien edustajia. He suorittavat saamaansa tehtävää. Kohtelemme heitä ystävällisesti ja kohteliaasti. Ikäviinkin kysymyksiin vastaamme kohteliaasti, jos pystymme. Näin haluamme antaa oikean kuvan Siionistamme, joka on vanhurskauden, ilon ja rauhan valtakunta ja jossa vallitsee vapaus.

Sitä pyydämme, että taivaallinen Isämme antaisi oikeaa viisautta ja taitoa, kun joudumme tällaisiin tilanteisiin, että sanomisemme tai vaikenemisemme koituisi Jumalan valtakunnan parhaaksi.

Kohdat 3-4 pyydän tiedottamaan seurakunnallenne parhaaksi harkitsemallanne tavalla.

Päivämies-lehden pääkirjoitus 24.11.1976. Lehti puolustautuu herätysliikkeelle kielteistä uutisointia vastaan

Vanhoillislestadiolaisuus oli 1970-luvulla runsaan kielteisen julkisuuden kohteena. Herätysliikkeelle toivat negatiivista palstatilaa mm. kielteinen asenne televisioon ja sen käyttöön opetuksessa, seurakuntakurin käyttö hoitokouksineen, torjuva asenne useiden puolueiden toimintaan /(vasemmistopuolueet, SMP ja Kristillinen Liitto), sekä tulehtuneet kirkkosuhteet. Herätysliike valitsi aluksi kritiikkiä vastaan linjakseen uhriutumisen ja umpioitumisen. Oheinen pääkirjoitus on tarkoitettu lähinnä varmistamaan liikkeen kannattajien pysymisen tehtyjen toimien takana. Se moittii tiedotusvälineitä sensaationnälästä ja luo kuvaa toimittajien hämäristä, jopa sairaista tarkoitusperistä artikkeleidensa ja uutistensa takana. Hurjin väite pääkirjoituksessa on, että joidenkin lehtikirjoittajien motiivina on seksuaalinen sairaus. Voimakasta arvostelua saa myös Yleisradio. Vuoden 1979 lopulla umpioitumisstrategia purettiin nopeasti ja lähdettiin avoimuuden tielle. Uusi toimintalinja ohjeistettiin myös herätyslikkeen kentälle kiertokirjeellä, joka löytyy täältä.

-------

Ajan ilmiöitä

Oulu, 24.11.1976

Elävän kristillisyyden tiimoilta ovat eräät lehdet ja kirjailijat olleet ahkerasti kynän käytössä. Usein saattaa olla kirjoittajan persoonallisuuskin houkut­telemassa kristittyjä ostamaan sellaista törkyä, jonka huomaa sitten vasta lukiessaan. Toiseksi on hyvin suuri vaara, että jotkut ottavat näitä tällaisia tekeleitä täydestä ja kuitenkin ne pääasiassa ovat pelkkää mielikuvitusta. On luonnollista, että kristit­tynä emme tällaiseen uhraa pennejämme, jossa ni­menomaan oikein väellä ja voimalla kaivetaan maata elävän kristillisyyden alta.

Mitkä lienevät sitten vaikutteet tällaisiin. Tieten­kin toisaalta lehtien palstoilla nämä ovat esiintyneet lähinnä materialistisen maailmankatsomuksen omaavien taholta. Sillä on selvä tendenssimäinen pyrkimyksensä kumota kaikki ja kadottaa kaikki, mitä Jumalaksi ja jumalanpalvelukseksi kutsutaan tämän maan päällä. Se jo liittyy heidän yhteisiin oh­jelmallisiin tavoitteisiinsa.

Mutta eri asia on sitten, että on muita kynänkäyttäjiä, joiden syyt saattavat olla mitkä tahansa. Toi­saalta synnissä elämisen luvallisuuden hakeminen ja kun ei ole siihen saanut lupaa, on syntynyt katke­ruuden karvas juuri jo lapsena, joka sitten kasvaa satoa tavalla taikka toisella. Toisaalta saattaa mo­nella tällaisella rienaajalla ja rietastelijalla olla seksuaalinen sairaus, joka panee näissä asioissa as­kartelemaan ja tällä tavalla aivan kuin tyydyttä­mään omia tunteitaan. Olkoot syyt mitkä tahansa, joka tapauksessa ne ovat sellaista tekstiä, joihin ei yhdenkään kannata sen enempää huomiota kiinnittää, mutta ei missään tapauksessa uhrata siihen ra­hojaan.

Toiseksi on jollakin tavalla järkyttävää se, että yleiset tiedotusvälineet niin kuin radiot ja muut pyr­kivät aina lisäämään näiden sensaatiota nimeno­maan siinä tapauksessa, jos siellä parjataan kristil­lisyyttä. Kyllä kaikki maailman kirjailijat saavat muuten puhua ja rietastella miten tahansa, siihen eivät nämäkään puutu. Mutta silloin, kun on kysy­mys elävästä kristillisyydestä, niin silloin pitäisi saada lisää sensaatiota ja vain mainosta tällaisille tuotteille. Olisi hyvä, että kukaan ei sanallakaan lähtisi näihin kysymyksiin vastailemaan, sellainen törky saa jäädä omaan arvoonsa. Ellei yleisradiolla ole parempaa ohjelmaa haettavana ja tehtävänä, niin se on parempi, että sulkee koko lähetyksen siksi aikaa, sillä se ei rakenna tätä yhteiskuntaa ja tätä isänmaata, eikä se ole terveesti ajatteleville ihmi­sille minkäänlaiseksi iloksi.

Kaiken kaikkiaan näemme, että nämä ovat sellai­sia sairaalloisia ilmiöttä, joihin ei millään tavalla tarvitsisi kiinnittää huomiota. Kaikki, jotka ovat Ju­malaa ja hänen voideltuaan vastaan nousseet ja pil­kanneet, ne saavat vielä kerran palkkansa. Rukoi­lemme vain, että heidänkin kohdallaan armo tapah­tuisi, ennen kuin se on myöhäistä. Niin ovat entiset­kin pyhät valittamatta kärsineet ja ovat voittaneet. He ovat vihollistensa ja pilkka a jiensakin puolesta rukoilleet. Pyydämme Jumalalta voimaa, että näin voisimme mekin tehdä.